HJB MUISTELEE 81 / LÄHETYSTÖJÄ 5

HJB / 22.10.2013

Jatkoa osaan 4 eli Lapin lähetystön käynnin jälkeen tuli lähtö Pirkanmaan lähetystöä tapaamaan Vaakunaan.

Kevät oli jo sen verran pitkällä, että minä työskentelin lyhythihaisessa pikeepaidassa. Johtopäätökseni oli, että Vaakunaan ei voinut mennä ilman solmiota ja solmio taas ei oikein pikeepaidan kanssa käynyt. Niinpä käytin lyhyen väliajan paidan etsimiseen Pasilasta. Juoksin kaikki Itä-Pasilan kaupat läpi, mutta kauluspaitaa ei löytynyt. Yhden neulepaidan löysin, jonka kanssa voi juuri ja juuri laittaa solmion, jos sitä pitää hyvin löysällä. Oli vielä kaapissa olevan solmion värinenkin. Tuosta päivästä lähtien minulla oli aina pari kauluspaitaa ja solmiot ja pikkutakki vaatekaapissa. Ei minun pukeutumiseni ihan etiketin mukaista koskaan ollut. Halusin työskennellä mukavissa vaatteissa. Pikkutakki puettiin vain tarvittaessa. Suoria housuja kyllä käytin ja kengätkin löytyi, joten en aina puukengissä kulkenut. Farkkuja en käyttänyt. Muistin sen, kun APi sai moitteet pääjohtajan sihteeriltä hississä tultuaan kesken loman työpaikalla käymään. ”Tämä ei ole mikään purjehdusseura!” Samoin muistui mieleen se, että KP-piirissä oli kesähelteilläkin istuttava huoneessaan pikkutakki päällä, jos ovi käytävään oli avoinna.

Vaakunaan lähdettiin virka-autolla. Yläkerran kabinetissa oli taas noin 10 hengen joukko. Eniten yllätyin siitä, että paikalla oli kaikki Hämeen ministerit eli neljä ministeriä. Ei siis ihan mutta melkein päätösvaltainen hallitus. Kansaedustajia taisivat olla muutkin. Myös maakuntaliitto oli edustettuna.

Istuin pääjohtajamme viereen. Keskustelun aikana kirjoittelin kommentteja puheisiin paperille niin, että pääjohtaja pystyi ne huomaamatta lukemaan. Minä olin taas kokoajan hiljaa, mutta pääjohtaja vastaili kysymyksiin. Osasi jopa sanoa, milloin joku rumpu korjataan. Hämäläiset olivat rauhallisia. Ehkä kiihtyivät vasta seuraavana päivänä? Toki lisää rahaa piti Hämeeseenkin saada.

Piiri-insinöörimme olivat myös hanakoita valittamaan rahoistaan. Kullakin oli omat perusteensa. Paavo Luoma muistutti joka kerta vähäisistä soravaroista. Juhani Ahtiainen siihen totesi, että ”älä Paavo aina valita”. Paavo tietenkin heitti kysymyksen, paljonko Kymeessä on soraa. Ahtiainen vastasi lyhyesti, että 99 % maan soravaroista. Keski-Suomessa oli poikkeuksellisen isoja mäkiä, Keski-Pohjamalla pehmeitä soita jne. Eräässä johdon tapaamisessa kiivaan rahanjakokeskustelun jälkeen oli ruokatauko. Ovella Kauko Nummela kuiskasi EVK:n korvaan: ”Ethän unohda meitäkään”. Salissa Nummela ei käyttänyt puheenvuoroa. Tauolla kävin kehykset uudelleen läpi käydyn keskustelun perusteella. Huomasin, tehneeni Mikkelin piirin kohdalla laskuvirheen, jonka korjasin taulukkoon. Saivat kaudelle viisi miljoonaa (joka oli laskentatarkkuus) lisää. Uudet kehykset EVK esitteli tauon jälkeen ja totesi Mikkelin korjauksen johtuvan siitä, että ei tuota Kaukon suunsoittoa kukaan kestä.

 

HJB / 6.2.2014

PS. Mistähän nuo ylimääräiset rivinvaihdot tuohon tekstiin ilmestyy? Ei niitä minun kirjoittamassa tekstissä ole.