Tapaaminen nro 110 / 21.12.2016

Paikka: Ravintola Ateljee Finne , vastuuhenkilö APi

Aika: 21.11.2016 klo 12.30

Läsnä: JPOS, MLe, JN, APi ja HJB

Ateljee ravintola on toiminut jo noin 60 vuotta. Omistaja tosin on vaihtunut ja nimikin vähän muuttunut. Noin 8 vuotta sitten tuli mukaan tuo Finne lisäys.

Joulun läheisyys aiheutti vähän osanottaja katoa. Sukua kun pitää tavata ja joitakin vähän laulattaakin. Joulunahan lauletaan paljon. Me emme kuitenkaan laulaneet.

Saimme vieraaksi Rita Piiraisen ja hänen kanssaan meillä oli mahdollisuus keskustella lähivuosien alueellisesta tienpidosta sekä menneisyydessä että tulevaisuudessa.

Lean kirja vaihtoi lukijaa. JN oli sen nyt lukenut ja MLe otti kirjan mukaansa. APi ja JN taisivat keskustella asiasta enemmänkin.

Tässä iässä alkaa tuo muisti vähän takkuilla. Etenkin nimimuisti. Olisiko Alzheimerin ensi oireita? Muita tuntui huvittavan, kun minä kerroin yöllä valvoneeni pitkään ja muistelleeni minkä nimisiä ihmisiä ASOY:ssä oli 35 vuoden aikana asunut. Tunnustan, että olisi parempiakin aiheita. Siitä tuli mieleen työtoverimme Bertel Lehmusto. Hän kertoi 1970-luvun alussa ruokatunnilta tullessaan tavanneensa Esplanadin puistossa Urho Kekkosen. Bertel oli ollut nuorena maajoukkuetason urheilija. Oli niissä merkeissä tutustunut SUL:n puheenjohtajaan Urho Kekkoseen. Puistossa oli Urkki tunnistanut Bertelin ja tullut juttusille. Olivat siinä sitten muistelleet menneitä. Urkki oli sitten kysynyt, että missä sinä nykyisin vaikuta ja Bertel oli todennut olevansa insinöörinä tuossa TVH:ssa. Oli sitten esittänyt vastakysymyksen, että missä Sinä vaikutat. Oli Urkkia huvittanut. Bertelillä ei ollut muistista kysymys. Oli vain mennyt niin hämilleen, kun tasavallan Presidentti puhutteli puistossa.

Olemme keskustelleet sähköpostilla monesta aiheesta. Meistä ei löydy Helsinki – Tallinna tunnelin tukijoita. Siinä pitänee tehdä samoin kuin aikoinaan Merenkurkun ylityksen kanssa. Eduskuntahan antoi sille 1 miljoonan rahaa suunnitteluun ja rakennustöiden aloittamiseen. Eli tehtiin ihan laillinen päätös hankkeen toteuttamisesta. TVH (MS) teki ylityksestä kunnon selvityksen, jossa todettiin, että kannattavuus on hyvin huono. Sillä selvityksellä sitten Eduskunta perui päätöksensä. Minä tuon selvityksen säilytin ja seuraavan 30 vuoden aikana lähetin siitä kopion ainakin kahdesta asian uudelleen esiin nostaneelle. Keskustelu jäi yleensä siihen eli vanha selvitys puri edelleen.

Toinen keskustelun aihe on ollut erilaiset selvitykset yhteiskäyttöautoista ja vastaavista. Nykyisinhän kehitellään järjestelmää, jossa kuukausimaksulla on liikenneväline aina käytettävissä vakio hintaan. Ei oikein löytynyt sillekään kannatusta. Ikäihmiset ajelevat jo vähemmän ja siksi kuukausihinta ei vastaa käytön määrää. Toinen epäilys liittyi siihen, että kuinka nopeasti tuo kuukausimaksullinen vempele on käytettävissä. Oma auto on pihassa ja yleensä lähtövalmis heti. Mutta ajat muuttuvat. Keskusta-alueella rajoitetaan pysäköintiä kadulla ja pihoissa. Eli autolle pitää olla hallipaikka. Siitä joutuu ensin maksamaan 20000 - 50 000 euroa ja siihen päälle vielä 300 euron kuukausivastike. Siinä oman auton pito tulee kalliiksi.

Muistelimme myös tiestötoimiston perustamista. Meillehän on yhteistä se, että olemme melkein kaikki olleet siellä töissä. Toimistohan syntyi Eero Koljosen sitkeyden ansiosta. Eero oli aikoinaan saanut tehtäväksi koordinoida tiestön kehittymistä. Tarina kertoo, että hän mm. valitsi sihteerinsä kanssa uudet hankkeet budjettiin. Käytännössä tuo tapahtui niin, että Eero ja sihteeri menivät ns. perähioneen komeroon, jossa säilytettiin valmiita tiesuunnitelmia. He valitsivat niistä budjettiin tulevat. Tuo sihteeri oli muuten Saara-Maria Löfberg. Hän oli toimistossa vielä silloin, kun meistä suurin osa aloitti. Saara-Maria vaihtoi sitten työpaikkaa ja avioitui, jolloin uusi sukunimi oli Paakkinen. Hän oli mukana myös politiikassa eli kunnallisneuvos, kansanedustaja ja Eduskunnan varapuhemies.

Eero sitten totesi, että asia on tärkeä ja ansaitsee oman toimiston. Hän kirjoitti oman huoneensa oveen lapun ”Tiestötoimisto”. Taisi johdon käskystä vahtimestarit tuon käydä usein poistamassa, mutta Eero kirjoitti aina uuden. Aikansa tuota lappuleikkiä käytiin ja sitten johto totesi, että antaa sen lapun olla. Seuraavassa organisaatiouudistuksessa toimisto sai sitten oman laatikkonsa.

Mielenkiinnolla kyselimme, miten ELY on käytännössä toiminut. ELY oli TEM:in alainen, mutta hoiteli kai 7 ministeriön alaisia hommia eli kun oli kyseessä vaikka resurssien kohdistaminen, niin oli keskusteltava 7 ministeriön kanssa. LVM oli delegoinut asiat Liikennevirastolle. Muiden ministeriöiden alalla ei ollut ehkä yhtä vahvaa keskusvirastoa? Mutta noissa neuvotteluissa tuli sitten näkyviin, että ministeriöiden edustajilla oli ”isommat napit kauluksessa” ja siksi tienpito jäi ohjauksessa vähän liian vähälle huomiolle.

Tulevassa maakuntahallinnossa voi toistua sama ongelma. Lisäksi tuntematon kuvio on se, että maakuntaan tulee vaaleilla valittu poliittinen ohjaus, joka tuo jotain aivan uutta ja voi syntyä ihan uusia ristiriitoja.

Noista ”kauluksen nappien määrästä” tuli sitten mieleen myös tienpito ja työllisyys. Tienpidon ohjaukseen vaikutti erityisen paljon työohjelma. Siinä valtioneuvosto päätti, miten rahaa käytetään ja montako henkilöä sai olla töissä missäkin kuussa vaikka Römpsänperän rummun rakentamisessa. Työohjelman valmisteli Työministeriö neuvoteltuaan muiden ministeriöiden ja virastojen kanssa. TVH:n osalta neuvottelijat yleensä minä ja OA eli varsin pienillä napeilla varustetut henkilöt. Kävihän noissa neuvotteluissa TVH:n ylin johtokin, mutta yleensä vain kerran. He totesivat, että ei ole järkevää heidän miettiä noita Römpsänperän rummun kuukausittaisia työntekijämääriä. Meidän neuvotteluvalttina olivat ainoastaan järkisyyt. Eli neuvottelut olivat lähinnä vetoamista niihin.

Tienpidon hankkeet olivat muutenkin tärkeitä. Erityisesti muistui mieleen pari hanketta, joissa ministeri vaati kotiseudulleen tienparannusta. Toinen oli vain 50 000 mk:n hanke ja kun vastapainoksi saatiin työllisyysrahaa isoon päätiehankkeeseen, niin suostuimme, vaikka tuo tie ei kovin tärkeä ollutkaan. Hanke toteutettiin ja ministeri valittiin uudelleen Eduskuntaan. Toinen hanke oli parempi, mutta samalla kalliimpi eli muutaman miljoonan hintainen. Siihen emme voineet suostua, koska ei ollut hajukaan siitä, mitä pitäisi tehdä, koska suunnittelua ei ollut vielä aloitettu. Niinpä hanke siirtyi vaalien jälkeen. Tämä ministeri jäi valitsematta seuraavaan Eduskuntaan. Kyllä tienpito on aina ollut tärkeää.

Taas tuli juttua myös kuntien päätöksenteosta. Kunnan johtajien asema on huomattavasti vaikeutunut. Heitä irtisanotaan tai lähtevät muuten aika nopealla aikataululla. Kittilässä on normaalia vaikeampi ongelma. Kunnan johtaja irtisanottiin laittomasti jo vuosia sitten. Hänelle maksettavista korvauksista on riidelty ja päätetty monesti. Taas oli tehty yksi päätös ja se oli riitautettu, koska oli kuulemma laiton. Kittilä taitaa jo olla eronnut Kuntaliitostakin ainoana kuntana.

Toivotimme hyvät joulut ja onnelliset uudet vuodet sekä sovimme, että näin lähelle joulua ei enää tapaamista sovita ja seuraava tapaaminen on 24.1.2017 klo 12.30 ja JPOS huolehtii järjestelyistä.

Autojen käyttövoimasta.

Meitä on kahdeksan entistä työtoveria, joilla on käyttövoimaltaan ainakin neljänlaisia autoja eli täyssähkö, hybridi, kaasu ja bensiini. Tuosta syntyi idea vertailla, mitä hyviä ja huonoja puolia autoissa on. Ensimmäinen havainto oli, että pääasiassa nuo hyvät ja huonot puolet johtuivat autojen iästä eikä käyttövoimasta. Mutta toki niitä erojakin löytyi.

Sähköä käyttävissä on hyvänä puolena erityisesti se, että käyttökustannukset alenee. Kilowattitunnilla ajaa noin 5 km. Sähkö on edullista. Tuosta saa laskutavasta riippuen 1-2 senttiä/km. Bensiinillä hinta on noin 12 senttiä eli lähes 10 kertainen, hybridillä ja kaasulla noin puolet bensiinistä. Tuossa sähkön hinnassa ei ole lautausjärjeslmän hintaa mukana. ”Baarin tolpalta” ladattuna sähkön hinta voi tuplaantua? Latausnopeus on myös vielä hitaahko.

”Tankkauksessa” on myös eroja, ainakin toistaiseksi. Täyssähkön latauspaikkoja joutuu suunnittelemaan ja ehkä myös hitauden vuoksi odottelemaan. Noissa muissa on bensiini ainakin varalla. Kaasun lataamispaikkoja on lähinnä etelä-Suomessa ja niitäkin joutuu suunnittelmaan.

Sähkömoottori ja akut opettavat ennakoivaan ja turvallisempaan ajotapaan, sillä moottorijarrutus johtaa akkujen lautautumiseen ja energia kertyy siten talteen. Se säästää myös jarrupaloja. Tosin sähkömoottorista löytyy vastapainoksi usein myös tehoja ja kiihtyvyyttä, joita taidetaan edelleen arvostaa.

Täyssähköautoissa on kai yleensä ohjaava tietokone ja se on kytketty nettiin, joten auton käyttöjärjestelmä päivittyy jatkuvasti ja on siten ajantasalla kaikkine uusine ominaisuuksineen. Myös kartat, työmaat, ruuhkat ja muut liikennetilanteet päivittyvät ja ovat näytön kautta kuljettajan käyettävissä. Eli kaikki ne asiat, joita vain on tietokoneella ja netissä ja joista on hyötyä. Ohjelmiahan syntyy. Nuo netistä löytyvät tiedot mahdollistavat sitten kaikenlaista informaatiota, kuten edullisimman reitin, perille saapumisajan laskemisen parin minuutin tarkkuudella myös ruuhka-aikana jne.. Mutta nämä asiat ovat tietokoneesta ja nettiyhteydestä kiinni ei käyttövoimasta. Eli varmaan tulossa muihinkin autoihin, mutta hintaa nostaen. Nettiyhteyskin maksaa pari kymppiä kuukaudessa ainakin kotikoneella.

Sähkömoottoria on helpompi hallita tietokoneella. Se reagoi nopeammin ja mahdollistaa paremmin automaattisen ajamisen eli voi noudattaa paremmin esim. turvallista etäisyyttä edelläajavaan ja muita vastaavia ominaisuuksia. Hybridi auto siirtyy myös sähkömoottorilla toimivaksi heti, kun nostaa jalan kaasulta. Sähkömoottori on myös käyttöääneltään hiljaisempi. Hybridillä pääsee omasta pihasta pois ilman pakokaasuja. Latauspistoke tekee hybridistä ”täyssähköauton”, jos vain akkukapasitettii rittää.
Kaasu on myös noin puolet halvempaa kuin bensiini. Tosin kaasun saatavuus on rajoitettu, joten autossa on myös automaattinen bensiinin käytön mahdollisuus. Kaasulla voi ajaa normaalit matkat Etelä-Suomessa. Onhan toimintamatka noin 400 km ja siihen 300 bensiinillä lisää.

Sähköautoja myydään vielä vähän ja hinta on siksi aika korkea. Valmistusmäärien kasvaessa hintakin varmaan alenee. Samoin muutkin ominaisuudet kuten esim akut ja niiden myötä latausvälit. Akkujen uusiminen on varmaan myös aika kallista. Mutta tosiasia lienee tulevaisuudessakin, että mitä enemmän ominaisuuksia sitä kalliimpi hinta. Eli vähän ajavan ei kannata kovin varusteltua autoa hankkia. Pääomakustannukset nousevat silloin kohtuuttomiksi. Itse ajan vähän (1 €/km) ja kiinteät kulut ovat noin 75 %, juoksevat vain 25 % ja niissäkin iso osa huoltoa, joka on kahden vuoden välein.

Tuo tietokone ja nettiyhteys tuo mukanaan myös ongelmia. Etenkin, jos tietoturva ei ole kunnossa. Hakkerointimahdollisuuksista pelotellaan. Applen tietokoneita ei juurikaan hakkeroida ainakaan vielä, joten ehkä ongelma on ratkaistavissa, mutta varmaan vaatii käyttäjältä huolellisuutta. Toisaalta voi tietysti miettiä, jos valmistaja pääsee muuttamaan auton ominaisuuksia, niin kuka siellä on tietokoneella?
Esim. Win 10 tallentui lupaa kysymättä automaattisesti tietokoneelle ja sitten olikin joidenkin ohjelmien kanssa vaikeuksia. Päivitys pari päivää sitten katkaisi kaikki nettiyhteydet. Samat ongelmat voi olla autoissakin?

Yhteenveto Heikki Block