sunnuntai, elokuuta 20, 2017

Tapaaminen nro 116 / 15.8.2017




Paikka: Ravintola Vista Espoo, vastuuhenkilö APi
Aika: 15.8.2017 klo 12.30
Läsnä: MLe, JN, TeuP, TOE, APi ja HJB

Reilut 12 vuotta ja 115 tapaamista sitten kokoonnuimme Kosmokseen JPOS, TeuP, MLe ja minä. Sovimme, että tapaamme paikoissa, jotka ovat olleet 40 vuotta samalla paikalla ja samalla nimellä. Eli silloin oli kulunut noin 40 vuotta työuramme alusta. Onhan noita paikkoja ollut. Monessa paikassa olemme olleet useampaan kertaan. Nyt oli APi valinnut poikkeavan paikan, jota hän myös pyysi anteeksi. Me annoimme. Olivathan järjestelyt muutenkin poikkeavat ja ainutkertaiset. Paikka oli Golf-radan ravintola siellä Turvenuijan tiellä. Radalla oli paljon väkeä. Tuli mieleen erään konsultin lausahdus noin 20 vuoden takaa, jolloin hän totesi, että ei enää mahdu golfiakaan pelaamaan työaikana, kun kentät ovat täynnä virkamiehiä. Nyt oli kuitenkin vielä loma-aika?

Tämä jutustelun dokumentointi on viivästynyt. En pitänyt sitä kiireellisenä, koska iltasella tv-kanavat uutisissaan kertoivat valtaosan tärkeimmistä keskustelun aiheistamme. Ja onhan tässä ollut paljon kaikenlaista.

Aluksi keskustelimme pitkään sukututkimuksesta. Sitä oli harrastanut yllättävän moni meistä. Nykyisin, kun kirkonkirjat noin vuosilta 1700-1900 ovat netissä, työ on paljon helpompaa kuin vielä 10 vuotta sitten, jolloin oli kierrettävä eri seurakuntia ja kanneltava monia painavia kirjoja, jotta pystyi varmistamaan tiedon oikeellisuuden. Kirkonkirjat eivät ole virheettömiä. Erityinen virhelähde on kopiointi tilanne. Siinä tapahtuu numeronlukuvirhe tai rivisiirto hyvin helposti. Itse löysin mm noin 1880 syntyneen henkilön syntymäpäivä, joka oli maaliskuussa. Jo lastenkirjaan tuo oli kopioitu väärin syyskuulle. Perhekin ilmoitti minulle tuon väärän päivän. Onkohan henkilö itsekin viettänyt syntymäpäiviään koko ikänsä vääränä päivänä? Syntymäkirjaukset tehtiin likimain kastepäivän mukaisessa järjestyksessä, joten tuo maaliskuun päivä tuskin on virheellinen?

Kiira aiheutti myös mielipiteiden vaihtoa, mutta minä olen nyt unohtanut, mitä tuo lyhennys tarkoittaa ja siksi myös keskustelun eli muisti alkaa temppuilla? Enpä taida olla ainoa, mutta huolestuttaa silti. Onneksi sen ymmärrän. Kinata saatan silti, jos tuntuu kivalta.

Tapaamisemme osui junalakon aikaan. Veturin kuljettajat eivät hyväksyneet sitä, että kalusto yhtiöitetään. He haluavat järjestelmän, jossa jokainen kilpailija ajaisi omalla kalustollaan. Olisihan se selkeämpää, mutta ei toimisi. Kuka uskaltaa tehdä tarjouksen, jos ei ole sillä hetkellä kalustoa ja jonka tilausaika on muutama vuosi? Meillä ja Venäjällä on tuo leveämpi raideväli, joten kalustoa on valmiina vain VR:llä ja Venäjän rautateillä. Jos nämä eivät vuokraa, niin tilaukseksihan se menee. Eli veturimiehillä on jokin muu syy ja se on varmaan oman leivän leveys ja särpimet?

Bussien ja ratikoiden linjat muuttuivat myös päivää ennen. Moni meistä ihmetteli, miten voidaan muuttaa lähes sata vuotta opiskellut käytännöt? Miten turistitkaan nyt löytävät oikeat ratikat? Niinpä. Tosin minä en ole enää vuosiin lähtenyt mihinkään selvittämättä reittioppaasta, millä parhaiten pääsee. En edes aikatauluja ole hankkinut. Mutta ei tuo HSL:n tiedotus ihan putkeen mennyt. Minulle jäi mielikuva, että heille oli tärkeämpää kertoa, missä järjestyksessä asioista on päätetty kuin se, mikä todellisuudessa muuttuu. Minä olisin halunnut esim. oman bussini selosteen lyhyesti näin: ”72 on maanantain 61 ja päätepiste muuttuu Tapanilasta Siltamäkeen.”   Yksi selvä rivi. Nyt huomasin tuon päätepysäkin muutoksen pysäkin taulusta. Ratikoissa sitten onkin isot muutokset 3A ja 3B ovat ajaneet kai 100 vuotta, mutta nyt on systeemit ihan muut. On siinä ikäihmisillä oppimista? Lisäksi asiaa soti se, että raidetyöt eivät valmistuneet ajoissa, joten tuli heti poikkeuksia.

Tuon Vistan nurkalla oli liikenneympyrä. Siinä Tarvontieltä tullessa piti valita ulompi kaista. Monessa muussa paikassa ulompaa kaistaa käytetään vain poistumisvaiheessa eli yhdellä neljänneksellä. Siksi torvet soivat tuossa ympyrässä usein. Tulin sunnuntaina Lahden tieltä Kehä III länteen. Oli taas kolme autoa rutussa. Sieltä sitten puikkelehdin rojujen läpi varovasti eteenpäin. Kehä III on kaksi liian lyhyttä liittymäväliä. On tuo Hakkilan ja Suutarilan liittymät. Molemmissa on se tilanne, että lyhyellä matkalla on sekä poistuvia että liittyviä ja heidän ajolinjansa risteävät. Jos tuossa ei ole tarkkana ja yhteisymmärrystä siitä, miten toimitaan, niin peltiähän siinä rutistuu. Noita liian lyhyitä liittymävälejä on ilmestynyt moneen muuhunkin paikaan, koska enää ei ole välityskyvyllä ja turvallisuudella samaa merkitystä kuin aikaisemmin. Jokaisen liikepaikan pitää saada oma liittymänsä.

Merkitsin muistiin vain avainsanoja keskustelusta ja nyt viikkoa myöhemmin ei enää kaikki aukea. Näitä ovat mm. Lontoon bussit tai hissit, urakat, naiset (niistähän me aina keskustelemme vielä). Tosin nyt taisi aiheena olla testosteronit. Oli Lontoossa pari aika riskin näköistä matalaäänistä naisjuoksijaa. Mutta missä vedettään raja siihen, kuka on nainen ja kuka mies?  Joku uimari oli vaatinut toisen diskaamista sillä perusteella, että kilpailijalla oli 52 numeron jalka eli käytännössä räpylät. Siitä tuli mieleen pomomme, jolla oli tuon kokoinen jalka. Hänellä oli kalossit siinnä käytävällä naulakon alla. Joku sai päähänsä askarrella noihin kalosseihin sopivat airot. Sattui vain niin, että pomolla oli juuri silloin huoneessa ulkomaisia vieraita. Ulostulessa pomo ei ymmärtänyt huumoria, mutta ulkomaiset vieraat kyllä ymmärsivät mistä oli kysymys.

Doping sen sijaan avautuu. Lontoossa oli noita dopingista kärähtäneitä mukana ja heille buuattiin. Oikein? Joku suomalainen kertoi, että jo lapsena nautitusta dopingista on hyötyä koko uran ajan, koska se mahdollistaa silloin vaativamman harjoittelun ja muokkaa ominaisuuksia. Mutta missä on raja? Voidaanko vahtia, mitä lapsena harjoitteluaikana nautitaan?

Espoon urheilu on monen mielestä järkyttävää, erityisesti joukkueurheilu. Salonoja on merkittävä vaikuttaja. Mutta on myös kiistelty. Pelottaako hänen nimensä muut sponsorit pois? Vai onko kyse siitä, että Espoon isoilta kansainvälisiltä yhtiöltä ei ole käyty edes kysymässä? Joku totesi, että Orionilla ei ole käyty edes tuulikaapissa asti. Siitä tuli mieleen juttu tuon Orionin vihkiäisistä vuodelta 1966, joka jäljempänä.  Tosi asia on, että ilman sponsoreita ei joukkuelajit enää ylätasolla toimi. Katsojia on yleensä alle 5000. Pääsylipuilla ei taideta pystyä maksamaan edes kenttäkuluja järjestyksen valvojineen? Nykyisinhän taitaa pääosa pelaajista olla ammattilaisia? Joukkueiden jäsenistä puolet on afrikkalaisia. Tosin heidän liksansa on huhujen mukaan ruoka, yökoppi ja 500 € rahaa kuukaudessa. Eli he ovat täällä keräämässä meriittiä parempiin seuroihin?

Ja sitten se Orionin juttu kesältä 1966. Olin päällystystöissä levityspään pomona ja päällystimme toistakymmentä pääkaupunkiseudun paikallistietä. Yksi niistä oli Mankkaantie Espoossa. Taisi olla noin 2 km:n pätkä eli aamulla aloitettiin ja illalla valmiiksi, jotta ei tarvitse koneita siirtää työaikana. Kun noita pätkiä oli paljon ja kaikissa sama tavoite eli päivässä valmiiksi, tuli yhden viikon aikana jopa 95 työtuntia viidessä päivässä. En suosittele. Minulla meni silloin tuosta muistista osa, eikä se koskaan palannut entiselleen.
Puolen päivän aikaan tuli vastaava sanomaan, että Orionin rakennus vihitään kello 14 (vai oliko kello 16?) ja silloin ei saa olla yhtään työkonetta näkyvissä, kun Tasavallan presidentti saapuu. Kysyin, mistä suunnasta tulee? Etelästä. Kritisoin, että et sitten voinut eilen sanoa, olisimme aloittaneet toisesta päästä. Ei ollut poliisi tiedottanut. Pikaisen pyörähdyksen yhteydessä huomasin noin 200 metrin päässä Orionin risteyksestä mäen, jonka taakse koneet saadaan piiloon. Seuraavaksi mietin työjärjestyksen uusiksi. Mehän teimme niin, että päällystimme Presidentin tulotien ensin. Sitten koneet mäen taakse ja minä olin vahdissa ja kun Presidentin auto oli ohittanut minut, annoin merkin, että koneet tänne. Vihkiäisten aikana päällystimme paluutien. Oli presidentillä tasainen väylä molempiin suuntiin eikä hän varmaankaan huomannut tilanteessa mitään ihmeellistä. Eipä tainnut huomata kukaan muukaan?
Seuraavan tapaamisen ajankohdaksi sovimme 12.9.2017 ja kello 12.30. TOE valitsee paikan.

Poislähteissä huomasin, että pihassa oli sähköautojen latauspiste ja olihan siellä meidän sähköautomiehemme tutustumassa tasoon. Paluu matkalla oli sitten jo ns. ruuhka-aika. Mutta eipä juuri junalakosta huolimatta ollut. Kehä I:llä ajelin keskimmäistä kaistaa. Oudolla tiellä tulkitsin, että oikeanpuolimaiselta poistutaan ja liitytään. Minähän ajoin suurinta sallittua eli mittari näytti 85 km/H, koska mittari virhe on tuo 5 km/H.  Mutta huomasin, että minut ohitettiin jatkuvasti sekä oikealta että vasemmalta. Rajoitukset eivät näköjään koske kaikkia tai sitten muut hyödynsivät vielä tuon sallitun ylityksen 3 km/h ja huomautuksella selvitettävän osuuden, joka taitaa myös olla 3-5 km/H.

Heikki Block