Tapaaminen nro 80 / 26.11.2013

Paikka: Ravintola Lehtovaara, vastuuhenkilö LAM

Aika: 26.11.2013 klo 12.30

Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, ToE, JN, LAM ja HJB

Lehtovaara on Helsingin vanhimpia ravintoloita, netin mukaan nyt jo 96 vuotta, josta 73 vuotta Helsingissä. Ravintola aloitti toimintansa Viipurissa. Jotkut muistivat, että Lehtovaarassa oli pitkään Viipurista tuodut hyvin painavat astiat. Meistä useimmat olivat käyneet ravintolassa aikaisemminkin, minulla tosin ehti vierähtää 51 vuotta edellisestä käynnistä. Ravintola on ollut kalliin paikan maineessa. Eiväthän ne hinnat ihan halpoja ole, mutta kohtuullisia 29 eurolla syö voileipäpöydän lämpimän ruuan ja jälkiruuan. Lisäksi pöydillä on valkoiset liinat ja ruokaliinatkin ovat perinteistä valkoista kangasta.

Ruokajuomaksi aika moni otti Saimaan panimon tummaa Marsalkkaa.  Saimaan panimohan toimii nykyisin entisessä Karjala-oluen tiloissa. Vierailimme siellä noin vuonna 1965 MVR-kerhon maakuntamatkalla. Portilla jo ryhmämme kokenein matkaaja totesi panimomestarille, että olemme vierailleet kaikissa Münchenin pohjoispuolella sijaitsevissa panimoissa, joten emmeköhän siirry nopeinta reittiä edustustiloihin. Aika nopeasti sinne siirryttiinkin. Tarjoiluun oli varattu pari pulloa/hlö olutta. Ne loppuvat melko nopeasti. Jotkut antoivat ymmärtää, että enemmänkin maistuisi. Panimomestari valitti, että kun nuo Alkon tarkastajat ovat niin tarkkoja tuosta tarjoilusta. Tunnettu persoona Susikustaa koputti lusikalla kahvikuppia ja nousi ylös ja lausui: ”Hyvät herrat! Mikäli joukossamme on Alkon tarkastajia, pyydän ystävällisesti poistumaan.” Saimme pari pulloa lisää. Kerroin tämän kerran Alkon tarkastajille. Ei heitä juttu huvittanut lainkaan.

Samalla tuli puhetta myös toisesta pienpanimosta eli Malmgårdista.   Useat pienpanimot tekevät maukkaita oluita. Hovimestarimme epäili, että pienpanimoissa panimomestarit ovat usein melkoisia pellepelottomia, jotka kokeilemalla etsivät hyvät tavat. Malmgård on isoisäni ensimmäisiä työpaikkoja 1922 eli vain 17-vuotiaana. Ohessa kuva todennäköisesti samoista tiloista, jossa nyt valmistetaan olutta. Oli elintarviketyöläisillä tuolloin upeat työasut? Isoäitini teki isänsä kuoleman jälkeen taksvärkkiä Malmgårdille. Olen itsekin vieraillut noissa tiloissa 1940-luvun lopulla.

JN oli ollut ”Konosen” hautajaisissa. Hän kertoi kuulumisia. Sanoi viimeisen kirjan olleen todellinen ”testamentti” eli kirjoitettu viimeiseksi kirjaksi. Tämän tietäen kirja saa erilaisen sisällön. Ikävien uutisten joukkoon kuului myös se, että entinen pääjohtajamme Lasse Weckström oli kuollut. Muutamat olivat olleet Lassen kanssa samalla vuosikurssilla. Lasse oli samalla Keski-Euroopan ekskursiolla minun kanssa vuonna 1966. Olimme tuttuja myös Espalta sekä Lauttasaaresta, jossa asuimme aikoinaan noin 300 metrin etäisyydellä. Muistan Lassen kertoneen, miten he hiekkalaatikolla keskustelivat professorimme Helenelundin kanssa optimaalisesta ”kakkuhiekasta”. Olivathan molemmat silloin geotekniikkoja. Toinen juttu oli, että Lassella oli eteisessään aito 20 pennin pajatso. Nyt se on kuulema tyttären eteisessä.

Matti Raninia muistelimme myös. Hän asui aikoinaan JPOS:n seinänaapurina. Minulle hänen sukunsa oli tuttu, koska eno oli syntymäkuntani kirkkoherra ja perhetuttu. Matin isä oli ollut Kotkassa teatterinjohtaja sodan aikana. Hän oli kai ollut myös koulussa opettajana, koska oli etsinyt vapaaehtoisia vartiointitehtäviin. Pojat olivat kuulemma vartioineet saksalaisten tutkaa, joka sijaitsi jossakin saarilla. Tutka oli silloin yksi sodan suurimpia salaisuuksia.

Me olimme eläneet aikaa, jolloin palkka maksettiin paperipussissa käteen. TFIF:n taloa rakennettaessa olivat perjantaina monet vaimot ilmestyneet työmaalle ja seisseet miehensä vieressä pusseja jaettaessa. Pussit vaihtoivat nopeasti haltijaa maksun jälkeen. Olipa jotkut maanantaiaamuna valitellut, että miksi he eivät olleet saaneet perjantaina palkkapussia. Itse muistan olleeni jakelijana vuonna 1966. Vastaava mestari toi pussit jo aamulla minulle, mutta antoi ukaasin, että ennen iltapäivä kahvia ei niitä saa jakaa. Pitihän minun se kokeilla ja niin yhdelle annoin jo ruokatunnilla. Oli kaveri iltapäivällä nauttinut muutakin kuin kansalaisluottamusta, joka sekin oli tuohon aikaan vielä oikeus, jota ei ollut kaikilla. Myöhemmin oli muistaakseni pankkilakko, jolloin palkat eivät siirtyneet tilille. Meillä TVH:ssa tilanne ratkaistiin niin, että rahat sai käydä nostamassa alakerran postipankista. Muistan useammankin herran tokaisseen, että vihdoinkin on rahaa, josta vaimo ei tiedä mitään. Mustion työmaalla mestari jakoi palkan jopa parille sadalle miehelle. Työmaahan oli työttömyystyömaa, jolla oli asuntoalueella omat poliisit ja putkat. Mestarilla oli sihteeri mukana jakamassa palkkoja. Mestari istui kuulema vieressä ase sylissä.

Virka-aseista tuli muutenkin juttua. Tarkastuksessa oli yksi tarkastaja, jolla oli virka-ase vielä eläkkeelle jäädessä 2000-luvun alussa. Tosin syy oli se, että muuten ei olisi pistoolille saanut aseenkantolupaa. Ase oli oma, mutta erityisesti virkakäyttöön. Aikoinaan maanlunastustoimitukset olivat tiukkoja paikkoja. On tainnut useampikin toimitusinsinööri saada puukosta? 1960-luvun lopulla TVH:n toimitusinsinööri kertoi, että erityisesti Pohjanmaalla hän asettaa pistoolin pöydälle näkyvään paikkaan, jotta kokous sujuisi rauhallisesti.

Lunastukset hoidettiin aikanaan vasta kauan tien rakentamisen jälkeen. Maansa menettänyt saattoi saada rahat vasta 20 vuotta myöhemmin. Kyllä siinä pitkäpinnaisenkin tapahtuu kiristymistä. Muistan joskus lukeneeni Iltasanomista, että joku oli saanut valtiolta 3 markkaa ja ihmetelleensä mistä syystä. Oli kuulemma korvaus valtatie kolmen aiheuttamasta melusta hänen nyt omistamalleen tontille. Tie oli tosin rakennettu jo noin 20 vuotta aikaisemmin ja hän oli hankkinut tontin vasta muutama vuosi ennen korvausta. Oli iso asia, kun joskus aikanaan siirryttiin siihen, että pyrittiin vapaaehtoisiin kauppoihin jo ennen työn aloittamista. Emme muistaneet kenen päätöksestä näin tehtiin. Ehdottajia oli varmaan useita. Taidettiin myös maksaa jokin niukka ennakko, jos ei vapaaehtoiseen kauppaan päästy. Loput maksettiin vasta lunastustoimituksen jälkeen.

On muuten myös tärkeää, lunastetaanko alue tiealueeksi vai ostetaanko se tonttina. Jos kyseessä on tontti, jota ei kokonaisuudessaan merkitä tiealueeksi, niin syntyy myöhemmin ongelmia. Jokaisesta tontista on tehtävä vuosittain veroilmoitus? Muistan Vaasalaisten valittaneen, että heiltä menee parilta henkilöltä pari kuukautta, kun he laativat veroilmoituksia. Niitä sitten isolla pakettiautolla kuskattiin verovirastoon. Aikoinaan lunastettiin valtava lukumäärä soranottoalueita, koska hevosilla ei soraa kovin pitkälle kannattanut kuljettaa. Näistä alueista tuli 2000-luvun alussa ongelma, kun kaikki omistukset piti viedä kiinteistörekisteriin. Edullisinta olisi ollut, jos alueet olisivat vähin puhein luovutettu ympäröivän kiinteistön omistajalle, joka oli myös entinen omistaja. Mutta eihän valtion omaisuutta niin vain jaella. Mitenkä lie ratkaistu?

Poliisin vinkkimiehistä käytiin myös keskustelua. Joku oli jo sanonut, että heidän henkensä on nyt käydyn keskustelun jälkeen heikoilla. Lehdissä on jo ollut pari tapausta, jossa joku on päässyt hengestään. Tekstissä on ollut, ettei uhrilla ole ollut mainittavaa rikostaustaa. Liekö ollut vinkkimies? Onko suomessa ollut yhtään rekisteriä, joka ei olisi vuotanut? Samalla voisi heittää Guggenheimista, että onko Suomessa ollut yhtään merkittävää kulttuurilaitosta, joka olisi tullut toimeen ilman veronmaksajien varoja?

Vinkkimiehistä tuli mieleen se, että lähtiessään Vietnamista jenkit unohtivat vinkkimiesten rekisterin sinne ja niin oli voittajilla helppoa noutaa heidät kuulusteluun. Vinkkimiehistä voisi tehdä samanlaisen päätöksen kuin ohjelmien vastaavista toimittajista. Kerran viikossa olisi lehdissä tiedote, että poliisilain mukainen vinkkimiesten luettelo on virka-aikana nähtävissä Suojelupoliisin tiloissa Ratakatu 12.

TV-ohjelmia myös arvosteltiin. Erityisesti kehuttiin tanskalasta Lerkevej-ohjelmaa, joka nähdään kanavalla Fem maanantaisin kello 20 ja uusintana lauantaina kello 17.10 nimellä Naapureita ja salaisuuksia. Ohjelma on välillä ihan vakava ja sitten yhtäkkiä siirrytään mielettömään farssiin.  Areenalla on vielä 5 jaksoa katsottavissa, joista ensimmäinen poistuu tänään keskiviikkona. Eli pikaisesti katsomaan.

Seuraava tapaaminen sovittiin 10.12.2013 kello 12.30 ja vastuuhenkilönä TeuP.

HJB / 27.11.2013

HJB MUISTELEE 78 / LÄHETYSTÖJÄ 4

HJB /22.10.2013

Tehtäviini kuului myös rahoituskehysten määrittely 5-vuotissuunnitelmia ja budjettiakin varten. Minä yritin tehdä siitä pelkkää matematiikkaa, mutta muut eivät olleet samaa mieltä, etenkään poliitikot ja maakunnat. Heidän mielestään oma alue sai aina liian vähän. Pari kertaa asiaan yritettiin vaikuttaa ”raskaimman kautta”. Kerran Eduskunta keskusteli asiasta oikein kunnolla ja toiden kerran Pasilaan ilmaantui oikein ”karvalakkilähetystö”. Tämä ei ollut se kuuluisin Lapin operaatio, jossa Helsinkiin tuli koko junallinen. Nyt tuli vain noin 15 ja kohteena pelkästään TVH.

Minun lähtökohtana oli, että tarve lasketaan pidemmällä tähtäimellä eli tarveselvityksessä, ”449”:ssä, Tienpidon suuntaviivoivassa jne… KTS:n tavoitteena on toteuttaa PTS. Eli kun pohjoiseen ja itään annettiin paljon työllisyysrahaa, niin sitten ei tarvinnut enää myöhemmin antaa budjettirahaa. Eihän töitä kahteen kertaan tarvinnut tehdä. Tämä johti siihen, että näillä alueilla budjettiraha käytettiin vain työllisyysrahoin aloitettujen hankkeiden päällystämiseen kesätöinä, koska työllisyystöitä ei saanut kesällä tehdä. Näillä alueilla rahoitus oli siksi KTS:ssä lähes aina supistuva. Noudatin myös periaatetta, että supistuminen ei saa rakennustöissä olla enempää kuin 5 % vuosittain (vai oliko 10%?). Näin ei organisaatiolle pitänyt tulla pahoja ongelmia.

Lappia ei supistuva rahoitus miellyttänyt. Olihan sielläkin huonoja teitä. Tosin ne olivat melko vähäliikenteisiä, mutta olihan siellä pidemmät etäisyydet. Kun kehyksistä keskusteltiin johdon neuvottelupäivillä, niin seuraavalla viikolla olivat jo poliitikot ja maakunnat asialla. Käytännössä siis jo ennen kehysten lopullista määrittelyä.

Eräänä keväänä pääjohtaja ilmoitti, että huomenna heti aamulla istuntosaliin, tulee vieraita Lapista. Tulihan heitä, jopa noin 15 henkilöä maaherra Oinaan johdolla. Heidän keskeinen asiansa oli, että TVH:n kehysten laskija ei osaa hommiaan. Varmaankin tiesivät, että siellä nurkassa istui hiljaisena miehenä tämä moitteiden kohde, mutta se ei heidän puheitaan häirinnyt. Minä sen parituntisen kuuntelin moitteita, mutta en sanonut sanaakaan, eikä paljon pääjohtajakaan. Lopuksi kuitenkin totesi, että kyllä meillä Tielaitoksessa työt osataan, mutta niukan rahoituksen vuoksi niitä ei riitä joka paikkaan entisessä määrin.

Lähetystö lähti ja pääjohtaja pyysi minua jäämään. Hänen asiansa oli, että kello 11.00 lähdetään Vaakunaan syömään ja Sinä lähdet mukaan. Saat kuulla hämäläisten version samasta asiasta. Siitä sitten seuraavassa osiossa.

HJB /11.11.2013