Tapaaminen nro 66 / 24.4.2012

 Paikka: Ravintola White Lady, vastuuhenkilö HJB

Aika: 24.4.2012 klo 12.30

Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, ToE ja HJB

Työkiireet ja flunssa olivat parille osanottajalle osallistumisesteenä. Vieraaksi olimme kutsuneet JM:n Liikennevirastosta. Ajatuksena oli haastatella kuulumisia virastosta ja erityisesti ammattiyhdistysliikkeestä. Olihan meistä useat ollut jotenkin mukana niissäkin touhuissa tai ainakin seuranneet läheltä.

Tuulivoimasta taas aloitettiin, kun oli selvitysmies asiaa vauhdittanut ja todennut, että vastusta saa vähennettyä, kun myllyjä ei käytetä kesällä tai ainakin hidastetaan nopeutta. Aikaisemminhan on jo todettu, että niitä ei voi käyttää syksyllä ja keväällä muuttolintujen vuoksi ja talvellahan ei tuule. Millähän ne investoinnit kuoletetaan? Valtionavuilla varmaankin? Yleensä todettiin, että erilaiset tukiratkaisut vääristävät tilannetta. Tanskassahan on paljon myllyjä. Niille on kai taattu 20 vuoden tuki? Nyt ovat vanhimmat tulossa siihen ikään ja niiden käyttö lopetetaan, kun tukia ei enää saa. Naapurin myllyn siivet katkesivat toissa talvena ja nyt mylly on seisonut jo toista vuotta. Jos Tanskassa myllyt eivät kannata, vaikka siellä tuulee kolminkertaisesti, niin miten myllyt voivat kannattavat Suomessa.

Sähkönhinnasta keskusteltiin myös asiallisesti, kun ei ollut öljymies paikalla. Todettiin pörssihinnan vaihtelevan paljon. Nyt on ollut alimmillaan tukkuhinta 3senttiä kWh:lta, mutta talvella on ollut jopa toista euroa. Fortum ainakin tekee kunnon tulosta. Kun tulos on kolmannes liikevaihdosta, niin ei se kovin huono ole? Luulisi sillä jo johtojakin piilotettavan. Fortumilla on kai paljon vanhoja kuoletettuja vesimyllyjä?

Meidän tapaamisemme alkavat kello 12.30. Syynä ei ole se, ettemmekö muistaisi, että tarjoilu on sallittua jo ennen kello 12:sta. Tuli siitä mieleen, että noin vuonna 1973 olimme lokakuussa OU ja minä Viitasaarella kunnossapitoseminaarissa ja ajelimme sieltä Vesannon kautta Helsinkiin. Kävimme Vesannolla syömässä kai paikkakunnan ainoassa krouvissa. Jonoa oli ulos asti ja kaikki näyttivät olevan liiman vanhainkodista tulleita. Nuoret miehet ainakin näin ajattelivat silloin. Jäimme siihen jonon perään miettimään, kannattaako odottaa. Emäntä sieltä tiskin takaa huuteli, että hei nuoret herrat, tulkaa vain jonon ohi ja mehän menimme. Saimme ruuat ja asetuimme pöytään, kun radion kello löi 12.00. Tiskiltä alkoi kuulua: ”Votkoo raitilla!” Sitä kuului niin kauan kuin jonoa riitti. Siihen aikaan oli anniskelu kielletty ennen kello 12.00, ainakin ilman ruokaa.

Seurueestamme oli parikin vieraillut USA:ssa ja kuulimme paikallisia kuulumisia. On kuulemma NY nykyisin siisti ja rauhallinen kaupunki. Töihin menijät kävelivät ripeästi ja jokaisella oli kahvimuki kädessä. Niitä ei kuitenkaan heitelty kadulle.

Matalista alikuluista keskusteltiin myös. Oli Torpparinmäessä talvella liikenne poikki puolipäivää, kun rekka oli yrittänyt alikorkean sillan ali. Mehän suunnittelimme jo päätelaitteen ja ohjelman, joka varoittaa kuljettajaa, jos reitille osuu liian matalia alikulkuja. Ei se tosin taida riittää, koska esim. Pukinmäen sillan ali ajaa joka päivä sama betoniauto, joka unohtaa laskea kaukalon, jolloin se raapii sillan alaosan betonia. Siellä on muutaman vuoden jälkeen jo kunnon urat. Uria syntyy siis sekä ylä- että alapuolelle. Ainoa tehokas tapa olisi, että ennakkomittarin jälkeen putoaisi ratakisko kuljettajan silmien korkeudelle.

Liikennerevoluutio kuulemma etenee. E18 rakennetaan ns. nettitieksi. Matkalla automaatio lukee kuorman ja laatii tulli- ym. rajanylitysselvitykset valmiiksi, jolloin rajalla ei tarvitse pysähtyä lainkaan. Kunhan ei vain kävisi niin, että rajanylityksen jälkeen huudetaan bumaga, bumagaa! Aikoinaan ehdottelin, että miksi rakentaa Vaalimaalle pysäköintialuetta, kun sille joskus myöhemmin liikenteen sujuessa ei ole mitään käyttöä. Minusta olisi kannattanut rakentaa saman verran pinta-alaa, joka olisi myöhemmin toiminut moottoritien toisena ajoratana. Sinne vain pientareelle sadan metrin välein bajamajoja. Ei ehdotukseni kelvannut.

Oli katseltu Italiaan sijoitettua dekkaria Aurelio Zen televisiosta. Antaa karmean kuvan vallitsevasta korruptiosta. Vaikuttaa siltä, että poliisi, joka ei ole korruptoitunut, on joukossa hylkiö? Pitäneekö ihan paikkaansa? Donna Leonin kirjoja suositeltiin. Kirjoittaja taitaa olla englantilainen, mutta asuu pysyvästi Venetsiassa. Hän kirjoittaa myös aika kriittisesti Italiasta. Hän on kieltänyt kirjojensa kääntämisen italiaksi, koska silloin saisi pelätä henkensä puolesta. Kreikassa on muuten tehty jo merkittävä päätös. Kuolleille ei makseta enää valtion eläkettä. Näitä tapauksia on ollut kai 200 000!

Joskus 1960-luvulla ei TVLDIY:llä (VTK:lla) ollut neuvotteluoikeutta lainkaan). Silloin oli käytäntönä ns. puolipäiväraha eli insinööreille maksettiin jokaiselta päivältä puolipäiväraha, mutta matkoilla ei sitten maksettu hotellikorvauksia lainkaan. Yleensä yövyttiin tiemestaripiirien tai korjaamojen vierashuoneissa. Yöpyivätpä jotkut neuvottelupäivien ajan teltassakin ja yksi esimiehistäni jopa heinäladossa pari km kaupungin ulkopuolella. Eräs taas matkusti joka yöksi kotiin, koska matkakustannukset korvattiin. Tämä oikeus puolipäivärahaan taisi olla katkolla joskus 1960-luvun lopulla. Koska neuvotteluoikeutta ei ollut, niin jokaiselta jäseneltä kerättiin irtisanomispaperi. Nämä oli sitten neuvottelijalla salkussa. Jotkut muisti neuvottelijaksi Risto Rankamon, jotkut Eero Hietasen. Uhka toimi ja puolipäivärahaan ja insinöörilisään kehiteltiin ratkaisu.

Neuvotteluoikeuksia ei saatu. Niinpä keväällä 1973 ajauduttiin lakkoon, joka alkoi 9.5 ja päättyi 1.6.1973. Tuona aikana ei yhtenäkään päivänä satanut, joten oli ilo ulkoilla. Pahimmissa ahdingoissa olevia avustettiin (mm. TeuP oli jakamassa), mutta yleisesti ei lakkokorvauksia maksettu. Lakon aikana jotkut kävivät läheisissä baareissa antamassa alaisille ohjeita, miten toimia. Lakko oli pois eläkeajasta eli pahimmillaan se joillakin saattoi siirtää eläkeikää neljällä kuukaudella. Silloin me nuoret ei eläkkeitä ajateltu. Taisi käydä niin, että lakon jälkeen meillä oli oikeus yhtyä sopimukseen, mutta varsinainen neuvotteluoikeus saatiin vasta myöhemmin.

Keskusjärjestöstäkin aina välillä neuvoteltiin. Muistelen yhtä VDL:n liittokokousta, jossa tunnelma kävi sen verran kuumana, että puh.joht. Paavo Sarkkinen komensi kaikki puolen tunnin jäähdyttelytauolle. STTK:ssa kuitenkin pysyttiin. Organisaation jakautuessa jaettiin myös yhdistys ja sen varat. Varat jaettiin nuppiluvun suhteessa.  Sen jälkeen on organisaatioita uudistettu useampaankin kertaa. Liikennevirastosta oli tärkein uutinen, että tänä vuonna ei ole organisaatioita uudistettu, mutta suunnitteilla kai on? JN oli TVLDIY:n ensimmäinen maisterijäsen. Osa jäsenistä halusi STS:ään ja sen kautta AKAVAan. Taidettiin siirrosta pariin kertaan äänestääkin. Aikanaan siirto sitten tapahtuikin ja yhdistyksen nimi muuttui muotoon Tiehallinnon akateemiset. Nyt mukaan on tullut muitakin ja nimi on Liikenneakava. Järjestön vaihdon lisäksi iso periaatteellinen muutos oli, että kun aikaisemmin jäsenmaksut maksettiin omalle yhdistykselle, joka sitten maksoi jäsenmaksua ylöspäin, niin nyt asia on päinvastoin eli jäsenmaksut maksetaan kattojärjestölle ja sieltä kerjätään sitten avustuksia omaan toimintaan. Päätösvalta jäsenmaksusta on siis viety.

Vanha yhdistys Tiehallinnon akateemiset on edelleen olemassa ja sillä on vähän varojakin. Niiden käytöstä on neuvoteltu. Ehdotus oli, että rahoja käytettäisiin opiskelustipendeihin ja matka-avustuksiin. Me halusimme, että myös eläkeläisillä olisi mahdollisuus avustuksiin, koska mehän ne rahat aikoinaan keräsimme. ELYyn siirtyi jäseniä paljon, mutta JM ei nyt tiennyt, miten he ovat järjestäytymisen hoitaneet, mutta avustuksiin heilläkin voisi olla oikeus, koska olivat aikoinaan TVLDIY:n jäseniä.

Oli Liikennevirastosta toinenkin uutinen. Aikoinaan, kun osia virastoista yhtiöitettiin, niin henkilökunnalle luvattiin yhtä ja toista, mikä silloin ei tuntunut miltään. Nyt näitä aikapommeja alkaa laueta. Niistä ei vain julkisuudessa puhuta. Muutoksella on siis pitkät jäljet.

Sattuneesta syystä keskusteltiin myös firman lopettamisesta. Yleisesti todettiin asia niin vaikeaksi, että viisainta on täyttää vain kaikki verottajan haluamat paperit vaikka miten blankkona. Myöhemmin noin 10 vuoden toimimattomuuden jälkeen voi kokeilla mitä tapahtuu, jos ei täytä. Pankkitili on tietenkin lopetettava heti. Jos firmalle tulee pankin tilinhoitomaksuja, niin sehän on toimintaa ja aiheuttaa valtavan työmäärän. Eli ei saa jäädä mitään toimintaa ja kassan pitää olla tyhjä. Paras keino on myydä firma. Pystyssä oleva yhtiö on nykyisin rahan arvoista tavaraa ja näitä toimimattomia yrityksiä kaupataan aloittaville yrittäjille. Jos on firman lakkauttaminen vaikeaa, niin ei ole perustaminenkaan ihan yksinkertaista.

Taas kerran oli paljon sellaisia juttuja, joita tässä ei ole syytä toistaa. Mutta sen verran hauskoja, että sovimme seuraavan tapaamisen 15.05.2012. Vastuu henkilönä TOE.

HJB / 27.04.2012

HJB MUISTELEE 62 / RUUHKAUTUMINEN

HJB / 30.4.2011

Ruuhkautumisesta puhuttiin erityisesti 1970-luvun alussa, kun elintaso ja autokanta kasvoivat hyvää vauhtia. Omat kokemukset ruuhkista olivat kohtalaisen vähäisiä. Toki jonossa olin ajellut, mutta en juuri seisoviin jonoihin ollut joutunut. Porvoon tielläkin huomasin, että lukuisia vaarallisia ohituksia tehneet autot ehtivät ohittaa minut kahteen kertaan, kun kiersin Porvoon ruuhkat vanhan kaupungin kautta. 

Lahdentien ruuhkiin päätin perehtyä pääsiäisenä, muistaakseni vuonna 1974. Vein kummitätini Lahteen ja ajoitin Helsinkiin ajon pahimpaan paluuruuhkan aikaan. Hyvinhän matka sujui vanhaa tietä aina Levannolle asti. Siinä jono seisoi. Siitä madeltiin aina Mäntsälään asti. Syytä ei näkynyt. Seuraavan päivän lehdessä oli juttu, että hirvi oli ylittänyt tien ja siksi oli jonossa jarruteltu. Tiiviissä muodostelmassa se johti pysähtymiseen, joka sitten siirtyi aina Lahteen asti. Yhden hirven tienylitys aiheutti monen tunnin seisovan jonon.

Mäntsälässä oli paikallisten päästävä myös valtatie 4:n yli, jos aikoivat vierailla naapurissa tien toisella puolella. Ruuhka-aikoina oli kuulemma odoteltu pahimmillaan 1,5 tuntia tienylitystä. Tiesin hyvin, että rahalla asiaa ei saada nopeasti ratkaistua, koska öljykriisi oli sanellut rakentamisen minimiin. Silloin minulla välähti. Jospa ihmiset muuttaisivat kulkuaikojaan, jos tietäisivät, koska on ruuhkia. Siltä istumalta siirryin alempaan kerrokseen kertomaan ideastani Mairelle, että josko jo helluntairuuhkissa kokeiltaisiin tiedotetta. Helluntaihin oli silloin reilu viikko aikaa, joten Maire tokaisi, että ei ehditä, mutta pidetään mielessä.

Kesäkuun ensimmäisenä työpäivänä huoneeseeni ilmestyi tumma teekkarityttö esittäytyen Anne Blombergiksi ja tokaisten jo ovelta, että sinulla oli idea. Minä tietenkin reteesti kysyin, että mitähän niistä mahdat tarkoittaa? Mairehan hänet oli lähettänyt. Juttelimme ruuhkatiedotteesta kymmenisen minuuttia. Tavoite oli saada tiedote aikaiseksi ennen juhannusta. Anne lupasi palata asiaan. Muutamaa päivää myöhemmin Anne ja Jaakko Pitkänen ilmestyivät kuvien kanssa ja kertoivat, että oudolta näyttää.

Erityisesti Lahdentiellä liikennemäärät kasvoivat aina noin kello 14 asti, jolloin määrä oli noin 1400 autoa tunnissa. Sen jälkeen liikennemäärät laskivat alle 1000 autoon tunnissa kunnes sitten taas noin kello 18.00 alkoivat kasvaa kohti 1400 autoa tunnissa. Ruuhkat siis pienensivät kapasiteettiä. Totesimme yhdessä, että jos tällainen kuva työnnetään julkisuuteen, niin kaikki pyrkivät ajoittamaan matkansa kello 14 – 18 välille ja silloinhan siellä pitäisi olla eniten autoja, koska liukuva työaika oli vain harvoilla. Päätimme vetäistä viivan 1300 autoon tunnissa ja jättää sen yläpuolelle ja väliin jäävän osuuden pois. Viivan päälle taisimme kirjoittaa, että ruuhkaa, seisovia jonoja.

Kuvat julkaistiin juhannuksen alla lähes kaikilta Helsingistä pois johtavilta teiltä. Oli siinä tiedotteessa vielä selittävää tekstiäkin, jotka Anne ja Jaakko kirjoittelivat. Jälkeenpäin tuli poliiseilta palautetta, että tiedote oli vaikuttanut ja ruuhkat aikaisempaa vähäisempiä.

Tiedotteita julkaistiin sen jälkeen lähes jokaisena juhlapyhänä, jossakin muodossa vieläkin. Osittain asiaa hoitaa netin reaaliaikainen tiedostus sekä Jorma Helin ennen eläkkeelle jäämistään liikenneradion kautta. Nykyisin ajetaan kiltimmin jonossa eikä ohittelemalla häiritä sujuvaa liikennettä, joten taitaa kokonaisuudessa olla seisovia jonoja vähemmän kuin 1970-luvulla.

Kuulinpa sellaisenkin tapahtuman 1970-luvulla, että Esko Riihelä oli paluuliikenteen ruuhka-aikaan ollut Klaukkalan liittymässä ja kertonut radiossa, että valtatiellä 3 liikenne sujuu hyvin ja tie on lähes tyhjä. Hän ei liittymästä nähnyt, että mäen nyppylän takana oli onnettomuus, joka tukki tien. Eli käytännössä liikenne seisoi Klaukkalan mäeltä aina Hämeenlinnaan asti. Yhden suoran tilanne ei kerro kokonaisuutta.

HJB / 2.4.2012