HJB MUISTELEE 64 / RUOTSIN TIESUUNNITTELU

 

HJB / 20.5.2012

Ruotsissa laadittiin ohjeet tai ehkä paremminkin käsikirja tiesuunnitteluun 1960-luvun lopulla. Kirja oli noin 600-sivuinen eli kohtalaisen kattava. Meillä oli ollut jo ”Tekniikan käsikirja 1920-luvulta ja SRIL teki uusia käsikirjoja eri aloille myöhemmin. Tuosta vanhasta käsikirjasta on mieleeni jäänyt erityisesti ohjeet siitä, miten mitoitetaan massansiirrot kottikärryillä ja hevosilla ja kanavankaivu käsin lavalta lavalle heittäen. Tämä asia muistui mieleen siitä, kun Rovaniemellä kuoli 4 nuorta virolaismiestä liikenneonnettomuudessa. Olivat lehtitietojen mukaan matkalla lentokentällä ja ehkä ylinopeudella.

Tuo ruotsalaisten käsikirja päätettiin TVH:ssa kääntää suomeksi 1970-luvun alussa. En muista kuka oli idean isä ja organisoija, mutta joka tapauksessa työ hoidettiin siten, että kukin TVL:n diplomi-insinööri sai käännettäväkseen pari sivua käsikirjasta. Aikaa annettiin pari viikkoa eli suhteellisen nopeasti kirja kääntyi. Minun osakseni tulleet sivut käsittelivät tiekohtaisen nopeuden ja mitoituksen suhdetta.

Erityisesti mieleeni jäi se, että kirjassa mietittiin erilaisiin liikenneterminaaleihin johtavien teiden mitoitusta. Ihmisillä on taipumus myöhästyä eri paikoista, mutta laivat, lentokoneet junat jne. lähtevät ajallaan oli kyydissä tai et. Siksi on luontaista, että liikenneterminaaleihin on kiire ja ajetaan ylinopeuksilla. eihän tämä tietenkään kaikkia koske, mutta aina joitakin ja sehän riittää turvallisuuden vaarantamiseksi. Siksi kirjassa kehotettiin huolehtimaan siitä, että liikenneterminaaleihin johtavat tiet eivät ruuhkaudu pahoin.

Itse aikoinaan mietin mm. sitä, että miksi Helsingin lentoaseman sisääntulon varteen rakennetaan toimintoja, jotka voisivat olla muuallakin. Esim. Jumbo aiheuttaa ruuhkia Kehä III:n ja lentoaseman tien risteykseen. Myös Kehä III:n olosuhteiden pitäisi olla tyydyttävät. Muistan huonetoverini olleen matkalla johonkin piiriin ja lentokoneella. Hän oli tulossa Kivenlahdesta lentoasemalle, kun jossakin Vantaankosken nurkilla eteen ilmestyi nosturi, joka kulki noin 30 km tunnissa eikä suostunut välillä väistämään sivuun. Vasta Lentoaseman tiellä este poistui. Kaveri kertoi, että Lentoaseman tiellä mentiin sitten koko jono lähes 150 km/H ja melkein kaikki myöhästyivät koneesta. Kaverini tuli takaisin töihin eli matka siirtyi. Kuuntelin mielenkiinnolla, kun hän soitti nosturifirman toimitusjohtajalle ja antoi palautetta.

Toinen asiaan liittyvä muisto on eräästä ystävästäni, joka oli lähdössä autollaan Keski-Eurooppaan lomalle. Lähtö viivästyi jostakin syystä, jota en muista. Olisiko ollut vaimon uimapuku kateissa? Joka tapauksessa se, että kun piti ottaa noin puoli tuntia 200 km:n matkalla aikataulua kiinni, johti kohtuuttomiin nopeuksiin ja riskienottoon ohituksissa. Olivat ehtineet laivaan, mutta ramppi nousi heti heidän jälkeensä.

Näillä muistoilla olen edelleen sitä mieltä, että terminaaleihin johtavien teiden mitoituksessa ja kaavoituksessa pitää olla huolellinen.

HJB / 20.5.2012

Tapaaminen nro 67 / 15.5.2012

Paikka: Ravintola Blue Peter, vastuuhenkilö ToE

Aika: 15.5.2012 klo 12.30

Läsnä: MLe, MP, OK, ToE, JN ja HJB

Ravintolassa olimme käyneet kerran aikaisemminkin. Ruoka oli taas edullista mutta maittavaa.

Viikonlopun Hesarista olimme lukeneet, että ystävämme JK oli poistunut pysyvästi ryhmästämme. Samalla saimme selityksen sille, miksi hän oli jäänyt edellisestä tapaamisesta pois. Muistelimme Jounia. Hän syntyi Kemijärvellä ja opiskeli Helsingissä valmistuen vuonna 1959. Hän ehti työskennellä TVL:ssä monessa tehtävässä. Oulun tiepiirissä hän työskenteli 4 vuotta, Keski-Suomen tiepiirissä pari vuotta ennen siirtymistä Lapin tiepiiriin pariksi vuodeksi. Vuodet 1965–1969 kuluivat yksityisellä, joista kolme vuotta omassa insinööritoimistossa. Vuodesta 1969 hän toimi uudelleen Keski-Suomen tiepiirissä. Siinä ohessa hän toimi opettajana ja luottamusmiehenä Laukaan kunnan rakennustehtävissä. Jouni osallistui tapaamisiimme noin viisi kertaa. Ensimmäisellä kerralla hän kertoi mm, että hänen läksiäisiinsä osallistui myös Tasavallan Presidentti. Jounin läksiäiset olivat samalla Keitele-Päijänne kanavan vihkiäiset. Kanava oli Jounin viimeinen ja ehkä vaativinkin työmaa. Kanavahan rakennettiin bi-lateraalikaupan vuoksi venäläisin voimin. Jouni jouti opettamaan venäläisille sekä moraalin että laadun merkitystä rakentamisessa. Venäläiset kiittelivät jälkeenpäin, että he olivat käyneet korkeakoulun uudestaan. Me muistamme Jounin.

Viikonlopun Hesarissa oli myös Lasse Seppovaaran kuolinilmoitus. Hänhän oli ollut meidänkin pomomme aikoinaan. Joidenkin pomo hän oli jo teknillistaloudellisessa toimistossa, mutta muiden tiesuunnitteluosaston apulaisosastopäällikkönä. Lasse oli tunnettu humoristi. Muistan itse, kun hän joskus 1970-luvun alussa oli hankkinut monitehosilmälasit Ranskan matkallaan. Niitä ei Suomesta tainnut silloin vielä saada. Lassen arvio oli, että lasit ovat huonot. ”Ne pienentävät naisten yläosaa ja kasvattavat alaosaa.” Lassesta on monta muutakin muistoa, mutta jääköön toiseen kertaan. Me muistamme Lassen.

JN oli käynyt Pariisissa katsomassa mm. Mona Lisaa. Oli ollut upea maalaus. Jäimmekin miettimään miksi se on Pariisissa eikä Roomassa. Wikipedian mukaan selitys on siinä, että Franz I kutsui aikoinaan Da Vincin Ranskaan, hän kuljetti kaikki keskeneräiset työt mukanaan. Hän oli aloittanut työn vuonna 1505 ja se valmistui noin vuonna 1516, jolloin hän myi sen Franz I:lle. Ranskan vallankumouksesta lähtein se on ollut Louvressa. Ranskan mielenosoituksista JN:n mieleen oli jäänyt se, että osallistujat olivat ronskeja mustapaitaisia miehiä, jotka marssivat rauhassa pitkin katuja. Asukkaat näyttivät pelkäävän juuri sitä, missä he pysähtyvät. Sillä alueella poltettiin autot ja ryöstettiin kaupat.

Muisteltiin myös Suomen mielenosoituksia, mutta ei muistettu juuri mitään. Joku muisti, miten 1960-luvulla oli nuori poika tullut Kaavilta Helsinkiin parempaa elämää etsimään ja osunut keskelle mielenosoitusta. Rautatieaseman oven avattuaan oli saanut ensin kyynelkaasua silmilleen ja heti perään pampusta. Oli kääntynyt jo ovelta takaisin Kaaville ja todennut, että ei ole kaupunkilaiselämä häntä varten.

Kreikassa on tiukat paikat. Näyttää siltä, että puolueet ovat lyöneet eriäviä kantojaan lukkoon niin, ettei yhteistyö onnistu. Demokratiahan siitä kärsii. Vaihtoehdot ovat vähissä, jos puolueet eivät suostu mihinkään hallitukseen. Voisiko sitä sanoa valtatyhjiöksi? Presidentti yritti virkamieshallitusta, mutta ei onnistunut. Minua kiellettiin kirjoittamasta tähän blogiin sanaa Sotilasvallankumous, joten en kirjoita. Tapaamisen jälkeen selvisi, että Kreikassa järjestetään uudet vaalit. Ovatko ihmisten mielipiteet muuttuneet kuukaudessa? Saapa nähdä. Ei ainakaan Suomessa muuttuisi olennaisesti.

Mitä sitten Kreikassa tapahtuu? Poliitikot varovat sanomasta juuri mitään, koska se vaikuttaisi tulevaisuuteen. Talousviisaatkin pohtivat lähinnä sitä, millaiset kerrannaisvaikutukset olisivat Suomeen. Kreikkalaiset siitä kuitenkin eniten kärsivät.

Euromaat ovat ilmoittaneet, että lainoja ei anneta, jos Kreikka ei suostu säästöohjelmaan. Eli uusien vaalien jälkeen Kreikka ei pysty maksamaan eräytyviä lainojaan. Kenen lie, mutta osa niistä on varmaankin Kreikan pankeista. Siinä saattaa pari pankkia kaatua, ja silloin kaikki kreikkalaiset lähtevät nostamaan roposiaan pankeista pois ja niin kaatuvat muutkin pankit. Rikkaiden rahat ovat jo Sveitsissä, joten heille avautuu lähinnä mahdollisuuksia, kun pääsevät ostamaan halvalla pakkomyytävää omaisuutta. Kreikan valtion tulot ovat edelleen menoja pienemmät, joten myös valtion rahat loppuvat, mikä johtaa palkkojen maksun loppumiseen ainakin virkamiehiltä. Se taas lopettaa valtion virkakoneiston toiminnan ja ihmiset joutuvat elämään ilman tukia. Kun ihmisillä on nälkä, he tekevät yllättäviä tekoja? Köyhät ja keskiluokka siellä joka tapauksessa maksaa Zorbaksen viulut.

Eli kun EU:n ehdoin olisi joudutettu pitkään, mutta hitaaseen säästöputkeen, niin rahahanojen sulkeutuessa säästöt on toteutettava heti ja isompina. Eli pieleen menee säästöjä vastustavien puolueiden ajatukset. Tosin on sekin mahdollisuus, että Kreikalla on drakhmoja piilossa eurosta irtautumista varten. Silloin voidaan tehdä nopeasti laki, että palkat maksetaan drakhmoissa ja yksi drakhma on yksi euro. Drakhmat eivät kelpaa muualla, mutta haitanneeko tuo kreikkalaisia? Turistit eivät varmaankaan uskalla Kreikkaan matkustaa? Drakhman arvo heikkenisi nopeasti ja siinä samalla euron arvo Kreikassa. Jäädäänpä ihmettelemään. Kreikka hoitaisi isolla inflaatiolla ja drakhman devalvoinnilla asiansa kuntoon? Tosin menee varmaan kauan, ennen kuin ulkopuolista lainaa saa, koska edelliset lainat jäivät maksamatta?

Kerrannaisvaikutukset ovat sitten ihan oma lukunsa. Euroopan isojen valtioiden pankit eivät saa lainojaan takaisin. Se tietää isoja ongelmia etenkin Espanjassa ja Italiassa, joiden lainoja Kreikalla on paljon. Pankkeja kaatuu ja sen seurauksena ihmiset ovat taas nostamassa rahojaan pois pankeista, mikä saa aikaan kierteen eli ei hyvältä näytä. Kun asioista eivät asiantuntijat uskalla puhua, niin tällainen pohdiskelu ilman tietoa on helppoa. Argentiina oli vähän samankaltaisessa tilanteessa joskus 1930-luvulla. Kreikan tapahtumat voivat olla samankaltaiset. Diktatuurihan siellä taisi Argentiinassa olla? Ei tätä uudempaa historiaa koulussa opetettu.  Mutta Liikennevirastossa harjoitelleen insinöörin toteamus siitä, että hän palattuaan Kreikkaan meni suorittamaan asevelvollisuuttaan, koska näinä aikoina on hyvä olla siellä, missä on aseet, voi olla hyvinkin oikea.

TV:n uutisoinnista oli myös keskustelua. Yksi ajatus oli, että kun haetaan suuria uutisia, tehdään kärpäsestä härkänen eli asioita ja niiden merkitystä suurenneellaan. Toinen asia oli, että TV:n perusteella vaikuttaa siltä, että tehdään mitä vain niin katastrofi tulee, ilmasto lämpenee ja maailmanloppu alkaa. Tätäkö se dis-info tarkoittaa?

Rooman klubin jäseniä meistä ei taida olla kukaan? Jotkut olivat kyllä nuorena kokeilleet pilliklupia? Tulevaisuuden tutkiminen on kuitenkin mielenkiintoista. Jotkut lukevat ja minä hitaana lukijana joudun ajattelemaan itse. Ei mennyt tasan nämäkään lahjat.

Meille koulussa opetettiin joet ja vesireitit tarkkaan. Silloin sitä ihmeteltiin, mikä siinä tärkeää on. Nyt jo ymmärrämme, että joet ja vesistöt olivat vielä 1900-luvun alussa tärkeitä kuljetusväyliä ja siksi elämä keskittyi niiden varteen. No olivathan rautatiet jo kehittyneet, mutta eihän niitä oppikirjoja siihen aikaan ihan yhtenään muutettu. Miksi nykyään ei opeteta tienumeroita ja teiden linjauksia?  Sukututkimus on eläkeläisten harrastus. Oli löytynyt mm. tieto, miten Mäntyharjulla oli koko talvi sahattu käsin tukeista lautoja, jotka sitten keväällä vesiteitä pitkin kuljetettiin Valkon (Loviisa) satamaan ulkomaille vietäväksi.

Matkustaminenkaan ei ollut ennen yhtä helppoa. MLe kertoi sukulaistytöistään, jotka olivat 17-vuotiana kävelleet Korpilahdelta 70 km Anianpellon pestuumarkkinoille Vääksyyn työn hakuun. Työtä löytyi ja aviomiehet myös, joten Korpilahdella ei koskaan enää sen jälkeen käyty. Stockmann täytti 150 vuotta. Herra Stockmann oli kihloissa muuttaessaan Suomeen. Kihlatun piti tulla perässä. Krimin sota sai aikaan sen, että laivalla ei uskaltanut lähteä. Niinpä nuorikko lähti vuonna 1855 hevoskyydillä Hampurista Tanskan ja Ruotsin kautta Tornioon ja sieltä Ouluun. Tuleva aviopuoliso lähti varmaan myös hevosella Iittalasta kohti Oulua, jossa heidät vihittiin. Nyt valitetaan sitä, että junalla menee Helsingistä Ouluun 8 tuntia ja se on liian hidas. Muistui myös mieleen TVH:n pääjohtajan tarkastusmatka Oulun tiepiiriin joskus 1800-luvun lopulla. Oli matka kestänyt yhteensä kolme kuukautta.

Katselimme ikkunasta, kun veneilijä tuli trailerin kanssa rantaan, laski purjeveneen veteen, teki puolen tunnin lenkin merellä ja pakkasi veneen taas traileriin ja lähti pois. Kajuutallinen vene ja traileri voi korvata matkailuvaunun. Sillä yhdistelmällä on helppo liikkua järveltä toiselle ja yöpyä veneessä. Veneellä oli liikuttu kovaakin. Muutamat työtoverimme olivat aikoinaan PTL:n puitteissa päässet ajelulle armeijan (Ruotsin ja Norjan) kumisilla syöksyveneillä, jotka liikkuivat jopa 100 km tunnissa. Oli siinä munuaiset kovilla eikä pelkästään maksa.

Hakkapeliitat kävivät Kustaa II Adolfin kanssa aikoinaan ”seuramatkoilla” Keski-Euroopassa. Niistä ryöstöretkistä saa kuulla vieläkin. Prahan luostarin kirjastossa kaivataan edelleen erästä vanhaa raamattua, joka oli viety ja sittemmin tuhoutunut Turun palossa. ToE oli myös ollut matkalla Saksan vanhoissa linnoissa, jossa opas kertoi runsaista taideaarteista, jotka barbaarit hakkapeliitat olivat ryöstäneet. Oli opas mennyt aika hiljaiseksi, kun ToE oli sanonut, että hänen isoisoisoisoisänsä oli kyllä pitänyt niitä matkoja hyvinkin onnistuneina.

Joukon harveneminen sai meidät miettimään myös uusia jäseniä. Voisihan sitä tosin tehdä niin kuin yli 80-kymppinen naapuri, joka kertoi menevänsä luokkakokoukseen. Kun kysyin, onko teitä vielä monta, hän vastasi, että kyllä hän on viimeiset viisi vuotta ollut ainoa.

Me tästä taiteesta sitten päädyimme keskustelemaan Keravan matkasta. Ornon valaisin näyttely on auki vasta lokakuussa, joten sinne kai sitten, mutta se sovitaan vielä myöhemmin. Kesä lomaillaan, mutta syyskuun alkuun eli 6.9.2012 sovittiin seuraava tapaaminen ja vastuuhenkilö on JN.

HJB / 16.5.2012

HJB MUISTELEE 63 / AJONEUVOVERO

HJB / 01.05.2012

Tuli taas ajoneuvovero maksettavaksi. Mukana oli lappu, että ensi vuonna taas maksetaan muutama kymppi enemmän. Näihin muisteluihin se liittyy siten, että olin paikalla käyttömaksun syntyessä.

Meillä oli työohjelma neuvottelut taas meneillään, muistini mukaan alkusyksystä vuonna 1976. Työllisyysrahat olivat vakiintuneeseen tapaan suunniteltu käytettäväksi kokonaan kevätkauden aikana. Olihan työttömyyttä ihan riittävästi. Tästä seurasi se, että kymmenet työmaat olivat pysähtymässä. OA ja minä yritimme perustella TVM:lle, miten tärkeää oli saada 100 Mmk lisää rahaa. TVM oli työllisyyssyistä samaa mieltä, mutta valtion kassa oli taas koluttu pohjia myöten.

Siinä tilanteessa OA heitti ajatuksen, että tiestö on niin huonossa kunnossa, että autoilijat olisivat valmiit maksamaan noin 100 mk/auto. Heille pitäisi antaa vain takuu, että se käytetään tienpitoon. Silloin taisi olla noin miljoona autoa liikenteessä, joten näin kertyisi tuo meidän tarvitsema 100 Mmk. Niinhän siinä sitten kävi, että meidät kutsuttiin parin viikon päästä neuvotteluun.

VM:ssä oli keksitty auton käyttömaksu, joka oli 100 mk/autoa ja näin kertyvä 100 Mmk käytetään tienpitoon. Me tietenkin teimme ohjelmat ja syksyn tienpito oli turvattu.

Keväällä sitten yritimme perustella lisää rahaa sillä, että autoilijoilta edelleen kerätään se 100 mk/auto. Taisimme saada siitä noin puolet, mutta siihen se sitten jäi. Myöhemmin VM ilmoitti vakiintuneeseen tapaan, että se 100 Mmk sisältyy jo alkuperäisiin meille annettuihin kehyksiin, vaikka niihin ei mitään lisäystä ollut tullutkaan.

Siinä kävi aivan samoin kuin Forssan lainan kanssa vuonna 1974. Kaupunkihan oli valmis lainaamaan valtiolle muistaakseni 6 Mmk, jos valtio korjaa Koijärvelle johtavan tien. VM pitkien neuvottelujen jälkeen hyväksyi lainan, nosti sen ja ilmoitti meille, että Koijärven tie pitää parantaa ensi vuoden budjetissa olevin rahoin. Meille ei siis ohjattu penniäkään Forssan antamasta lainasta. Tämän jälkeen halusivat lainoja myöntää muutkin kunnat. Eduskunta otti asiaan nopeasti kannan, että ei ole oikein, että tietöitä tehdään vain rikkaissa kunnissa.

Auton käyttömaksu jäi pysyväksi, vaikka sen oli tarkoitus kattaa vain meidän yhden syksyn akuutti ongelma. Nykyisin autoja lienee jo yli 3 miljoonaan ja keskimääräinen maksu on noin 150 euroa eli kertymä on vuodessa lähes 500 M€. Kehittämisinvestointeihin käytetään huomattavasti alle tuon summan. Tilanne on siis jonkin verran muuttunut. Ja näyttää muuttuvan ensi vuonna lisää. Kertakäyttöisistä ratkaisuista näyttää tulevan usein pysyviä.

HJB / 01.05.2012