Tapaaminen nro 82 / 15.1.2014

Paikka: Ravintola Merimies Pub, vastuuhenkilö MLe

Aika: 15.1.2014 klo 12.30

Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, ToE, JN, LAM ja HJB

Vuosi vaihtui ja jotkut ovat aloittaneet uudet kujeet. Me olemme todenneet vanhat niin hyviksi, että miksi niitä vaihtamaan. Siksi tapasimme taas uudessa paikassa eli Merimies Pubissa Albertinkadun ja Merimiehenkadun kulmassa, talossa jossa minäkin nukuin vuonna 1964 pari viikkoa. Ruoka-annokset olivat isolla lautasella ja lautanen täynnä. Sen verran suolaista oli, että paino nousi pari kiloa. Talven ensimmäiset kunnon pakkaset olivat kestäneet muutaman päivä. Vanhan kokemuksen mukaan avoimen meren rannalla nuo kovat pakkaset tekevät hengitykselle kultaa, jos kärsii yleensä vetää sisäänpäin. Parempi olisi puhallella vain ulospäin.

Keskustassa alkaa olla pysäköinti aika ongelmallista. Nytkin niitä piti etsiä muutaman korttelin päästä. Toisaalta Musiikkitalon kellarissa on hyvät paikat ja voi jättää päällysvaatteet autoon ja nousta hissillä ylös kuuntelemaan musiikkia. Samasta hallista on kai yhteys myös Finlandiataloon. Hintaviahan nuo luolat ovat, mutta pitäähän kalliista investoinnista saada edes osa takaisin. Kallista pysäköinti on muutenkin. Susirajan takana talon kellarissa oleva autopaikka maksaa noin 30 000 euroa ja lisäksi pari sataa hoitovastiketta kuukaudessa. Ei ole autonpito ihan halpaa.

Nykyisin on tulossa muotiin liikenteen tarkoituksellinen häirintä. Suomessakin on nuoriso halunnut viettää aikaa keskellä katua ja niin on joka vuosi suljettu joku katuosuus. Thaimaassa blokataan koko keskusta kahdeksi viikoksi, jotta hallitus vaihtuisi. USA:ssa oli varteenotettava presidenttiehdokas järjestänyt yhteen kaupunkiin todelliset ruuhkat, kun ei saanut pormestarilta tukea vaaliehdokkuudelleen. Siitä vain silloilta pari kaistaa suljetuksi ja ruuhka on valmis. Ei taida olla enää presidenttiehdokas?

Dipoli myytiin. Vanhalta heitetään opiskelijat ulos, kun ravintoloista saa paremman vuokran. Raha on ikävä konsultti. Muistelimme sitä, kun olimme raivaamassa mäkeä ennen rakennustöiden aloittamista. Paikalla oli ensin kunnon aloituspaukku (=räjäytys, ei se toinen). Paukun jälkeen alkoi moottorisahat laulaa ja puita kaatui sinne tänne. Me ilman sahaa olleet kasasimme risuja kasaan ja poltimme niitä. Oli todellinen ihme, että vahinkoja ei sattunut. Pari vuotta myöhemmin 1966 sitten muutimme Polilta Dipoliin. Kaupungilla järjestettiin yhtä jos toista jäynää. Yksi oli tuollainen blokkaus, kun porukka söi viiden ruokalajin lounaan keskellä katua oikein valkoisilla liinoilla ja kaikilla tykötarpeilla. Tulihan siitä huomioita. Sehän noilla blokkaajillakin on tarkoitus.

Nuo vanhemmat jäsenet muistelivat Eero Niemistä, jota minä en muistanut. Ovat Eeron lapset kovia jääkiekkoilijoita, ihan maajoukkuetasolla asti. Tytär on vain 40-vuotias, mutta polvet ovat jo 16 kertaa leikatut eikä hän pysty enää juoksemaan, mutta luistelemaan pystyy ja hyvin. Eeron isä oli kauppias ja Eero hyväkuntoinen. Syynä oli, että Eeron tehtävän oli lapsesta asti kantaa kaljat ja virvoitusjuomakorit kellarista myymälätiloihin. Siitä sitten tuli mieleen, miten lapsena olimme kateellisia, kun isot pojat ostivat kopan pilsneriä. Nauttivat sitä sitten mäensyrjässä sekoittaen siihen suolaa ja polttaen tupakkaa. Me nassikat olimme sitä mieltä, että noin mekin sitten vanhempana. Tuolle suolan käytölle en ole keksinyt muuta syytä kuin sen, että eihän sitä olisi muuten koko koria jaksanut juoda?

Koulussa meille syötettiin kalanmaksaöljyä. Koko luokka pistettiin jonoon ja sitten opettaja antoi lusikallisen jokaiselle ja vahti, että jonosta ei poistuttu. Käytössä oli vain yksi lusikka eikä sitä välillä edes pyyhkäisty. Pahaa oli. Silloin ei vielä käytetty mitään ”peite- ja makuaineita”. Kun vähän isompana saimme Sanasolia, niin sehän oli suorastaan hyvää. Aika monesta kouluaikaisesta ruuasta jäi silloin pahamaku suuhun, eivätkä nuo ruuat maistu vieläkään. Me koululaiset jouduimme myös itse osallistumaan ruuan hankintaan. Syksyllä keräsimme puolukoita ja sieniä koululle säilytettäväksi. Koululla oli myös oma perunapelto. Minun mieleeni on jäänyt erityisesti yksi perunannosto. Taisi olla huhtikuussa 1952. Olivat perunat aika makeita, kun niitä oli pakkanen talven aikana makeuttanut.

Savonrannasta oli taas puhetta ja niin minäkin pääsin muistelemaan sitä, kun suunnittelin Vihtakannanlahden kanavan. Pari päivää siinä taisi mennä. Sain ohjeen, minkä levyinen kanavasta piti tulla ja niin vedin viivoittimella kolme samansuuntaista viivaa kartalle. Yksi niistä oli keskiviiva. Lisäksi itäpäässä sain ohjeen, että laivoille kaarrelevitys tehdään ulkokaarteeseen, koska ne ovat perätuuppareita. Suurin työ oli massasiirron laskeminen eli paljonko ja mihin läjitetään. Muistaakseni yksi lahti läjitettiin ja olen kuullut, että sillä kasvaa jo tukkipuita. Muut läjitysalueet olivat veden alla ja niitä sai läjittään vain -3 metrin korkeuteen. Onneksi en joutunut sitä siltaa suunnittelemaan.

Aikoinaan eräs bisnesmies hoiteli koko Etelä-Suomen myrkkykuljetukset. Nehän löydettiin sitten jostakin Hangon edustalta merenpohjasta. Tuli mieleemme, että näinköhän Syyrian kaasut käsitellään samalla menetelmällä. Toisen maailmansodan jätteet haudattiin Itämeren eteläosiin ja siellä ne ovat vieläkin pääosin. Taitaa pommi jo tikittää?

Viime päivinä on varmaan monessa tapaamisessa mainittu sana Guggenheim. Niinpä mekin. Asiaa on käsitelty elimissä monesti ja sekavasti. Olimme sitä mieltä, että kävijämäärä 550000 on reippaasti ylimitoitettu. Guggenheimin pari edellistä suunnitelmaa on peruttu, koska kävijämäärät ovat olleet ylimitoitettuja. Eikä taida kustannuskavio tässäkään pitää. Eli rakentamalla Guggenheim luodaan uusi jatkuva menoerä julkisen sektorin budjettiin. Eremitaasissa taitaa olla 3km käveltävää? Eivät venäläiset ole vielä sitä kokonaan kävelleet. Heidän varaansa ei voi rakentaa. Risteilymatkustajat ovat toinen iso ryhmä. Heitä taitaa käydä Helsingissä noin 100000 vuosittain. Jos laivat pääsisivät Guggenheimin laituriin, niin ehkä puolet heistä piipahtaisi? Pidempää matkaa eivät risteilymatkustajat kävele. Lisäksi pitää käydä kaikkien lappilaisten ja kainuulaisten kerran vuodessa? Mihin on sitouduttu myöntämällä kaavavaraus? Onko vähän sama tilanne kuin Pyhäjoen voimalassa? Eiköhän sielläkin tule miljardien korvausvaatimus, jos rakentamislupa perutaan?

Tie- ja liikenne – lehdessä oli juttu norjalaisten suunnittelemasta länsirannan tiestä. Rahaa on niin ettei riu’ulle taivu? Suunnitelmaan sisältyy pari mielenkiintoista teknistä ratkaisua. Toinen on pitkä, 3,7 km jännevälillä rakennettava silta. Pituus jo sinällään on mahtava, mutta kun pylonit taitaa olla vielä kelluvilla tuilla? Lisäksi yhteyteen rakennettaisiin kelluvia merenalaisia tunneleita. Taitaa Atlantilla olla noin 5-7 metriä vuorovesivaihteluista ja lähes 20 metrisiä aaltoja. Tuosta saadaan korkeusvaihtelut, jotka ovat suuremmat kuin Linnanmäen vuoristorata. Lisäksi tulee jäänmuodostumisongelmat. Taitavat olla eriluokkaa kuin Raippaluodossa, jossa sielläkin silta suljetaan kovimmilla tuulilla. ”Miten mielenkiintoista!”

Keilaniemi oli alkujaan KOP:n kurssikeskus. Sitten VKKK:n koulutuskeskus ja nyt Suomen Sokerin pääkonttori (kai?). Meille se oli toisen tapaamisen paikka. Suomen Sokeri myytiin Tanskaan ja nyt ostaja on myyty edelleen. Noista kaupoista ei nykyisin aina tiedä, mitä ne ovat. Kyseessä voi olla vain omaisuuden siirto veroparatiisiin. Mutta Suomen Sokeri omisti aikoinaan paljon saaria Suomenlahdella. Työntekijät pääsivät niille lomiaan viettämään. Kukahan ne nykyisin omistaa?

Keskustelimme myös lakialoitteesta, jossa EU:n ulkopuoliset eivät saisi ostaa Suomesta maata. Käytännössähän laki koskisi lähinnä venäläisiä. Ehkä nuo Suomen Sokerin saaretkin ovat nykyisin ohjusalustoja? Saarien valvominen lienee aika hankalaa. Muistuu mieleeni lähes neljän kymmenen vuoden takaa tapaus, jossa kaverini pyrki purjehdusmatkallaan erääseen saareen hakemaan vettä. Samaan aikaan oli Suomenlahdella laivaston iso sotaharjoitus. Saarella oli suuri määrä saksaa puhuvia nuoria miehiä ja eivät laskeneet tuttavaani saareen, vaan hakivat itse vettä veneeseen. Varmaankin osallistuivat sotaharjoitukseen suunnitelman ulkopuolella?

Monesta asiasta, joista en oikein muista, keskusteltiin myös. Olisiko ollut synnytystilanteeseen liittyvä juttu, jossa kätilö hermostui jatkuvaan liikkeeseen sisään ulos (huoneessa). Hän oli tokaissut: ”Ovi käy kuin käkikellon luukku!” Vanhoista autoista keskusteltiin myös. Ne ovat suosittuja, koska ne voi korjata itse ja useimpiin voi osaava tehdä jopa varaosat itse. Siksi ne ovat suosittuja alueella, joissa varaosien saanti on hankalaa. Aikoinaan minun 15 vuotta vanhaa Galanttia yritettiin ostaa Leningradiin taksiksi, mutta ei päästy hinnasta yksimielisyyteen.

Kalaschnikov kuoli. Me suunnittelimme melkein kaikki armeija aikamme aseet kokouksessa uudelleen, rynnäkkökivääri, Emma, Maxim, Suomi-konepistooli, Lahti-Saloranta, Sten-konepistooli, pystykorva ja jopa silloin uusi konekivääri).

Hitlerillä oli vaikuttava rakentajaorganisaatio Todt. Wikipediasta löytyy artikkeli http://fi.wikipedia.org/wiki/Organisation_Todt. Todt johti Saksan moottoritieverkon rakentamista. LAM oli etsinyt yhteyksiä TVH:n kanssa, mutta ei kai ollut löytänyt. Tuossa Wikipedian artikkelissa Suomen yhteyksistä on paljonkin, mutta TVH:ta ei taideta mainita. TVH:n yhteydet Saksaan ovat kuitenkin olemassa, sillä meidän tienormimme 1960-luvun alusta ovat saksalaistyyppiset. Meillä otettiin käyttöön klotoidit. Amerikkalaisissa normeissa oli käytössä suora ja kaarre.

Olimme keskustelleet sähköpostilla paljon Ollilan käyttömaksuverotuksesta. Yhteenvetona voisi todeta, että keskeinen epäily kohdistui siihen, onko järkeä kerätä rahaa, joka kuluu suurelta osin järjestelmän ylläpitämiseen? Eli pysyvät käyttökulut hirvittää? Tuosta sitten keskustelu siirtyikin mm. vähän kuluttavien autojen valtaviin hiukkaspäästöihin ja sähköautoon. Hesarissa oli artikkeli Teslasta. Sähköauto, jolla voi ajaa jopa 500 km yhdellä latauksella. Tosin hintaa on reilut 100 000 euroa ja akut painaa yli 1000 kg. Samassa artikkelissa kerrottiin myös syy siihen, miksi Norjassa myydään paljon sähköautoja. Tietenkin syy löytyy valtion tuesta. Se on Teslassa kai yli 50 000 euroa?

Nämä tuet ovat usein tarpeen toimintaa aloitettaessa, mutta pysyvinä ratkaisuna ne tuottavat ongelmia. Esim. Saksassa ovat kuulemma tienvarret täynnä aurinkopaneeleja, koska valtio takaa niiden tuoton. Taisi hiljan olla tilanne, jossa paneelien omistajat maksoivat aurinko ja tuulisähkön käytöstä, koska kulutusta ei ollut riittävästi ja tukien saamiseksi piti sähkön virrata. Noin sitä syntyy tilanne, jossa sähkön käytöstä kannattaa maksaa. Sama voi koskea muitakin tukia?

Kotimatkalla katselin Kaivokadun ylitystä. Meitä oli pari kymmentä jalankulkijaa. Olin ainoa, joka jäi odottamaan valon vaihtumista vihreäksi. Kaikki muut ylittivät punaisella.

Seuraava tapaaminen on 11.2.2014 eli hätäkeskusten juhlapäivänä. MLe vastaa järjestelyistä toisen kerran peräkkäin, koska saamme vieraaksi mielenkiintoisen henkilön.

HJB / 17.1.2014

HJB MUISTELEE 80 / KÄSITTEIDEN EROJA

HJB / 10.1.2014

Ihmisillä on käsitteistä hyvin erilaisia mielikuvia. Lähes jokainen adjektiivi tulkitaan erilailla. Useimmiten tulkitaan myös substantiivit. Tänä muisteluun herätti keskustelu Kollajan altaan rakentamisen uudelleen aloittamisesta.

Noin vuonna 1970 meillä oli tiestössä käsiteltävänä tieyhteyden aikaan toteuttaminen Kollajan kylään. Meillä oli silloin alueinsinöörijärjestelmä, jossa JPOS hoiti U-, T- ja H-piirejä. Itä-Suomi eli Ky-, M-, Ku- ja PK-piirit olivat OK:lla. K-S-, V- ja K-P-piirit olivat POP:lla. Pohjois-Suomi eli O-, Ka- ja L-piiri olivat TeuP:lla. Aikaa on kulunut yli 40 vuotta, joten muistissa voi olla aukkoja. En varmaan enää muista ihan kaikkia ilmeitä ja adjektiivejä, mutta likimain muistelot ovat oikeita.

Ii-joen takana oli Kollajanniemen kylä, johon ei ollut tieyhteyttä, mutta sellaista tietenkin tarvittiin. Alueinsinööreillä oli tapana käydä tutustumassa suurimpiin hankkeisiin ennen lausunnon kirjoittamista. Niinpä TeuP päätti eräällä piirikierroksella tutustua myös Kollajanniemen olosuhteisiin. Palattuaan me muutkin saimme kuulla tapahtumista. Valtatieltä 20 oli jonkinlainen tienalku joen eteläpuolella olevaan Kollajan kylään. Siitä sitten piti jatkaa kävellen muutama kilometri, jotta päästiin Ii-joen rantaan. Tästä veneellä yli Kollajanniemeen.

Olihan tuo paikka Helsingistä katsoen aika ”korvessa”. Ei kylään voinut viedä mitään isompia tavaroita kuin talvella, jolloin pääsi kulkemaan jäätä pitkin, jos osasi varoa sulia paikkoja. Kylässä ei tuolloin tainnut olla vielä edes sähköä. TeuP oli ihmetellyt, miten siellä yleensä voi elää. Hän oli mm. kysynyt, miten täällä saa vapaa-ajan kulumaan? Taisivat ensin ihmetellä, mitä se sellainen vapaa-aika on? Löytyihän siihen sitten yhteinen käsite. Paikalliset totesivat, että he rentoutuvat lähtemällä korpeen. Heillä oli noin 10 km:n päässä metsästysmaja, jossa oli rauhallista rentoutua arjen kiireistä. Korvessa asuminenkin on hyvin suhteellinen käsite. Nykyisin Kollajanniemeen johtaa Petäjäkankaan tie, joka on toteutettu pääosin Iijoen pohjoispuolelle.

Ruuhka on myös käsite, joka mielletään erilailla. Itse muistelen kerran olleeni ruuhkassa. Taisi olla Suomen 60:s itsenäisyyspäivä vuonna 1977, jolloin pidettiin Katajanokalta komea ilotulitus. Sitä mainostettiin paljon etukäteen. Ajattelemattomuuttani lähdin tapahtumaan omalla autolla ja ajoissa, jotta löytyisi parkkipaikka Tähtitorninmäeltä. Löytyihän se. Ilotulitus oli komea. Se päättyi noin kello 21, jolloin laskin, että nyt ehtii vielä katsomaan saman myöhäisuutisista. Mutta omalla autolla oli tullut muitakin. Matka Tähtitorninmäeltä Lauttasaareen oli noin 6 km, mutta kesti silloin lähes kaksi tuntia. Yritin kyllä ”taktikoida suunnittelemalla reitin niin, että tulin jokaiseen risteykseen etuajo-oikeutetusta suunnasta. Niin olivat ajatelleet muutkin.

OK oli eräässä piirissä perehtymismatkalla ja yksi hankkeista oli muistaakseni keskustan ohikulkutie. Keskustassa oli ruuhkia ja ohikulkevan liikenteen olosuhteet eivät tyydyttäneet liikennettä. Maakuntakierroksella aikaa kului hiukan liikaa ja niinpä OK isäntineen saapui keskustaan vasta kello 16.15. Keskuskadulla ei ollut yhtä ainutta autoa, jolloin paikallinen suunnittelupäällikkö totesi, että ruuhka ehti jo mennä. Tästä meille syntyi käsite, että ns. 4:n ruuhka tarkoittaa sitä, että on neljä autoa peräkkäin.

Itse törmäsin vastaavaan vielä 1980-luvulla. Eräässä kaupungissa vaadittiin samaan tapaan ohikulkutietä, koska kaupungin keskusta ruuhkautui. Olimme bussilla liikkeellä ja näimme, miten paikallisesta tehtaan portista purkautui satoja työntekijöitä kello 16. Kaupunginjohtaja päätti, että kierrämme keskustassa yhden korttelin, jolloin pääsemme katsomaan ruuhkaa sivusta päin. Kortteli kierrettiin ja tulimme pääkadun risteykseen. Ei näkynyt yhtään autoa missään. Kaupunginjohtaja joutui toteamaan, että nyt se ruuhka ehti jo mennä ohi. Meidän korttelinkierto ei varmaan kestänyt kuin 5 minuuttia. Minä en tuota ohikulkutietä sitten kannattanut, mutta toteutettiin se kuitenkin. Oli ”raskaat” voimat sitä ajamassa. Eli ruuhka on käsite, joka tulkitaan erilailla paikasta riippuen.

Helsinkiin puuhataan ruuhkamaksuja, jotta saataisiin yksityisliikenne vähenemään ja siten ilman laatu paremmaksi. Hitaan liikenteen aikana toki tuhlaantuu paljon vapaa aikaa. Itse epäilen, että jos päätiet puomitetaan käy kuten Oslossa. Maksuja kiertävät siirtyvät käyttämään pieniä asuinkatuja, jos vain läpi pääsee. Tämä näkyy jo nyt omalla asuinalueella, jossa pääkadulle on asetettu läpiajokielto ja näin toivotaan liikenteen kiertävän pari kilometriä vielä isompien katujen kautta. Mutta läpiajokielto koskee vain tuota pääkatua. Niinpä se on kierrettävissä ajamalla asuntokatujen kautta. Osa ajaa nyt kiellosta huolimatta ja vähän tunnollisemmat kiertää asuntokatujen kautta.

Ruuhkien poistaminen saattaisi pitää isompia firmoja keskustassa? Eli jos isot pomot joutuvat istumaan autossaan liian kauan, niin he siirtävät pääkonttorin Kehä III:n ulkopuolelle. Ei sitä syyksi sanota, mutta siellä se taustalla on. Entisessä kotikylässäni oli venefirma, jonka johtaja asui Helsingissä. Aikansa toimittuaan ja kun tiet saatiin parannettua, hän ilmoitti, että vanhojen teiden parantaminen paikalleen ei ollut riittävä toimenpide. Tiet jäivät niin mutkaisiksi, että veneet vaurioituvat kuljetuksissa. Jos veneet on sidottu kuormassa lain mukaan, niin eivät taatusti vaurioidu. Kyllä firman siirto johtui siitä, että johtaja itse kyllästyi ajamaan mutkaisia teitä pitkin.

HJB / 10.1.2014