Paikka:
Ravintola Kellarikrouvi , vastuuhenkilö HJB
Aika:
20.10.2011 klo 12.30
Läsnä:
JPOS, MLe, TeuP, MP, ELe, ToE, JN ja HJB
Ravintola
Kellarikrouviin kokoonnuimme jo kai neljättä kertaa. Paikalla oli kahdeksan
vakinaista ja kolme vierasta ja nyt kaikki olivat löytäneet ensi yrittämällä
oikeaan kellariin oikeana päivänä. Vieraaksemme olimme saaneet UJP:n ja MLi:n
provinsseista sekä LAM:in täältä Pasilasta.
Jännittyneenä
odottelimme, onko junassa ollut konduktööriä, ovatko ajolangat venyneet tai
onko radalla ollut liikaa lehtiä. Kaikki meni hyvin ja UJP ilmestyi ihan
aikataulun mukaan eli noin puoli tuntia muiden jälkeen. Ehkä aikataulun
pitävyys johtui siitä, että Pasilan ratapihalla näkyi työjunia, joiden kyljessä
luku komeasti DESTIA. Odotellessamme muistelimme taas ennen vanhaan olleita
tiukkoja pukukoodeja. KP-piirissähän insinöörien piti istua kesäkuumallakin
puvuntakki päällä. Tiestön rouvat saivat huutia, kun tulivat töihin pukeutuneina
housuihin, josta he sitten tekivät vastavedon ja tulivat pukeutuneina
muodinmukaisesti mikroihin, jotka nykynuoriso tuntee shortseina. APi tuli
lomalla farkuissa, T-paidassa ja lenkkareissa käymään, jolloin pääjohtajan
sihteeri huomautti jo ala-aulassa, että ”Tämä ei ole purjehdusseura”.
JPOS
oli taas kalastellut ja saanut ainakin 16 muikkua. Ei niistä samanlaista
ongelmaa tullut kuin Erkki Saariselle 1990-luvulla, jolloin hän kalastusreissullaan
sai 73 kg turskaa. MLi ei ole vieläkään löytänyt kokoelmalleen säilyttäjää.
Toivottavasti löytyy, ettei tarvitse tehdä kuin sukulaistätini, joka jakoi noin
1500 kappaleen kansallispukuisen nukkekokoelmansa ovella käyville lapsille.
Kameroista
ja videokameroista keskusteltiin myös. Nykyisinhän ihan tavallinen
pokkarikamera sisältää jo video-ominaisuuden. Tosin video vie tilaa
muistikortilta. Vaikka kameran muistikortille mahtuu jopa 1000 kuvaa, kannattaa
ne siirtää muualle ajoissa, jotta on varmasti tallessa ja jotta tila ei lopu
yllättäen, kuten HJB:lle kävi kummipojan häissä.
Eräs
tuttavamme oli noin viikko sitten kysellyt tie-insinöörien järjen perään, kun
oli huomannut Leppävaarassa ”tunneli päättyy” -liikennemerkin. Hän ehdotti
myös, että makkaran päässä pitäisi olla merkki ”päättyy”. Se on kannatettava ajatus, sillä niin usein on
makkaran pää tullut yllättäen vastaan. Olimme jo valistaneet ko. henkilöä siitä,
että tunnelissa on voimassa ihan omat liikennesääntönsä ja siksi on tärkeää
tietää, mistä se alkaa ja mihin se päättyy. Asiaa on selvitetty seuraavalla Liikenneviraston
sivulla: http://portal.liikennevirasto.fi/sivu/www/f/ymparisto_turvallisuus/onnettomuuksien_ehkaiseminen/tunneliturvallisuus
. TeuP meitä vielä
valisti, että kun yleensä liikennemerkit ovat Wienin sopimukseen perustuvia, niin
tunnelimerkki on poikkeuksellisesti EU:n poliitikkojen aikaansaannos. Merkki syntyi Mont Blancin suuren
tunnelionnettomuuden jälkeen. Mietimme myös sitä, tuleeko Hämeenlinnaan ja
Rovaniemelle tunnelimerkit. Jos tulee, niin silloin niitä koskevat myös tunnelin
liikennesäännöt, jos ei, niin sitten kyseessä on vain alikulku eikä tunneliajon
sääntöjä sovelleta. Tunneli on yleensä selvästi tajuttavissa, joten asia olisi
voitu ratkaista pelkällä lauseella tieliikennelaissa. Taajama on epämääräisempi
käsite ja siksi se aluemerkkinä on tarpeen. Sehän määrittelee myös monenlaista
käyttäytymistä. Eli itse kunkin
kannattaa aika ajoin testata merkkien osaaminen. Meillä se taitaa olla kohta
kaikilla edessä, kun 75-vuotialta vaaditaan sekä kirjallinen että ajokoe. Lakiesitystä
kai jo kirjoitetaan.
UJP:n
saapuessa huomio keskittyi itse kunkin harmaisiin hiuksiin. Toisilla niitä oli
enemmän toisilla vähemmän (HJB). Harmaa hius kuulemma kertoo ihanasti
vietetystä yöstä. Saimme myös terveisiä entiseltä tiestöläiseltä HT:ltä. UJP kertoi myös asioita Mikkelin Klubilta. Mm.
Jouko Loikkasen valinnasta pääjohtajaksemme. Kun hän oli kirjallisesti
tiedustellut Urho Kekkoselta, olisiko mahdollisuuksia, niin UKK oli vastannut,
että ”Sinun suunnittelemilla teillä ei uskalla kukaan ajaa:” Valita kuitenkin
tapahtui.
Muistelimme
myös, miksi suuntauduimme insinööreiksi. Jotta asia olisi maisterillekin selvä,
UJP luki 7- vuotiaan Teron aineen, jonka otsikkona on "Mikä minusta tulee
isona"
” Maailman paras ammatti
Haluan tulla insinööriksi, kun olen kasvanut isoksi, koska
se on hauskaa hommaa ja helppoa. Sen takia nykyisin on niin paljon insinöörejä
ja koko ajan tulee vain lisää.
Insinöörien ei tarvitse käydä paljon kouluja, heidän on
opittava lukemaan tietokonekieltä, jotta he osaisivat jutella tietokoneiden
kanssa. Arvaan, että heidän pitää osata lukea myös, niin että he tietäisivät,
mistä on kyse, kun kaikki asiat ovat sekaisin.
Insinöörien on oltava rohkeita, etteivät he pelästy, jos
asiat ovat niin sekaisin etteivät voi ollakaan tai, jos he joutuvat puhumaan
vieraita kieliä ulkomaankielellä, jotta he tietäisivät, mitä pitää tehdä.
Insinööreillä on oltava hyvät silmät, niin että he näkevät
hameen läpi eivätkä saa pelätä konttorin
naistyöntekijöitä, koska he työskentelevät niiden kanssa.
Minä pidän myös palkasta, jota insinöörit saavat. He saavat
enemmän rahaa, kuin ehtivät kuluttaa. Se johtuu siitä, että useimmat ihmiset
pitävät insinöörin työtä vaikeana, paitsi insinöörit, jotka tietävät, kuinka
helppoa se on.
Ei siinä ole paljon sellaista, mistä en pitäisi, paitsi se
että tytöt pitävät insinööreistä ja kaikki haluavat mennä naimisiin
miesinsinöörin kanssa niin, että heidän on aina ajettava pois ne naiset, jotta
ne eivät ole häiriöksi.
Toivottavasti en tule allergiseksi konttoripölylle, koska
meidän koirastakin tulen sairaaksi. Ja jos tulen allergiseksi konttoripölylle,
ei minusta ole enää insinööriksi ja minun pitää mennä oikeisiin töihin. ”
Eiköhän
tuossa tärkeimmät ammatinvalinta-asiat olleet.
Kokouksemme
kesti rattoisan ilmapiirin vuoksi puoli pitkän lounaan verran eli lähes 4
tuntia. Siksi muistiinpanot jatkuu osassa 2.
HJB
/ 22.10.2011
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti