HJB MUISTELEE 101 b

Korsimon mutka 2

Katselin aikoinaan ihmetellen, miksi Turun tiepiiri oli saanut niin paljon rahaa. Olihan Turun piirillä parhaimmillaan kai lähes puolet (ulkomuistista) valtakunnan investointirahoista. Omissa laskelmissa kohtuullinen osuus oli alle 20 %. Tuosta kyllä vähemmänkin asioita ymmärtävä tekee johtopäätöksen, että asioita joku tai jotkut ohjaili raskaalla kädellä. Toki Turusta koilliseen lähtevä tieverkko taisi olla jäsentymätön ja koostuvan hevosliikenteen aikaisisista kärrypoluista eli jotain oli tehtävä. Saattoi olla kilpailu myös linjauksista? Minusta parempi ratkaisu olisi ollut valtatie Turusta Loimaan seudulle ja siitä sitten haarat Tamperelle ja Hämeenlinnaan. Nyt tehtiin kaksi valtatietä lähes rinnakkain Loimaalle ja Forssaan.

Toinen asia, joka herätti epäilyjä raskaasta ohjaamisesta oli tarina siitä, miten Turun tiepiiri sai perjantain ilmoituksen, että Oulusta on lähtenyt juna, jossa on 2000 työtöntä. Hoitakaa sunnuntai-illaksi nukkumapaikat, ruokailu ja työpaikat. Olen tuon kuullut useammalta henkilöltä, joten tuli varmaan piirille melkoisena yllätyksenä eli päätökset oli tehty ministeriössä. Mutta asia hoidettiin. Taisi miehet työllistyä Turku - Aura moottoriteillä?

Kolmas asia on sitten tuo itse hanke. Vielä 1990-luvulla katselin, että tie on Suomen hiljaisin moottoritie. Ja on varmaan vieläkin 60 vuotta rakentamisen jälkeen? Minusta tuo hanke toteutettiin ainakin 40 vuotta liian aikaisin. Joku halusi sinne hyvän tien. Tuskin oli TVL:n aloite. Uskon, että tie rahoitettiin työllisyysrahoin, jolloin siitä ei tehty päätöstä Eduskunnassa (tarkistamatta), vaan asia oli ministeriön ja hallituksen välinen asia.

Törmäsin itse näihin ohi Eduskunnan toteutettuihin hankkeisiin, kun Keimola - Vihtijärvelle piti rakentaa viimeinen päällystekerros, joka kuului tiesuunnitelmaan. Tie oli ollut jo lähes 10 vuotta ”valmiina”, mutta sitä ei ollut perusteltu budjetissa. Jokainen budjettiin ensimmäistä kertaa tuleva hanke oli perusteltava. Oli poikettava käytännöstä ”tie on mutkainen, mäkinen, ja kantavuudeltaan heikko”. Joten piti kertoa, että tie on rakennettu vankityönä ja nyt siihen pitää rakentaa suunnitelmaan kuuluva kulutuskerros. Turku - Auraa en koskaan perustellut.

Ja sitten itse mutkaan. Blogikirjoituksen mukaan se perusteltiin uudenaikaisella suunnittelulla eli oltiin siirtymässä pois pitkistä suorista, koska niillä vastaan tulevan auton valot häikäisivät. Tuo suunnanmuutos tapahtui 1960-luvulla, mutta ei ongelma moottoriteillä ollut pahin. Kun tiesin pomoni suunnitelleen tien, niin sitä sitten kysyin, kun olimme kahden 1990-luvulla. Hän sanoi suoraan, että mutkan syy oli se, että päätettiin tehdä paikallistielle eritasoliittymä ja sille oli parempi rakennuspaikka vähän lännempänä. Siksi linjaa muutettiin. Huomasin hänen hymyilevän eli hän tiesi tarkalleen, mitä minä ajattelin tuosta vastauksesta. En kysellyt enempää, koska arvelin asian olevan edelleen arka.

Eli taas yksi outo päätös. En muista, että maaseudulla olisi rakennettu eritasoliittymiä yhteenkään paikallistien risteyskohtaan. Tuo liittymä rakennettiin aivan Korsimon tilan läheisyyteen. Päättyihän ramppi Turun suunnasta Korsimon tilan ”pihaan”. Joku oli tehnyt päätöksen, että tuohon kohtaan piti rakentaa eritasoliittymä. Päätöksentekijä tuskin oli TVL:ssä? Paperilla toki voi olla. Todettakoon vielä, että tuollainen eritasoliittymä ei ole ihan halpa.

Yllä olevasta voi päätellä, että minun mielestä tuo linjauksen muutos eli varsinainen ”Korsimon mutka” oli pikkujuttu. Minä myös epäilen, että keskustelua ohjattiin siihen, eikä haluttu paljastaa todellista syytä eli tuota eritasoliittymää. Toki samalla hoitui tuo tiluksille menokin.

Tietyöt ovat olleet aina hyvä tapa hankkia paikallisia ääniä. Siksi niitä on myös käytetty. Ne joilla on ”valtaa”, hoitavat rahoituksen hankkeelle. Ne, joilla ei ole, ovat kysyneet tielaitokselta, mitä aiotte toteuttaa ja he ovat sitten puhuneet noista omina hankkeinaan. Kansa on aina halunnut parempia teitä ja haluaa edelleen. Sen tietää nykyinenkin hallitus. Odotan mielenkiinnolla, mitä uusia hankkeita alkaa 2023 ja 2024 juuri ennen vaaleja.

HJB 18.09.2021

 HJB MUISTELEE 101 a

Korsimon mutka 1

1960-luvulla oli poliittinen skandaali nimellä Korsimon mutka. Lyhyesti sanottuna Turku - Aura moottoritien linjausta muutettiin kauemmaksi ministeri Korsimon maatilasta. Löysin oheisen tekstin netistä. Kannattaa vilkaista, sillä en toista kaikkea. Blogissa on mm hyvä kartta suunnitelmasta.

https://teilla.blogspot.com/2019/12/korsimon-mutka.html

Minä olin tuolloin 1960 vielä kuluttamassa koulun penkkiä, joten omakohtainen tieto puuttuu. Minulla oli myöhemmin kaksi pomoa, joista toinen oli tien suunnittelija ja toinen taisi olla rakennuspäällikkö. Herrat olivat aika hiljaisia, kun otin puheeksi Korsimon mutkan. Mutta jotain kuitenkin irtosi. Lisäksi tutustuin tilastoihin ja johtopäätökseni on, että nuo julkisuudessa olleet asiat ovat totta, mutta ei koko totuus. Julkistamalla pikkuasia peitetään joskus isommat. Eli nämä ovat pääosin omia johtopäätöksiä ja ns. toisen käden tietoja. Eli en pysty todistamaan mitään.

Suomen teiden histortiasta on ainakin kaksi upeaa ja  ansiokasta kirjasarjaa, mutta epäilen, että niissäkin totuus pitää kaivaa esiin päättelemällä, koska asiasta tietävät olivat silloin vielä virassa ja hiljaa.

Korsimo oli hikeentynyt linjauksesta niin paljon, että oli karkoittanut mittaajat tilaltaan huutaen, että hänen tilalleen ei tulla. Tuo kuvattu Korsimon reaktio oli ihan yleinen ja ymmärrettävä vielä myöhemminkin. Vastaavia oli lähes jokaisella moottoritiehankkeella. Moottoritien rakentaminen tilan halki merkitsi usein tilan tuhoa. Mottoritien toiselle puolelle pääsi vain tarkoitusta varten rakennetuista kohdista ja niitä ei joka tilan kohdalle rakennettu. Eikä rakenneta tulevaisuudessakaan. Tunnelille tai sillalle tulee sen verran hintaa. Väärälle puolelle jääneiden osien käyttö tuli erityisen vaikeaksi. Siksi useimmiten tehtiin tilusjärjestely, jossa maat jaettiin uudestaan, niin että käyttö helpottui. Väärän puolen maat osoitettiin sillä puolella asuvalle.

Ennen varsinaiseen hankkeeseen menemistä pitänee kuvata vähän sen aikaisua käytäntöjä.

Sodan jälkeen piti ensin korjata sodanaikaisia tuhoja eikä liikennekään ollut ihan vapaata. 1950-luvulla voitiin sitten alkaa jo jälleenrakennus. Tosin koneita ei juuri ollut, joten lapio ja hevonen olivat tärkeitä välineitä. Ja kottikärrytkin. Autojen ja koneiden maahantuonti alkoi laajemmin vasta 1960-luvulla.

Toinen merkittävä asia oli työllistäminen. Ihmiselle oli osoitettava työpaikat. Voisi sanoa pahastikin eli kun olivat töissä, niin eivät olleet pahanteossa. Tuota ohjetta sopisi harkita vieläkin. Työ oli niin tärkeää, että vielä 1950-luvun lopulla ministeriö antoi ohjeen, että tietöissä tulee välttää koneiden käyttöä. Sosiaaliturva muuten oli aika vähäistä.

Päätöksenteolla oli oma osuutensa.  Päätökset tietöistä tehtiin työministeriön esittelystä ainakin vielä 1990-luvun alussa. Eli tietyöt rahoitettiin pitkään työllisyysrahoin. Oli myös isoja työsiirtoloita, joissa oli majoitettuna työntekijöitä kaukaakin. Varsinaisilla tieinvestointirahoilla rahoitettiin vain murto-osa teiden rakentamisesta ja parantamisesta.

1960-luvun alussa oli Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö eli väylät ja työllisyys olivat saman peukalon alla. Ministeriö taisi suunnitella työllisyysohjemat ja esitti ne hallitukselle hyväksyttäväksi. Oli ehkä yleistä, että kukin ministeri hoitaa tonttinsa ja muiden tontille ei astuta?

Silloin suunnittelu lienee ollut aika lyhytjänteistä. Eli kun saatiin rahaa, niin etsittiin sopiva kohde, johon se käytetään. Epäilen, että noissa päätöksissä ei TVL ollut aina organisaationa mukana. Sai vain käskyn toteuttaa annettu määräys. Tosin TVL:ssä oli henkilöitä, joilla oli vaikutusvaltaa.

HJB 16.09.2021