HJB MUISTELEE 56 / TARVESELVITYS 1972 / 7

 HJB / 20.12.2011

Pääteistä on siis edelleen kaksi hanketta toteutumatta. Näiden hankkeiden selvittelyn todettiin olevan alkuvaiheessa, joten niiden toteuttamiseen ei otettu kantaa. Yhteensä uusia pääteitä arvioitiin tarvittavan 319 km, II-luokan teitä 289 km ja III-luokan teitä 175 km. Paikallistiealoitteita oli silloin vireillä 2711 km, josta arvioitiin toteutettavaksi tulevan 1274 km eli alle puolet. Kokonaisuutena yleisten teiden määrä olisi vähentynyt Uudenmaan, Turun ja Kymen piireissä. Muissa piireissä pituus olisi kasvanut (taulukko 1, C-std.).

Moottoritiet ja vastaavat ruuhkautuvat tiet suunniteltiin erikseen. A-standardissa niitä olisi rakennettu 788 km, B:ssä 574 km ja C:ssä 520 km.

Lauttapaikkojen määrässä vähennys olisi ollut selvityksen mukaan 17 kpl. Erityisesti silloissa varauduttiin akselipainojen korottamiseen.

Raportti on laadittu pääosin kaavamaisesti pelkällä ”matematiikalla” eikä raportti sisällä juurikaan kannanottoja. Edellä mainitut uudet tiet toki niitä ovat. Tekstiosuudessa onkin käsitelty lähinnä vain laatimisperusteita. Tulokset on esitetty taulukoissa, jotka sisältävät myös piirikohtaista tietoa. Seuraavassa muistelen joitakin huomioita taulukoista.

Rakentamisen määrä kaikissa standardeissa oli muilla teillä likimain sama. Määrä supistui pääasiassa vain moottoriteiden määrässä. Tästä johtui, että standardien erotkin olivat pääosin ruuhka-Suomessa eli etelässä. Vanhojen teiden suuntauksen parantamisessa eri standardien erot olivat suuria. C:ssä määrä oli vain kolmannes A-standardista. Tämä ero kohdistui erityisesti harvaan asutuille alueille. Kun Uudellamaalla vähenemä A:sta C:hen oli 40 %, oli se useissa piireissä jopa 90 %. Rakenteiden parantamistarpeissa erot olivat samansuuntaiset, mutta ei yhtä suuret.

Parannustoimenpiteiden kohteeksi pääteistä olisi joutunut A st-40 %, B-22 % ja C-20 %. Seudullista teistä osuudet olisivat olleet paljon suuremmat eli A-80 %, B- 45 % ja C- 30 %. Kokoojatiet olisivat joutuneet toimenpiteiden kohteeksi oikeastaan vasta A-standardissa (80 %). B- ja C-ssä olisi osuus ollut vain 10 – 20 %. Yhdysteiden parantamiset olisivat olleet hyvin vähäisiä. Piirikohtaiset vaihtelut olivat erityisesti tieluokittain tarkasteltuna hyvin suuria jopa naapuripiirien välillä. Koko tiestöstä parantamistarve todettiin kilometreissä A- noin 40 %, B- noin 25 % ja C- noin 15 %. Piireittäin vaihtelu oli noin 30 %:sta 60 %:iin A standardissa.

Kevyen liikenteen väylien rakentamistarve jäi vain 760 kilometriin, joista pääosa Turun ja Hämeen piireissä. Määrän vähäisyyttä selittänee se, että tuohon aikaan katsottiin kevyt liikenne paikalliseksi ja sen vuoksi vastuu kuului kunnille. Eritasoliittymiä olisi tarvittu 128 – 155. Useissa piireissä tarve ei riippunut lainkaan standardista. Siltojen parantamistarve oli pienin A-standardissa ja suurin c-standardissa. Loogista sikäli, että A-standardissa työt olisi tehty tietä parannettaessa. C:ssä olisi tie jäänyt parantamatta, mutta silta olisi ollut pakko korjata joka tapauksessa.

Investointien rahoitustarve oli Uudenmaan, Turun ja Hämeen piireissä jopa C-standardilla vuoden 1972 rahoitusta suurempi. Kaikissa muissa piireissä oli rahoitus B-standardin tarvetta suurempi. Raportissa ei julkaistu laskelmaa, jossa muutaman piirin kaikki tarpeet saataisiin toteutettua 3-4 vuodessa, muta sellaiset kuvat piirrettiin. Nämä kuvat johtivat siihen, että koko selvitys julistettiin salaiseksi. Olisihan siinä ollut selvä todiste siihen, että muutama piiri olisi voinut keskittyä vain kunnossapitoon tai olisi voitu lakkauttaa. Syynä tilanteeseen oli työllisyystyöt. Vielä 1970-luvun alussa tietöiden kohdistamisessa oli työllisyys yksi tärkeimmistä perusteista. Rahoituksesta jopa 40 % oli työllisyysperusteista ja työohjelmat esitteli työministeriö. LM perustettiin muistaakseni vasta 1972.

Ei tarveselvitys käyttämättä jäänyt. Se oli pitkään piirikohtaisen rahoitustarpeen tärkein peruste. Laskenta tehtiin niin, että etelässä laskettiin tarve c-standardin mukaan ja muualla B-standardin mukaan. Lisäksi käytettiin rajoitusta, että vuosirahoitus ei saa pudota investoinneissa enempää kuin 10 % vuodessa. Näin haluttiin turvata toiminnan jatkuvuus. Sitä en muista, ohjeistiko johto asian näin vai oliko asia ”nappulaliigan” ajatus, joka hyväksyttiin kehysten hyväksymisen yhteydessä. Muistaakseni tapaa noudatin aina siihen saakka, kun seuraava ”tarveselvitys” tehtiin. Se taisi olla Tienpidon suuntaviivat 1980–1990 tai sitten käytin hyväksi myös ns. 449-projektin tuloksia. Tämä 449 laadittiin muistaakseni vuosina 1975–76, mutta sen laatimisessa en ollut mukana.

HJB / 20.12.2011

Tapaaminen nro 62 / 15.12.2011

Paikka: Ravintola Casa Mare, vastuuhenkilö  TOE

Aika: 15.12.2011 klo 12.30

Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, ToE, JN, JK ja HJB

Oli taas aika kokoontua joululounaalle eli vuoden viimeiseen tapaamiseen. Paikka oli vanha tuttu Casa Mare Lauttasaaressa. Matkalla oli vanhalla lauttasaarelaisella jo lähes 50 vuoden takaa aika käydä Lauttasaariseurasta ostamassa pari hyvää kirjaa, toinen suvusta ja toinen Lauttasaaresta. Useimmat olivat tulleet tapaamiseen omalla autolla, koska yhteydet ovat hankalat. Olen aikaisemminkin huomannut, että ihmiset vierastavat vaihtoja, minusta ihan turhaan. Kävinhän jo töissäkin bussi-juna yhdistelmällä, jos ei ollut fillarikeliä eli liukasta. Nytkin selvisin Lauttasaareen noin tunnissa. Ainoa kävely oli oikeastaan kotoa pysäkille ja korttelin kierto Lauttasaaressa, koska kävin ostamassa nuo kirjat. Bussin vaihto onnistui astumalla ulos ja sisään eli siinä ei tarvinnut kävellä kuin pari metriä. Pysäköintipaikan etsintä on yleensä jo suurempi ongelma Kehä I:n sisäpuolella.

Julkisilla liikkuessa ei tietenkään aina aika istu ihan minuutilleen ja hieman pitää varata aikaa mahdollisille ongelmillekin. Niinpä olin paikalla 20 minuuttia etuajassa. MP tuli melkein heti perään. Ja keskustelimme mm vanhoista valokuvista, jotka ovat säilyneet paremmin kuin nykyiset. Digikuvien ongelmana lienee tiedostomuotojen säilyvyys? Siitä huolimatta olen parin viimeisen vuoden aikana digitoinut vanhoja kuvia noin 3000 kappaletta ja ehkä toinen mokoma on vielä jäljellä. Vanhojen sukukuvien katselussa muistuu mieleen paljon vahaa ja aina niistä huomaa jotain uuttakin. Vanhimmat kuvani ovat noin vuodelta 1875. Sain ne valmiiksi digitoituna ja ne esittävät isoisovanhempiani. Ajan päättelin siitä, että isoisosäitini muistaakseni kuoli vuonna 1877(en tässä tarkista päivämäärää, joka on kyllä tiedossa). Kuvat on otettu samassa kuvaamossa, joten oletettavasti samaan aikaan.

Keskustelimme MP:n kanssa myös kaavoituksesta. Olihan aamun lehdessä kerrottu, että Jokeri II:n tunnelikatu Paloheinässä on hyväksytty. Kauan kaavoitus vie aikaa. Muistelin lehdessä juuri olleen kirjoituksen jostakin rakennuskohteesta, jonka kaavan käsittely oli vienyt aikaa noin 40 vuotta. No, onhan Töölönlahteakin kaavoitettu jo yli sata vuotta. Erilaiset valituskierteet vievät tietenkin aikaa ja polttavat rahaa. Tosin se raha ei ole valittajan. Tämä muistui mieleen siitä, että Kuopion kalahalli sai purkuluvan eli valitus kaatui. Kaupunki varmaan  eli käytännössä veronmaksajat maksavat ne ylimääräiset 5  miljoonaa, jotka toriparkin rakennustyö kallistui?

Ihmettelimme myös, miksi Hämeenlinnassa tehdään niin ahdasta alikulkua, kun rakennetaan kantta moottoritien päälle. Lehtikuvista näyttää siltä, että hädin tuskin aukkoon tulee mahtumaan kolme kaistaa. Ihmettelimme myös, kuka on se henkilö, joka päätti hyväksyä ratkaisun, jossa tien päälle rakennetaan asutusta. Joskus 1980-luvulla olin läsnä kokouksessa, jossa keskusteltiin kannen rakentamisesta Karhulaan. Silloin erityisesti Veikko Hakola otti sen kannan, että tieoikeus ulottuu taivaaseen asti ja siitä ei ole syytä ihan helposti luopua, koska tulevaisuuden tarpeista ei aina tiedä. Tätä periaatetta on käytetty mm. mainosten kieltämisessä tien yläpuolella. Roimun rotko on jo katettu ja Hämeenlinnaa rakennetaan. Lisäksi on ainakin muutama paikka suunnitteilla (Vulkaanonmäki, Kalasatama, Koivusaari, Karhula jne..)

Useimmat olivat nähneet tuttavamme Erkki Hulkon televisiossa kertomassa porokolareista. Epäiltiin, ovatko kaikki porokolarit todella tapahtuneet. Lappilainen jäsenemme kertoi tilastointikäytännöistä ja piti sitä luotettavana. Siitä muistelimme, että nosturilla varustetuille kuorma-autoille ei tapahdu hirvikolareita, ainakaan ne eivät tule poliisin tietoon. Tällainen käsitys oli joskus 1980-luvulla. Keskustelimme myös hirven kyvystä väistää hitaammin liikkuvia kulkuneuvoja. Asiantuntijamme oli sitä mieltä, että hirvi ei väistä. Autoilija pysty väistämään, jos ajaa hiljempaa.

Ryhmästämme oli kai kolme ollut armeijassa yhtä aikaa, joten heillä oli yhteisiä tuttuja siltä ajalta. Pakilassa liikkuu ryhmä, joka on innostunut liikennemerkkien rikkomiseen. pelkkä kaato ei riitä, vaan merkit pitää vääntää korjaamattomaan kuntoon. Ei meidän nuoruudessamme tämmöistä tuhoa tehty? Mutta ei sitä aivan enkeleitäkään oltu. Poliisilla näyttää olevan ongelmia myös tuhotyön tekijöiden kanssa. Anarkistit liikkeellä. Olisi niille veromarkoille parempaakin käyttöä.

Vanhoista tavoista joku kertoi, että Tanskan Vejdirektoraatissa tarjoiltiin vielä 1980-luvulla aamukahvilla gammel danskia. Tanskalaiset taitavat vieläkin polttaa piippua ja sikareita kokouksissa? Islannissa tarjoiltiin Svarta dödeniä, mutta ei työaikana. Norjassa sen sijaan oli tarjolla kalanmaksa öljyä. Niin ne ovat tavat erilaisia eri maissa. Tosin nyt tapoja yhden mukaistetaan, kun kulttuurit sekoittuvat. Mitä erilaisemmat tavat, sitä useimmin väärinymmärryksiä ja erimielisyyksiä.

Tuskinpa nykyisin kokoonnutaan puhumatta eurokriisistä. Kysymykseen säilyykö euro nykyisellään, tuli vastauksia, että varmaan euro säilyy, mutta kyllä siitä joku lähteekin. Mikäpä tässä maailmassa olisi ikuista? Joskus tulevaisuudessa kansallisuusaate nostaa päätään, halutaan suojella omaa kulttuuria vierailta vaikutuksilta ja rajoja laitetaan kiinni? Olihan sitä keskiajallakin ns. suuret kansainvaellukset.

Kreikan tilanteesta keskusteltiin myös. Lehdet kirjoittelevat, että veroja jää maksamatta noin 15 Mrd€ vuodessa. Eli niillähän Kreikan velka olisi kuitattu 10 vuodessa? Tosin ei harmaan talouden torjunta ihan yksinkertaista ole. Tosin Kreikassa vierailleet sanovat, että ei siellä yleensä ostoksesta kuittia anneta. Samaan suuntaan ollaan menossa Suomessakin. Hesari testasi joskus keväällä ns. etnisiä ravintoloita. Vain puolet antoi kuitin ja niistäkin osa ns. kakkoskassakoneesta. Kun ravintoloiden arvonlisäveroa laskettiin, niin lähes puolet jätti hintojen laskun tekemättä. Onhan se loogista, että jos ei maksa veroa, niin ei ole mistä laskea?

Kreikan velasta tuli mieleen median tason lasku. Ei Kimmo Sasi ihan turhaan narise. Median tehtävä on jakaa tietoa luotettavasti ja ymmärrettävästi. Pieleen menee, jos näistä ei molemmat toteudu. Muutama päivä sitten oli isot otsikot, että Suomen eurovastuut ovat jo 52 Mrd€. Samaan aikaan oli teksti-tv:ssä, että Suomen vastuut ovat 14 Mrd€. Onhan siinä lievä ero? Kreikan tukia sotketaan myös jatkuvasti. Kreikalle on myönnetty, luvattu ja harkittu tukia. Kaikissa kolmessa paketissa on osia. Näitä sotketaan keskenään niin, ettei siitä tavallinen kengän kuluttaja ota selvää. Viikolla oli myös otsikot, että dopingvuoto on selvitetty. Selvityksen tuloksena oli kuitenkin, että vuotaja ei selvinnyt. Kyllä tuossa on käytetty vääriä termejä.

Eläkkeet kuulemma nousevat vuoden alussa 3,61 % eli enemmän kuin palkat ja ennustettu inflaatio.  Tämän vuoden inflaatiohan oli tuon 3,6 %. Nousuhan tulee vuoden viiveellä. Joku jo laski, että sehän tekee 100 euroa kuussa, mutta siitä menee puolet veroihin eli käteen jää noin 50 euroa. Samaan aikaan asunnon lämmityslasku nousee 10 %. Maakaasun veroa nostetaan, mikä kasvattaa kaukolämmityslaskua. Maakaasunhinta on sidottu kaukolämmönhintaan, joten maakaasun hintakin taas nousee jne.. Ruuan hinta nousee varmasti myös. Todennäköisesti taloutemme kuitenkin kiristyy, pienemmillä eläkkeillä vielä enemmän.

Vanhemmalla autolla ei kannata kolaroida. Vakuutusyhtiöhän pistää auton lunastukseen ja maksaa autosta vain noin puolet käyvästä hinnasta, etenkin, jos auto on hyvin pidetty ja vähän ajettu. Käytännössä raja lienee noin 3 vuotta. Eli kannattaa pitää huoli, että kukaan ei pääse ajamaan päälle vaikka kuinka yrittäisi. Siitä seuraa tappio.

Seuraava kokous sovittiin pidettäväksi 26.1.2012 ja vastuuhenkilöksi JN.

HJB / 18.12.2011

Tässä nämä peräkaneetit nyt viimeisen kerran. Seuraavasta jätän ne pois.

-       Tapaamiset 1 (1-10) ovat kohdassa 8.5.2006 päivitettynä 26.5.2006

-       Tapaamiset 2 (11–19) ovat kohdassa 12.12.2006 päivitettynä 13.10.2007

-       sen jälkeen tapaamiskuukauden kohdalla

HJB MUISTELEE 55 / TARVESELVITYS 1972 / 6

HJB / 10.12.2011

Raportti valmistui vuonna 1972. Raportti hyväksyttiin tuolloin lähetekirjeellä, joten raportista ei löydy päivämäärää. Taisi olla joskus keväällä. Koska lähetekirje oli erillisenä, se yleensä kulki eripaikaan ja niin kirjeen ja raportin tiet erosivat. Raportti sisälsi 30 sivua tekstiä ja saman verran taulukoita ja erillisiä kuvia. 

Todettakoon vielä, että jokainen piiri teki oman raporttinsa. Raportin käsittelyä varten tehtiin vielä erillisiä kuvia. Nämä erillisetkuvat johtivat siihen, että raportti taidettiin julistaa salaiseksi tai ainakin ne erilliset kuvat. Palaan niihin myöhemmin.

Johdannossa kuvailtiin, miten selvitys liittyy suunnittelujärjestelmään. Lisäksi valitut standardit a-c kuvattiin seuraavasti:

·   Standardi A vastaa taloudellisten kannattavuuslaskelmien perusteella määriteltyä palvelutasoa täydennettynä kuitenkin harkinnanvaraisilla minimivaatimuksilla. (kommentti 2011: Tuohon aikaan vielä kannattavuuslaskelmia arvostettiin kovasti. Pari vuotta myöhemmin niiden käyttö käytännössä loppui.)

·   Standardi B on pyritty määrittelemään siten, että se vastaisi tiestöllä nykyisin keskimääräisesti vallitsevaa palvelutasoa. Määrittelyssä on aiheuttanut vaikeuksia em. alueittaisten eroavuuksien huomioonottaminen.

·   Standardi C vastaa nykyistä harkinnanvaraisesti alennettua palvelutasoa.

Sana nykyistä tarkoittaa edellä siis vuotta 1971. Tämän päivän näkemyksen mukaan C oli minusta reippaasti parempi kuin nyt vuonna 2011 vallitseva palvelutaso. Kunnossapidossa arvioitiin palvelutason säilyvän eikä vaihtoehtoisia standardeja ollut.

Tarveselvityksen lähtötiedot todettiin sen verran puutteellisiksi, että uuden selvityksen tekoa suositeltiin jo 4-5 vuoden päästä paremmilla tiedoilla. Tiestön inventoiti taisi vielä vuonna 1971 olla kesken? Lisäksi todettiin, että tämänlaatuinen tarveselvitys soveltuu erityisen hyvin ATK:lla tehtäväksi ja siksi soveltuvan ohjelman tekeminen pitäisi aloittaa. Silloin ATK-ohjelmat tehtiin räätälöitynä jokaiseen tarpeeseen. Muistaakseni ohjelmointikieli oli Gobol?

Johdanto päättyi suositukseen: ”Johtopäätösten teko jätetään tiepolitiikkaa koskevan käsittelyn yhteyteen.” Tarveselvitys oli siis melko puhdas matemaattinen laskelma siitä, mitä pitäisi missäkin tehdä.

Tieverkko selvityksessä oli vuoden 1972 verkko täydennettynä harkituilla uusilla teillä. Tieluokitus harkittiin uudestaa neljään luokkaan. Harkintahan oli aiemmin tehty teiden numeroinnin yhteydessä. Luokat olivat seuraavat:

·   I luokka vastasi valta ja kantateitä harkinnan varaisin muutoksin. (2011: Numeroinnissa nämä olivat yksi tai kaksi numeroisia teitä. Nykyisin käytetään edelleen nimitystä päätiet.)

·   II luokka yhdisti kuntien keskustaajamat I-luokan teihin ja ylempiin keskuksiin sekä tärkeimmät keskustaajamat toisiinsa. (2011: Numeroinnissa 3-numeroiset tiet, nykyisin seudulliset tiet.)

·   III luokka yhdisti kuntien osa-alueita II ja I-luokanteihin. (2011: 4-numeroiset tiet, kokoojatiet )

·   IV luokka vastasi silloisia paikallisteitä. (2011: 5-numeroiset tiet, paikallistiet, yhdystiet ja nykyisin taitavat olla samassa luokassa kokoojateiden kanssa?)

Päätiet eli I luokan esitettiin kartalla. Etelestä päin lueteltuna kartalla oli uusia teitä

·         Riihimäki – Lahti

·         Kouvola – Heinola

·         Kangasniemi – Toivakka

·         Pieksämäki – Varkaus

·         Keuruu – Alavus 

          (ei ole rakennettu, aloitettu Petäjävesi -    Multian kautta)

·         Jalasjärvi – Seinäjoki

·         Kyyjärvi Viitasaari

·         Juurikkalahti – Kajaani – Kankari 

           ( ns. Oulunjärven ylitys rakentamatta)

Lisäksi kuvattiin lyhyesti laatimisen perusteena olleita ennustemenetelmiä.

Jatkuu osassa 7.

HJB / 10.12.2011

HJB MUISTELEE 54 / TARVESELVITYS 1972 / 5

HJB / 8.11.2011

Mikäli tie ei täyttänyt hyväksyttävää standardia, oli sille tehtävä jotain. Tätä varten oli laadittu ohjeet olosuhteiden parantamiseksi. Ne oli myös mitoitettu kolmeen luokkaan A, B ja C, kuten hyväksyttävä standardikin. Ajoitusta ei mietitty. Haluttiin laskea vain, paljonko vuoteen 1985 mennessä pitää toteuttaa.

Tien leveys oli sidottu liikennemäärään oheisen taulukon mukaisesti. Vaatimuksia voi nykyisen näkemyksen mukaan pitää vaatimattomina. Tieluokalla ei näyttänyt olevan vaikutusta. Jos tienopeus oli riittävä, suunniteltiin vain rakenteen parantaminen. Mikäli tienopeus ei täyttänyt hyväksyttävää standardia, suunniteltiin suuntauksen parantaminen. Kuinka pitkälle osuudelle, jäi piirin harkittavaksi. Muilta osin tyydyttiin vain hyväksyttävän standardin saavuttamiseen.

Kustannukset laskettiin vuoden 1971 kustannustasoon eli laatimishetkeen. Tiejärjestelykustannusten katsottiin sisältyvän yksikkökustannuksiin, mutta suunnittelu-, lunastus- ja siltakustannukset määriteltiin erikseen. Maasto jaettiin kolmeen vaativuusluokkaan eli tasainen, normaali ja mäkinen ja samoin pohjamaa eli routimaton, normaali routiva. Interpolaatiota ei käytetty eli kaikki yhteen. Uuden tien rakentamiselle ja suuntauksen parantamiselle oli yhdet kustannukset.

Rakenteen parantamisen kustannuksia luokiteltiin sen mukaan, kuinka paljon on puututtava tien tasaukseen. Lisäksi piti arvioida, kuinka paljon on lisättävä jakavaa kerrosta. Jos leveys muuttui paljon, oli kyseessä suuntauksen parantaminen ja sen mukaiset kustannukset.

Silloille oli määritelty neliöhinta, joka riippui jännevälistä ja rakentamispaikasta.

Kunnossapidon kustannukset arvioitiin nykyverkolle ja vuoden 1985 tilanteen verkolle standardien A, B ja C mukaan. Kunnossapitoon ei voitu luoda omia standardeja, koska ei ollut vielä riittävästi tietoa vaikutuksista ja kustannuksista. Siksi ei ollut vaihtoehtoja.  

Päällysteiden kestoaika eli uusimisväli arvioitiin päällysteen ja liikennemäärän mukaan. Tiestö jaettiin siis taulukon luokkiin ja kilometrimäärä jaettiin uusimisvälillä. Näin saatiin uusittavat kilometrit.

 Ns. jatkuvan kunnossapidon kustannukset laskettiin oheisen taulukon mukaan. Muuttujina olivat siis vain liikenne ja päällyste.

Päällysteiden uusimiseen annettiin seuraavat yksikkökustannukset.

Suunnittelun kustannuksiksi laskettiin yleisesti 8 % ja jos siltoja oli paljon, niin lisäksi 6 %. Eli silloin jo arvioitiin suunnittelun kustannusten kasvavan. Olen jossain aikaisemmin todennut, että vuonna 1971 suunnittelun määrärahatarve oli vain 1,5 % tekemisen rahoista. Suunnittelijoista tosin valtaosa oli virkamiehiä ja heidän palkkansa maksettiin hallintorahoista. Myöhemmin 1990-luvulla suunnittelun määrärahatarve oli jo 15 % tekemisen rahoista. Tähän vaikutti tosin konsulttien käytön kasvu, joka siirsi kustannuksia hallintorahoista suunnittelurahaan. Näissä muutoksissa onkin varmaan historiantutkija usein heikoilla jäillä. Tuskin asioita on mihinkään dokumentoitu? Ne pitää vain tietää. Nykypolvihan ei niitä tiedä.

Lunastus- ja korvauskustannuksiksi arvioitiin kokemuksen mukaan. Vinkiksi anneltiin, että ne ovat nykyisin olleet 5-6 % investointikustannuksista. Sitä ei huomioitu, että 1971 luvun alussa nämä kulut maksettiin vasta jopa 10 vuotta rakentamisen jälkeen, mutta myöhemmin siirryttiin ”reaaliaikaiseen” maksamiseen.

Hallintokustannusten arvioitiin olevan 3 % varsinaisista tienpitokustannuksista. Piirin koon vaikutusta ei otettu huomioon. Erikseen arvioitiin vielä kesken olevine hankkeiden vaikutus rahoitustarpeeseen.
Piirien selvitysten tuli olla TVH:ssa 1.12.1971.

Osassa 6 tarkastelen jo tuloksia. Nehän julistettiin salaiseksi, joten ehkä ne seuraavassa osassa julkistetaan ensimmäisen kerran?

HJB / 24.11.2011

Tapaaminen nro 61 / 22.11.2011

Paikka: Ravintola Vanhan Kellari, vastuuhenkilö MLe

Aika: 22.11.2011 klo 12.30

Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, OK, ToE ja HJB

Yksi vakio jäsenistämme oli taas Saksassa Baden-Badenissa, ehkä baadaamassa? Toisella oli pönttö sekaisin. Varmistuksen vuoksi sanottakoon, että alapään pönttö. Tuttujakin oli tavattu. Saimme terveiset mm. Erkki Westerlundilta ja Reijo Oramalta.

Vaihteeksi kokoonnuimme Karhu-kabinettiin. Vieraaksemme olimme saaneet entisen työtoverimme VASsin eli toisen osapuolen nimimerkistä Tervas, joka mainittiin jo aikaisemmin POKAHIRVI-hankkeen yhteydessä. POKAHIRVI oli Maailman pankin rahoittama liikenteen määräpaikkatutkimus. Tai ainakin se oli lainojen edellytyksenä. Nykyisin asetetaan ehtoja Kreikalle ja Italialle, mutta silloin niitä asetettiin Suomelle. Liikennetaloudelliset laskelmat ja niillä osoitettu hankkeen kannattavuus oli yksi lainojen ehto.

VAS kertoi tuttuun tapaansa paljon juttuja, vaikka kuuluisa kalenteri ei ollut mukana. Hänellä oli työaikanaan tapana laittaa kalenteriin aina pari sanaa jutusta muistiin, kun sen kuuli. Sieltä oli sitten helppo katsoa tarpeen tullessa. Hän ei kuitenkaan numeroinut, kuten joukko majakkasaarella olleita. Hehän kertoivat kaskun sanomalla vain numeron, josta kaikki tunnistavat jutun. Vieras kerran seurasi tätä kiinnostuneena. Lopulta hänkin päätti kertoa ja sanoi numeron 87. Kaikki nauroivat ihan hervottomasti. Vierasta alkoi kiinnostaa, mikä näin hauska juttu oli. Kysymykseensä hän sai vastauksen, että se oli ennen kertomaton, siksi se nauratti niin kovin.

TeuP kertoi olevansa tyytyväinen hybridi-autoonsa. Hänellä oli jo toinen. TeuPin auto oli 30:s, joten hän vaihtaa autoja vähän useammin kuin JPOS ja HJB, joilla taitaa kummallakin olla vasta 4-5:s auto likimain samassa ajassa.  Akkujen kestävyydestä ei siis TeuPilla ollut havaintoa, mutta muisteli niillä olevan 10 vuoden takuun.

JPOS:n muikkusaaliit olivat jääneet vähäisiksi. Paikallinen kalastaja oli kyllä neuvonut hyvät paikat. Tosin JPOS ei varmaankaan ottanut huomioon, että kalastaja suojelee omia saaliitaan ja neuvoo varmaankin väärään paikkaan?

MLe oli vieraillut Deutsche Museumissa. Oli löytänyt Suomesta kolme mainintaa, joista yksi oli niiden maiden joukossa, jotka Saksa oli miehittänyt toisen maailman sodan aikana. Niin sitä on asiasta erilaisia näkemyksiä. Olihan talvisotakin Suomelle isoasia, mutta muualla maailmassa puhutaan pienestä rajakahakasta. Itse muistelin Borlängessä käyntiä, kun Kustaa Vaasa Museon opas kertoi Ruotsin kuninkaista. Puhui paljon mm Erik XIV:stä ja Juhana III:sta, mutta ei sanallakaan maininnut heidän Suomessa oloaan. Suomi oli siis vain Itämaa (Österland), eli maakunta muiden joukossa.

Puhetta oli myös Venäjän nykytilasta. Alkaa lähestyä Stalinin aikaa, jolloin eräs länsimaalainen oli törmännyt melkoiseen joukkoon ruumiita ja kysellyt, mihin he ovat kuolleet? Vastaus oli, että he ovat syöneet sieniä. Vieras huomasi, että noin puolella oli kuulan reikä otsassa ja hän oli kysynyt selitystä sille. Vastaus oli, että he eivät olleet syöneet sieniä. Taisi juttu lähteä liikkeelle lehtijutusta, jonka mukaan Putinille oli buuattu eräässä urheilukilpailussa.

Joku oli ostanut paketin vuorisuolaa. Paketin kyljessä oli maininta, että suola on miljardeja vuosia vanhaa. Nyt oli kuitenkin paketin kyljessä viimeinen käyttöpäivä. Niin se aika kuluu nykyisin nopeammin.

JPOS oli saanut raamatun luettua. Piti erityisen hyvänä Jobin kirjaa, jota suositteli luettavaksi. Sieltä taisi olla peräisin ajatus: ”Ystävyys on mukana oloa eikä opettamista”. Raamatun kertomukset ovat yleismaailmallisia eli niitä löytyy raamattua vanhemmistakin kirjoista. Käyttipä joku sanaa plagiaattikin. Vedenpaisumus on kaikille koulun käyneille tuttu. Se on jo osattu ajoittaakin melko tarkkaan eli se on tapahtunut 10.5.2807 eKr. Koko juttu on oheisessa linkissä (samalla myös Edenin puutarhan sijainti) http://takkirauta.blogspot.com/2009/10/kadotettu-paratiisi.html . Eli kyse on taas Takkirauta-sivustosta, josta oheiset pari lainausta:

 "Mutta loppu tuli tarkalleen 10. toukokuuta 2807 eKr. Tällöin joku, jokin tai jotain, josta ruukinmatruuna käyttää nimeä Iso Murikka, iskeytyi Intian valtamereen, kohtaan 30,865 astetta eteläistä leveyttä ja 61,365 astetta itäistä pituutta. Tässä paikassa sijaitsee 3500 metrin syvyydessä Burcklen kraateri - joka on ajoitettu tuohon kohtaan. Sen on synnyttänyt joko komeetta tai asteroidi - ja iskeytyessään se on aiheuttanut valtavan megatsunamin - tai, kuten japaniksi sanottaisiin, iminami. Ja tämä megatsunami tunnetaan kaikkialla maailmassa vedenpaisumuksen nimellä."
 
"Iminami on varmasti hirvittävin luonnonmullistus, mikä voi ihmiskuntaa kohdata. Vaikka tätä hyökyaaltoa ei voi merellä mitenkään havaita, lähestyessään rantaa se tekee itsensä tiettäväksi. Tavallinen tsunami on joitakin kymmeniä metrejä korkea - ja silti aivan riittävän tuhoisa, kuten muistamme joulun 2004 tsunamista; entäpä sitten, kun vastaan tulee satoja metrejä korkea vesivuori - ja tällaisista on todella geologisia todisteita! Kapeassa ja matalassa vesiväylässä, kuten Persianlahdella, megatsunami voi nousta jopa kilometrien korkuiseksi hirvittäväksi vesivalliksi, ja Raamatun kuvaus siitä, miten "vesi peitti korkeimmat vuoretkin" ei ole satua, vaan hyytävän realistinen kuvaus iminamista Persianlahdella."

Tähän samaan liittyy varmaankin tämänpäiväinen juttu Chilen vuorilta löytyneistä ja hyvin säilyneitä valaista. Sama hyökyaaltohan on kiertänyt koko maapallon, ehkä jopa useampaan kertaan. Gilgames-eepoksen vedenpaisumustarina on kirjallisena tuotteena vanhempi kuin Raamatun kertomus ja on varmaa, että tarinan alkuperäinen kotimaa on Mesopotamia. ( fi.wikipedia.org/wiki/Gilgameš )

Jos lukemista kaipaa, niin MP suositteli Steve Jobsin  elämänkertaa.

Muistelimme myös 1980 alkupuolta, jolloin kaksi Taideteollisuuskorkeakoulun opiskelijaa oli TVH:ssa harjoittelemassa vaatesuunnittelua. He työskentelivät muutaman kuukauden HJB ja MLen huoneiden välisessä IPUn huoneessa. Heidän tehtävänään oli suunnitella tiemiehelle sopivat työvaatteet. Ehtoina oli varmaankin mukavuus, näkyvyys ja säänkestävyys. Heidän työnään syntyi sarja sinikeltaisia työvaatteita. Lopputulos oli niin hyvä, että nykyisin lähes kaikki ulkona työskentelevät käyttävät samantyyppisiä vaatteita. Nämä opiskelijat eivät varmaankaan ole saaneet sitä kunniaa, mikä heille kuuluu. Rahasta puhumattakaan?

Puhelinmyynnin saa estettyä rahalla ja ilman. Esto koskee kuulemma vain ko. liiton jäseniä, mutta toimii hyvin ja on kerrallaan voimassa noin 3 vuotta. HJB:llä oli kaksi kokemusta. Kuortanelta kotoisin oleva mies soitti ja keskustelu oli seuraava: ”NN terve. Tilaakko lehtiä?”  En. ”No ei sitten muuta. Hyvät jatkot!” Tänään soitti Savosta kotoisin oleva puhelinmyyjä: ” Viasatista NN hei!” Minä en tilaa enkä vaihda nykyistä järjestelmää eli on turhaa jatkaa! ”Elähän hättäile. En minä mittään myy! Nyt Sinulla olisi edullinen tilaisuus jouluun asti ihan ilimaiseksi…… jne.” En nyt vaihda enkä ota! ”Mutta katsotko elokuvia vai luonto-ohjelmia!” Katson mitä haluan, mutta en tilaa! ”Mutta jos tulisi samaan aikaan luonto-ohjelma tai elokuva, niin kumman valitset?” En asiaa noin ratkaise, mutta en tilaa. jne….. Noin 10 minuutin jahkauksen jälkeen ilmoitin vaimon hoputtavan kauppaan. ”Ei kauppaan mikään kiire ole. Ehtijääpä sinne myöhemminkin. Mutta katotko urheilua?” jne.. ”Lautanen on kuule pieni eikä mikään aurinkovarjo. Se sopii ihan huomaamattomasti vaikka mihin.” Vaimo hoputtaa lähtemään. ”Annapa puhelin vaimolle, niin minä jutustelen hänen kanssaan!” En anna ja nyt minä totean että en osta ja lopetan tähän. ”Elähän nyt vielä…” tuut, tuut.  Eli on pohjalaisilla ja savolaisilla jotain eroa.

Seuraava tapaaminen on 15.12.2011 kello 12.30 ja vastuuhenkilönä TOE. Toivottiin jouluista lounasta, mutta ei kovin hintavaa.

HJB / 23.11.2011

-       Tapaamiset 1 (1-10) ovat kohdassa 8.5.2006 päivitettynä 26.5.2006

-       Tapaamiset 2 (11–19) ovat kohdassa 12.12.2006 päivitettynä 13.10.2007

-       sen jälkeen tapaamiskuukauden kohdalla