Tapaaminen nro 132 / 13.02.2019

Paikka: White Lady, vastuuhenkilö JPOS.
Läsnä: JPOS, MLe, JN, LAM, APi ja HJB.

Vieraanamme oli Seppo Toivonen. Hän aloitti Tiehallinnossa likimain samoihin aikoihin, kun me jäimme eläkkeelle, mutta muistimme kuítenkin puolin ja toisin, vaikka aikaa oli kulunut ja meillä tuo lyhyt muisti jo tökkii, ainakin joillakin.

Hän kertoi meille viimeisimmät kuulumiset uudesta Väylävirastosta. Käynnistämisessä on aina omat vaikeutensa, mutta nyt on jo organisaatio jonkinlaisessa kunnossa eli nimitykset tärkeimmiltä osin tehty. Seppo on mukana ulkopuolisen rahoituksen hankinnassa. Nykyisinhän on muotia, että jokaiselle merkittävälle hankkeelle on hankittava rahoitus budjetin ulkopuolelta. Tuota taidettiin harrastaa ensimmäisen kerran jo Lahden tiellä ns. PPP - rahoituksena. Meitähän on ihmetyttänyt se, että eikö valtio saa lainaa pienemmällä korolla kuin joku projekti, joka voidaan tulkita huijaukseksi eli riskit ovat paljon suuremmat. Onhan siellä valtio takaajana ja valtiohan nuo kulut sitten kuitenkin maksaa. Vaikka vähän suuremmatkin. Mutta voivatpa poliitikot omalla alueellaan perustella, että rahoitetaan yksityisellä rahalla.


Tässä olisi kuvan paikka, mutta ei onnistu!

Nyt on noita isoja hankkeita poikkeuksellisen paljon. Ratoja suunnitellaan useampia ja vielä enemmän vaaditaan tasapuolisuuden nimissä sitten muuallekin. Tuo tasapuolisuus on jännä asia. Siihen päästään vain, jos ei tehdä missään mitään.

Onhan virastossa paljon henkilökuntaa vaihtunut, mutta kyllä paperista löytyy paljon tuttujakin nimiä. Tosin joidenkin kohdalla herää epäilys, että nyt ollaan kyllä jo yliajalla. Ely-ohjauksessa on Jarmo Joutsensaari. Minäpä tarkastelin hänen diplomityönsä joskus aikoinaan. Ely-ohjauksessa onkin ollut puutteita. Tuo organisaatio on kai ollut TVM:n ohjauksessa ja silloin varmaan tuo liikennepuoli on jäänyt liian vähälle huomiolle. Eli nyt odotetaan korjausta.

Jäi nuo muistiinpanot vähän niukoiksi ja käsialakin on mitä on, joten nyt on kai taas kirjoitettava ihan omiani. No minähän olen tottunut kysymyksiin, että olimmeko samassa tilaisuudessa.
JPOS kertoi hyvän jutun, jossa oli lause ”Mittee teille kuuluu”, mutta enempää en muista. Kun olin kirjoittanut koko jutun, niin huomasin, että olin koko ajan katsellut noin vuoden vanhan tapaamisen muistiinpanoja. Ilmankos en saanut teksteistä selvää. Mutta onnistui tuo kirjoittelu noilla vanhoillakin tiedoilla. Tosin piti sitten vähän jatkaa.

Vanhusten hoidosta keskustellaan varmaan joka paikassa. Niin mekin. Taitaa pelottaa, kun on kohta ajankohtaista? Pari meistä on ollut enemmänkin tekemisissä laatu asioiden kanssa. Taitavat kuulua myös laatusenioreihin? Valvontaa varmasti tarvitaan, mutta se ei koskaan riitä. Kyllä pitää olla tekijällä myös vastuullisuutta. Mutta se taitaa olla todella olematonta nykyään. Tosin minäkin sain yli 50 vuotta sitten ohjeen, että ”kuset tilaajaa silmään niin paljon kuin ehdit!” Minä tyhmänä kysyin, että kai siitä pitää olla tuottajallekin jotain hyötyä ja vastaus oli, että ”ei tarvitse”. Eli tuo ”kusetus” oli itsetarkoitus. Se olikin viimeinen pestini yksityisellä.

Attendo on valittanut, että kuukausi on liian lyhyt aika saada toiminta kuntoon. Tuli mieleen työtovereiden (3 henkilöä toisistaan tietämättä) kertomus Turun puolesta 1960-luvulta, jolloin rakennettiin Turku - Aura moottoritietä. Piiriin tuli perjantaina iltapäivällä (6 päiväinen viikko) soitto, että Oulussa on pakattu junaan 2000 miestä ja he ovat sunnuntaina iltapäivällä Turussa. Hoitakaa majoitus, ruuat ja työt.

Homma hoidettiin. Yksi porukka lähti kiertäämän kaikki kaupan keskusliikkeet ja ostivat kaikki patjapussit, mitä löytyi. Toinen porukka kiersi nuorisoseuran ja työväentaloja ja teki vuokrasopimukset yöpymisestä. Kolmas porukka etsi siitä läheltä maataloista kuivia olkia patjapussien täytteeksi jne.. Kaikki 2000 saatiin majoitettua ja ruokittua sunnuntaina. Ja maanantaina osoitettiin työt.  Mutta kyse olikin pääosin sodan käyneistä miehistä.

Noihin samoihin aikoihin oli julkisuudessa kova keskustelu ns. Korsimon mutkasta. Taustaksi nuoremmille, että Korsimo oli maalaisliiton puoluesihteeri ja todella ”vahva vaikuttaja”.  Tuo moottoritie kulki hänen maatilansa läheltä, mutta sitä siirrettiin kauemmaksi juuri ennen rakennustöiden aloittamista. Siitä julkisuus innostui ja alkoi puheet Korsimon mutkasta.  Tuon kohdan pääsuunnittelija oli myöhemmin esimieheni. Niin oli muuten hankkeen rakennuspäällikkökin. Minä tietenkin kyselin uteliaana, mikä on totuus Korsimon mutkasta, koska nämä kaksi sen varmasti tiesivät. Vastaus oli, että ei mutkaa tehty Korsimon pyynnöstä. Kysmykseen miksi, sain hymyilevän vastauksen, että siihen suunniteltiin eritasoliittymä ja sille oli parempi paikka vähän kauempana.  En kysellyt enempää, vaan tulkitsin, että Korsimolle tehtiinkin oma eritasoliittymä. Sehän oli pientä mutkaa paljon suurempi asia, mutta sitä ei julkisuus huomannut?

APi asuu rannalla ja näkee päivittäin ihmisiä, jotka menevät heikoille jäille. On kai käynyt vetämässä muutaman ylöskin. Varoitushuutoihin tulee naisiltakin härkejä huutoja. Sanoikohan APi että hänkin jo huutaa, että v.…s kastuu! Ja vastaus on, että ei kuulu sulle. Tosin taisi yhden kuivattaa saunassaan?

Hailuodon sillan rakentaminen on alkamassa. Olimme jo aikaisemmin ihmetelleet, miksi siltaa ei rakenneta siihen salmeen, josta pääsee yli jo kävellen tukan kastumatta. Linnut siihen taitaa olla syynä eli tuo salmi on rauhoitettua aluetta.   Niinpä rakennetaan avomerelle 7 km silta-penger-yhdistelmä. Hintaa rakennelmalle tullee lähes 100 Meuroa. Eihän se ole kuin 100000 euroa/asukas? Tulee mieleen yksi tien parannus, jonka hyötyjä kartoitettiin myös jälkikäteen. Yleisin vastaus oli, että saatiin muuttokuorma ehjänä pois.  Hailuodosta varmaan tulee kesäparatiisi eli mökkitonteja käy kaupaksi?  Tosin rikoksetkin lisääntyy. Lossikuski on hyvä vartija. Hän tietää, ketkä ovat saaressa käyneet.

JPOS ja LAM olivat olleet kahvilla Töölössä. Samaan pöytään oli sitten istuneet myös Ahtisaaret. Ovat kuulema jo vanhoja tuttuja. Kirjallisuudesta oli keskusteltu. Mara oli suositellut yhtä kirjaa. JPOS oli todennut, että olen juuri lukenut ja toin sen nyt LAMille luettavaksi. Eli taitaa olla kirjallisuumaku saman suuntainen.

JN kertoi olleensa kerran Englannin cupin loppuottelussa.  Oli osunut jokin matka sopivaan aikaan. JN kirjoitteli puheita pääjohtajallemme, joka oli palloliiton puheenjohtaja. Rohkeana miehenä JN oli käynyt kysymässä, voisiko pj avustaa lippujen saannissa. Antoi käyntikorttinsa ja kehoitti käymään Englannin palloliiton toimistossa. JN oli silloin kai vielä alle 30:nen. Hän meni ja antoi käyntikorttin tiskin takana olevalle tytölle, joka lähti takahuoneisiin. Ovi aukosta kävi useampi herra kurkkimassa salaa. Jossakin vaiheessa JN sitten ehti hihkaista, että kortti ei ole hänen vaan hänen pomonsa, joka ajatteli auttaa lipun saannissa.  Nyt alkoi jo muitakin huvittaa, mutta liput järjestyi.  Minäkin olen kai kerran ollut matsissa ja kun yksi kaveri teki kentällä loistavat harhautukset minä tietenkin huusin kurkkusuorana. Ympärillä noin 100 henkeä kääntyi ihan hiljaisena tuijottamaan minua. Ymmärsin äkkiä, että olin keskellä vastapuolen joukkueen kannattajien katsomoa. Loppuajan oli sitten ihan hiljaa. Enkä taida sen jälkeen olla ollut jalkapallokatsomossa.

Mutta tulipa taas tavattua ja muistiinpanotkin kirjattua. Mistä tapaamisesta lie ollut?

Seuraavan tapaamisen hoitaa APi.  Aika on20.3.2019 kello 12.30.

Heikki