Tapaaminen nro 102 / 18.2.2016

Paikka: Ravintola Pompier, vastuuhenkilö LAM

Aika: 18.2.2016 klo 11.00

Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, ToE, JN, LAM ja HJB

Edellisen kokouksen jälkeen MP ilmoitti, että hänen osaltaan nämä kokoukset olivat nyt tässä. Sopiva osallistuja määrä on noin 8. Liian iso pöytä johtaa tilanteeseen, jossa toinen pää ei tiedä mitä toisessa päässä keskustellaan. Mietimme, kuka kutsuttaisiin mukaan. Tulijoita olisi kuulemma sen verran, että kannattaisi varmaan miettiä jonkinlainen hakumenettely ja sitten siihen karsinta ja sen jälkeen haastattelu ja sitten valinta. Headhuntteria emme kuitenkaan palkkaa. Nykyisinhän isoissa firmoissa palkataan jo puheenkirjoittajatkin erikseen. Meistä jokainen on kirjoittanut useita puheita pomoille, mutta oman toimen ohessa.

Pompier on entinen VPK. Eli kävimme täällä jo kerran aikaisemminkin. Silloin soi musiikki niin kovalla, että kukaan ei kuullut toisten puheista juuri mitään. Kovaa soi nytkin, mutta meilläpä oli kabinetti. Siitä johtui tuo varhainen aloitusaikakin. Ravintola on niin suuressa suosiossa, että ennakkovarauksia ei vastaan oteta. Piti siis olla kello 11 ovella ravintolan auetessa, jotta voi itse varata paikan. Ja täyttä siellä olikin. Kassalle oli koko ajan noin 30–40 henkilön jono. Ravintolassa näytti olevan vain kolme henkilö töissä, kassa oli kokin asussa ja kaksi neitoa tyhjensi pöytiä käytetyistä astioista. Jos halusi olutta ruuan kanssa, se piti hakea kassan kautta ja oli vain keskiolutta. Muutenkin valikoima taisi olla pari laatua viiniä ja kahta laatua keskiolutta. Eihän sitä viitsinyt jonottaa, mutta toinen neidoista kävi sen sitten meille hakemassa, vaikka olikin vastoin periaatteita. Mutta niin oli ruokalistakin. Valittavan oli hernekeitto ja pannukakku tai kampelaa. No oli kolmas valintakin eli molemmat.

Tuo perinteikäs ravintola VPK on varmaankin ollut palomiesten kerhona aikoinaan. Seinillä on edelleen palopäälliköiden ja – asemien kuvia. Isommista joukoista on käytetty nimeä komppania, joten lienee kurikin ollut vähän samanlainen kuin armeijassa. Paloa sammutettaessa on varmaan tärkeää, että kaikki tekevät työnsä sovitulla tavalla, jolloin vahinkoja saadaan minimoitua. Aikoinaan oli jokaisella tehtaallakin oma palokuntansa. Mietimme olivatko ne VPK:n nimellä vai tehdaspalokunnan nimellä? Varmaankin jälkimmäisellä, koska eihän tehtaalla ilman palkkaa odoteltu palon syttymistä. Tielaitoksellakin oli aikoinaan oma palokuntansa ja sen henkilöt nauttivat ansaittua palkkaa. Tuo palokunta oli lentoasemalla. Turvallisuuden vuoksi se oli tärkeä vaikka tehtäviä oli vähän. Onneksi. Niinpä sen jäsenillä oli aikaa pelata jalkapalloa. Helsingin puulaakisarjassa oli sääntö, että TVL:n joukkueessa ei saanut olla kuin puolet palokunnasta. Se porukka oli sen verran hyvin harjoitellut.

Oli meille vieraskin sovittu, mutta hänelle oli tullut jotain tärkeämpää tekemistä.

Olimme niin lähellä Polia ja entistä opinahjoamme, että niistä riitti juttua. Nyt esim. muutamat yliopiston suunnittelevat järjestelmää, jossa ensin on kaikille yhteiset opinnot ja vasta sitten erikoistutaan. TKK:ssa tämä käytäntö oli jo ainakin 60 vuotta sitten. Eli aloitimme ns. yleisellä osastolla, jossa opiskeltiin matematiikat, fysiikat, kemiat, kansantaloudet yms. Tämä kesti kaksi vuotta ja siitä sai ns. pikku-diplomin. Tosin virallinen nimi oli Diplomi-insinööritutkinnon ensimmäinen osa. Sen suorittamiseen oli aikaa kolme vuotta. Sen jälkeen oli anottava eri vapautta. Todistus oli komea, sinetit ja kaikki. On se hyvä, että yliopistoissakin jotain opitaan. Yliopistoissahan on perinteisesti arvostettu opiskelun vapautta, mutta joskus olisi tehokkuuskin paikallaan.

Korkeakoulun entiset tilat taitavat olla vielä ammattikorkeakoulun käytössä. Eikä rakennus taida oikein muuhun käyttöön sopiakaan. Onhan siellä ainakin kolme iso noin 500 hengen luentosalia ja muuta pienempi päälle. Opiskeluajalta tuli mieleen se, miten tärkeää osaa hyvät prujut näyttelivät. Olimme saaneet sovelletusta matematiikasta harjoitustyön, joka koski muistaakseni jotain matriisilaskentaa. Eihän sitä tuntunut kukaan osaavan. Mutta keskiviikkona kiersi huhu, että käytävällä saa torstaina kolmella markalla ostaa ratkaisun. Kauppa kävi ja tehtävä luovutettiin perjantaina viimeisenä päivänä. Aikanaan saatiin myös assistenttien käsittelemät paperit takaisin. 497 oli vastannut oikein ja 3 väärin. Mutta nämä 3 nostivat metelin ja vaativat assistenteilta selvitystä, missä olivat tehneet virheen. Ei heillä virhettä ollut, mutta nuo 497 oli prujattu ja siinä prujussa oli virhe. Taisivat assistentti haudata asian hiljaisuudessa. Mutta kyllä tuosta jäi vahvasti opetukseksi, että enemmistökin voi olla väärässä.

TKK:n ruokapaikatkin muisteltiin. Pikkula oli kellarissa ja siellä oli mm. karsintakurssien aikaan koko kuukauden tarjolla jauhelihapihviä, mutta joka päivä eri nimellä. Nimi vaihtui lisukkeilla Hampurin pihviksi, puutarhurin pihviksi, Lindströmin pihviksi jne.. Maalaispoika huomasi äkkiä, että kaupungissa osattiin asioita kehitellä. Poliolla käytiin myös syömässä, joskus jo fuksina jopa oluella. Keskiolut maksoi 78 markkaa ja A-olut 98 markkaa. Siinä sitä harkittiin kumpaan rahat riittää. Minulla on laskemat siitä, mihin koko ensimmäisen vuoden rahani käytin. Keskimääräiset kuukausimenot olivat 250 markkaa ja se sisälsi myös asunnon. Kesken kauttahan sitten markan arvo jaettiin sadalla ja tuli pennit käyttöön. Manala oli yksi ruokapaikka ja Eerikin kadulla oli baari, jossa syötiin usein.

Venäjästä ja sen käyttäytymisestä keskusteltiin myös. Joku Venäjän tutkija oli sanonut, että Neuvostoliitto tulee aikanaan olemaan vain lyhyt episodi Venäjän historiassa ja siitä tuskin enempää mainitaan. Yhden jäsenemme isosetä oli aikanaan joutunut vaikeuksiin 1900 luvun alkupuolella. Oli tapettu Venäjän armeijan upseeri. Ainoa johtolanka oli jäähän jäänyt jalanjälki. Äkkiähän sitä löytyi kolme nuorta miestä joilla oli jälkiin sopivat kengät. Tuomio oli kahdelle täysi-ikäiselle hirttotuomio ja alaikäiselle isosedälle elinkautinen. Tuomiot pantiin myös täytäntöön. Isosetä oli päässyt vapaaksi vallankumouksen jälkeen. Silloin kai vapautettiin kaikki, jotka oli tuomittu tsaariin kohdistuvista rikoksista?

Akateemisessa kirjakaupassa myydään nyt taskulaskimia suurella alennuksella. Kun totesin, että minulla on edelleen Valittujen Palojen tilauslahjana saatu laskin ja on riittänyt ihan hyvin. Joku siihen totesikin, että taskulaskimista ei ole ollut muuta hyötyä kuin, että on voinut ottaa munia raapiessaan neliönjuuren.

Oli puhetta monesta muustakin asiasta, mutta en saa muistiinpanoista selvää enkä muista. Tuohon ei ole alkoholilla osuutta, sillä sehän ei ollut ravintolan erikoisalaa.

Jälleen kerran kokoonnuimme penkinpainajaispäivänä ja kuten kuvat osoittavat sulaa ne karamellit vielä vähän vanhemmankin suussa.

Seuraava tapaaminen sovittiin 22.3.2016 ja kello 12.30. Vastuuhenkilönä on MLe

HJB / 20.2.2016