HJB / 22.2.2014
Koulussa tuli tietenkin luettua Ruotsia. Sen jälkeen käyttö
oli lähes olematonta. Mitä nyt joskus jonkun sukulaisen kanssa oli pakko joku
sana vaihtaa.
Oli varmaan vuonna 1979, kun EVK ilmoitti, että on tulossa
Maksamaan lähetystö ja minun olisi syytä olla läsnä. Pari tuntia ennen
lähetystön tuloa EVK ilmoitti, että hänen on pakko lähteä Eduskuntaan, joten
hoitelet sitten lähetystön yksin. Minähän hädissäni epäilin, että eikö Maksamaa
ole aivan ruotsinkielinen kunta, joten heidän kanssaan pitää jutella heidän
äidinkielellään? EVK oli samaa mieltä. Minä ilmoitin, että en osaa ruotsia eikä
minulla ole edes kielitodistusta. Minähän olin ollut koko ajan
työsopimussuhteessa, joten sitä ei ollut vaadittu. EVK vain totesi, että ei
kielitodistuksella puhuta. Kyllä sinä selviät. Sitä paitsi lähetystön mukana
tulee uusi kansanedustaja Ole Norrback, joka osaa kyllä suomea, joten varmaan
tarvittaessa tulkkaa.
Lähetystöhän tuli. Pyysin ensimmäiseksi anteeksi, että EVK
oli joutunut lähtemään kiireellisellä käskyllä Eduskunnan kuultavaksi. Toiseksi
pyysin anteeksi huonoa ruotsinkielen taitoani. Ilmoitin kyllä ymmärtäväni lähes
kaiken, joten he voivat puhua ruotsia, mutta kun itsellä on puhumisvaikeuksia,
niin voin tarvita apua tulkkauksessa ja katsoin kansanedustaja Norrbackiin. Hän
lupasi auttaa.
Heidän asiansa oli, että Maksamaalta Österöhön johtavalle
tielle nousee vesi, kun meren pinta on korkealla. Katselin heidän kertoessaan karttaa
ja mieleen tuli TeuPin opetukset kartanluvusta. Niinpä rohkeasti kysyin onko
paikka siinä, missä tie kiertää merenlahtea ja on paljon niitä leppäpensaita?
He ihmettelivät, miten minä tunnen paikan ja totesivat tietenkin minun käyneen
paikalla. Minä taas vastasin, että en ole käynyt, mutta katselin tästä
kartasta, että tuossa kohtaa se on. Taas tuli ihmetys, että onko kartassa
todella noin paljon tietoa. En sanonut, että ne leppäpuskat heitin ihan hihasta.
Jokaisella rannallahan niitä kasvaa ja etenkin tien ja veden välissä. Gt-kartat
taisivat tuohon aikaan olla vielä aika uusia ja niillähän oli korkeuskäyrät.
Siinä sitä alkoi kielikin taas palautua mieleen ja käynnin
lopulla ei Norrbackin enää tarvinnut montaa sanaa kääntää. Hankehan oli meidän
toimenpideohjelmassa, joten pystyin sanomaan toteuttamisvuodet. Tilapäisiä
korjauksia en luvannut siihen lahdenpohjukkaan, koska niistä ei olisi hyötyä
enää silloin, kun varsinainen hanke toteutetaan. Ei olisi kuitenkaan osattu
tehdä oikeaan paikkaan, koska hankkeen suunnittelu oli vielä kesken. Kävijät
olivat tyytyväisiä, koska tunsivat saaneen lupauksen, vaikka minä en kyllä
mitään luvannutkaan. Totesin vain, että suunnitelmissa on.
HJB / 19.03.2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti