Tapaaminen nro 69 / 4.10.2012 / raportti 2 eli jatkuu

Paikka: Ravintola Allotria, vastuuhenkilö MLe

Aika: 4.10.2012 klo 12.30

Läsnä: MLe, TeuP, JN ja HJB

Älyliikenne on vasta alkutekijöissä. Navigaattori jo toimii, vaikka joskus antaakin yllättäviä ohjeita. Reittiopas on hyvä esimerkki älyliikenteestä. On niitä jotakin muitakin. Koskahan saamme nähdä tilanteen, jossa ruuhkautuville pääteille varataan netistä liikkumisaika? Nythän tilannetta on ratkottu minimoimalla kaistamäärää sopivissa kohdissa. Esim. Manskua pääsee Tampereen suuntaan Tullinpuomin kohdalla vain yhtä kaistaa pitkin. Vastaavasti keskustaan päin tuo yhdenkaista kohta on Reijolankadun risteyksessä. Rautatieasemalta ei kai ole mitään asiaa Kauppatorin suuntaan tai Kaartin kaupunginosaan, koska yhteys taitaa olla nykyisin vain Liisankadun tai Hietalahden kautta?

Liikenteen evoluutiosta keskusteltiin myös. Epäiltiin, että evoluutio sanaa käyttävät ei osaa sanoa R:ää? Joka tapauksessa liikenteen ratkaisutkin ovat pitkäjänteisiä. Aina eivät suunnitelamat kuitenkaan toteudu. Tulee jokin ulkopuolinen voima, jota ei osattu ottaa huomioon. Tai oppositio, joka vastustaa aina ja kaikkea eli lyö kapuloita rattaisiin maksoi mitä maksoi. Mutta silti pitää ihmetellä, miksi joudutaan purkamaan hyväkuntoisia rakenteita, kun toteutetaan toista vaihetta. Esimerkiksi Porvoo – Koskenkylä välillä purettiin 10 noin 10 vuotta vanhaa siltaa, kun tie rakennettiin moottoritieksi? leppävaaran solmun rampitkin on varmaan rakennettu 50 vuoden aikana ainakin viiteen kertaan. Siitä tuli Pekan mieleen, että Kehä I:n alkupää rakennettiin aikoinaan nykyiselle paikalleen noin 100 vuotta sitten, jotta Sinebrykoffin vieraat voitiin kuljettaa hevosella Leppävaaran asemalta huvilalle ja takaisin.

Aktiiviset jäsenet ovat monessa mukana.  Liikenteen suunnitteluseurasta löytyy lisää tietoa linkistä:

 http://www.tsv.fi/jasenseurat/details.php?id=259 . Yhdyskuntasuunnittelulle on oma seura ja siitä löytyy tietoa linkistä: http://www.tsv.fi/jasenseurat/details.php?id=259 . Tulevaisuuden suunnittelua on mm tutuhesan sivulla: http://tutuhesa.blogspot.fi/ . Ja on niitä paljon muitakin eli etsivä löytää ilman poliisikoulutustakin.

Opiskellessamme oli lähinnä neljä liikennemuotoa eli autot, raiteet, vesi- ja ilmaliikenne. Myöhemmin alettiin arvostaa myös kävelyä ja pyöräilyä omana liikenteenä. Muistan, miten vielä 1970-luvun alussa TVL:ssä esitettiin, että kevytliikenne ei ole yleistä liikennettä eikä siten kuulu valtiolle vaan on kuntien hommaa. Nyt on uusi liikennemuoto eli tiedonsiirto. Tästä on esimerkkejä jo pari kymmenen vuoden takaa, kun Hesaria alettiin painaa sekä Forssassa että Varkaudessa. Nykyisin Itella toivottavasti tulostaa e-kirjeet vastaanottajaa lähimmässä vaihtoehdossa? Shoppailusta suurimman osan eli katselun voi myös tehdä netissä ja kun jättää ostamassa, niin säästyy rahaakin.

Pekka piti meille kalvosulkeiset mm. liikenteen tulevaisuudesta. Kaikkea en saanut paperille, mutta tärkeintä olisikin saada asiat muistiin.  Miten muuttuvat liikenteen välineet? Kehitys kehittyy on jo pitkäikäinen lause ja edelleen ajankohtainen. Nopeampia junia kehitetään edelleen. Ennätys taitaa nyt olla ranskalaisilla 570 km/H. Turvallisuus edellyttää hyvin suojattuja väyliä.  Väyläratkaisujakin kehitetään. Pietarin kehätie tuntui joskus utopistiselta, mutta nyt se jo toimii. Meriä alitetaan tunneleilla ja tuubeilla. tuubiksi voisi nimittää elementtejä lasketaan pohjaan vahvistetulle alustalle. Lopuksi pumpataan vesi pois. Tällainen on suunnitteilla mm. Tanskan ja Saksan välille. Sinne tullee kaksi aukkoa tieliikenteelle ja yksi junille. pitkiä siltoja rakennetaan myös. Niillä vain on tapana rajoittaa vesiliikennettä.

Myös liikenteen funktioissa tapahtuu muutoksia. Nykyisin työmatkat ovat enää pieni osa koko liikenteestä. Vapaa-ajan ja asioinnin osuus on lisääntynyt. Muistin VLT-66:n tuloksia, joista tein diplomityöni. Silloin kaupunkien välisestä liikenteestä noin 2/3-osaa oli työperäisiä. Erilaiset asiointimatkat olivat noin 10 % ja virkistysmatkat olivat noin reilut 20 %. kumpikin. Tosin elokuussa virkistysmatkojen osuus oli jo puolet.

Merenkulku kasvaa väistämättä kansainvälistymisen myötä. On tulossa merten moottoriteitä. Laivaliikenteessä RoRo on bisnestä, matkustajat kansipaikoilla on siipeilijöitä. Esimerkiksi Suomessa on ns. rannikkolaivaus vielä kehittymättä. Aikoinaan se oli tärkeimpiä kuljetusmuotoja. Logistiikka on tulossa avainsanaksi joka paikkaan. Onhan se nyt jo ambulanssienkin kyljessä (Hus-logistiikka).

Eri aikakausilla on omia tunnusmerkkejään. Suihkukoneliikenne tuli 1950-luvulla, autoistuminen tapahtui etenkin Suomessa 1960-luvulla, junaliikenteeseen kiinnitettiin enemmän huomioita 1970-luvulla, 1980-luvulla keskusteltiin keskustasaneerauksesta jne.. Nykyisin vastustetaan keskustan ulkopuolisia marketteja. Yhden ihmisen ostokset päivää kohti on noin 6 kg. Jos ostoksilla ei käydä päivittäin, niin auto on lähes välttämätön.  Taajaman ulkopuoliset marketit tulevat säilymään.

Elämä verkkaistuu, vaikka sitä ei moni huomaa. Eläkeläiset sen kyllä huomaa. Polttoainetta kuluu vähemmän, kun nopeus alenee. Eläkeläinen on laskenut, että kun autolla pudottaa nopeutta noin 20 km/H, niin tienaa noin 20 €/H puhtaana käteen. Se on reilusti enemmän kuin keskituntiansio. Laivojen nopeuksia on myös jo pudotettu. Rikittömän polttoaineen aiheuttamat kustannukset on kompensoitavissa nopeutta pudottamalla. Jos logistiikkaa ajattelee, niin miksi tavaroita on kuljetettava nopeasti, mutta ne sitten seisovat varastossa jopa puoli vuotta?

E18 on rakenteilla. Jotkut epäilevät, tarvitaanko sitä enää, kun Venäjä saa omat satamat kuntoon? Totta kai tarvitaan. Kuljetukset vain kulkevat toiseen suuntaan. Varmaankin jo 10 vuoden päästä pääosa Suomen autoista tulee Venäjältä. Lähes kaikilla itseään kunnioittavilla merkeillä on siellä jo omat tehtaat, monet jopa Pietarin ympäristössä. Ei sieltä ole pitkä matka Suomeen. Samoin muut koneet tullevat kasvavassa määrin Venäjältä. Jo nyt useissa pesukoneissa lukee ”Made in Moscau”.

Kiina ja Intia ovat nopeimmin kasvavia talouksia. Sielläkin autoistutaan. Esim. Kiinassa myydään jo nyt autoja samaan tahtiin (autoa/hlö) kuin Suomessa. Kannattanee pohtia, miten polttoaine riittää oli se sitten öljyä tai sähköä? Mitähän tapahtuu päästöille ja sitä kautta ilmaston muutokselle? Taitaa Suomen tuulivoimakuviot olla pieniä asioita kokonaisuudessa? Mietitäänpä!

Suomessa yksi isoimpia liikenteen asioita on Kirkkonummi – Kirkkoniemi rata. koillisväylän avautuminen voi johtaa isoihin rautatiekuljetuksiin Euroopasta Jäämerelle. Rataverkkoa katselemalla näyttäsi siltä, että Riihimäeltä rakennetaan joskus rata Jämsään. siitähän sitten pääsee jo nyt Kuopion kautta Taivalkoskelle. Parannuksia ratoihin toki tarvitaan, mutta myös liikennepoliittista näkemystä ja uskallusta. Taas vaaditaan sitä pitkäjänteistä kokonaisnäkemystä, jota kohti edetään. Pieleen menee, jos asioita ratkotaan 10 km:n pätkissä?

Seuraava tapaaminen sovittiin 8.11.2012 kello 12.30 ja vastuuhenkilöksi TeuP. Ehdoksi kuitenkin laitettiin se, että aika sopii muillekin. Paikkakin on jo valittu, mutta sitä ei julkisteta tungoksen välttämiseksi.

HJB / 6.10.2012

Tapaaminen nro 69 / 4.10.2012 / raportti 1

Paikka: Ravintola Allotria, vastuuhenkilö MLe

Aika: 4.10.2012 klo 12.30

Läsnä: MLe, TeuP, JN ja HJB

Tapaaminen oli nyt ensimmäistä kertaa aidosti Pitkänsillan toisella puolella. Pitkänsillan ylittäminen on perinteisesti ollut joillekin vaikeaa. Eikö Presidentti Kekkonenkin ehtinyt olla virassa lähes 20 vuotta, ennen kuin ylitti sillan? Olemmehan toisin pari kertaa aikaisemmin olleet pohjoisosissa eli ravintola Helsingessä ja hotelli Parkissa, mutta ehkä niitä ei lasketa, kun niihin pääsee kulkemaan Hakamäen tien kautta.

Allotria on ravintolana entisen elokuvateatterin eteisaulassa Hämeentien ja Mäkelänkadun kulmassa. Elokuvateatterin tiloissa näyttää toimivan musiikkiteatteri Kapsäkki. Allotria vaikutti olevan suosittu lounaspaikka. Hernekeitto oli hyvää, mutta pannarit olivat jo ehtineet meidän syödessä jäähtyä ja kovettua. Läskisoosista puuttui ruisjauhot, mutta kyllä se minusta hyvää oli.

Kesän aikana meidät jätti ainakin kaksi entistä työtoveria. Me muistamme Jukka Isotaloa ja Seppo Saarelaa. Muistokirjoitukset löytyvät HS:n Internet-sivuilta.

Vieraaksemme olimme saaneet entisen työtoverimme Pekka Rytilän. Hän oli tiestötoimistossa jo sitä perustamassa ja taisi sieltä siirtyä sitten korkeakoululle 1960-luvun lopulla. Hänhän oli jo aikaisemmin toiminut siellä assistettinä ja valvonut mm. minun diplomityöni. Pekka on aina ollut hyvin edistyksellinen ja tulevaisuuteen suuntautunut. Ellen ihan väärin muista, hän oli jonkin aikaa myös Liberaalisen kansanpuolueen puheenjohtaja. Hän kirjoitti 1980-luvulla kolumneja mm. Rakennuslehteen. Näissä hän siteerasi muiden tutkimuksia ja esitti omia ajatuksiaan. Muistan yhden kolumnin, jossa jo otsikko kertoi lähes kaiken. ”Tehokkaassa yksikössä on leppoisa henki.” Nythän tästä työntekijöiden hyvinvoinnin vaikutuksesta työtehoon keskustelevat jo muutkin. Kolumnia seuraavana päivänä Pekka vieraili Pasilassa ja sattui ohittamaan kahviporukkamme juuri kun joku oli kertonut jutun, joka aiheutti ihan ”selkäkeikkanaurut”. Pitihän se Pekalta kysyä, että emmekö me olekin tehokkaita?

Jo matkalla minut pysäytti mieshenkilö keskelle Mäkelänkatua. Hän sanoi minun muistuttava isäänsä. En tunnustanut, mutta lisäsin kyllä, että taidan olla nuorempi? Olihan se kieltämättä kuin olisi peiliin katsonut. Hänen isänsä oli ollut Santahaminassa everstinä. Ei keskellä katua voinut pidempään keskustella, kun valotkin olivat autoille vaihtumassa.

Kävelin Vallilan kirjaston ohi ja sain siitä aiheen keskustella puurakentamisesta. Kirjastohan on lautaverhoiltu ja hyvin vaaleaksi maalattu. Olikohan naulauksessa käytetty vääriä nauloja, koska näytti siltä, että naulankannat ovat ruostuneet ja värjänneet seinää. Lisäksi laudan jatkoskohdat irvistivät melko pahasti. Saattaa jopa vesi päästä seinärakenteisiin. Maalipinta oli paikoittain lohkeillut ja muilta osin pilkullinen. Olisiko homeessa? En muuten ole juuri koskaan tavannut hyväkuntoista, kahta vuotta vanhempaa, vaaleaksi maalattua lauta-aitaa. Puupinta vaatii säännöllistä hoitoa.

Asun itse yksikerroksisessa talossa, jossa runko on puusta. Runko elää jatkuvasti. Talvisin kuuluu pauketta ja kolme - neljä kertaa vuodessa saa säätää lukkojen kielet. Miten mahtaa asiat lutviutua puurakenteisissa kerrostaloissa? Eivätkö ne elä samalla tavalla? Muistan käyneeni Tanhuniityssä aikoinaan katsomassa ”ruotsalaisia” puurakenteisia kaksikerroksisia rivitaloja. Näytössä oli väkeä kohtuullisen paljon. Tuli toisesta kerroksesta kiire alas, kun rakennus minusta huojui ja natisi. Eli jäi ostamatta. Puiset kerrostalot rakennetaan kuulemma liimapuupalkeista, jotka eivät elä samalla tavalla kuin luonnon puu. Kauankohan liimat kestävät? Meillä Schaumanin liimatut tammiviiluovet irvistivät jo lopputarkastuksessa.

Reilu vuosi sitten tapasimme Pentti Muroleen. Hän oli jo silloin kirjoittanut kirjan menneiden vuosien yhdyskuntasuunnittelusta. Tosin se oli vielä oikovedosvaiheessa. Nyt se on valmis. Siinä on oiva toivomus joulupukille. Pekka tiesi tosin kertoa, että kustantajilla on nykyisin tapana odotella, kunnes tilauksia kertyy noin 2000 ja sitten vasta painetaan. Taas on yksi muna vai kana tilanne?

Tässä välissä voin kiittää Pekkaa tilaisuuden päätteeksi saamastamme kirjasta ”Kaiken maailman moottoritie”. Se on erillispainos Tie- ja liikennelehdessä julkaistuista Pekan kirjoittamista artikkeleista. Kirjaa (noin 60 A4-sivua) voi tilata Suomen Tieyhdistyksestä. Sekin on oivaa luettavaa tiealan ihmisille.

Tässä iässä pitää aina vaihtaa muutama sana sukututkimuksesta. Pekkakin oli ollut perustamassa sukuseuraa. Meille oli uutta tietoa, että ryti on ruoko, oikeastaan järviruoko. Nytpä tiedämme senkin. Sukututkimushan on harrastus, joka ei koskaan lopu eikä siihen ole koskaan riittävästi aikaa. Tosin asia näyttää kiinnostavan vain eläkeläisiä. Se on vahinko, koska vähän aikaisemmin heräämällä olisi oiva tilaisuus haastatella omia vanhempiaan ja saada arvokasta tietoa omista juuristaan. Pohjalaisista osa on tummaa ja tulista porukkaa. Heräsi epäilys, että on kasakoista jäänyt geenejä? Saman huomasin itsekin katsellessa kirkonkirjoja 1800-luvun alusta. Sotaväen liikkuessa alueella aviottomien ja isättömien lasten määrät näyttivät kasvavan.

Liikenneministeri Kyllönen on ottanut emännän ottein ohjat käsiinsä. Hän palautti mm Turku - Pori-tien suunnitelmat, koska ne eivät vastaa ministerin ohjeita. Ministeri odottaa samanlaisia säästöjä kuin Lahti – Kouvola välillä saatiin, kun hanke suunniteltiin uudestaan. Siellähän luovuttiin eritasoliittymistä ja pääosin rinnakkaisteistä. Hinta putosi, mutta turvattomuus kasvaa eli ihmisiä kuolee ja kapasiteetti jää murto-osaan eli on erittäin paljon lyhytjännitteisempi. Isot investoinnit jäävät odottamaan vuoroaan. Eli ratkaisu ei välttämättä ole taloudellinen? Köyhällähän ei siihen ole varaa. Vt. 8 siis suunnitellaan uudestaan. Se merkitsee myös ympäristövaikutusten uudelleen arviointia ja sitä kautta varmaa valituskierrettä. Tielle myönnetyt rahat voidaan siis jo huoletta osoittaa muuhun käyttöön, sillä hanke siirtyy ainakin 5 vuotta.

Valituskierteestä tuli mieleen myös Billnäsin ruukin asunnot, joista kunta ja yrittäjä ovat sopineet kaupat. Asukkaat ovat toista mieltä kaupasta ja aikovat valittaa. Jos valitukset viedään loppuun asti, niin aikaa kuluu varmaan muutama vuosi. Sinä aikana rakennusten kunnosta ei huolehdi kukaan. Sen jälkeen varmaan yrittäjän kiinnostuskin loppuu ja talot ovat purkukunnossa? Harmi. Menetetään hienot rakennukset.

Kyllönen kehuu insinöörejä mutta jotenkin jää kuitenkin käsitys, että hän eri arvosta heitä? LVM:ssä on perustettu ”Uuden liikennepolitiikan klubi”. Toimeksiannon 7 tehtäväkohtaa voisi lyhentää ehkä muotoon ”tukea ja edistää uutta liikennepolitiikkaa”.  Jäseniä klubiin on valittu noin 50. Liikennevirastosta näyttää olevan Juhani Tervala. Yhtenä sihteerinä on Mervi Karhula. Epäiltiin, että ryhmässä ei ole kuin pari insinööriä, mutta on siellä kuitenkin enemmän kuin viisi. Titteleitä ja koulutusta kun toimeksiannossa ei ole mainittu. Kyllönen tuntuu noudattava puoluetoverinsa Veikko Saarron ajatuksia, että tiet on nyt rakennettu. tarvitaan vain vähän siistimistä ja kevyen liikenteen väliä. Epäilimme, että ministeri on löytänyt Saarron paperit lähes 40 vuoden takaa. Silloinhan oli ns. öljykriisi ja uskottiin kehityksen loppuvan siihen.  Ei loppunut eikä lopu tulevaisuudessakaan.

Mitä vähemmän kokkeja, sitä parempi soppa, sanoo vanha sananlasku. Näyttää siltä, että muistiinpanoja keskusteluista tuli noin kolminkertainen määrä, joten ehkä nämä muistelut pitää jakaa useampaan osaan. Voi tietenkin olla, että asioita kuulikin paremmin, kun meitä oli vähemmän. Toisaalta meillä oli keskustelua herättävä ja ylläpitävä vieras.

HJB / 5.10.2012                 JATKUU MYÖHEMMIN