Tapaaminen nro 73 / 14.3.2013

                                                                          (Korjattu 19.2.2013)

Paikka: Ravintola Ukko Munkki, vastuuhenkilö HJB

Aika: 14.2.2013 klo 12.30

Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, ToE, JN ja HJB

Tapasimme taas vähän vanhemmassa paikassa eli Ukko Munkissa. Paikka on aloittanut vuonna 1959 alakerrassa Ugari nimellä. Alakerta on edelleen Ugari.

Päivän valinta johtui kalentereista eikä siitä, että sattui olemaan penkkareiden päivä. Tosin huomasimme sen hyvissä ajoin ja epäilimme, että paikalla voi olla pysäköintipaikoista uupelo. Siksi tulimme hyvissä ajoin. Seurasimme lähes puolituntia abien lastausta kolmeen kuorma-autoon naapurissa sijaitsevan Munkan YK:n pihalla. Yhteinen toteamus oli, että abit ovat vuosi vuodelta nuorempia. Lisäksi näytti siltä, että autojen lavoilla oli vain tyttöjä tai sitten pojat pysyttelivät piilossa.

Autojen lähtiessä meteli oli tietenkin kova.

 

 

Jäsenistöstämme oli pari estynyt. Lienee lumitöiden jälkeen ollut rommi loppu, joten pääsi vilu yllättämään. Toki olimme saaneet vieraaksemme entisen esimiehemme EVK:n. Hänhän asuu nykyisin Hyvinkäällä.

Kukapa ei olisi kuullut hänen ja vaimonsa puutarhasta? Siellä on mm noin 250 erilaista kärhöä, ruusuja taitaa olla noin 500 erilaista ja nyt pihlajiakin jo lähes puolen sataa. Hänellä oli numerot tarkasti hallinnassa, mutta minä vähän pyöristelen, ehkä alaspäin?

EVK vaimoineen kuuluu kansainväliseen kärhöseuraan, jossa on vain 8 suomalaista. Keskusteluryhmä on aktiivinen. He ovat pitäneet netissä mm. pikkujoulut ja kaikilla oli hauskaa. Seurausvaikutuksetkin olivat normaalin pikkujoulun mukaiset eli päänsärkyä ja huonohko olo. Pihalla taitaa kasvaa myös viinirypäleitä. Zilga niminen lajike tulee hyvin toimeen Suomen talvessa eikä sitä tarvitse suojata. Sofianlehdon puutarhamyymälä on lajeiltaan erityisen suositeltava.

Puutarhan tiet ovat asianmukaisesti mitoitettu 30-vuoden suunnittelujänteellä eli niiden leveys on määritelty rollaattorilla kulkemista varten. Lyhyemmän ajanjakson suunnittelua edustaa liikenneympyrä, joka estää konttikärryliikenteen törmäykset risteyskohdassa.

Heidän pihallaan on rakennettu puro, joka juoksee tontin läpi. Taisi olla mäen päällä lähde, joten vettä ei tarvitse pumpata. Netistä löytyi aiemmin komeita kuvia, mutta kun sivu varastettiin eli sille alkoi joku ulkopuolinen sijoittaa mainoksiaan, niin siitä luovuttiin. On niitä kuvia vieläkin netissä, mutta ei yhtä julkisesti.

Jäsenemme JPOS:n autoa on ihailtu kadun varressa useampaan otteeseen. Hänhän käytti sitä ”kosmetologilla”, joten se on pinnaltaan kuin uusi. Onhan se iso musta kiiltävä auto aina komea näky.

  
Muistelimme monia menneitä asioita. EVK muisteli mm. pääjohtaja Aku Kuusiston vierailua Turun piirin työmaalla. Siellä oli penkkamiehelle annettu ohjeet, että tähän ei sitten kukaan saa pysähtyä. Siihen se pääjohtajan auto sitten kuitenkin pysähtyi. Penkkamies oli ohjeensa saanut ja alkoi isoon ääneen komentaa autoa pois. Kuusisto oli mennyt esittäytymään, että hän on TVH:n pääjohtaja. Tähän oli penkkamies todennut vain, että niin ne kaikki sanoo. Siirtäkää autonne pois.

Samantapainen tilanne oli 1970-luvun alussa, kun Lasse Seppovaara vieraili eräällä työmaalla. Työmaaliikenteelle tarkoitetulla tiellä oli kuorma-auto ajanut poikittain eteen ja kehottanut Seppovaaraa peruuttamaan. Kovaääninen Seppovaara kohtasi samanhenkisen ja niin siinä sitten huudettiin ja kovaa. Kuorma-autoilija ei tainnut antaa periksi ja niin Seppovaara ensi töikseen Helsinkiin saavuttuaan kehitytti kortin, jolla pystyi todistamaan olevansa oikeutettu liikkumaan työmaa alueella. Kortti oli minullakin, mutta se pari vuotta sitten varastettiin, joten nyt tarkkana siellä työmailla. Voi liikkua asiattomiakin?

Meistä useilla oli kokemuksia eri ministereiden esiintymisestä. Yleiskäsitys oli, että ei ministeriksi ihan turhin eväin nimitetä. Tapaamamme ministerit olivat taitavia puhujia. Vaikka asia oli ehkä vieraskin, niin ei sitä heidän puheestaan huomannut. Hehän osaavat ottaa kuulijansa. Kaikista kansanedustajista ei voi sanoa samaa. Muistan yhden tilaisuuden, jossa menin istumaan aika eteen, tosin vähän sivulle. Istuin vähän muista erossa ja tein aktiivisesti muistiinpanoja. Jokainen kansanedustaja puhui suoraan minulle. Olivat jopa kääntyneet vähän sivuttain. Kun tein muistiinpanoja, niin luulivat minua toimittajaksi, jolle kannattaa osoittaa huomiota.

Keskustelimme myös muotokuvista. Olihan puhemies Niinistön kuvan paljastus seuraavana päivänä. Erään toisen kuvan paljastuksen yhteydessä oli yleisön keskuudesta kuulunut kuiskaus, että olisihan tuolla hinnalla saanut jo näköisenkin. Muutamaa päivää myöhemmin oli malli katsellut kuvaa ja tokaissut, että kyllä minä olen tässä talossa se, joka muistuttaa eniten tuota kuvaa.

EVK oli mukana aluksi myös päällystystoiminnassa. Olihan TVH:n teistä päällystetty 1960-luvun alussa vain noin 400 km ja niistäkin lähes sataa km betonilla. Päällystäminen aloitettiin siis lähes nollasta. Kehittämisessä ei pidä unohtaa kolmea henkilöä, Jussi Hyyppää, Veli Markkulaa ja Aarre Niemeä. He miettivät ja tutkivat, miten saisi aikaan halvempia ja parempia päällysteitä. Tosin vasta 1990-luvulla tehtiin laaja ASTO-tutkimus, joka todisti, miten suuri merkitys päällysteiden kulumisen kannalta on kovalla kiviaineksella. Öljysora oli halpa ja nopea tapa saada mustaa pintaa. Kun osastopäällikkö 1970-luvulla johdon kokouksessa tokaisi, että vt. 4 on saatava kokonaan mustaksi ennen hänen eläkkeelle jäämistä, tokaisi siihen piiri-insinööri Roimu, että hän tilaa junakuorman kimröökkiä. Öljysora ei tarvinnut niin kantavaa pohjaa, koska sen vauriot oli helpommin paikattavissa.

Ylen studiouudistuksen hintaa verrattiin Tiehallinnon julkikuvan hintaan ja todettiin halvaksi. Tosin YLE oli myöhemmin korjannut, että julkisuuteen oli annettu vääriä tietoja. Oli Tiehallinnon hinnassakin mukana uudet fontit, joita ei kuitenkaan voitu ottaa käyttöön, koska mikään tietokoneohjelma ei niitä ymmärtänyt. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun TVH:lle omia fontteja kehitettiin. Rakennusmestari Lamppu piirsi aikoinaan tieviitoituksessa käytetyt kirjaimet yksi kerrallaan. Nekin siis olivat uniikkeja. Ne ovat nykyisin edelleen käytössä. Ne on istutettu viitoituksen suunnitteluohjelmistoon, joten tietokoneeltakin löytyy. Tosin niitä ei ole jaettu muiden käyttöön.

On suunniteltu, että raskaiden ajoneuvojen kokonaispainoa nostetaan, pituutta lisätään ja korkeuskin nousee. Ei se ongelmitta käy. Ensimmäisenä tulee eteen noin 250 painorajoitettua siltaa. Tosin se on vain viidesosa siitä, mitä vuonna 1972 tuli. Tien runkoon kohdistuu myös rasituksia, jotka näkyvät varmasti pidemmän ajan kuluessa. Tieyhdistys jo reagoi yksityisteiden puolesta. Tosin metsähakkuut taitavat osua kohdalle kerran 50 vuodessa, joten kaipa vähän kuljetuksia ajoittamalla nekin kestävät? Päällysteethän on mitoitettu toisaalta raskasta liikennettä kestäväksi ja toisaalta nastojen kulutusta kestäväksi. Nämä tavoitteet ovat ristikkäisiä, joten kai sitä taas pitää asfaltin koostumustakin tutkia ja muuttaa? Kaksi puoliperävaunua peräkkäin muodostaa riskitekijän. Kahdella nivelellä oleva perävaunu kun saattaa liukkaalla jarrutuksessa lähteä ohitukseen. Korkeuden muutoksesta tulee ongelmia ainakin talvella, jos tiellä on routaa ja polanne. Alikulkukorkeus ei välttämättä ole sama kuin kesällä.

Nykyisin muuten näkee tukkikasoja lähes millaisissa mutkissa vain. Ne on kasattu lähimpään paikkaan miettimättä sitä, että lastauksen aikana näkymät molempiin suuntiin ovat olemattomat. Aiemmin niitä kasattiin niin, että päät olivat pientareella ja niitä saatettiin säilyttää siinä kuukausikaupalla. Onneksi se taitaa olla loppunut.

Muistelimme myös diplomi-insinöörien järjestäytymistä. Aluksi he kuuluivat toimihenkilöjärjestö TVK:hon. Oli kuitenkin kova halu päästä neuvottelemaan omista eduista ja etenkin silloin, kun saavutettua puolipäivärahaa ja insinöörilisää oltiin poistamassa. Aktiivisia jäseniä taisivat alussa olla Jarkko Saisto ja Veli Markkula. Muistelimme myös, miten jokaiseen neuvotteluun kerättiin irtisanoutumisilmoitukset jokaiselta. Aluksi ne piti näyttää, mutta myöhemmin riitti, kun Risto Rankamo nosti salkun pöydälle.  VDL:n perustamisen muistelimme paljon todellisuutta myöhemmäksi. VDL perustettiin jo 23.5.1945. Siihen kuuluivat aluksi vain TVLn ja Patentti- ja rekisterihallituksen diplomi-insinöörit. Lisäksi yhdistykseen kuului 10 epäitsenäistä osastoa muista viratsoista. VDLn toiminnassa meidän aikanamme olivat mukana ainakin Veli Markkula Paavo Sarkkinen ja jäsenemme TeuP. Neuvotteluoikeuksien halu johti ryhmän siirtymiseen TVK:sta STTK:hon. Nykyisin ryhmä taitaa olla Akavan jäsen tai oikeastaan jäseniä, sillä oma toiminta lienee varsin olematonta. 

Tieyhdistyksen toimintaankin sotkeuduimme tuntuvalla tavalla 1970-luvulla. Nuoret miehet pitivät yhdistystä herrasmieskerhona, jonka toiminta oli vaatimatonta. Niinpä meitä marssi TIFF:ssä pidettyyn kokoukseen noin 40 nuorta DI:tä. Vanhat herrat huomasivat heti, että nyt taitaa äänestyksen tulos olla selvä. Silloinen toiminnanjohtaja vaihtoi välittömästi leiriä. Hän kävi keskustelemassa nuorten kanssa jo ensimmäisellä tauolla. Emme vaihtaneet koko hallitusta. Riitti kun puolet vaihtui. Silloinen puheenjohtaja tosin oli sanonut, että kommunistit ottivat vallan. Muuttuihan se yhdistyksen toiminta. Myöhemmin vielä JN siirtyi sinne toimitusjohtajaksi.

Pääministeri kaipaa uusia innovaatioita. Valtion taloutta ei saada kuntoon ilman, että tuotanto kasvaa. Me osaltamme annamme vapaasti käyttöön seuraavan idean. Lunta tulee ja sen kolaaminen on voimia vaativaa ja lisäksi lumi- ja räntäsateessa ikävää. Siksi ehdotamme, että lumikolaan on kehiteltävä ainakin katos jollei peräti koppia. Lämmityksenkin voisi aikanaan suunnitella.

EVK kysyi minulta, oliko Ruotsin kielen todistuksen hankkiminen helppoa, kun aloitin apulaisjohtajana. Enhän minä sitä koskaan hankkinut. Toisaalta ei sitä kukaan koskaan kysynytkään. Siirtymiseni hoidettiin yhdellä puhelin soitolla keskellä kesälomaa ollessani hakemissa päivän lehteä postilaatikolta. Tosin kerroin olleeni mukana pohjoismaisessa yhteistyössä ja kertoneen paljon kaskuja, mutta eivät tainneet mennä perille? Eri mailla on erilainen huumorintaju. ToE kertoi hyvästä huumorista. Lupasi lähettää tekstin turkkulaisen suhtautumisesta lumeen. Ja lähettikin.

Englantilaisilla on erityisen kuiva huumorintaju. EVK kertoi siitä esimerkin. Kaksi kaveri oli lähtenyt metsästämään. Toinen sai jonkinlaisen kohtauksen ja jäi lepäämään. Kaverille tuli hätä ja hän soitti 112:een. Sieltä kysyttiin, onko hän kuollut? Kaveri ei tiennyt. 112 kehotti varmistamaan asian. Kuului laukaus ja kohta 112 kuuli vastauksen, että nyt on varmistettu. Paljon muitakin kaskuja kerrottiin, mutta eihän niitä voi näin vakavahenkiseen tekstiin kaikkia laittaa.

Kaasuihin me kaikki olimme tutustuneet viimeistään armeijassa, erityisesti torstaisin. Nyt kaasut ovat erityisen ajankohtaisia, kun on keksitty keinot irrottaa sitä hiekasta ja Viking Line saanut kaasulla toimivan aluksen. Ryhmämme JN valisti meitä käyttäen hyväksi Pöyryn raporttia ja lisäksi on luettu Wikipediaa. 

 

Jo tuosta alusta käy ilmi, että kaasuja on hyvinkin erilaisia, mm. ilokaasua. Sitä ei kuitenkaan tiettävästi käytetä moottoreissa polttoaineena. Kaupunkikaasua on käytetty jo yli 200 vuotta. Ensimmäinen kaasuvalo oli Pall Mallissa vuonna 1807. Kaupunkikaasua tehtiin pääasiassa kivihiilestä. Ajoneuvojen häkäpöntöt tulivat tutuksi erityisesti sodanaikana. Nestekaasu tuli maaseudulla tutuksi jo 1950-luvulla. Se on yleensä propaania tai butaania, joka pysyy nesteenä muutaman baarin paineessa. Taisi olla metaani, joka tuli tutuksi vuonna 1959, kun valttasin noin 3000 sian rakennuksen ikkunat. Näin jälkeenpäin sanottuna taisi olla hyvä, että en tupakoinut. Maakaasuverkon ensimmäisetputket rakennettiin Suomeen 1974. Putkessa tavara liikkuu kaasuna. Painetta on sen verran, että liikettä syntyy. Tosin painetta on noin 40 baaria ja uusimmissa putkissa jopa 80 baaria, kun pitää saada lisää vauhtia.

Maakaasua kuljetetaan myös säiliöissä. Silloin se on nesteytettyä. Nykyisin on kahta laatua (ainakin). LNG, jota mm Viking Linen laiva käyttää, on jäähdytettyä ja CNG, jota jaellaan mm autoihin, on nesteytetty noin 200 baarin paineella.

LNG on nesteenä alle miinus162 Celsiusasteen lämpötilassa normaalissa paineessa. Tavallinen kotipakastin ei siis riitä. Me tietenkin ihmettelimme, miten kuljetettaessa saadaan lämpötila säilymään noin alhaisena. Insinööreinä totesimme, että kaikkea ne kollegat keksii. Kuulimme sellaisiakin sanoja kuin kryogeeninen, korrodoiva ja eikarsinogeeninen, mutta jääköön ne selittämättä.

Eihän se lämpötila ihan pienellä noin kylmänä pysy. Aina vähän höyrystyy, ehkä noin 0,1 % /vrk. Siksi LNG-säiliöissä pitää olla noin 10 % tyhjää tilaa, johon höyrystyvä kaasu voi purkautua. Tämä höyrystyvä kaasu on muuten boil off-kaasua eli BOF:ää.

Kuten konjakkien, niin myös LNG:n koostumus vaihtelee riippuen alkuperästä, mutta tyypillinen koostumus on noin:

Metaani (CH4) 90+ %

Muut hiilivedyt alle 10 %

Typpi ehkä alle 1 %

LNG:n jäähdytysprosessissa maakaasusta poistetaan epäpuhtaudet (mm. SO2, CO2, H2O) ja raskaat hiilivedyt (C6+). LNG on maakaasua puhtaampaa ja sen metaanipitoisuus ja energiasisältö on korkeammat kuin maakaasussa. 

Nesteenä LNG ei syty. Se vaatii kaasuuntumisen. Jos LNG:tä vuotaa maahan, ympäristövaikutukset rajoittuvat vuotokohdan jäätymiseen. Nestemäinen LNG höyrystyy nopeasti maakaasuksi. Kylmänä maakaasu on ilmaa painavampaa, mutta noin -100 °C se muuttuu ilmaa kevyemmäksi. Näin ollen mahdolliset vuodot haihtuvat nopeasti ilmakehään. Ilmaan höyrystyvä LNG muodostaa yleensä näkyvän pilven johtuen kondensoituvasta ilman kosteudesta.

LNG on vettä kevyempää ja kelluu veden pinnalla. Jos LNG:tä vuotaa veteen, alkaa vuotanut neste välittömästi kiehua veden pinnalla haihtuen ilmakehään. Veteen ei jää mitään jälkeä vuodosta. Vuotokohdan välittömässä läheisyydessä LNG tai höyrystynyt maakaasu ei välttämättä ole syttyvää. Ilman kanssa sekoittuessaan vuotanut kaasu saavuttaa syttymisrajat (5-15 tilavuus%) yleensä jo lähellä vuotokohtaa.

Suomen keskusvarastoa suunnitellaan joko Tolkkisiin tai Inkooseen. Sieltä sitä sitten kuljetettaisiin käyttökohteeseen joka proomuilla tai tankkiautoilla. varmaan niissäkin pitää jotain eristyksiä olla, jotta lämpötila ei nouse. Viking Line tankkaa nykyisin Tukholman terminaalissa. Kun asutuksen puolella ei saa tankata, niin siellä ajetaan tankkiauto lautalle, joka hinataan sinne meren puolelle ja sitten tankataan laivaan.  Eli kuten jo muinoin opiskellessa totesimme, että kehitys kehittyy.

Muuten valokuvaajan oma kuva jäi nyt tästä otoksesta puuttumaan.

Seuraava tapaaminen on poikkeuksellinen eli 18.3.2013 ja kello 13.00. Maanantai on jo poikkeuksellinen ja lisäksi aika on vähän myöhemmin. On nuo eläkeläisten kalenterit niin täynnä.

HJB /18.2.2013