Tapaaminen nro 140 / 07.01.2020 LAM.

Läsnä: MLE, TEUP, JN, API, LAM ja HJB.

Ja White Lady jälleen sekä sen tähtikabinetti.  Vieraana oli Vesa Männistö Väylä-virastosta. Oli hyvin mielenkiintoista kuunnella nykymenosta niissä asioissa, joita me olimme aikoinamme hoitaneet. Tosin jälleen keskustelimme monesta muustakin asiasta. En edes kaikki kirjannut muistiin, niin paperille. Ja nekin, mitä kirjasin, ovat epäselviä.

Helsingin tyhjät asunnot oli kai ihan alkupäässä. Keskustassa niitä on jo kuulema kolmannes. Lehdissä on kirjoitettu, että ne ovat sijoittajilla, jotka laskevat, että hinta nousee. Taitaa nollakoroilla näin ollakin. Mutta ketjusijoitukselta tuo vaikuttaa. Voihan siinä joskus jäädä mustapekka käteen? Nykyisin on myös maaseudulla asuvilla toinen asunto kaupungissa, jossa voi viettää viikonloput ja kesälomat. Vanha sanonta on, että vaihtelu virkistää. Ja sitten on tietenkin nämä pimeästi vuokrattavat, joissa ei asukkaaksi kirjata ketään. Espoolaisten mielestä Espoo ei ole maaseutua.
Jälkikäteen laskeskelin, että jos on Kauniaisissa kirjoilla, mutta asuu isommassa asunnossa Helsingissä, niin kunnallisverossa jo keskituloinen pariskunta säästää ainakin toisen asunnon vastikkeen. Eli tuo toinen voi olla itsenäistyvän nuoren asuntona. Ja hintojen noustessa omaisuus kasvaa.

Saimaan kanavaan suunnitellaan sulkujen pidennystä. Kuopiossa sellutehdas sai kielteisen päätöksen ympäristösyistä. Meniköhän samalla perusteet sulkujen pidentämiselle? Vaikuttaa myös itäisen alueen rataverkon kehittämistoimiin? Kehittämistoimiin kun pitää olla todettu tarve.

Oli puhetta myös Savonlinnan liikenneongelmista. Siellähän siirrettiin syväväylä siitä Olavinlinnan vierestä Laitaatsalmeen. Aikonaan rekat luistelivat torin kupeessa olevassa mäessä. Nyt tuo liukastelu on Laitaatsalmessa, jossa sillan suuri alikulkukorkeus johti jyrkkään mäkeen. Rahtilaivat ovat hyvin matalia eli alikulkukorkeus on vain korkeamastoisia purjeveneitä varten. Purjehtiminen on arvokasta. Montakohan 25 metrin mastolla olevaa venettä Laitaatsalmesta kesässä kulkee?

Männistön tehtävät johtavana asiantuntijana sivuavat minun aikoinaan hoitamia jollakin tavalla, ehkä muidenkin. Parissa kymmenessä vuodessa ovat lähes kaikki asiat muuttuneet. Kun meidän aikana nappulat keskustelivat paljon ministeriöiden kanssa, niin nyt asiat hoituu enemmän johdon kautta. Nykyisin ei toisaalta enää lauantai yönä keskustella jonkin hankkeen vuosikustannuksista? Eli tavoite. Ja tulosjohtaminen on muuttanut asioita. Meidän aikanamme myös rakennettiin Suomen tieverkkoa. Nyt sitä yritetään ylläpitää. Kehittämishankkeita ei juurikaan ole.

SOTE-uudistus johtanee maakuntien perustamiseen. On kuviteltu, että maakunnat hoitaa monet muutkin maakunnan asiat. Väylävirastossa on varauduttu myös siihen, että väylät siirtyvät maakuntien vastuulle. Maakunnilla ei tosin ole halua tuon vastuun ottamiseen, koska on selvää, että tehtävät päätökset ovat vain ikäviä. Rahaa on niukasti, joten nyt muutetaan päällystettyjä teitä sorateiksi. Noin 2000 kilometriä on jo muutettu, mutta ehkä 20000 km on vielä muuttamatta?   Edessä voi vielä olla myös valtion teiden muuttaminen takaisin yksityisteiksi. Sillä toimenpiteellä ei ääniä kerätä. Yleensä positiiviset asiat on halutumpia kuin negatiivisten vastustaminen.  Miksiköhän muuten SOTE-piirejä pitää kutsua maakunniksi?

Myös asioiden hoidon organisoinnissa on eroja. Eri liikennemuodot yhdistettiin väylävirastoksi, mutta ministeriön ja Väylän väliin tuli Traficom. Esim PTS taitaa olla Traficomin vastuulla, mutta kai vain paperilla, jos vastuuta ei ole osoitettu kenellekään? Nyt on kuitenkin tekeillä strateginen suunnitelma vuosiksi 2021-2032 ja työ tehdään parlamenttaarisessa ohjauksessa. Suunnitelman tavoitteet ja vaikutusten arviointi ohjaavat toimenpideohjelman valmistelua. Kunnat on työssä mukana.

Uusia huomioon otettavia asioita on mm. hankeyhtiöt, päästöt, tiedon hyödyntäminen jne..  Turvallisuus ja talous oli jo aiemminkin. On tehtävä nykytila-arvio, määriteltävä tavoitteet ja niistä johdettava toimenpiteet. Tuloksena on 12 vuotinen ohjelma, joka sisältää myös kuntien toimenpiteitä. Ja rahoitusohjelma pitää tietenkin olla ja mielellään realistinen. Ja toimenpiteistä pitää tehdä vaikutusarviointi. Ns. 0-vaihtoehtona on nykytilan säilyttäminen. Oli rahoitukseltaan pienempikin, mutta korjausvelka suurenee, jos rahoitus supistuu ja katsottiin,  että se ei tule kysymykseen. Toivottavasti parlamentaarikot seisovat päätöksen takana.

Näimme myös orgfanisaatiokaavion. Onhan siellä tuttujakin nimiä. Lähinnä sellaisia, jotka tulivat töihin vähän ennen meidän eläkkeelle jäämistä. Niin se aika kuluu.

Kunta-alan työehtoneuvottelut on aloitettu. On vaadittu yli vientialan meneviä palkankorotuksia. Todettiin asia erittäin vaikeaksi. Hoitajien työtä pidettiin raskaana ja vaatimuksia perusteltuna, mutta nyt koko kunta-ala vaatii samaa? Jotain on tehtävä, muuten vanhukset enenevässä määrin hoitavat tosiaan. Kunnat käyvät jo nyt yt-neuvotteluja, koska rahaa ei ole. Hallitus on jo jakanut valtion rahat ja velalla. Eli mistä nuo korotukset maksetaan? Onneksi ei ole meidän ongelma, vielä. Lisäksi hallitus on luvannut tuon 0,7 kertoimen, joka lisää vaikeuksia, kun hoitajia ei ole.

Vaihtoehdot lienevät lisää liksaa tai työn helpottaminen. Mietitäänpäs tuota rahaa.

Kunnat voivat nostaa veroäyriä. Eilen kerrottiin, että vaikutus olisi 1,5 äyriä. Sehän olisi noin 7 %. Lisäksi se olisi samaa suuruusluokkaa kuin tuo tasa-arvolisä. Eli ei hoitajillekaan jäisi enempää käteen.  Valtiolla olisi myös mentävä verojen korotukseen. Siinä tosin vaikutukset kohdistuisivat parempiosaisiin. Vaikuttaisi kilpailukykyyn? Eli vaikutukset säteilisivät laajalle.  Hoidon omavastuun korottaminen eli vanhukset maksaisivat hoitonsa, jos rahaa tulisi yli takuueläkkeen tai olisi omaisuutta. Taitaa  vain pahimmat ongelmat olla kunnissa, joissa noita yli takuueläkkeen saavia on vähän ja omaisuus on siirretty jo lapsille.

Tuosta sitten tuleekin mieleen kuntaliitokset. Mutta ei  auta, jos kaksi köyhää lyö hynttyyt yhteen. Muutaman säästyvän virkamiehen palkoilla ei ole suurta merkitystä eikä kiinteistö omaisuus käy kaupaksi. Mutta rikka se on rokassakin.

Työn helpottaminen tarkoittaa hoidettavien vähentämistä, koska lisää henkilökuntaa ei löydy. Raaka temppu. Liioitellen voisi sanoa, että kuolkoot kotonaan. Vastuu hoidosta jätettäisiin omaisille, jos niitä on. Ei keskustelu ”onnellisuuspilleristä” varmaan alkaa pian. Olisi varmaan monelle kyllä helpotus muutenkin, mutta kyllä siihen ongelmiakin liittyy.

Me kyllä keskustelussa (tuossa yllä on paljon omaa ajattelua) päädyttiin siihen, että yhdellä asialla ei ongelmaa ratkaista, vaan pitää katsella useampia vaikuttavia asioita.

Seuraava tapaaminen on 4.02.5020 kello 12.30 ja järjestelyt hoitaa MLe .

HJB / 15.01.2020