Tapaaminen nro 21 / 16.10.2007

Paikka: Ravintola Kellarikrouvi, vastuuhenkilö TeuP
Aika: 16.10.2007 klo 12.30
Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, OK, ELe, TbE ja HJB

TeuP oli hankkinut paikalle vierailevan tähden eli MO:n LVM:stä. MO tunsi meidät melkein kaikki vanhastaan, mutta yhteinen tausta Tiestötoimistosta oli tarpeen selittää. Alkupuheissa muisteltiin muutenkin ”Koljosen toimistoa”. MO selvitti meille lyhyesti LVM:n nykyisiä tehtäviä ja me kyselimme lisää. Seuraavassa muistelen eräitä keskusteltuja aiheita lyhyesti.

Meidän aikanamme LVM koostui pääosin entisistä VR:n työntekijöistä, juristeista. Nyt näyttää henkilöstössä olevan paljon entisiä TVH-laisia, mm. koko johtoryhmä. LVM:n organisaatio on uusittu 1.7.2007 ja nyt on suunnittelun alla ns. väylävirasto. Asia tosin etenee hitaasti ja nyt on painopiste yhteistyön lisäämisellä ja tapojen yhtenäistämisessä.

Ympäristökysymykset ovat koko maailmassa hyvin esillä ja niin myös LVM:ssä. Ympäristön painoarvo LVM:ssäkin kasvaa koko ajan ja siten myös siihen käytettävä työpanos. Onhan liikenne yksi suurimpia kasvihuonepäästöjen aikaansaajia ja lisäksi sen osuus on edelleen kasvava, vaikka muut ovat ehkä jo vähän vähentäneetkin. Autojen uusiutuminen on hidasta, vaikka uusia veroratkaisuja tehdäänkin. Päästöt tulevat näyttelemään huomattavaa osaa autojen verouudistuksessa.

Kuorma-autot ajavat nykyisin ns. rajoitinta vastaan, joka on säädetty 90 km/H. Raja on säädetty EU direktiivillä ja sen kansallinen alentaminen ei taida onnistua. Suomen alentamisesitys ei ole mennyt EU:ssa läpi. Suomessa voisi kuitenkin sakottaa heti 80 km/H ylityksestä. On laskettu, että kuorma-autojen nopeuden alentaminen 90 => 80 km/H pudottaisi polttoaineen kulutusta peräti 20 %. Samalla putoaisi tietenkin päästöt, jotka ovat lähes suoraan verrannollisia kulutukseen. Ihmettelyä herättikin, miksi isännät antavat autojen ajaa ”ylinopeudella”, kun se ei ole taloudellista. Henkilöautojen kulutus ei laske yhtä paljon. On laskettu, että pudotus 100 => 80 km/H alentaisi kulutusta 0,3 litraa. Omien kokemusteni mukaan ainakin hetkellinen kulutus putoaa kyllä lähemmäs litran tasaisella maalla ajettuna. Ehkä johtuu korkeammasta autosta, jossa ilman vastu on suurempi.

Biopolttoaineet ovat tulossa. Nyrkkisääntönä on, että metsästä tuotettu biopolttoaine on kannattavaa, pellolta ei. Samalla saimme tiedon, että hakkuutähteissä lannoittavin osa on neulaset ja ne jäävät joka tapauksessa metsään eli risujen poisvienti ei lisää lannoitustarvetta kovin paljon.

Liikennepoliittinen selonteko on tekeillä ja valmistunee ensi kesällä. Julkiseksi tullee kuitenkin vasta hallituksen annettua sen Eduskunnalle syksyllä (oma arvio). Liikenneverkkojen rahoitustarve on edelleen haastava. Sitä se on ollut jo 50 vuotta. Kun kuuntelee 1960-luvun puheita, niin niitä ei juuri erota nykyisistä. Väylät ovat hajoamassa, ovat mutkaisia, mäkisiä ja kapeita, eivätkä vastaa kysyntään. Infravelka on noin 1,5 Mrd€. Teiden kunto kokonaisuutena on hyvä, mutta ratojen heikko. Vähäliikenteisille radoille ei ole tehty investointeja eikä niille ole oikein kysyntääkään, joten lakkauttaminen uhkaa. Pääratojen yksiraiteisilla osuuksilla taas on vielä lisäksi kapasiteettiongelma, jonka poistaminen edellyttää toisen raiteen rakentamista ja se maksaa paljon. Samalla kapasiteetti nousee noin nelinkertaiseksi. Eli on sama harppausongelma kuin kaksikaistaisesta nelikaistaiseksi tieksi. Investoinnin jälkeen on siis pitkään ”vajaa käyttöä”. Kapasiteettiongelman vuoksi tavaraliikenteen siirtäminen teiltä rautateille ei onnistu, koska kysynnältään sopivilla yhteysväleillä rautatiet ovat täynnä.

Julkisen liikenteen osuuden lisäysmahdollisuuksia mietittiin. Suurten investointien uskottiin muuttavan suhteita, esim. Länsimetron. Espoolaiset jäsenet ilmoittivat olevansa samaa mieltä eli Länsimetro vähentää julkista liikennettä, kun bussimatkustajista osa siirtyy metroon ja osa henkilöautoihin. Eli olimme sittenkin eri mieltä. Oikoratahan on kasvattanut VR:n henkilösuoritetta, mutta onko osuus muuttunut. Tästä muistuu mieleeni Elsan suunnittelun aikaan oululaisen Martti Hannulan ajatukset. Hän oli sitä mieltä, että Elsa-radan rakentaminen tekee Lohja – Turku moottoritien erittäin kiireelliseksi, koska alueen toiminnot lisääntyvät radan vuoksi ja siitä syntyvästä liikenteestä vain hyvin pieni osa käyttää rataa (taas oma lisäys). Sama efekti tapahtuu varmaan muissakin suurissa joukkoliikenteen investoinneissa. Eli onko muita mahdollisuuksia kuin rokottaa rahalla yksilöllistä liikennettä? Tässä vaiheessa vieraamme oli jo poistunut kiireellisempiin virkatehtäviin.

JPOS lähetti meille matkakertomuksen Pariisin opintomatkasta. Sen lopussa oli pari kappaletta ranskaa, joita JPOS oli sanomansa mukaan epäonnistuneesti muokannut uudelleen, kun oli tekstiä hävinnyt tai jotain vastaavaa. Keskustelu johti laajempaankin kielten osaamista koskevaan keskusteluun. Siitä siirryimme sitten luontevasti keskustelemaan odotettavissa olevaan muistelmateokseen. TeuP oli käynyt vierailulla entisen esimiehensä KH:n luona ja nähnyt valtavan mappirivistön, joista on muistelmat syntymässä. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan.

Ympäristökysymykset ja energian säästö olivat uudestaan yleisellä tasolla keskustelun alaisena. Nyt puhuttiin mm. energian säästölampuista, joista Kaleva oli tehnyt oman tutkimuksensa. Eivät kuulema valmistajien lupaukset valotehoista ja kestoiästä oikein tahdo pitää paikkaansa. HJB:n kokemusten mukaan asiaan vaikuttaa todella monta asiaa, joten oikea lamppu oikeaan paikkaan on ensimmäinen edellytys. Varmaan laadussakin on eroja.

Monissa asioissa tehdään taloudellisia laskelmia, mutta useimmiten niiden perusteet jätetään kertomatta. Siksi laskelmien lopputuloksiin ei aina luoteta. Ihminenhän ei luota laskelmiin, joita hän ei ymmärrä. Asia tuli esiin, kun muisteltiin niitä monia TVH:n matemaatikkoja, jotka esittivät meille käytettäväksi differentiaaleja, integraaleja ja translogfunktioita. Me kun samaan aikaan käytimme vielä 1970-luvun alussa niitä Orginal Ordnerin ”piikkisikoja”. Vain muutamilla oli sähköiset Facit-koneet. Ne saivat pyöriessään muutaman läheisen työpöydän tärisemään. Huonekavereiden oli jakolaskun ajan pidettävä työssään tauko. Ensimmäiset taskulaskimet tulivat, mutta niitä ei saanut hankkia, koska ostot maksettiin hankintarahoista. Sen sijaan Facit-koneita huollettiin joka vuosi tuplahinnalla, koska huoltoon käytettiin eri momenttia.

Kustannusarvioiden pitävyydestäkin oli vielä uudestaan juttua. Tiehallinnolla on kuulemma oma ryhmä asiaa selvittämässä LVM:n selvitysmiehen lisäksi. Edellisen tapaamisen keskustelumme lienee levinnyt heidän käyttöönsä. Yksinkertaisia perusasioitahan siinä oli.

Kellarikrouvi todettiin uudistuneeksi. Sitä oli laajennettu huomattavasti. Me epäilimme, että TVH:n hoitoonohjausmalli jäi aikoinaan Kellarikrouviin, kun sitä ei Pasilasta löytynyt? Ei kuitenkaan katsottu aiheelliseksi kysyä henkilökunnalta, koska he olivat sen verran nuorta, etteivät olleet vielä syntyneetkään muuton aikana vuonna 1982.

Tieseniorit nimi on virallisen eläkeläisorganisaatio käytössä, joten meidän pitänee kehitellä jokin uusi. Dieseniorit? Tiestöseniorit? Joku muu? Jorisijoiksi emme tunnustaudu.

MP etsii sopivan paikan seuraavaan tapaamiseen (ehdotuksiakin tehtiin). Päiväksi sovittiin 15.11.2007 kello 12.30. Olisi näköjään sittenkin ollut ELe:n vuoro.

Ja ne vanhat muistiinpanot löytyvät
- Tapaamiset 1 (1-10) ovat kohdassa 8.5.2006 päivitettynä 26.5.2006 ja
- Tapaamiset 2 (11–19) ovat kohdassa 12.12.2006 päivitettynä 13.10.2007
- sen jälkeen tapaamiskuukauden kohdalla

HJB/20.10.2007

HELSINKI, TULEVAISUUTENI ….

On kevättalven pakkasaamu. K-juna kolisee Helsingin asemalle. Minä, eläkeikää lähestyvä virkamies, laitan takin niskaan, laukun olalle ja työnnyn ihmisjoukon mukana asemalaiturille.

Strategiaseminaari hotelli Lordissa, aikaa alkuun yli puoli tuntia. Hyvin ehtii kävellä, mikähän olisi paras reitti? Sitten muistan; junalla tultiin myös Paavon kanssa yli 40 vuotta sitten, kävelenpä samaa reittiä.

Silloin oli mukana pakaasit, oltiin tulossa kuukaudeksi karsintakurssille. Minä olin ensimmäistä kertaa pääkaupungissa, Paavoa oli käytetty olympiakisoissa kymmenkunta vuotta aikaisemmin, pikkupoikana. Pakaasit jätimme asemalle säilöön, silloin ihsn ihmisten vahdittaviksi, Nyt on vain kolkkoja rahalokeroita.

Aseman kioskista ostettiin kartta. Sokoksen nurkalla se piti jo kaivaa esiin. Nyt en karttaa tarvitsisi, olin monta vuosikymmentä ollut töissä Helsingissä ja tunsin hyvin kaupungin. Hyvä pohja tosin syntyi jo silloin, kun iltaisin katsottiin kämpillä kartasta jokin alue, jolle lähdettäisiin kävelemään. Karttaa ei mukaan otettu, eihän sentään maalaisilta haluttu näyttää.

Nyt on reitti jo tuttu. Simonkatua nousen Kansakoulukadulle, sitten Malminrinnettä alas Albertinkadulle. Kauppoja on talojen alakerrassa kuten silloinkin. Nyt kaupoissa ei enää myydä maitoa, ei makkaraa eikä lyhyttavaroita. On antiikkia, isojen miesten vaatteita ja kaikenlaista designia, ylellisyyttä arkipäivän sijaan.

Lapinlahdenkadun puistikon varrella ei enää ole sitä ruokapaikkaa, jonka pannupihvien jälkeen oksentelimme illan. Joutikin mennä! Me reagoimme supisuomalaiseen tapaan, emme valittaneet emmekä palanneet.

Albertinkadulla ei enää ole Alkoa, sitä josta sain viinakortin. En tosin heti, vaan vasta parin vuoden jälkeen, kun maaginen 21 tuli täyteen. Tilalla on Valintatalo, jostakin se maito ja makkara on nytkin ostettava.

Albertinkadulta käännyn Lönnrothinkadulle ja Polin tuttu graniittitorni tulee esiin. Vastapäätä ollut baari, jossa aamulla oli tarjolla uutta tuttavuutta, riisiomenapuuroa, on nyt etninen ravintola. Poli on ulkoapäin ennallaan, vain hotellin kyltti on uutta. Polin vieressä on myös tuttu kaarevakattoinen harmaa talo. Silloin se oli asuntola ja karsintakurssien aikainen asuntomme. Nyt huoneet ovat hotellina.

Ensimmäisellä kerralla kuljimme asuntomme ohi, tulimme torille ja näimme telakan laivat ja panimon punatiilisen savupiipun. Kauppahallin vieressä puhelinkopissa tarkistimme sijaintimme ja havaitsimme tulleemme liian pitkälle. Torin varrella oli massiivinen kellertävä rakennus. Teknillinen korkeakoulu ja karsintakurssipaikkamme, valistivat meitä illalla asuntolassa armeijassa tutuiksi tulleet Aimo ja Matti.

Silloin emme vielä tienneet, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Pääkaupunkiseudulle juutuimme molemmat, minä valtion virkamieheksi, Paavo poliitikoksi ja pankkimieheksi.

Avaan tutun oven Polille. Nyt ei vastassa ole opiskeluajan punatakkisia portsareita, joita päivisin näki kadulla liikennepoliiseina. Työtoverit toivottavat tervetulleeksi seminaariin ja takaisin nykyhetkeen.

Kirjoitusharjoitus Suvun Tarinat kurssilla Keravan Opistossa

HJB MUISTELEE 24 / KESÄLLÄ 1966 LEMMINKÄISELLÄ / 6

HJB / 14.10.2007

NO 24 / 01.10.2007 Hiekkaharjussa huomasin viimeisestä kuormasta jäävän käyttämättä lähes puolet, joten kehotin autoa viemään sen takaisin Maantiekylään, jossa Lemminkäinen pengersi tonttia tulevia laajennuksia varten. Levittäjän kuski ehti hätiin ja pyysi tyhjentämään vain kaikki, jotta ei jää varmasti puuttumaan. Ihmettelin, että mehän joudumme sitten lapioimaan kaukalon tyhjäksi. Kuski sanoi vetävänsä loput rakenteilla olevalle Valkoisenlähteentielle täytteeksi. Sinisilmäisenä uskoin ja jätin kuskin yksin hoitamaan levittäjän tyhjennystä. Seuraavana aamuna oli osoitteena Suvisaaristontie Espoossa. Siellä oli määrä olla aamulla kello 7.

NO 25 / 01.10.2007 Aamulla olin ensimmäisen kuorman kanssa Espoossa kello 7 ja niin oli levittäjäkin. Ensimmäiseksi totesin, että tilaaja on tehnyt pohjan tasarakeisesta hiekasta, joka ei tiivisty lainkaan. Riitahan siitä tuli. Aloitimme kuitenkin levityksen, mutta eipä se onnistunut. Kumipyörälevittäjä kaivoi kuopat pohjaan ja siitä se sitten nousi vain hinaamalla. Usean yrityksen ja kovan huudon jälkeen pidimme tunnin tauon, jona aikana tilaaja toi suhteutettua tavaraa päälle ja sai pohjasta vähän kovemman. Koneasemalta lähetettiin kuitenkin toista kymmentä autoa työmaalle ja niinpä siinä sitten oli jonoa kuin Vaalimaalla konsanaan. Odotusaikoja tuli reippaanlaisesti.

NO 26 / 01.10.2007 Päivä oli kuuma ja minulla meni työaika siihen, kun juoksin pitkin autojonoa kuittaamassa kuormia saapuneeksi. En aamupäivällä ehtinyt edes kaupassa käymään, joten juotavaa ei ollut. Niinpä otin yhdestä kuorma-autosta kiitollisena vastaan lonkeropullon, jonka kippasin yhdellä kulauksella ja jatkoin juosten matkaa. Seuraavan kerran auton ohi mennessäni ihmettelin hytissä istuvien kuskien kiinnostusta ja naurahtelua. Pitihän sen syy kysyä. Ihmettelivät, kun en huomannut mitään. Lonkero pullossa oli ollut puolet koskista. Kyllä minä vähän olin ihmetellytkin, että kihahtipa nopeasti, mutta pistin sen janon syyksi.

NO 27 / 01.10.2007 Iltapäivällä ilmestyi työmaalle vastaava mestarikin. Ohi juostessa kerroin päivän ongelmista. Takaisin tullessa huomasin levittäjän kuskin vaihtuneen. Ihmettelyyni vastaava totesi, että kuski oli ollut humalassa ja hän irtisanoi kaverin sekä määräsi saumamiehen uudeksi levittäjän kuskiksi. Saumamies oli sanonut seuranneensa kuskin toimintaa sen verran, että saa koneen liikkeelle. Minä vähän narisin ammattitaitoa vaativasta työstä, mutta pitihän ne kymmenen kuormaa jotenkin saada purettua. Uusia ei työmaalle enää tilattu. Vasta koneita pestessä saumamies kertoi minulle, että levittäjän kuski oli illalla vienyt loput asfaltit kaverinsa pihaan Tikkurilassa ja saanut palkkioksi kaksi pulloa koskista. Nehän oli siinä yön ja aamupäivän aikana menneet, enkä minä ollut huomannut mitään.

NO 28 / 01.10.2007 Suvisaaristo oli 1960-luvulla vielä pääosin kesämökkialuetta. Soukan rakentaminenkin taisi olla vielä kaavoitusvaiheessa. Iivisniemessä oli jo joitakin rakennuksia. Työmaalla jouduin ensimmäisen kerran lehdistön haastattelemaksi. Asialla oli silloinen iltapäivälehti NyaPressen. Onneksi haastattelija puhui suomea. Mutta sain kuvani lehteen, taisi olla ihan etusivullakin yksi. Juttu oli ihan asiallinen normaaleine virheineen eli massan lämpötila taisi olla väärin tai jotain sen kaltaista. Lehti oli myynnissä tietenkin vain päivän. enkä minä sitä ehtinyt mistään ostamaan. Vasta lauantaina kävin Hblan pääkonttorissa kyselemässä, löytyisikö vielä yhtä myymätöntä lehteä. Löytyihän se eli tallessa on vieläkin jossakin.

HJB