Tapaaminen nro 130 / 18.12.2018


Paikka: White Lady, vastuuhenkilö JN.
Läsnä: JPOS, TeuP, MLe, JN, LAM, APi ja HJB. Vieraana JP.

Eli tapaaminen no 130. On siitä aikaa, kun 28.4.2005 kokoonnuimme ensimmäisen kerran Kosmokseen. JPOS oli aloitteentekijä. Tuo alkuporukka on ollut aktiivisesti mukana.  Minä olen ollut 126 kertaa, TeuP 124 kertaa ja JPOS ja MLe 116 kertaa. Pari tuntia joka kerta, niin tuostahan tulee jo lähes kahden kuukauden työpanos, ainakin matkojen kanssa.

Joululounas oli hyvä ja paino nousi varmaan pari kiloa. Väkeä oli niin paljon, että pysäköintipaikka löytyi vasta Steiner-koulun pihasta. Täynnä oli ravintolakin. Jokainen pöytä oli varattu, Tuo vieras oli Jussi Pulkkanen. Olimme samaan aikaan esikunnassa. Jo matkalla jäimme miettimään, ainakin minä, että olimmeko todella samaan aikaan tiestössä. Jussi muisti paremmin. Olimme esikunnassa yhtäaikaa. Organisaatio muuttui varsin usein eli oli tietötoimisto, esikunta ja tienpidon suunnittelu ja ehkä vielä joku muukin. No mutta menihän noissa hommissa lähes 30 vuotta ja muissa lisää.

Nyt tapahtui heti sellainen moka, että muistiinpano välineet jäi autoon. Palatessa huomasin, että autohan oli ollut maksullisella paikalla enkä maksanut. Ei tullut lappua. Oli muuten enimmäinen kerta. Lisäksi huomasin perillä, että takissa roikkui kynän tapainen, jossa luki VÄKKÄRÄVERSTAS. Eli oli ollut takki pidemmän aikaa käyttämättä. Terveisiä vain Kajaaniin. Saapa nähdä ehdinkö seuraavaan takin käyttökertaan miettiä poistamista?

Nyt riitti juttua niin paljon, että en edes asioiden nimeä ehtinyt kirjoittaa. Eli pääosin muistista ja sehän on monta kertaa jo puutteelliseksi todettu. Ovat muutamat kyselleet, olivatko he samassa tilaisuudessa. Eli on ongelmia muillakin.


APi oli kolme viikkoa ollut Etelä-Amerikassa ja kertoi näkemistään. Samoin keskusteltiin Rakennuslehdessä olleesta artikkelista HOAS:n asunnon korjauksesta, jossa sovelletaan alianssimallia. Kaikki hoidetaan 25 päivässä. Ohessa linkki, niin ei tarvitse toistaa.

https://www.rakennuslehti.fi/2018/12/hoasin-tahtiaikataulutuksessa-yksi-asunto-korjataan-25-paivassa/

Jossakin lehdessä oli mielipidekirjoitus, jossa kritisoitiin suomalaista tapaa, jossa joka homma on eri urakoitsijalla ja toinen harkitsee paikalle tuloa vasta kun edellinen homma on tarkastettu, hyväksytty ja luovutettu. Espanjassa sama urakoitsija tekee alusta loppuun, jolloin esim. vesiputkien vaihto asfaltista asfalttiin tapahtuu kahdessa päivässä. Vai oliko Espanjassa käytössä tuo tahtituotannon juna? Ehkä havainnot olivat puutteelliset? Mechelininkatu on ollut auki kaksi vuotta. Toinen linkki Rakennuslehdestä. Tosin varsinainen juttu taitaa aueta vain tilaajille.

https://www.rakennuslehti.fi/2018/12/helsinki-nopeuttaa-katutoiden-tekoa-ja-talonrakentajat-leikkaavat-aikataulustaan-puolet-pois-tahtiaikataulun-avulla/

Lyhennellen ajateltuna. Keinoja aikataulun nopeuttamiseen ovat lean-ajattelusta lähtenyt tahtituotanto, hukan poistaminen, suunnittelun ja urakoinnin yhteistoiminnan lisääminen, logistiikan parantaminen sekä esivalmistusasteen nosto. Eli iso muutos on meneillään. Tahtituotannon perusidea on siinä, ettei työkohteessa jouduta koskaan odottamaan työntekijöitä, vaan seuraava työryhmä aloittaa työt heti edellisen työvaiheen valmistuttuaeikä luppoaikoja ole. Tämä  vaatii hyvän etukäteissuunnittelun ja ajoituksen. Ja joustavuutta (ylitöitä), jos ei aikataulussa pysytä.Työn johdon on myös suunniteltava eikä pelkästään valvottava. Onhan tuo tuttu käsite: ”Hyvin suunniteltu, on puoleksi tehty”.

Pasilassa vietimme yhtenä iltana kolmen henkilön 40-vuotisjuhlia. UPu ja APi olivat kaksi, mutta oliko kolmas MM? Joku sanoi hänellä olevan kuviakin tilaisuudesta ja lupasi myös jakaa niitä. Kaikilla ei ole skanneria, joten ehkä seuraavalla kerralla. Nytkin otettiin kuvia. Tässä yksi.

KUVA

JPOS kertoi, miten hän kuljetti aikonaan poikaansa jalkapalloharjoituksissa. Oli Miklu Forssell samoissa harjoituksissa. Hän oli yhdessä harjoitusottelussa tehnyt 17 maalia. Oi niitä aikoja.
Useat meistä oli nähnyt netissä sen, miten Kajaanin pelastuslaitos auttoi hirven ylös jäistä. Siinäkin näkyi eläimen viisaus. Meillä oli pari havaintoa hirven tien ylityksestä. TeuP ol nähnyt miten hirvi tuli tien reunaan, pysähtyi, katsoi ensin vasemmalle ja sitten oikealla ja vielä uudestaan vasemmalle ja sitten ylitti tien. Olisi siinä monella ihmisellä oppimista. Itse näin kerran, kun hirvi seisoi keskellä tietä. Minä vilkuttelin valoja, mutta ei suostunut liikahtamaan. Takaa tuli toinen auto, joten pistin hätävilkut päälle ja rullasin kohti hirveä. Vasta kun pysähdyin, se suostui kävelemään pois. Samalla hiomasin, että luiskassa oli vasa. Eli emo halusi varmistaa, että minä en aja vasan päälle, jos se lähtee perässä ylittämään tietä. Eläimet taitavat olla viisaampia kun me uskomme.

Ja kyllä tässä iässä vielä keskustellaan naisistakin. Mehän olimme kaikki hyvinki suosittuja APi:lla oli sen vakuudeksi 7 kronikkaa, jotka oli kirjoitettu meistä miehistä. Laitan ne tänne myöhemmin.

Ja paljon keskusteltiin muistakin asioista. Jopa joskus yli ymmärryksen. Mm Unkarin kriisistä, Pariisin mellakoista jne. Laitan tähän yhden kuvan havainnollistamaan keskustelun laajuutta.


KUVA

Ja tottakai sovittiin seuraava tapaaminen 21.1.2019 ja vastuuhenkilönä on LAM.

Kuvien liittäminen ei onnistunut, joten liitän ne erikseen. Mutta onnistunkohan oikeaan kohtaan?

Heikki

Tapaaminen nro 129 / 20.11.2018

Paikka: Ravintola 11, vastuuhenkilö HJB.
Läsnä: JPOS, TeuP, JN, ja HJB. Vieraana Maire Seppänen, entinen tiestöläinen.

Nyt ei aikataulut sopinut oikein yhteen. Oli muita menoja.  Siksi osanotto oli vajaa. Mutta vieras oli sitä parempi. Meillä oli mahdollisuus muistella tiestöä laajemminkin. Mairehan oli liikennejaostossa, kun me muut olimme verkkojaostossa. Kyllä noita nimiä tuli esiin parikymmentä ja jokaisella oli heistä jokin muisto.  Yllättävää kyllä se muistui myös mieleen.

Maure totesi, että hänellä jo lapsenlapsi kävi esittelemässä miniä ehdokasta. Kotimatkalla muistelimme Mairen kanssa, että nykyisin ensisynnyttäjä on keskimäärin 31 vuotias. Minä saatoin todeta, että minun isoäitini oli 36 vuotias, kun minä synnyin. Eli nykyisin ollaan jo lähes sukupolvi jäljessä. Siinä sivussa kävi ilmi, että Maire ja Jarmon vaimo olivat olleet yhtäaikaa laitoksella.


ETYK kokousta ja Espalla oloa muistelimme myös. Muistelimme, miten parvekkeelta katselimme, miten Ford liikkui avoautossa ja ns. gorillat juoksivat rinnalla. Ei ollut kuitenkaan aseet esissä. Joku siinä ehdotti, että työnnetään tuosta kaiteiden välistä piirrustuskotelo ja katsotaan mitä tapahtuu. Meillä oli vielä silloin järki tallella, emmekä kokeilleet. Noiden gorillojen kanssa ei pidä leikkiä. Ovat aika tosikkoja.

JPOS kirjoitteli aikonaan maantielain ”hyllyllä” ollessaan. Lähti se luonnos kai ministeriöönkin, mutta ystävämme Kalevi Perko taisi pistää sen hyllyyn. Kymmenkunta vuotta myöhemmin Kaisa-Leena taisi sen kaivaa esiin ja kirjoitti kokonaan uudestaan. Noihin aikoihin keskeinen asia oli se, että vanhan lain nimi koski yleisiä teitä, mutta ei katuja, vaikka nekin olivat yleisiä. Lisäksi kunnat osallistuivat paikallisteiden ylläpitoon. Tuo kuntien velvoite poistui,  Juha kävi asian puitteissa myös Eduskunnassa kuultavana. Minäkin kävin kerran eduskunnassa, josta jäi erityisesti kolme asiaa mieleen. Erään kansanedustajan avoin vetoketju, Veikko Vennamon vieressä istuminen ja mieskansanedustajien törkeä seksuaalinen ahdistelu. Kohteena en ollut minä, vaan eräs nuori naisvirkamies. Vennamokin vieressä tuhahteli useampaan kertaan paheksuvasti.

Trump puhui viikonvaihteessa Suomen metsien haravoinnista. Kyse oli ainakin osittain käännösvirheestä, sillä hänen käyttämänsä termin voi tulkita myös hakkuujätteiden poistamiseksi, mitä hän varmaan tarkoittikin. Hilarin ja Ivankan sähköpostit olivat myös keskustelun aiheena, vaikka sisältöä emme tienneetkään.

Keskustelimme myös tummista opiskelukavereistamme. Eduardo Assis oli Brasialaisen tehtaanomistajan poika. Hänelle kaverit opettivat oikein todella leveän savonmurteen, ”Eetu Asikainen” herätti bussissa aina huomiota kun alkoi puhua. Toinen tumma kaveri oli tokaisuut Servin mökissä myyjälle hernekeittoa katsoessaan: ”Tämä ei olla valkoisen miehen soppaa!”. Epäilimme, että tuo kaveri oli aikoinaan myös TVH:n teknillis-taloudellisessa yksikössä ja vielä myöhemmin Ghanan liikenneministeri. Myös eräs englantilainen viimeisen päälle pukeutunut herrasmies oli hämmästyttänyt yleisönä kertomalla, että osaa neljää vierasta kieltä ”suomea ja savvoo, hiljaa ja kovvoo”. Olikohan se sama kaveri, joka oli yllättänyt kuuntelijansa tokaisemalla ”mittee teille kuuluu?”

Keskustelimme myös ikääntymisestä ja sen vaikutuksesta joukkoomme. Meidän lienee syytä asennoitua niin, että joka tapaamisesta alkaa olla poissaoloja. Ehkä joukkoa pitäisi kasvattaa? Asia jäi vielä harkintaan.

Oli paljosta muustakin puhetta, mutta en saa kaikista muistiin panoistani selvää eikä vanha periaate, että muisti toimii pelkillä avainsanoilla enää toimi.

Seuraava tapaaminen on 18.12. ja paikka on varattu, mutta jätetään kertomaytta, ettei tule tungosta.

Heikki 21.11.2018

Tapaaminen nro 128 / 24.10.2018

Paikka: Ravintola White Lady, vastuuhenkilö TeuP.
Aika: 24.10.2018 klo 12.30
Läsnä:  JPOS, MLe, TeuP, APi, LAM, JN, HJB

White Ladyssä on hyvä ruoka ja paikkakin on sopiva, ainakin oman auton käyttäjälle. Ehkä siksi taisi olla jo 10. kerta.

Ensimmäisenä tuli mieleen tuo punainen ruusuke työasussa irtisanomisperusteena. Emme tienneet kaikkea, mutta kevyeltä tuntui. Sitten jo jouduimmekin keskustelaam siitä, pitääkö meistä yksi jäsen erottaa, koska hänellä oli merkki rinnassa. Taisi olla jotain ”Ole aina iloinen”. Emme erottaneet ainakaan ensimmäisellä kerralla. Mutta johtihan se keskustelun siihen, että jos hyväksytään, niin missä on raja? Saako olla mikä tahansa SS-merkki? Lehdessä olikin sitten, että olivat kinasteleet jo vuoden tuosta ruusukkeesta. Eli ei ollut ihan hetken mielijohde.

Kun syvällisiä mietitään, niin mikä ero n hullulla ja nerolla? Ovat mielestämme usein lähellä toisiaan, joten parempi kun ei nimitellä. Kumpaakaan. Siitä tuli mieleen, että kaupassa käydessä ajeli kallis mersu ohi 40:n alueella lähes 80:ä. Mutta rekisteri olikin GEN-II. Poliisille tiedoksi, että en todista. Kun maksaa huomiota herättävästä kilvestä, pitää kestää myös nuo huomiot.

Kaihileikkauksista keskustelimme pitempään. Monet olivat käyneet ja monelle oli tulossa.  Siitä, että toisesta silmästä kai usein tehdään lukusilmä ja toisesta kauko, olimme vähän erimieltä. Asian selittänee se, että laseilla korjattuna silmät näkee kentän hiukan eri koossa. Toisaalta silloin pärjää ilman lasejakin, mutta käytännössä kyttää vain toista silmää. On kuulema pesäpalloa pelatessa hankalaa, koska etäisyysnäkö toimii huonosti.

Myös julkisesta terveyden hoidosta meillä oli hyvin erilaiset kokemukset. Yksi oli odottanut leikkausta enimmäisajan ja kun ei mitään kuulunut, niin soitto, johon vastattiin, että olimme juuri soittamassa teille, että, on vähän ruuhkaa. Minä taas kävin hakemassa lääkärintodistusta ja siinä samalla sanoin, että pitäisi kai käydä noiden sairauksienkin takia. Lääkäri sanoi, että käy huomrnenna labrassa Hän kirjoittaa lähetteen. Tulosten jälkeen hän lähettää tekstiviestin, mihin on tarveta. Noin kolmen päivän päästä tuli viesti: ”Kaikki OK. Reseptit uusittu.” Siinä säästettiin yksi lääkärin käynti eli puoli tuntia lääkärin aikaa kiireellisemmille. Toinen tapaus oli, jossa käytiin päivystyksessä saamassa ensiapu. Lääkäri kertoi, että aamulla on HUS:ssa aika expertille kello 9.00 ja oli myös. Eli vaihtelua on.

Työmaiden työasusta keskusteltiin myös. Nämä keltasiniset heijastimin varustetut asut suunniteltiin TVH:n tilauksesta minun naapurihuoneessa 1980-luvulla. Asialla oli kaksi opiskelijaa. Me saimme asut ja parin viikon sisällä niitä näkyi jo raiteiden vaihdossakin. Nythän työmaille ei näytä olevan asiaa, jos ei ole lähes samanlaisia asuja. Noin vuosi sitten minulla heräsi epäily, ett ovatkohan nuo tytöt saaneet riittävästi mainetta tuosta työstään. Katsoin takkiani ja valmistajana oli Topper. Pinen selvittelyn jälkeen saatoin todeta, että firma on edelleen toiminnassa lähes samalla nimellä. Siellä on edelleen töissä noita aloittaneita henkilöitä. Eli ehkä tytöt perustivat firman ja valmistivat nuo vaatteen omassa firmassa?

Muistelimme myös entisiä työtovereita. Meistä pari muisti pilli Koposen, mutta nuoremmat ei. Samoin oli Harrinlehtojen kanssa. Mutta aika monta muisti kaikki. Mm Mia Vasaran, joka oli tuomassa flamengoa Suomeen. Eräs oli vierailut Espalla ja vielä siellä kuulema useamman remontin jälkeen tunnisti entisen huoneensa. Mehän muutimme sieltä pois vuonna 1982 eli 36 vuotta sitten.
Muistelimme myös Leppävirran rantakalan syöntiä ja sen verran hyvin muistimme, että olimme olleet ainakin kahdella eri matkaa. Myös yksi Ruoveden matka oli muistissa.

Ja totta kai me keskustelimme myös tv-ohjelmista. Kauniita ja rohkeita ei taida kukaan katsoa, mutt Salatuista eläimistä totesimme, että taitaa olla kohta 30-vuotisjuhlat ja yli 3000 jaksoa. Tallentavia laitteita ei kaikilla ole. Netflixistä näkee kuulema hyviä sarjoja.

Ajankohtainen aihe on noiden pienten yritysten irtisanomisperusteet. Insinööri ihmettelee sitä, että keskustele käy lähinnä toimenpiteissä eikä lainkaan tavoitteissa. Siksi mietime oman ratkaksun:

Ongelmat ja ratkaisut:

1) Nuoret naiset, joiden epäillään tekevän lapsia.
Ratkaisu: Valtio ottaa ainakin osavastuun noista synnyttämisen aiheuttamista kustannuksista. Esim 10000 euroa vuodessa/synnyttäjä olisi äkkiä laskien noin 500 milj euroa. Se on samaa suuruusluokaa kuin nykyisten lakkojen aiheuttamat kustannukset. Samalla se lisäisi synnytyksiä ja loiventaisi väestön vähentymista. Parantaisi myös nuorten naisten työllisttymistä

2) Epäonnistunut rekrytointi.
Ratkaisu: Kuuden kuukauden määräaikaisuuksia lisätään. Kyllä siinä ajassa pitää työntekijän huomata, onko hän oikealla alalla ja samoin työnantajan.

3) Toiminnan vaihtelun riskit.
Ratkaisu: Yt-neuvotteluja nopeammin ja niissä sopien toiminnan supistaminen.
Terveisinä Sipilälle (Karille myös) ja Rinteelle (Ossi ei meitä tunnista). Olisimme soittaneet, mutta ei ollut kellään puhelinnumeroita. 

Muistiinpanot ovat minun, joten muut voivat olla erimieltä, jos haluavat.

Seuraava tapaaminen on 20.11 kello 12.30 ja vastuu henkilönä HJB. Sovimme samalla, että myös joululounaalla tavataan 18.12.2018 kello 12.30 ja vastuu on JN:llä. Paikoistakin oli keskustelua, mutta pidetään ne pienen piirin tiedossa toistaiseksi.

He9kki Block 26.10.2018

Tapaaminen nro 127 / 26.09.2018

Paikka: Ravintola White Lady, vastuuhenkilö MLe
Aika:26.09.2018 klo 12.30
Läsnä: JPOS, TeuP, MLe, APi, ja HJB.

Osa oli vielä lomilla eli raatamassa? 

White Ladyssä on todella hyvä Tähtikabinetti. Kuulin sivusta, kun asiakas kertoi etsineensä koko kaupungin, mutta ei löytänyt pyöreää pöytää. Täälläpä on. Olemme mekin siellä olleet muutaman kerran. On vain varaustilanne aika hurja eli pitänee olla asialla jo kuukautta ennen. Pyöreän pöydän ääreen mahtuu jopa 12 henkilöä, mutta kahdeksalle on jo hyvin väljyyttä.

Olemme jo siinä iässä, että ensin käytiin läpi sairaudet. Onneksi minulle jäi sellainen käsitys, että ei mitään vakavampaa. Tosin hyvä näkö ja kuulo sekä moni muukin  ovat arvokkaita  asioita silloin kun niiden kanssa on ongelmia. Kyselin myös jälkikäteen, lukeeko kukaan näitä jälkikirjoituksia. Kävi ilmi, että tapaamiset ovat aika huonosti muistissa, joten tarvetta on.

Siilasmaa kirjoitteli Nokiasta ja kritisoi Ollilaa, johon tämä vastasi. Ollila vastasi mm., että hän ei kiroile. Tosin joku oli ollut tenniskentällä samaan aikaan ja Ollilan epäonnistuneen lyönnin jälkeen olisi se kuuluisa turkkilainen jäänyt toiseksi.

Eräs nimeltä mainitsematon oli kalastanut Saimaalla kesän aikana ja saanut isoja kaloja. Me muut emme olleet saaneet yhtä suuria. Tosin emme olleet kalastaneetkaan. Ja kaupastakin ostetaan lähinnä fileenä. Tuli siinä mieleen, miten poikasena käytiin ongella. Pieniähän ne kalat olivat, mutta kyllä niistä kuitenkin parhaat meni syötäväksi ja roskakalat meidän kissalle. Siitä sitten mietittiin, kumpaan pinoon särjet silloin kuuluivat. Muistelen, että isot taisi mennä syötäväksi, mutta pienemmät kissalle. Nykyisin särki taitaa olla ns arvokala?

Ja pitihän ne muutkin kesäharrastukset käydä läpi eli sienestys, kirjallisuus ja TV:n katselu.

Puhetta oli myös Hiitolasta. Paikasta lähedettiin molemmista sodista evakkoon, mutta taistelussa sitä ei menetetty kertaakaan. On sen verran lähellä nykyistä rajaa. Sijainti on siinä Simpeleen ja Laatokan välissä. Naapurikunnat olivat Kirvu ja Kurkijoki. Evakot siirtyivät sodan jälkeen useampaan kertaan ennen kuin löytyi pysyvämpi paikka.

Kurssitapaamisista oli myös puhetta. TeuP:n kurssi tapaa kerran vuodessa. Minun kurssi jo kaksi kertaa ja reilun viikon päästä on syystapaaminen. Muilla ei tainnut olla yhtä aktiivista.

Pörssiklubi äänesti mahdollisuudesta sallia naisten jäsenyys. Mekin siitä keskustelimme ja ei ole meille este. Mutta kasvatetaanko porukkaa, kun taitaa tulla terveys yhä enemmän esteeksi osallistumiselle? Mutta selvitellään.  Suomalainen klubi totesi illan uutisissa, että pitää miehillä olla jokin omakin paikka.

Kyllä nytkin juttua piisasi, mutta kurkkukipu taisi jarrutella muistiinpanoja ja ehkä häiritä kuuloakin.
Seuraavana tapaamispäivänä liputetaan eli on YK:n päivä ja 24.10.2018 kello 12.30. Vastuuhenkilönä on TeuP.

Hekki Block

Tapaaminen nro 126 / 30.08.2018

Paikka: Ravintola Kaarti, vastuuhenkilö LAM
Aika:30.08.2018 klo 12.30
Läsnä: TeuP, LAM, MLe, APi, ja HJB. Ja vieraana Jouni Mehtälä.
Jouni taisi olla aikoinaan ainoa maisteri TVL:n DI-yhdistyksessä? Hän toimi myös muistaakseni yhdistyksen sihteerinä?

Tuo kokouspäivä oli minulle vaikea päivä. Olotilassa oli jotain outoa ja siksi pyysinkin, että kukin kirjoittasi tähän yhden kappaleen. Muut eivät nähneet sitä tarpeellisena eivätkä siten myös kirjoittaneet. Mutta nyt siis vähän lyhyemmin. Osittain myös siksi, että minulta jäi paljon kuulematta, mitä pöydän toisessa päässä puhuttiin. Lisäksi näyttää muistiinpanot nyt liian lyhyiltä.

Kaarti on vanhan Kaartin ja autopataljoonan ruokala. Vähän ruokala-tyyppinen vieläkin. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja sitä sai riittävästi. Ja hintakin oli eläkeläiseltä vain 8 euroa. Ehkä siksi se näytti olevan myös poliisien suosiossa. Näytti olevan jatkuvasti 3-4 autollista syömässä. Seisovasta pöydästä sai hernekeittoa, pannupihviä kunnon sipuleilla, kalaa ja tietenkin erilaisia vihanneksia ja perunaa. Jälkiruuaksi oli pannaria hillolla ja kermavaahdolla. Olihan päivä torstai.

Toisessa päässä pöytää keskusteltiin korvien puhkomisesta. Ei ollut kaikkein miellyttävimpiä kokemuksia ja tehtiin nukuttamatta. Nuo muistot taisivat olla lapsuuden ajalta.
Ajokortin uusimisesta myös keskusteltiin. Taisi olla useammallekin ajankohtainen muisto? Insinöörille tuo lukujen luetteleminen 97 alaspäin ei ole kaikkein vaikeimpia tehtäviä.  Kellon piirtäminen sen sijaan on vaikeaa. Sen kehän tietenkin osaa piirtää, mutta kuka on nähnyt kellossa numerot kehän ulkopuolella? Mutta onko asia niin vakava. Savolaismieheltä kysyttiin, mikä viikonpäivä tänään on? Hän vastasi, että torstai. Hoitaja siihen, että nyt on keskiviikko. Tähän mies, että ei huono. Osui kuitenkin samalle viikolle.

Keskusteltiin ja ihmeyteltiin nykyisiä kelloja, jotka mittaa jos mitä.  Mm. unen laatua. Voi aamulla katsella, kuinka hyvin on nukkunut. Lisäksi niistä kuuema edelleen näkee, paljonko kello on, jos osaa valita oikean valikon. Puhelin tpimii kellon näyttönä.

Musiikista keskusteltiin paljon. APi on erityisen kiinnostunut ja LAMin serkku soittaa kaupunginorkesterissa. Kausikortteja myydään paljon ja se on kai kannattavuuden ehto?
Ja myös kirjallisuudesta. Nykyisin kirja koko on etukäteen tarkasti määritety. Sen tulee mahtua postilaatikkoon. Muuten ei kauppa käy. Mitenkähän mahtaa käydä sukukirjan, jonka tekemisessä olen mukana. Siitä tulee noin 500 sivuinen A4-koossa eli ei taida mahtua postilaatikon luukusta? No ei sitä kyllä kaupallisessa tarkoituksessa tehdäkään. Voi laskea, että työmäärä on useampia työvuosia. Kun siihen lisätään taitto, painatus ja myyntikulut, voidaan puhua yli 100000 panoksesta. Kun painos on ehkä 200, tulee kappalehinnaksi 500 euroa. Taitaisi jäädä tuolla hinnalla ostamatta?  Eli työpanoksen pitää olla ilmaista.

Ystävämme Antti ja Olavi ovat kirjoittaneet rautateiden edullisuuslaskelmista kovin kriittisesti jossakin. Yhteiskunnallisissa hankkeissa usein tarkoitus pyhittää keinot. Siitä muistui mileen nämä tunnin junat Turkuun ja Helsinkiin. Hämeenlinna on nyt esittänyt voimakkaasti kannattavansa tuota Tampereen yhteyttä. Eli Hämeenlinnassa halutaan eroon rautatiestä? Helsinki- Tampere väli on muistini mukaan noin 180 km. Tuo matka tunnissa ei kyllä saa sisältää pysähdyksiä. Eli juna ei pysähdy Hämeenlinnassa. Lisäksi ilman Tampereen liikennettä rataosuudella muu liikenne vähenee olennaisesti. Eli loppuuko Hämeenlinnan rautatieyhteydet kokonaan?

Esa Saarisella on julkkiksen leima, mutta kokemusten mukaan hänet kannattaa ottaa puhujaksi. Hän saa paljon aikaan. Myös Saku Koivua muistettiin. Hänelle oli ottelun jälkeen taputettu yhtä mittaa 20 minuuttia. Voi olla aika harvinaista ilman maksettuja taputtajia.

Ymmärränkö muistiin panot oikein, mutta keskusteltiin elokuvasta Dead of Staden. Eileen-saarella on firma, joka maksaa osinkonsa wiskyryypyllä eli yksi vuodessa? Korjataan, jos olen väärässä.
Ja tietenkin noteerasimme Otaniemen Alkon perustamisen. Otaniemen raittiusyhdistys on luvannut ostaa kaupan tyhjäksi, jotta ei jäisi kansaa turmelevaa alkoholia muille myytäväksi. Alkon markkinointijohtaja on asiasta niin huolestunut, että on luvannut itse olla paikalla. Meidän aikana oli vielä viinakortit käytössä. Korttia hankittaessa piti etukäteen määritellä, missä liikkeissä se pääkaupunkiseudulla päti. Ei haluttua antaa sitä mahdollisuutta, että hankki isot lastit ja välittää eteenpäin. Taisi Helsingissä yleisimmät olla Hankkijan ja Erottajan  Alkot ja olikohan jossaakin Rautatientorin läheisyydessä yksi?

Olemme tavanneet 126 kertaa. Minä olen ollut poissa 4 kertaa ja TeuP 7 kertaa. Muut sitten vaihtelevasti enemmän. Mutta joka kerta on osallistuminen ollut hyvin kattavaa. Kuinkahan kauan?  Naapurini oli muutama vuosi sitten lähdössä kaupunkiin ja oli vähän paremmat vaatteet päällä, joten tokaisin, että juhliin menossa. Luokkakokoukseen, oli vastaus. Kysyin, onko teitä vielä monta paikalla? Kyllä minä olen viimeiset viisi vuotta ollut yksin, oli vastaus.

Ainakin vielä sovittiin seuraava tapaaminen no 127 päivälle 26.9. Vastuuhenkilönä on MLe.

Heikki Block / 1.9.2018
 

Tapaaminen nro 125 / 17.05.2018

Paikka: Ravintola Plaza Royal SAS Radisson (tai sinne päin), vastuuhenkilö JPOS
Aika:17.05.2018 klo 12.30
Läsnä: JPOS, TeuP, LAM, TOE, APi, ja HJB

Eli pari oli poissa. Tulipa soitettua Unkariin ja lähetettyä Orbanille terveisiä. Terveisten laatu jäi kertojan arvioitavaksi. Tilannetajua kun siellä pitää varmaankin olla?

Tämän kirjoittelun aloittaminen toi hien pintaan. Kone ilmoitti, että tiedoston kaikkia fontteja ei löydy. Eli vain tammikuun tapaamisen teksti näkyi. Kolmen kuukauden muistiinpanot olivat kadoksissa. Ajoitin tuon tapahtuman koneen vaihtoon eli olin siirtynyt wordista pages-ohjelmaan. Nuo kaikki uudella ohjelmalla kirjoitetut olivat hävinneet. No täältä blogista nuo tekstit löytyivät ja kopioimalla ne siirtyi pagesiin.  Mutta paljonkohan muita tekstejä on kadonnut kolmen kuukauden ajalta? Ei hiki hellitä vielä pitkään aikaan?

Tuon ravintolan opastuksessa on kyllä toivomisen varaa. Kuukausi sitten meillä oli kurssitapaaminen ravintolan isossa kabinetissa ja silloin piti kysyä opastusta hotellin puolelta. Nyt oli varattu kabinetti, ja sisään menin ravintolan ovesta, mutta nyt sain opastuksen hotellin puolelle. Oli tuo ravintolan ovikin niin piilossa, että en olisi huomannut, ellen olisi aikaisemmin mennyt siitä ulos. Ehkä tarkoitus onkin käyttää vain tuota hotellin ovea?

Tuo jäsenemme vierailu Balatonilla sai meidän muisteleman omia kokemuksia. Olivat erilaisia riippuen kai siitä, kummalla rannalla oli käyty. Itse olin ollut itärannalla siellä sai kahlata parisataa metriä, ennenkuin ei mennyt uiminen käsipohjaksi. Länsirannalla taitaa olla uiminen helpompaa.

Viime päivät ovat olleet hyviä ulkoiluilmoja. Niistä oleme nauttineet, Joillekin tuo kaunis sää tulee kalliiksi. Esimerkiksi Kaunissaaressa on ollut aivan plägä-kelit. Niinpä seuralaiset ovat vaatineet, että lähdetään käymään maissa lounaalla ja sitten on menty 45 solmua ja kulutettu reippaasti polttoainetta.

JPOS oli käynyt tuttavan luona bileissä. Pois lähtiessä joku oli tokaissut, että tarjoilu oli niukkaa mutta hidasta. Kukin taablaa tyylillään.

SRIL järjestää senioreille nykyisin mielenkiintoisia tilaisuuksia. Me olemme melkein kaikki olleet joskus jäseniä, mutta sittemmin eronneet. Silloin oli sääntö, että jäseneksi pääsee takaisin, jos maksaa kaikki väliin jääneet jäsenmaksut. SRIL on kuulema tästä nyt luopunut. Useilla muilla yhdistyksillä tuo sääntö on edelleen voimassa.  TeuP oli törmännyt siihen mm venekerhossa. Nämä ”seniorikerhot” ovat kuulema usein varsinaisia matkatoimistoja. API oli käynyt Riiassa. Oli Neuvostoliiton ajan kokenut rouva kertonut heille aidoista kokemuksistaan siltä ajalta. Api piti matkaa hyvänä.

Lehtipuu kirjoitteli nykyisestä huonosta tiepidosta. Hän oli laskenut, että Hyvinkään - Mäntsälän välillä oli noin 800 reunapaalua ja niistä oli vinossa 405. Ei kuulema ole Kreikassa yhtä huono tilanne. Olimme syhtä mieltä siitä, että Kreikassa aurataan vähemmän, jos lainkaan. Lisäksi Kreikka on Euroopan velkaisin maa. Lisäksi reunapaalujen tärkein tehtävä on syksyn pimeillä, joten saattaa urakoitsijoilla olla kiireellisempiäkin tehtäviä. Kaikkia ei voi tehdä talven jälkeen yhtä aikaa. Mutta ministerin vierailu on tärkeä syy pistää tiet kuntoon. Näin oli käynyt Lopella. Tosin ministeri oli silti todennut, että teiden kunto oli huono.  Törmäsin itsekin samaan, kun TVL:n johto vieraili Savossa. Isännät valittivat, että ette nähneet teiden huonoa kuntoa, kun tiemestari oli niitä kolme viikkoa vierailun vuoksi kunnostanut.

JPOS oli lukenut raamatun veden paisumuksesta. Se oli tapahtunut noin 4800 vuotta sitten. Intian valtamereen oli pudonnut iso taivaan kappale ja aiheuttanut kilometrin korkuisen hyökyaallon, joka oli kiertänyt maapallon seitsemän kertaa. Tornion tulvat ovat siis pieniä, vaikka nekin muistettiin.

Muisteltiin myös, miten ainakin TeuP ja minä olimme saaneet mitä ihmeellisempiä puheluita vastattavaksi, vaikka eivät kuuluneet meidän toimenkuvaan. Minä tuota kerran keskuksestamme Irma Suomelta kysyin ja hän vain totesi, että kun teiltä saa aina vastauksen. Eli keskus aika hyvin tietää, missä päin taloa ollaan asiakasystävällisiä ja missä ei. Asiakaspalvelun näkökulmasta keskus on yksi tärkeimmistä.

Minä valitin reilu viikko sitten Helsingin kaupungille Tuusulan moottoritien alla olevalla kevyenliikenteen väylällä ylös nousseista puupaalujen päistä, jotka pitäisi jyrsiä pois. Viestini luettiin yöllä kello 3 eli jollakin päivystäjällä ei ollut muuta tekemistä? Hän siirsi viestini heti ympäristöyksikköön. Sieltä tuli reilun viikon jälkeen vastaus, että asia on siirretty kunnossapito yksikköön.  Minä jän itse miettimään sitä, että vaikka väylä on Helsingin kaupungin, niin paalut ovat varmaan Liikenneviraston, koska ne ovat sinne jääneet siltaa rakennettaessa ja ovat olleet rakennustelineiden tukipaaluja. Näinköhän sain isonkin riidan aikaiseksi? Nyt ne kuitenkin häiritsevät pyöräilyä. Mutta asiaa seurataan.

Tuulilaseja menee paljon ja syynä ovat yleensä irtokivet. TeuPilla oöi kokemus, että halvat lasit kesti, mutta kallein ei. Kalleimpaan oli integroitu mittarinäytöt. Maksoi noin 2000 euroa. Yksi syy heikkenemiseen on, että nykyisin ei saa enää käyttää lyijyä, joten pienikin isku näkyy heti. Vakuutus nuo yleensä korvaa. Tosin APilla ei korvannut, kun oli oksa tipahtanut puusta ikkunaan. Oli kysytty, oliko puu tuore vai laho? Oli tuore, joten ei korvattu. Minusta tilanne olisi ollut juuri päin vastoin. Lahon puun alle pysäköi aina riskillä, mutta ei tuoreesta odota mitään vahinkoja.

Tuosta keskuksien palvelusta vielä oli APilla kokemuksia. Keskuksethan ovat nykyisin robotteja eli tietokoneita. API oli tarvinnut lääkärin palveluja. Robotti esitti kysymyksiä ja kehotti painamaan numeroita. Näitä kysymyksiä tuli sen verran paljon, että rauhallinen APikin hermostui. Hänellä oli muutenkin ollut lääkärin kanssa ongelmia. Jos on verenpainetta alentavalla lääkityksellä ja paine menee liian alas, niin insinöörijärjellä vähennetään lääkitystä, mutta lääkäripä ehdotti verenpainetta nostavaa lääkitystä.  Löytyykö tuosta syy, että Espoo haluaa erota muun pääkaupungin Sote kritiikistä?

Totta kai me sitten keskusteltiin myös siitä, toteutuuko Sote vai ei. Väyrynen tulee Eduskuntaan 12.6 ja kannattaja Kärnä tekee tilaa. Voimme nähdä vielä mielenkiintoisia asioita? Ehkä tilanne on se, että pakko toteuttaa, vaikka onkin niin huono?

Muutama sana vaihdettiin myös Rinteen ehdotuksesta korottaa omaisuusveroa. Siinä taitaa kohteena olla nimenomaan maatalous, koska maaomaisuudessahan ne isot rahat ovat. Tosin pelto ei ole yhtä arvokasta kuin taajamien rajalla olevat potentiaaliset tonttialueet? Ei taida keskusta olla samassa hallituksessa?

Mutta sovittiin seuraava tapaaminen elokuun 30 päiväksi eli kesän aikana on muita asioita. Vastuuhenkilönä on LAM.

Heikki Block /  18.5.2018

Tapaaminen nro 124 / 26.04.2018

Paikka: Ravintola Blue Peter, vastuuhenkilö TOE
Aika:26.04.2018 klo 12.30
Läsnä: JPOS, TeuP, JN, LAM, TOE, APi, MLe ja HJB

Ajo kaupungin läpi antoi todella oudon kuvan Helsingistä. Työmaita oli varmaan kymmenittäin eli ajo oli hidasta ja bensaa kului 20 l/100 km, kun normaali kulutus katuajossa on noin 9,5 l. Kaipa sitä sitten joskus on paremmat yhteydet vai häviääkö noissa töissä samalla kaistat.  Kaupunki suosittelee kaikkien käyttävän jalkojaan tai pyöräilevän. Eli sama logiikka, kun suunnitellaan noidan saarten hyväksikäyttöä olisi sitten kai uiminen? Eli kaikki olivat vähän myöhässä. Mutta taas kaikki paikalla.

Mutta muistelut oli hyvä aloittaa sieltä tiestötoimiston alkuajoilta. Eero Koljonen oli edistyksellinen kaveri. Neuvotteluissa ihmettelimme, kun sihteeri ilmaantui paikalle aina ja heti, kun häntä tarvittiin. Eerolla oli pöydän alla nappi, jolla hän pystyi antamaan sihteerille merkin, että nyt häntä tarvitaan.

Sihteeriä avusti myös Raili Rantanen, joka sittemmin siirtyi Tikkakoskelle. Raili mm. antoi puumerkkejä. TeuP oli ensimmäiseen kirjeeseensä laittanut merkinnän TP. Raili toi kirjeen takaisin ja sanoi vaihtaneensa siihen TeuP, koska Terttu. Pohjanoksa käytti jo TP:tä. Niinpä tuo TeuP on sitten edelleen käytössä yli 50 vuoden jälkeen.

Me ihmettelimme myös Ranskan presidentin puhetta USA:n kongressissa. Ranskalaiset ovat olleet aiemmin hyvin tarkkoja siitä, että ranska on maailman kieli ja he käyttävät sitä. Saapa nähdä, mitä kotimaassa sanotaan?

JN toi terveisiä Eero Karjaluodolta. Olivat tavanneet ja oli kai meidänkin tapaamiset tulleet puheeksi. Eero oli muistellut, että hän oli minulta jonkin tilaisuuden päivällisen jälkeen oli minulta kysynyt, pidinkö tarjoilua asiallisena. Olin sanonut, että konjakin olisi voinut jättää pois. Olen hyvinkin voinut noin sanoa. Tarkastajahan tuolla sanonnalla pelastaa omat kasvonsa eli on muistanut esittää rajoittavan mielipiteen. Eihän Tielaitos juuri kahvia enempää koskaan tarjonnut. Ja nuo kahvitkin me alempana olevat maksoimme omasta pussista, koska valtion rahaa ei sopinut käyttää.

Kittilän kunnan ongelmat ovat tuttuja. Kaikkihan alkoi siitä, kun hankittiin Leville uusia hissejä. TJ teki päätöksen, että yhdenmukaisuuden vuoksi hankitaan samalta toimittajalta kuin ennenkin. Mutta, kun kunta oli omistajana, niin olisi pitänyt kilpailuttaa ja siitä sitten riidellään nyt kai jo kolmatta vuotta.

APi näytti Dalin taulun kuvaa. Upea taulu. Juteltiin enemmänkin, mutta kun tuo kuulo ei ole enää niitä parhaimpia eikä aina kehtaa kysyä, että MITÄ? Mutta se ydin taisi olla siinä, että Dali oli sanonut, että aina pitää jättää jokin jälki ja tuo taulu on Dalin jälki. API näytti myös komean sillan kuvaa Vietnamista. Se on myös pysyvä jälki.

Minä olen kirjoitellut noista Tielaitoksen työasujen suunnittelijoista. Huomasin, että takkini vuoressa on valmistajana Topper-tuotanto. Tuo firma toimii edelleen ja on aloittanut vuonna 1983 eli perustivatko suunnittelijat firman, joka myös valmisti asut. Saattaapi olla, että henkilöt ovat edelleen firman palveluksessa. Mia sieltä jo vastasikin.

LAM oli saada edullisesti Armanin puvun. Oli ulkomaalainen autoilija pysäyttänyt hänet kadulla ja kysynyt reittiä lentokentälle. LAM oli neuvonut ja sitten oli tarjottu palkkioksi nahkatakkia. Mutta sitten perään olikin tullut pyyntö, että voisiko siitä saada vähän rahaa, kun oli käteinen päässyt loppumaan. Neuvottelut olivat jatkuneet vaimolle sopivilla vaatteilla ja Armanin puvulla, joka yllättäen löytyi takapenkiltä. Lisäksi hän oli saanut käyntikortin. Oli jäänyt ostot tekemättä. Mutta kotona piti tsekata tuo käyntikortti. Sillä oli näköjään huijattu jo ainakin viisi vuotta. Luulisi olevan järkevää edes vaihtaa käyntikortti välillä?

Minä olen saanut noin viisi viesti, jossa kerrotaan pankin vaihtavan tietojärjestelmää ja siksi minun pitäisi kirjautua linkistä sisään. Lähettäjä on pankin sp-osoite. Mutta pari kileivirhettä on ollut. Lähetin palautetta pankille ja palaute kertoi, että viestini ei mennyt perille. Tuli kuitenkin parin minuutin päästä ohjeet, miten suhtautua huijauksiin. Eli noita huijausviestejä tulee noin 10 joka päivä eikä yhtäkään niiden linkeistä pidä avata. Ei vaikka olisi miten tuttu lähettäjä. Siksi kannataa yleensä vältää linkkien välittämistä, koska useimmat eivät niitä avaa. Voihan sitä välittää vaikka ennakkoviestillä?

Oli puhetta myös kiinalaisten vyörystä Suomeen. Suomi on kuulema ainoa maa, johon he eivät ole vielä tunkeutuneet. Kiinassa on kuulema pienet palkat ja alempaa johtoa palkitaan ulkomaan matkoilla, mutta niiltä pitää olla tuliaisena sopiva projekti, jolla voi tehdä rahaa. Eli toteutuvatko kaikki kiinalaisten projektit? Kemissä taitaa olla nyt yksi projekti jäissä? Kuopiossa on 10 miljardin projekti suunnitteilla?

Mutta elämä jatkuu ja tapaamme seuraavan kerran 17.5.kello 12.30 ja vastuu henkilönä on JPOS.

Helsinki 27.4.2018

Tapaaminen nro 123 / 15.03.2018

Paikka: Ravintola Harald Matinkylä, vastuuhenkilö JN
Aika: 15.03.2018 klo 12.30
Läsnä: JPOS, TeuP, JN, LAM, TOE, APi ja HJB

Tässä iässä kannattaa olla tuon liikkumisen kanssa erityisen varovainen. Vaikutukset saattavat olla hyvinkin pitkäaikaisia. Tuli viikonloppuna käveltyä lumikengillä noin 300 metriä ja seuraavana päivänä kyllä tuntui.

Tapasin bussissa Pentti Karvosen, entinen työtoveri hänkin. Lähetti terveisiä. On innostunut nykyisin taidemaalaamisesta ja on pitänyt jatkuvasti näyttelyitäkin. Lisäksi toimii ohjaajana.

Noista matkoista olemme keskustelleet sähköpostissa paljonkin, joten tiivistänpä tähän. Matka Matinkylään kesti 1,5 tuntia. Omalla autolla olisi ollut 27 minuuttia. Tapaaminen kesti 1,5 tuntia ja matkat 3 tuntia. Aika huono hyötysuhde? Kustannukset olisi ollut omalla autolla noin 50 € ja julkisella 10 €. Eli tuntihinnaksi olisi tullut 20 €/H. Yhdellä hengellä ei siis kovin kannattavaa, mutta kahdella olisi jo ollut. Julkisella mentiin, koska pitihän siihen Metroon tutustua. Kulki nyt ihan normaalisti. Mutta jokapäiväiseen työmatkaan tuo 3 tuntia päivässä olisi aivan liikaa. Eli pitäisi suosia ihmisten muuttamista lähelle työpaikkaa.

Tuli työmatkat suurimmaksi osaksi tehtyä junalla eli nyt oli ensimmäinen kertan 40 vuoteen, kun junassa oli matkalipun tarkastajat.

Harald oli ihan kohtuullinen paikka. Freia kabinetissa oli jopa kypärät talon puolesta. Ovella oli iso kyltti, että varrokaa henkilökuntaa. Minulla jäi tuo yksi r-kirjain huomaamatta. Tarjolla oli Mallaskosken Harald-merkkistä savu-olutta. Sitä on kuulemma myynnissä joissakin marketeissakin.

Henkilötietosuojastakin keskusteltiin. On kuulema taas EU säätämässä jotain uutta. Sukututkimusseuroilla on omat käytännesäännöt, niissä normaalit tiedot on julkaistavissa, mutta arka luontoiset ei. Meillä nykyihmisillä on omat tuntemuksemme. Esimerkiksi ammattina loinen ei ole kovin mieltä ylentävää. Myös mäkitupalaisen ja torpparin eroa mietittiin. Torpparihan oli maanvuokraaja, joka maksoi vuokran työllään. Mäkitupalaisella taisi olla vain asunto työtä vastaan.

Yksi halusi uuden lasilevyn suojaamaan tammipöytäänsä. Toiset tiesivät neuvoa Berghelmin lasiliikkeeseen. Siellä tehdään mittojen mukaan. Onkohan vielä olemassa?

Tietoja voi nykyisin käsitellä hyvin monipuolisesti. Mac tarjoaa sukuohjelmistoa, joka luokittelee tiedot melkein miten vain. Mutta osattiin sitä ennenkin. Oli meidän Tk:ssa joku päättänyt katsoa, moniko katselee työaikana netin kautta Playboyta.  Oli löytynyt 30 henkilöä.

Portugalissa asuvista eläkeläisistä oli myös keskustelua, kun Nähdään pian! Oli otsikko, että heitä aloitetaan verottaa Suomessa ja se on herättänyt pahaa mieltä.  Aikoinaan eläke laskettiin kai kolmen viimeisen vuoden palkasta. Se johti siihen, että noina vuosina jotkut saivat korotettua palkkaa. Nykyisin taidetaan laskea koko työuran tiedoista? Esimerkiksi lomarahojen vaihtaminen vapaaksi johtaa nykyisin eläkkeen pienenemiseen. Nuoria alkaa olla sen verran vähän, että kukahan kohta eläkkeet maksaa. Kai niitä on alennettava? Eihän siinä ole mitään järkeä, että työaikana puolet palkasta menee eläke rahastoon ja toinen puoli veroihin?

Sitäkin mietittiin, onko maan sisässä elämää ja pystyvätkö eläimet loogiseen ajatteluun. Molempiin oli vastaus kyllä. Kerroin esimerkin. Nuorena työskentelin maatilalla ja ajelin paljon hevosella, Tuima nimeltään. Tunsimme toisemme hyvin. Kerran vein naapuriin jotain konetta ja paluu oli ilman istuinta, joten päätin ratsastaa ilman satulaa. Tuima oli iäkäs ja siksi käveli hitaasti. Minä ajattelin lisätä vauhtia ja kantapäillä kosketin lautasia villin lännen tapaan. Tuimapa potkaisi oikein kunnolla, mutta en kuitenkaan pudonnut selästä. Sen jälkeen pysähtyi ja kääntyi katsomaan minuun eli katselimme toisiamme silmiin. Katseesta oli selvästi luettavissa, että anna olla viimeinen kerta. Niinpä jatkoimme matkaa hitaasti löntystellen.

Joku muisti kertoa myös delfiinien koulutuksesta. Niille opetettiin jotakin vaikeampaa temppua ja oppiminen kesti. Kouluttajille oli melkoinen yllätys, kun yksi tempussa onnistui ja muuta alkoivat taputtaa.

Seuraava tapaaminen on 26 4 ja vastuuhenkilönä TOE.

PS. Paluu Nähdään pian! Oli myös yllätyksiä. Junalle yritin, mutta opasteissa sanottiin, että P-juna lähtee raiteilta 17-18 ja ainoa paikan nimi oli Lentoasema. Minun logiikani sanoi, että tuskin menee ratpihalla poikittain, vaan menee ensin Lentoasemalla ja sitten vasta takaisin. Eli niinpä jätin junan kokeilematta ja siirryin bussille, joka lähtikin ihan siitä nenän edestä. Mutta nyt sain havainnollisen opetuksen mitä tarkoittaa asuntokatu. Hämeentiellä ja Mäkelänkadulla oli toisella kaistalla jono busseja ja toisella jono henkilöautoja. Bussijono liikahti aina kun yksi pääsi pysäkiltä eteenpäin. Mutta kylläpä kesti. Nyt jonoa oli noin 4 km, mutta jos Tuusulantie muutetaan asuntokaduksi, niin tuota jonoa riittää noin 12 km? En kannata. Moottoriteiden varret voidaan rakentaa niinkin, että käytetään nykyisiä liittymiä ja kokooja kadut rakennetaan erikseen. Nopeusrajoitus voidaan pudottaa 50 km/H. Tosin eihän sitä noudateta. Nytkin oli matkan varrella muutama nopeusnäyttötaulu. Autot ja myös bussi ajoivat niihin noin 48 km/H ja aina näyti tuo punainen naama eli rajoitus oli varmaankin 40 km/H.

Tapaaminen nro 122 / 19.02.2018

Paikka: Ravintola Toro, vastuuhenkilö APi
Aika: 16.02.2018 klo 12.30
Läsnä: JPOS, TeuP, JN, LAM, TOE, APi ja HJB

Vieraan hankkiminen meni jostain syystä pieleen eli emme saaneet vastausta alustavaan lupaukseen, vaikka useampikin yritti.

Toro oli vanha tuttu paikka. Tosin ravintolan kanssa tuli erimielisyyttä siitä, että minä olin käynyt siellä jo opiskeluaikana eli ennen vuotta 1968, mutta he olivat sitä mieltä, että ravintola on perustettu vasta vuonna 1970. Ruoka annokset olivat yhtä kookkaat kuin 1960-luvulla. Aika monelta jäi ranskalaisia lautaselle.

Tässä iässä alkaa vain tuon kuulon kanssa olla niin ja näin. JPOS kysyikin, mitä kirjoitan naapuripöydän keskusteluista. Pitäisi varmaan kokoontua kirkoissa, niin olisi sopivan hiljaista. No mutta jotain kuulin ja loput kirjoittelen omiani.

Iso keskustelun aihe oli asiakasnäkökulma, joka tuntuu kunnilta unohtuneen. Työmaajärjestelyt ovat vähän niin ja näin. Mutta iso asia on Helsingin halu muuttaa moottoritiet asuntokaduiksi. Ensimmäinen kysymys on, että onko rahaa? Valtio on ne aikonaan rakentanut valtakunnallista ja maakunnallista liikennettä varten. Ja maa-alueestakin on maksettu. Eli ei valtion niistä ilmaiseksi pidä luopua. Käypä hinta voisi olla 100 milj. euroa/km eli yhteensä noin 2 miljardia euroa. Ja sehän pitää repiä käyttäjiltä eli veronmaksajilta.

Toinen asia on sitten kansalaisille koituvat haitat. Asuntokadun nopeusrajoitus on 30 km/H joten matka-ajat tuplaantuvat. Väyliä noin 20 km ja niillä liikennettä noin 40000 autoa/vrk ja tuntipalkka 17 euroa, tekee noin 100 miljoonaa euroa vuodessa aikakustannuksia eli 20 vuotta ja syntyy toiset 2 miljardia maksettavaa. Eli yhteensä tulee lisäkustannuksia noin 4 miljardia euroa. Ja kun kaupunki haluaa ihmisten vielä siirtyvän ratikoihin, niin aikakustannukset vielä tuplaantuu eli 6 miljardia. 

Lisäksi pitää tehdä paljon rakennustöitä. Ei liene isoa virhettä, jos lasketaan 50 milj. Euroa /km eli vielä 1 miljardi. Syntyy siis 7 miljardin kustannukset siitä, että olosuhteet heikkenee. Se varmaan revitään sitten noiden tienvarsi asuntojen hinnassa? Eipä tuossa paljon asiakasnäkökulmaa ole?

Muisteltiin myös lapsuutta eli mikä oli varhaisin muisto. LAM muisti kannustaneensa Satupekkaa, jota luuli suomalaiseksi. TeuP, muisti, miten lähdettiin kuorma-auton lavalla evakkoon. Minä muistin hyllyllä olleen shakkilaudan ja nappulat, joihin nuoren miehen mielenkiinto kohdistui. 

Tuo kuorma-auton lavalla matkustaminen oli vielä 1950-luvullakin yleistä. Muistan, miten kotikylästä lähdettiin noin 300 kilometrin päähän häihin. Lavalla oli nuorisoseurantalon puupenkit tai sitten oli vain lankut sivulaitojen varassa. Ehkä oli joku pressukin? Mutta noin 5 tuntia edestakaisin kuorma-auton lavalla ilman selkänojaa kuoppaisilla sorateillä lienee ollut kova kokemus? Minä en päässyt mukaan, mutta lähdön muistan. Lavalla taisi olla noin 30 henkilöä?

Kielistä keskusteltiin myös. Useissa kielissä ei onnistu tuo tuplakonsonantin ääntäminen. Timppa oli siten Timpa jne. Opiskeluaikana tutustuttiin myös ulkomaalaisiin. Oli jossakin ruokalassa vierasmaalainen annostelija. Kun heillä oli joka päivä tarjolla myös keitto, niin kun häneltä eräänä päivänä kysyttiin, mikä keitto tänään on. Vastaus oli, eikö sinä tiedä mikä päivä tänään? Todella, mikä päivä tänään? Eli torstaihan se päivä oli ja siitä hän jo ymmärsi, että hernekeittoahan oli tarjolla, mutta ihmetteli, kun asiakas ei sitä tiennyt. 

Tuosta kielestä vielä sen verran, että Macin Paces ei näytä oikein osaavan suomenkielen hienouksia kuten ylimääräisiä päätteitä.

Seuraava tapaaminen on 15.3.2018 kello 12.30 ja varmaankin metromatkan takana. Järjestäjä on JN.

Tapaaminen nro 121 / 16.01.2018

VUOSI 2018

Paikka: Ravintola White Lady, vastuuhenkilö HJB

Aika: 16.01.2018 klo 12.30

Läsnä: JPOS, TeuP, JN ja HJB

Taitaa flunssa-aallot olla liikkeellä? Onhan niitä muitakin syitä olla estynyt. Esimerkiksi työ. Mutta saimme vieraaksi kuitenkin Raimo Tapion Liikennevirastosta. Muistini mukaan titteli on edelleen ylijohtaja. Rami on jo yliajalla eli oli suunnitelmissa jäädä eläkkeelle, mutta kun on taas organisaatiouusdistus tulossa, niin oli huono hetki. Valtiolla voi nykyisin olla 68 vuotiaaksi. Rami oli kai teekkariaikana tiestössä liikenne- ja tutkimusjaostossa ja tieverkkojaostossa yhteisenä vai sivusiko hommat vain molempia jaostoja? Onhan tuosta jo yli 40 vuotta?

Me olemme olleet White Ladyssä aiemminkin. Nyt oli jo 9 kerta eli noin 8 % tapaamisista on ollut siellä. Mutta mikä ettei. Tähtikabinetti on paras paikka pyöreällä pöydällä, jonka ääreen mahtuu noin 10 henkilöä, mutta viidelläkin oli ihan sopivaa. Lisäksi on noutopöytä ihan oven vieressä ja ruoka on hyvää. Eikä hintakaan ole este. Voimme suositella. Ravintola 11:ssa olemme olleet 6 kertaa siinä kadun toisella puolella ja Stockmannin vintillä 5 kertaa. On monessa muussakin käyty, kun vain muistaisi käynnit, mutta lista nimistä ja päivämääristä on koneella. Ja onhan sitä jotain keskusteluistakin muistissa.

Muistista tulikin sitten mieleen se, että muistiinpanoja todella tarvitaan. Näyttää jopa siltä, että, jos niitä ei tee kunnolla, niin seuraavana päivänä on jo vaikeaa yhdistää joitakin sanoja asiaan? Tiestö lakkasi vuoden 1975 organisaatiouudistuksessa. Joukosta puuttuu joitakin tiestössä olleita, mutta ikää alkaa olla kaikilla. Eli jos paikkoja vapautuu, niin vielä löytynee täyttäjiä ja jatkuihan se tieverkko- ja taloustoimiston yhteistyö vielä myöhemminkin. Joten kaipa porukka voi jatkaa? Ja onhan sitä isotkin firmat vaihtaneet liikeideaa? Terveisiä noilta vanhoilta tutuilta tulee melkein jokaiseen tapaamiseen.

Saimme kuulumisia myös entisestä pääjohtajastamme Jouko Loikkasesta. Hän jatkaa edelleen kävelylenkkejään, mutta kaipa ne ovat jo vähän lyhentyneet. Vielä 1980-luvun alussa ne olivat usein yli 10 kilometrin mittaisia. Eli vointi lienee siten kohtuullinen?

Oli puhetta historiikistä ja parista lapsesta, mutta mitä? Taisi JN:n lapsi lähteä vaihto-oppilaaksi Austraaliaan. Sen muistan, että vanhemmat eivät saa siellä vierailla. Liikennevirastossa on isot muutokset tekeillä. Osa virastosta yhtiöitetään, mutta enpä käy arvailemaan mitä. Soteuudistus vaikuttaa myös. Tai oikeastaan sen kylkiäisenä tuleva maakuntahallinto. Tienpidosta ei uudessa tilanteessa ei ole juuri keskusteltu julkisesti eikä ole lehdetkään kirjoitelleet. Kuitenkin on tulossa merkittävä muutos. Ramikaan ei näistä montaa sanaa sanonut, mutta sehän on niin, että mitä vähemmän asiasta tietää, sitä vaapaammin voi kirjoitta. Eli on toimittajan vapaus.

Teitä hoitavia ELY-keskuksia on nyt kai 9. Maakuntia tulee olemaan 18. Joten noilla Ely-porukoilla on jakautumisen paikka. Ja kun nyt kussakin on asiaa hoitanut yksi osaava asiantuntija. Nyt pitää jostakin repiä toinen mokoma lisää. Lisäksi hallinnollisiin asioihin pitää löytää uusia henkilöitä. Eli on odotettavissa merkittävä hallinnollisten kustannusten kasvu? Ja myös teknisen henkilökunnan määrä varmaan kasvaa, kun toimipaikkojan määrä tuplaantuu? Tehtiin aikoinaan melkoin urakka, kun tiepiirien määrä vähennettiin 13:sta 9:ään. Siinä käytettiin koviakin sanoja.

Lisäksi on tuo päätöksen teon uudistuminen. Menee kuvitteluksi, kun ei ole kerrottu. Mutta oletus on, että Liikennevirasto tai vastaava edelleen jakaa tienpidon rahoja ja ohjaa toimintaa, jos pystyy. Valtakunnan pääteiden isot investoinnit jäävät kai viraston vastuulle, mutta kaikki muu mennee maakuntahallinnolle? Heillä on sitten aika vapaa pääntävalta? Jos valtakunnallinen virasto jakaa rahat maakuntahallinnolle, niin heillä on kai sitten valta käyttää rahat, mihin poliittisesti valittu porukka päättää. vaikka uimarantojen kunnostamiseen? Eli tienpitoon osoittetuja rahoja voi käyttää ehkä muuhunkin toimintaan? Lisäksi maakunnan poliittisesti valitut henkilöt voivat käyttää rahat omien kuntiensa kyläteihin? On tästä muistikuvia noin 40 vuoden ajalta, mitä poliitikot haluavat. Eli päätiet voivat jäädä toiseksi ja odottelemaan tilanteen huonontumista niin, että asia pitää hoitaa valtakunnallisella investoinilla. Maakunnan poliitikoille tulee siis päätettäväksi valtakunnan etu vastaan paikallinen etu? Kumpikohan siinä voittaa?

Mielenkiintoista on myös nähdä, miten kunnossapidon taso muuttuu maakunnan rajalla. Tien merkityshän on eri maakunnille erilainen ja niin voi sitten käydä myös tien kunnolle. 

Valtakunnalliselle virastolle ei varmaan jää suurtakaan valtaa korrdinoida asiaa? Kokemuksesta voin todeta, että käsitys tasapuolisuudesta on virkamiehillä ja poliitikoilla erilainen, kun on kyse näistä poliitikolle läheisistä asioista. Eli olisi jo aika lehdissäkin kirjoitella näistä tienpitoasioista? Harmi, että ei ole enää tuttuja toimittajia?

Kokouksissa nukahtelijoista keskusteltiin myös. Oli heitä meilläkin. Eräs esimerkiksi näytti nukahtavan joka kokouksessa, mutta eipä meille selvinnyt, oliko se vain tarkkaa kuuntelua. Hän nimittäin aina silloin tällöin puuttui keskusteluun ja ihan asiasta. Mutta heräsikö hän ja tunnisti ensin missä mennään?

Tammikuun alussa on taas tiedotettu liikenteessä kuolleista. Viime vuonna kuoli vain noin viidennes siitä, mitä vuonna 1972, joka aiheutti UKK:n kuuluisan uuden vuoden puheen. Minulla on muistikuva, että ensimmäisenä arkipäivänä osastollamme silloin juostiin eli puhe vaikutti heti. Onkohan muistikuva oikea? Parlamenttaarisen liikennekomiteanhan tuo puhe poiki. Sitten tuli ensin kattonopeus ja vuodenaikakohtaiset nopeusrajoitukset ja vielä myöhemmin tiekohtaiset. Ja tapahtui sitä paljon muutakin. Mutta edelleen on tehtävää. Mm. vinot tasoylikäytävät ovat vaarallisia. Etenkin kuorma-autoista on vinosti taaksepäin huono näkyvyys. Kotikylän autolijalle kerran rysähti ja syyt sai apumies, joka oli sanonut ”anna mennä vaan”. Jälkikäteen kysyttäessä tämä sanoi: ”nuo kaapungin valot minua niin erreyttivät”.

Kielitodistuksen hankinta oli aikoinaan myös kokemus sinänsä. Melkein kaikki kävivät suorittamassa sen samalle henkilölle, joka päästi kuulema läpi kolmella lauseen ymmärtämisellä. ”Stäng dörren!” Öpnä fönstret!” Ja ”Avgift 5 mk”. Minä en koskaan kiellikoetta suorittanut, mikä näkynee edellä kirjoitetusta. Minä olin työsopimussuhteinen melkein koko urani. Vain yhden kerran hain työpaikkaa eli ensimmäistä. Sitten muutokset tapahtuivat vain sopien. Virkaan siirryin vasta ihan lopussa, kun kaikki siirrettiin kerralla ja silloin ei kielitodistusta kyselty. Tosin otin minä kerran vastaan täysin ruotsinkielisen lähetystön. Oli minulla kuitenkin luotettava tulkki eli Ole Norrback, joka tuli lähetystön mukana. Huomasin, että herätti kunnioitusta, että edes yritin puhua ruotsia. Vai johtuiko hymyily siitä, että puhuin Kuggoms-svenskaa enkä kirjakieltä. Kuggoms-svenska on melkein yhtä vaikeaa kuin Närpes-svenska, jota opin vähän PeeHoolta.

Presidentin vaaleissa ovat viimeiset tentit ja ennakkoäänestys taitaa alkaa jo tänään. Eli kaikki äänestämään, vaikka tulos vaikuttaisi miten varmalta.

Keskustelimme myös korkeiden virkamiesten mokailusta. Niitähän on viime aikoina olut jopa kymmenkunta. Ensimmäinen kommentti oli, että ensimmäisissä otsikoissa lehdet repäisevät ja otsikot ei kerro koko totuutta. Jälkeenpäin tulee sitten joko puolustavia tai vielä pahempia uksityiskohtia. Mutta taas tuli kokemus mukaan eli olen varma, että mihin kana karvoistaan pääsee, kuten vanha suomalainen sananlasku sanoo. Kyllä meillä tiehallinossa kerran luottamuksen menettänyt oli aina kontrollissa.

Seuraava tapaaminen on 20.2.2018 kello 12.30 ja APi hoitaa järjestelyt. JN varasi nyt jo oikeuden seuraavan järjestelyihin. On se hyvä, että asia on noin haluttua, mutta selvitään kuitenkin ilman riitelyä.

17.01.2018  Heikki Block