HJB MUISTELEE 101 a

Korsimon mutka 1

1960-luvulla oli poliittinen skandaali nimellä Korsimon mutka. Lyhyesti sanottuna Turku - Aura moottoritien linjausta muutettiin kauemmaksi ministeri Korsimon maatilasta. Löysin oheisen tekstin netistä. Kannattaa vilkaista, sillä en toista kaikkea. Blogissa on mm hyvä kartta suunnitelmasta.

https://teilla.blogspot.com/2019/12/korsimon-mutka.html

Minä olin tuolloin 1960 vielä kuluttamassa koulun penkkiä, joten omakohtainen tieto puuttuu. Minulla oli myöhemmin kaksi pomoa, joista toinen oli tien suunnittelija ja toinen taisi olla rakennuspäällikkö. Herrat olivat aika hiljaisia, kun otin puheeksi Korsimon mutkan. Mutta jotain kuitenkin irtosi. Lisäksi tutustuin tilastoihin ja johtopäätökseni on, että nuo julkisuudessa olleet asiat ovat totta, mutta ei koko totuus. Julkistamalla pikkuasia peitetään joskus isommat. Eli nämä ovat pääosin omia johtopäätöksiä ja ns. toisen käden tietoja. Eli en pysty todistamaan mitään.

Suomen teiden histortiasta on ainakin kaksi upeaa ja  ansiokasta kirjasarjaa, mutta epäilen, että niissäkin totuus pitää kaivaa esiin päättelemällä, koska asiasta tietävät olivat silloin vielä virassa ja hiljaa.

Korsimo oli hikeentynyt linjauksesta niin paljon, että oli karkoittanut mittaajat tilaltaan huutaen, että hänen tilalleen ei tulla. Tuo kuvattu Korsimon reaktio oli ihan yleinen ja ymmärrettävä vielä myöhemminkin. Vastaavia oli lähes jokaisella moottoritiehankkeella. Moottoritien rakentaminen tilan halki merkitsi usein tilan tuhoa. Mottoritien toiselle puolelle pääsi vain tarkoitusta varten rakennetuista kohdista ja niitä ei joka tilan kohdalle rakennettu. Eikä rakenneta tulevaisuudessakaan. Tunnelille tai sillalle tulee sen verran hintaa. Väärälle puolelle jääneiden osien käyttö tuli erityisen vaikeaksi. Siksi useimmiten tehtiin tilusjärjestely, jossa maat jaettiin uudestaan, niin että käyttö helpottui. Väärän puolen maat osoitettiin sillä puolella asuvalle.

Ennen varsinaiseen hankkeeseen menemistä pitänee kuvata vähän sen aikaisua käytäntöjä.

Sodan jälkeen piti ensin korjata sodanaikaisia tuhoja eikä liikennekään ollut ihan vapaata. 1950-luvulla voitiin sitten alkaa jo jälleenrakennus. Tosin koneita ei juuri ollut, joten lapio ja hevonen olivat tärkeitä välineitä. Ja kottikärrytkin. Autojen ja koneiden maahantuonti alkoi laajemmin vasta 1960-luvulla.

Toinen merkittävä asia oli työllistäminen. Ihmiselle oli osoitettava työpaikat. Voisi sanoa pahastikin eli kun olivat töissä, niin eivät olleet pahanteossa. Tuota ohjetta sopisi harkita vieläkin. Työ oli niin tärkeää, että vielä 1950-luvun lopulla ministeriö antoi ohjeen, että tietöissä tulee välttää koneiden käyttöä. Sosiaaliturva muuten oli aika vähäistä.

Päätöksenteolla oli oma osuutensa.  Päätökset tietöistä tehtiin työministeriön esittelystä ainakin vielä 1990-luvun alussa. Eli tietyöt rahoitettiin pitkään työllisyysrahoin. Oli myös isoja työsiirtoloita, joissa oli majoitettuna työntekijöitä kaukaakin. Varsinaisilla tieinvestointirahoilla rahoitettiin vain murto-osa teiden rakentamisesta ja parantamisesta.

1960-luvun alussa oli Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö eli väylät ja työllisyys olivat saman peukalon alla. Ministeriö taisi suunnitella työllisyysohjemat ja esitti ne hallitukselle hyväksyttäväksi. Oli ehkä yleistä, että kukin ministeri hoitaa tonttinsa ja muiden tontille ei astuta?

Silloin suunnittelu lienee ollut aika lyhytjänteistä. Eli kun saatiin rahaa, niin etsittiin sopiva kohde, johon se käytetään. Epäilen, että noissa päätöksissä ei TVL ollut aina organisaationa mukana. Sai vain käskyn toteuttaa annettu määräys. Tosin TVL:ssä oli henkilöitä, joilla oli vaikutusvaltaa.

HJB 16.09.2021