Tapaaminen nro 53 / 18.01.2011

HJB / 19.01.2011
Paikka: Ravintola Rivoli, vastuuhenkilö ToE
Aika: 18.1.2011 klo 12.30
Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, ToE ja JN

HJB / 24.1.2011

Itse en ollut paikalla. Se ei ollut syynä, että olimme olleet Rivolissa jo aikaisemminkin, jolloin tapasimme myös rouva Rissasen. On joulusta asti ollut sen verran paha flunssa piikeistä huolimatta, että ei tehnyt mieli tartuttaa muihin. ToE välitti sen verran tietoa, että saadaan keskustellut asiat muistiin. Eivät muistiinpanot varmaan sen kauempana todellisuudesta ole kuin aikaisemminkaan. Eikö se Heikinheimokin aikoinaan kirjoittanut arvostelun konsertista, jota ei lainkaan pidetty.

Etelä-Suomessa on alkutalvesta satanut lunta poikkeuksellisen paljon. Lumikuormat alkavat huolestuttaa. Nykyisin Etelä-Suomessa katot mitoitetaan 180 kg/neliö ja siihen vielä varmuuskerroin 2. Pakkaslumen vesiarvo lienee parin suojankin jälkeen noin 20 % eli metrin kinos voi painaa silloin 200 kg. Eli hyvin pitäisi vielä kestää. Mutta lumihan ei ole katolla tasaisesti, joten tarkkailla kannattaa. Isot ja laajat katot ovat tarkemmin seurattavia. Pienemmät katot kyllä kestävät. Tosin savikoille uivalla perustuksella rakennetuissa taloissa voi olla ongelmia painumisen kanssa. Erilaiset liimapalkit ovat huoli sinänsä. Kukahan uskaltaa taata, että uusi vasta kehitetty liima toimii suunnitellulla tavalla vielä parin kymmenen vuoden jälkeen? Lumen pudotuksessakin kannattaa olla tarkkana. Ensimmäiseksi kannattaa varmistaa, ettei pudottaja tule itse vauhdilla alas katolta eikä kukaan jää alle. Toiseksi ei kannata rikkoa itse kattoa. Siitähän tulee vesivuoto. Kolmanneksi pitäisi huolehtia siitä, ettei lumenpudotus aiheuta katolla toispuoleista kuormaa, jolloin saattaa syntyä nuljahdus. Eli pitäisi pudotella tasaisesti molemmilta lappeilta. Ilmanvaihtotorvet on sitten omalukunsa. Niiden tulisi pysyä lumipinnan yläpuolella. Muutoin voi tulla vettä sisään. Tässä iässä ei katolle kannata enää mennä lainkaan. Työ kuuluu nuoremmille ja ketterämmille ja useimmiten ammattilaisille. Niitäkin on monen-laisia. Eräälle kuusikerroksiselle katolle tuli useiden soittojen jälkeen kaksi ”ammattilaista”, kännissä kuin ankat. Ensimmäinen kysymys oli, josko talosta löytyisi turvaköyttä. Eivät saaneet lupaa kiivetä katolle.

Juttelimme jo edellisellä kerralla Savion Tehtaanmäen rakennuksista, joista yksi on ryhmämme jäsenen entinen koti. Ennen tapaamista asiasta kirjoitteli jo Hesarikin ja ihan oikean talon kuvan kanssa. Valtakunnassa halutaan suojella kaikenlaisia merkittäviä rakenteita. Suojelu ei kuitenkaan ole ilmaista. Joku aina maksaa. Kenen kuuluisi olla maksajana? Hämeenlinnassa suojeltiin pari kymmentä vuotta sitten vanhan puutalon rakenteet. Oli rakentaja ihmeissään, kun piti jättää seinien sisään vanhat lahovikaiset hirret. Kantavat rakenteet piti tietenkin tehdä uudestaan, koska ei rohkeus riittänyt jättää taloa lahoavien hirsien varaan. Siellä ne vanhat rakenteet ovat nyt seinien sisässä. Niitä ei kukaan näe, mutta suojeltu on. Ehkä ne joku kaivaa sieltä aikanaan esiin, jos muistaa suojelun? Ei suojelua aina voi jättää omistajan murheeksi. Vaikka olisi pankkikin, kuten Saviolla. Esimerkiksi vanhat isot linnat voivat olla laajuudeltaan jopa lähemmäs 100 huoneen rakennuksia. Olisi siinä yksinäisellä vanhuksella suojeltavaa, miksei perheelliselläkin. Suojelun määräkin on jotenkin rajattava maksajan kantokyvyn mukaan. Joku museoihminen kyseli viime viikolla, mitä järkeä on pitää yllä 100 kunnan museota, joissa on kaikissa samanlaiset rukit ja sahtiuurnat ja viisi kävijää kuukaudessa? Toinen vastasi, että museot ovat säilytyspaikkoja eikä kävijämäärällä ole merkitystä.

Jörn Donner on tehnyt viisiosaisen dokumentin, jossa hän kertoo oman näkemyksensä Mannerheimistä. Olihan hänen isänsä Mannerheimin hyvä ystävä. Ryhmämme jäsenillä on myös omakohtaisia kokemuksia Mannerheimistä. MP kertoi tapauksesta, jolloin hän istui Mannerheimin kanssa rinnak-kaisissa parturin tuolissa. OK ei ollut paikalla kertomassa, miten hän oli päässyt istumaan Mannerheimin auton takapenkille. Pitäisi oikeastaan käydä uudestaan Mannerheimin kotimuseossa. Onhan edellisestä käynnistä jo noin 55 vuotta. Louhisaaressa tuli käydyksi noin 15 vuotta sitten. Se on muuten liipaisimella olevia kartanomuseoita, joten kannattaa käydä äkkiä ennen sulkemista.

Sähkö aletaan verottaa entistä enemmän. Ihmettelyä herättää vain se, miksi se on autossa ympäristöystävällistä, mutta asunnossa saastuttavaa ja siksi verotusta kiristetään. Tänä talvena sitä taas ku-lutetaan sähköä paljon. Nyt kun Kölin vesivarannot ovat ehtyneet, lämmitämme kai Venäjän atomivoimaloilla? Sähköpörssissä hinyta nousee joskus niin korkealle, jopa 100-kertaiseksi, jolloin paperitehtaan kannattaa pysäyttää ja myydä vapautuva sähkö markkinoille. Eilen oli uutisissa ensimmäiset reaktiot etäluettavista mittareista. Eläkeläisillä riittää miettimistä, kun talvikuukausina pamahtaa sähkölasku, joka on eläkkeen suuruinen. Miltähän mahtaa tuntua sitten, kun laskutettava hinta on pörssiarvon mukainen? Saattaa olla, että sähkölämmittäjä lisää vain villapaitoja, kun olohuoneen nurkassa oleva näyttö ilmoittaa kWh:n hinnaksi 10 euroa?

Siitä tuli taas mieleen tietokoneajan alku, kun sähköyhtiö otti ATK:n käyttöön laskutuksessa. Taisi olla 1970 luvun alkua. Äiti pyysi minua vilkaisemaan sähkölaskua, kun se vaikutti vähän suurelta. Olihan se, vähän toista miljoonaa markkaa pienessä puulla lämmitettävässä mökissä. Vilkaisin myös mittaria. Oli mittarin lukija kirjoittanut mittarin valmistusnumeron kulutus kohtaan. Äitihän soitteli sitten sähköyhtiöön ja sai kehotuksen maksaa nyt vain lasku sellaisenaan, niin he korjaavat sitten seuraavassa. äidin piti selittää aika kauan, että nyt juuri ei ole miljoonaa löysää rahaa, ennenkuin viesti meni perille. Vasta sitten huomattiin, että naapurin vanhaa tätiä ei ollut näkynyt moneen päivään. Katsomaanhan sitä piti lähteä. Siellä 80-vuotias mummo istui kiikkustuolissa itkien, että nyt menee talo ja asunto, kun sähkölaitos vie. Mittarin lukijan virhe oli systemaattinen ja koski koko kylää.

Ladattavat sähköautot ovat tulossa. Nyt niillä voi jo ajaa noin 200 km, tosin vain keväällä ja syksyllä, kun ei tarvitse lämmittää eikä käyttää ilmastointia. Talvella akkujen teho heikkenee, kuten Applella eli sitähän ei saa käyttää alle 0 lämpötiloissa. On kuulemma puhelimia räjähtänytkin. Lisäksi takuu ei korvaa väärinkäytössä rikkoutunutta puhelinta. Ruotsissa kuulemma vakuutusyhtiöille tulevissa korvaus pyynnöissä Applen osuus on moninkertainen markkinaosuuteen verrattuna. Joten saattaa vielä kestää ennen kuin sähköauto on toimiva. Tosin omista ajoistani noin 95 % on alle 30 kilometrin matkoja, suoritteilla eli km:llä mitattuna noin 60 %. Sähköauto täydennettynä vuokra-autolla tai kahdella moottorilla toimiva voisi olla ihan jees? Öljymiehemme esitti tietenkin eriävän mielipiteen. Tuli kuitenkin erääseen tapaamiseen ratikalla.

Energian tuotanto on myös ratkaisujen edessä. Viides atomivoimalakin varmaan joskus valmistuu. Teollisuus vaatii seuraavalta hallitukselta päätöstä kolmesta lisävoimalasta. Käytännössä pitkästä rakennusajasta johtuen nämä kolme kai korvaisivat käytöstä poistuvat vanhimmat myllyt eli Loviisan I ja II sekä Olkiluoto I ja eikö se Olkiluoto II jo lähesty poistoikää. Tuulimyllyillä ei noita poistuvia korvata. Uudet taitavat kuitenkin olla teholtaan likimain kaksinkertaisia vanhoihin verrattuna.

Sähköautossa varmaan on myös tietokoneohjausta paljon enemmän. Se lisää korjauksen kustannuksia, koska tietokoneen ikähän on nykyisin kai vain pari vuotta. TeuP:lla (VW vai Toyota?) jarruvalo palaa koko. Korjaus maksaa noin 1000 euroa, koska vaatii tietokoneen osan vaihtoa. Aiemmin olisi riittänyt 2 euron polttimon vaihto. Itsellä oli aikoinaan Vectrassa nykimisongelmia ja aina ajettiin tietokoneeseen uusi ohjelma a’ 200 euroa eikä mitään muutosta tapahtunut.

Bioenergiaa aletaan valmistaa yhä enemmän jätteistä. St1 on kehittänyt laitoksia, joita voi käyttää lähellä raaka-aineen syntymäpaikkaa eli pieniä laitoksia. Raaka-ainehan voi olla mitä tahansa bioloogista jätettä, kuten perunan kuoria, ruuantähteitä jne.. Valmista etanolia on helpompi kuljettaa Porvooseen lisättäväksi bensiinin joukkoon. Tosin viime aikoina on E10 toimivuutta epäilty. Korjaamot suosittelevat käytettäväksi 98E5:sta. H. Kallberg ilmoitti moottorinvalmistajan vastaavan korjauksista, jos he ovat hyväksyneet E10:n. Rohkenen kyllä epäillä, että autonvalmistajat korvaavat mitään, jos takuuajan jälkeen jotakin hajoaa. Puolustusvoimathan jo ilmoitti käyttävänsä vain 98:a, mutta syyksi logistiikan eli eivät hanki lisäsäiliöitä. JN oli edelleen sitä mieltä, että maksa on oikea paikka polttaa etanolia.

Lentokoneisiin kehitellään myös biojätteeseen perustuvia polttoaineita, joista kertoi 5.1.2011 Guardian seuraavaa:
””Australialainen Qantas-lentoyhtiö aikoo yhteistyökumppaniensa kanssa rakentaa maailman toisen kaupallisen mittakaavaan jätteestä lentopetrolia valmistavan laitoksen. Qantaksen laitostoimit-taja, Yhdysvaltalainen Solena neuvottelee Guardianin mukaan myös EasyJetin, Ryanairin ja Aer Linguksen kanssa polttoainelaitoksen rakentamisesta Dubliniin. Dublinin projekti on kuitenkin vielä alkuvaiheessa. Myös Luftahansan uskotaan olevan kiinnostunut omasta laitoksesta. Lentoyhtiöt yrittävät vähentää riippuvuuttaan fossiilisista polttoaineista toimialan liittyessä EU:n päästö-kauppajärjestelmään tammikuussa 2012. Päästökaupan astuessa voimaan jokainen EU-alueella operoiva yhtiö joutuu vähentämään päästöjään tai vaihtoehtoisesti maksamaan sakkoa.

British Airways ilmoitti jo viime vuoden helmikuussa rakentavansa Lontooseen maailman ensimmäisen kaupallisen mittakaavan biopolttoaineita lentokoneisiin tuottavan laitoksen. Toimittaja on sama kuin Quantasilla. Noin 250 miljoonaa euroa maksavan Lontoon laitoksen uskotaan muuttavan vuosittain jopa 500 000 tonnia jätettä yli 70 miljoonaksi litraksi biopohjaista lentopetrolia. British Airwaysin mukaan määrä vastaa noin kahta prosenttia yhtiön Heathrow:n laivaston kulutuksesta. Lontoon laitos tulee käyttämään ruokajätettä, puutarha-, maatalous- ja teollisuusjätettä. Qantasin laitoksen uskotaan olevan vastaavanlainen.

Solena käyttää laitoksissaan niin kutsuttua Fischer-Tropsch -prosessia. Saksalaiset käyttivät menetelmää jo toisen maailmansodan aikana saadakseen polttoainetta panssarivaunuihin ja lentokoneisiin.

Lentoyhtiöt ovat myös käyttäneet menetelmää jo vuosien ajan tehdäkseen hiilestä nestemäistä polttoainetta. Tästä kuitenkin aiheutuvat suuret hiilidioksidipäästöt. Solena on kehittänyt prosessia niin, että nestemäistä polttoainetta voidaan valmistaa biomassasta. Yhtiön mukaan lentokoneet voivat käyttää tätä synteettistä polttoainetta sellaisenaan, ilman että se täytyisi sekoittaa perinteiseen lentopetroliin. Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa viranomaiset sallivat ainakin toistaiseksi kuitenkin korkeintaan 50:50 sekoitussuhteen.

Jotkut lentoyhtiöt ovat testanneet myös pääasiassa viljasta tehtyjä biopolttoaineita sekoitettuna tavalliseen lentopetroliin. Asiantuntijoiden mukaan perinteistä biopolttoainetta voidaan kuitenkin käyttää vain melko pieninä pitoisuuksina lentopetrolin seassa. Biopolttoaineen tekeminen viljakasveista on myös kiistanalaista, koska biopolttoaineiden tuotantoon tarvittavien kasvien viljely voi vähentää ruoantuotantoon käytettävän viljelysmaan määrää. Solenan mukaan se ei aio käyttää ruokakasveja polttoaineen tuotantoon.

Asiantuntijoiden mukaan tulevaisuudessa jätepolttoaine tulee olemaan öljyn hinnan noustessa edullisempaa kuin perinteinen lentopetroli. Jätepolttoaineen tuottajat voivat lisäksi saada lisätuloja hävittämällä jätettä, joka muuten voisi päätyä kaatopaikoille.
Solenan haasteena on myös varmistaa, että tuotantolaitoksille riittää jätettä ja biomassaa. Tulevaisuudessa useiden yhtiöiden uskotaan pyrkivän tuottamaan jätteistä sähköä, mikä tulee lisäämään kilpailua raaka-aineista.””

Keskustelua käydään myös siitä, miten paljon metsä köyhtyy, jos sieltä viedään kannot ja risutkin pois. Joku kyllä aikoinaan väitti, että ravinteet ovat neulasissa ja ne jäävät metsään. Kokonaisuuden hallinta olisi kuitenkin tärkeää, Esimerkiksi etanolin teko viljasta kuluttaa enemmän energiaa kuin tuottaa eli lopputulos on negatiivinen. Kuljetukset muodostuvat myös ongelmaksi. Vaikka sodan aikana Helsinkiä lämmitettiin haloilla, ei se taida enää onnistua. Nykyisin on useilla sisääntuloteillä omat kaistat busseille, mutta sitten pitäisi olla omat kaistat myös polttoainerekoille. Junallahan kul-jetus ei onnistu, koska silloin pitäisi olla varastotilaa voimalan läheisyydessä. Lahden voimalaanhan hiilet kuljetetaan Loviisasta rekoilla, vaikka rautatie olisi satamasta voimalan sisään asti. Rekoilla voidaan paremmin säännöstellä kapasiteettia.

Trafi suoritti pistokoeluonteisen tarkastuksen katsastusasemilla ja huono tuloshan siitä syntyi ja joka asemalla. Lehtikirjoitusten mukaan läpi meni jopa hengenvaarallisia vikoja. Siihen se työn tehostaminen johtaa. Mitä useampi auto on tunnissa katsottava, sitä enemmän menee vikoja läpi. Katsastusyritykset vastasivat ja syyttivät asiasta Trafia, joka ei ole valvonut riittävästi katsastusasemia. Laatujärjestelmiähän luotiin aikoinaan, jotta valvontaa voidaan vähentää. Voiko katsas-tukseen enää luottaa? Tosiasia kuitenkin lienee edelleen, että ihminen on edelleen ja tulee olemaan niin kiero, että hän luistaa heti, jos kukaan ei huomaa. Tai toisella tapaa sanottuna mitä vaan voi tehdä jos sitä ei ole kielletty tai kukaan ei näe. Tämä koskee sekä katsastusasemia että autokorjaamoja. Moottorilehdessä Merilinna ehdotti syksyllä, että nopeusrajoitusmerkeissä voisi olla päällek-käin kesä- ja talvirajoitukset ja alla lisäkilpi, että liukkaalla. Kyllä siinä autoilijalle jäisi melkoinen tulkintaoikeus. Ainakin 95 % rajoituksen ylittäjistä ilmoittaisi, että hänen mielestään ei ole liukkautta mailla eikä halmeilla.

Kun ikää tulee ja sairaudet lisääntyvät, niin alkaa mietintä siitä, miten loppuelämänsä järjestää. Ny-kyisin kai voi tehdä hoitotestamentin, jossa voi itse määrätä, miten pitkään hoitoja on syytä jatkaa, jos niiden vaikutuksesta ei ole takuuta. Joroisissahan lääkäri teki näitä ratkaisuja ja sai kai tuomion kuolemantuottamuksesta. Päätös näistä on tehtävä riittävän ajoissa eli täysissä hengen ja sielun voimissa.

Lisäksi käytiin keskustelua tulevista lounaspaikoista ja ehdolla olivat mm Otaniemi ja Kerava. Tosin jotkut epäilivät, miten Keravalle pääsee ja onko siellä yövyttävä.

Seuraava lounaskokous tiistaina 22.2.2011 ja vastuuhenkilönä on MP.

HJB / 25.1.2011

Eriävät mielipiteet voi esittää kommentteina tai sähköpostilla, niin korjailen.
-
- Tapaamiset 1 (1-10) ovat kohdassa 8.5.2006 päivitettynä 26.5.2006
- Tapaamiset 2 (11–19) ovat kohdassa 12.12.2006 päivitettynä 13.10.2007
- sen jälkeen tapaamiskuukauden kohdalla