Tapaaminen nro 122 / 19.02.2018

Paikka: Ravintola Toro, vastuuhenkilö APi
Aika: 16.02.2018 klo 12.30
Läsnä: JPOS, TeuP, JN, LAM, TOE, APi ja HJB

Vieraan hankkiminen meni jostain syystä pieleen eli emme saaneet vastausta alustavaan lupaukseen, vaikka useampikin yritti.

Toro oli vanha tuttu paikka. Tosin ravintolan kanssa tuli erimielisyyttä siitä, että minä olin käynyt siellä jo opiskeluaikana eli ennen vuotta 1968, mutta he olivat sitä mieltä, että ravintola on perustettu vasta vuonna 1970. Ruoka annokset olivat yhtä kookkaat kuin 1960-luvulla. Aika monelta jäi ranskalaisia lautaselle.

Tässä iässä alkaa vain tuon kuulon kanssa olla niin ja näin. JPOS kysyikin, mitä kirjoitan naapuripöydän keskusteluista. Pitäisi varmaan kokoontua kirkoissa, niin olisi sopivan hiljaista. No mutta jotain kuulin ja loput kirjoittelen omiani.

Iso keskustelun aihe oli asiakasnäkökulma, joka tuntuu kunnilta unohtuneen. Työmaajärjestelyt ovat vähän niin ja näin. Mutta iso asia on Helsingin halu muuttaa moottoritiet asuntokaduiksi. Ensimmäinen kysymys on, että onko rahaa? Valtio on ne aikonaan rakentanut valtakunnallista ja maakunnallista liikennettä varten. Ja maa-alueestakin on maksettu. Eli ei valtion niistä ilmaiseksi pidä luopua. Käypä hinta voisi olla 100 milj. euroa/km eli yhteensä noin 2 miljardia euroa. Ja sehän pitää repiä käyttäjiltä eli veronmaksajilta.

Toinen asia on sitten kansalaisille koituvat haitat. Asuntokadun nopeusrajoitus on 30 km/H joten matka-ajat tuplaantuvat. Väyliä noin 20 km ja niillä liikennettä noin 40000 autoa/vrk ja tuntipalkka 17 euroa, tekee noin 100 miljoonaa euroa vuodessa aikakustannuksia eli 20 vuotta ja syntyy toiset 2 miljardia maksettavaa. Eli yhteensä tulee lisäkustannuksia noin 4 miljardia euroa. Ja kun kaupunki haluaa ihmisten vielä siirtyvän ratikoihin, niin aikakustannukset vielä tuplaantuu eli 6 miljardia. 

Lisäksi pitää tehdä paljon rakennustöitä. Ei liene isoa virhettä, jos lasketaan 50 milj. Euroa /km eli vielä 1 miljardi. Syntyy siis 7 miljardin kustannukset siitä, että olosuhteet heikkenee. Se varmaan revitään sitten noiden tienvarsi asuntojen hinnassa? Eipä tuossa paljon asiakasnäkökulmaa ole?

Muisteltiin myös lapsuutta eli mikä oli varhaisin muisto. LAM muisti kannustaneensa Satupekkaa, jota luuli suomalaiseksi. TeuP, muisti, miten lähdettiin kuorma-auton lavalla evakkoon. Minä muistin hyllyllä olleen shakkilaudan ja nappulat, joihin nuoren miehen mielenkiinto kohdistui. 

Tuo kuorma-auton lavalla matkustaminen oli vielä 1950-luvullakin yleistä. Muistan, miten kotikylästä lähdettiin noin 300 kilometrin päähän häihin. Lavalla oli nuorisoseurantalon puupenkit tai sitten oli vain lankut sivulaitojen varassa. Ehkä oli joku pressukin? Mutta noin 5 tuntia edestakaisin kuorma-auton lavalla ilman selkänojaa kuoppaisilla sorateillä lienee ollut kova kokemus? Minä en päässyt mukaan, mutta lähdön muistan. Lavalla taisi olla noin 30 henkilöä?

Kielistä keskusteltiin myös. Useissa kielissä ei onnistu tuo tuplakonsonantin ääntäminen. Timppa oli siten Timpa jne. Opiskeluaikana tutustuttiin myös ulkomaalaisiin. Oli jossakin ruokalassa vierasmaalainen annostelija. Kun heillä oli joka päivä tarjolla myös keitto, niin kun häneltä eräänä päivänä kysyttiin, mikä keitto tänään on. Vastaus oli, eikö sinä tiedä mikä päivä tänään? Todella, mikä päivä tänään? Eli torstaihan se päivä oli ja siitä hän jo ymmärsi, että hernekeittoahan oli tarjolla, mutta ihmetteli, kun asiakas ei sitä tiennyt. 

Tuosta kielestä vielä sen verran, että Macin Paces ei näytä oikein osaavan suomenkielen hienouksia kuten ylimääräisiä päätteitä.

Seuraava tapaaminen on 15.3.2018 kello 12.30 ja varmaankin metromatkan takana. Järjestäjä on JN.