VUOSI 2018
Paikka:
Ravintola White Lady, vastuuhenkilö HJB
Aika:
16.01.2018 klo 12.30
Läsnä:
JPOS, TeuP, JN ja HJB
Taitaa flunssa-aallot
olla liikkeellä? Onhan niitä muitakin syitä olla estynyt. Esimerkiksi työ.
Mutta saimme vieraaksi kuitenkin Raimo Tapion Liikennevirastosta. Muistini
mukaan titteli on edelleen ylijohtaja. Rami on jo yliajalla eli oli suunnitelmissa
jäädä eläkkeelle, mutta kun on taas organisaatiouusdistus tulossa, niin oli
huono hetki. Valtiolla voi nykyisin olla 68 vuotiaaksi. Rami oli kai
teekkariaikana tiestössä liikenne- ja tutkimusjaostossa ja tieverkkojaostossa yhteisenä
vai sivusiko hommat vain molempia jaostoja? Onhan tuosta jo yli 40 vuotta?
Me olemme
olleet White Ladyssä aiemminkin. Nyt oli jo 9 kerta eli noin 8 % tapaamisista
on ollut siellä. Mutta mikä ettei. Tähtikabinetti on paras paikka pyöreällä
pöydällä, jonka ääreen mahtuu noin 10 henkilöä, mutta viidelläkin oli ihan
sopivaa. Lisäksi on noutopöytä ihan oven vieressä ja ruoka on hyvää. Eikä
hintakaan ole este. Voimme suositella. Ravintola 11:ssa olemme olleet 6 kertaa
siinä kadun toisella puolella ja Stockmannin vintillä 5 kertaa. On monessa
muussakin käyty, kun vain muistaisi käynnit, mutta lista nimistä ja päivämääristä
on koneella. Ja onhan sitä jotain keskusteluistakin muistissa.
Muistista
tulikin sitten mieleen se, että muistiinpanoja todella tarvitaan. Näyttää jopa
siltä, että, jos niitä ei tee kunnolla, niin seuraavana päivänä on jo vaikeaa
yhdistää joitakin sanoja asiaan? Tiestö lakkasi vuoden 1975
organisaatiouudistuksessa. Joukosta puuttuu joitakin tiestössä olleita, mutta
ikää alkaa olla kaikilla. Eli jos paikkoja vapautuu, niin vielä löytynee
täyttäjiä ja jatkuihan se tieverkko- ja taloustoimiston yhteistyö vielä
myöhemminkin. Joten kaipa porukka voi jatkaa? Ja onhan sitä isotkin firmat
vaihtaneet liikeideaa? Terveisiä noilta vanhoilta tutuilta tulee melkein
jokaiseen tapaamiseen.
Saimme kuulumisia
myös entisestä pääjohtajastamme Jouko Loikkasesta. Hän jatkaa edelleen
kävelylenkkejään, mutta kaipa ne ovat jo vähän lyhentyneet. Vielä 1980-luvun
alussa ne olivat usein yli 10 kilometrin mittaisia. Eli vointi lienee siten
kohtuullinen?
Oli puhetta
historiikistä ja parista lapsesta, mutta mitä? Taisi JN:n lapsi lähteä
vaihto-oppilaaksi Austraaliaan. Sen muistan, että vanhemmat eivät saa siellä
vierailla. Liikennevirastossa on isot muutokset tekeillä. Osa virastosta
yhtiöitetään, mutta enpä käy arvailemaan mitä. Soteuudistus vaikuttaa myös. Tai
oikeastaan sen kylkiäisenä tuleva maakuntahallinto. Tienpidosta ei uudessa
tilanteessa ei ole juuri keskusteltu julkisesti eikä ole lehdetkään
kirjoitelleet. Kuitenkin on tulossa merkittävä muutos. Ramikaan ei näistä montaa
sanaa sanonut, mutta sehän on niin, että mitä vähemmän asiasta tietää, sitä
vaapaammin voi kirjoitta. Eli on toimittajan vapaus.
Teitä hoitavia
ELY-keskuksia on nyt kai 9. Maakuntia tulee olemaan 18. Joten noilla
Ely-porukoilla on jakautumisen paikka. Ja kun nyt kussakin on asiaa hoitanut
yksi osaava asiantuntija. Nyt pitää jostakin repiä toinen mokoma lisää. Lisäksi
hallinnollisiin asioihin pitää löytää uusia henkilöitä. Eli on odotettavissa
merkittävä hallinnollisten kustannusten kasvu? Ja myös teknisen henkilökunnan
määrä varmaan kasvaa, kun toimipaikkojan määrä tuplaantuu? Tehtiin aikoinaan
melkoin urakka, kun tiepiirien määrä vähennettiin 13:sta 9:ään. Siinä
käytettiin koviakin sanoja.
Lisäksi on
tuo päätöksen teon uudistuminen. Menee kuvitteluksi, kun ei ole kerrottu. Mutta
oletus on, että Liikennevirasto tai vastaava edelleen jakaa tienpidon rahoja ja
ohjaa toimintaa, jos pystyy. Valtakunnan pääteiden isot investoinnit jäävät kai
viraston vastuulle, mutta kaikki muu mennee maakuntahallinnolle? Heillä on
sitten aika vapaa pääntävalta? Jos valtakunnallinen virasto jakaa rahat
maakuntahallinnolle, niin heillä on kai sitten valta käyttää rahat, mihin
poliittisesti valittu porukka päättää. vaikka uimarantojen kunnostamiseen? Eli tienpitoon
osoittetuja rahoja voi käyttää ehkä muuhunkin toimintaan? Lisäksi maakunnan
poliittisesti valitut henkilöt voivat käyttää rahat omien kuntiensa kyläteihin?
On tästä muistikuvia noin 40 vuoden ajalta, mitä poliitikot haluavat. Eli
päätiet voivat jäädä toiseksi ja odottelemaan tilanteen huonontumista niin,
että asia pitää hoitaa valtakunnallisella investoinilla. Maakunnan poliitikoille
tulee siis päätettäväksi valtakunnan etu vastaan paikallinen etu? Kumpikohan
siinä voittaa?
Mielenkiintoista
on myös nähdä, miten kunnossapidon taso muuttuu maakunnan rajalla. Tien
merkityshän on eri maakunnille erilainen ja niin voi sitten käydä myös tien
kunnolle.
Valtakunnalliselle virastolle ei varmaan jää suurtakaan valtaa
korrdinoida asiaa? Kokemuksesta voin todeta, että käsitys tasapuolisuudesta on
virkamiehillä ja poliitikoilla erilainen, kun on kyse näistä poliitikolle läheisistä
asioista. Eli olisi jo aika lehdissäkin kirjoitella näistä tienpitoasioista?
Harmi, että ei ole enää tuttuja toimittajia?
Kokouksissa
nukahtelijoista keskusteltiin myös. Oli heitä meilläkin. Eräs esimerkiksi
näytti nukahtavan joka kokouksessa, mutta eipä meille selvinnyt, oliko se vain
tarkkaa kuuntelua. Hän nimittäin aina silloin tällöin puuttui keskusteluun ja ihan
asiasta. Mutta heräsikö hän ja tunnisti ensin missä mennään?
Tammikuun
alussa on taas tiedotettu liikenteessä kuolleista. Viime vuonna kuoli vain noin
viidennes siitä, mitä vuonna 1972, joka aiheutti UKK:n kuuluisan uuden vuoden
puheen. Minulla on muistikuva, että ensimmäisenä arkipäivänä osastollamme
silloin juostiin eli puhe vaikutti heti. Onkohan muistikuva oikea?
Parlamenttaarisen liikennekomiteanhan tuo puhe poiki. Sitten tuli ensin
kattonopeus ja vuodenaikakohtaiset nopeusrajoitukset ja vielä myöhemmin
tiekohtaiset. Ja tapahtui sitä paljon muutakin. Mutta edelleen on tehtävää. Mm.
vinot tasoylikäytävät ovat vaarallisia. Etenkin kuorma-autoista on vinosti
taaksepäin huono näkyvyys. Kotikylän autolijalle kerran rysähti ja syyt sai
apumies, joka oli sanonut ”anna mennä vaan”. Jälkikäteen kysyttäessä tämä
sanoi: ”nuo kaapungin valot minua niin erreyttivät”.
Kielitodistuksen
hankinta oli aikoinaan myös kokemus sinänsä. Melkein kaikki kävivät suorittamassa
sen samalle henkilölle, joka päästi kuulema läpi kolmella lauseen
ymmärtämisellä. ”Stäng dörren!” Öpnä fönstret!” Ja ”Avgift 5 mk”. Minä en
koskaan kiellikoetta suorittanut, mikä näkynee edellä kirjoitetusta. Minä olin
työsopimussuhteinen melkein koko urani. Vain yhden kerran hain työpaikkaa eli
ensimmäistä. Sitten muutokset tapahtuivat vain sopien. Virkaan siirryin vasta
ihan lopussa, kun kaikki siirrettiin kerralla ja silloin ei kielitodistusta
kyselty. Tosin otin minä kerran vastaan täysin ruotsinkielisen lähetystön. Oli
minulla kuitenkin luotettava tulkki eli Ole Norrback, joka tuli lähetystön mukana.
Huomasin, että herätti kunnioitusta, että edes yritin puhua ruotsia. Vai
johtuiko hymyily siitä, että puhuin Kuggoms-svenskaa enkä kirjakieltä. Kuggoms-svenska
on melkein yhtä vaikeaa kuin Närpes-svenska, jota opin vähän PeeHoolta.
Presidentin
vaaleissa ovat viimeiset tentit ja ennakkoäänestys taitaa alkaa jo tänään. Eli
kaikki äänestämään, vaikka tulos vaikuttaisi miten varmalta.
Keskustelimme
myös korkeiden virkamiesten mokailusta. Niitähän on viime aikoina olut jopa
kymmenkunta. Ensimmäinen kommentti oli, että ensimmäisissä otsikoissa lehdet
repäisevät ja otsikot ei kerro koko totuutta. Jälkeenpäin tulee sitten joko
puolustavia tai vielä pahempia uksityiskohtia. Mutta taas tuli kokemus mukaan
eli olen varma, että mihin kana karvoistaan pääsee, kuten vanha suomalainen
sananlasku sanoo. Kyllä meillä tiehallinossa kerran luottamuksen menettänyt oli
aina kontrollissa.
Seuraava
tapaaminen on 20.2.2018 kello 12.30 ja APi hoitaa järjestelyt. JN varasi nyt jo
oikeuden seuraavan järjestelyihin. On se hyvä, että asia on noin haluttua,
mutta selvitään kuitenkin ilman riitelyä.
17.01.2018 Heikki Block
