Paikka:
Ravintola Pompier, vastuuhenkilö LAM
Aika:
18.2.2016 klo 11.00
Läsnä:
JPOS, MLe, TeuP, ToE, JN, LAM ja HJB
Edellisen
kokouksen jälkeen MP ilmoitti, että hänen osaltaan nämä kokoukset olivat nyt
tässä. Sopiva osallistuja määrä on noin 8. Liian iso pöytä johtaa tilanteeseen,
jossa toinen pää ei tiedä mitä toisessa päässä keskustellaan. Mietimme, kuka
kutsuttaisiin mukaan. Tulijoita olisi kuulemma sen verran, että kannattaisi
varmaan miettiä jonkinlainen hakumenettely ja sitten siihen karsinta ja sen
jälkeen haastattelu ja sitten valinta. Headhuntteria emme kuitenkaan palkkaa.
Nykyisinhän isoissa firmoissa palkataan jo puheenkirjoittajatkin erikseen.
Meistä jokainen on kirjoittanut useita puheita pomoille, mutta oman toimen
ohessa.
Pompier
on entinen VPK. Eli kävimme täällä jo kerran aikaisemminkin. Silloin soi
musiikki niin kovalla, että kukaan ei kuullut toisten puheista juuri mitään.
Kovaa soi nytkin, mutta meilläpä oli kabinetti. Siitä johtui tuo varhainen
aloitusaikakin. Ravintola on niin suuressa suosiossa, että ennakkovarauksia ei
vastaan oteta. Piti siis olla kello 11 ovella ravintolan auetessa, jotta voi
itse varata paikan. Ja täyttä siellä olikin. Kassalle oli koko ajan noin 30–40
henkilön jono. Ravintolassa näytti olevan vain kolme henkilö töissä, kassa oli
kokin asussa ja kaksi neitoa tyhjensi pöytiä käytetyistä astioista. Jos halusi
olutta ruuan kanssa, se piti hakea kassan kautta ja oli vain keskiolutta. Muutenkin
valikoima taisi olla pari laatua viiniä ja kahta laatua keskiolutta. Eihän sitä
viitsinyt jonottaa, mutta toinen neidoista kävi sen sitten meille hakemassa,
vaikka olikin vastoin periaatteita. Mutta niin oli ruokalistakin. Valittavan
oli hernekeitto ja pannukakku tai kampelaa. No oli kolmas valintakin eli molemmat.
Tuo
perinteikäs ravintola VPK on varmaankin ollut palomiesten kerhona aikoinaan.
Seinillä on edelleen palopäälliköiden ja – asemien kuvia. Isommista joukoista
on käytetty nimeä komppania, joten lienee kurikin ollut vähän samanlainen kuin
armeijassa. Paloa sammutettaessa on varmaan tärkeää, että kaikki tekevät työnsä
sovitulla tavalla, jolloin vahinkoja saadaan minimoitua. Aikoinaan oli
jokaisella tehtaallakin oma palokuntansa. Mietimme olivatko ne VPK:n nimellä
vai tehdaspalokunnan nimellä? Varmaankin jälkimmäisellä, koska eihän tehtaalla
ilman palkkaa odoteltu palon syttymistä. Tielaitoksellakin oli aikoinaan oma
palokuntansa ja sen henkilöt nauttivat ansaittua palkkaa. Tuo palokunta oli
lentoasemalla. Turvallisuuden vuoksi se oli tärkeä vaikka tehtäviä oli vähän.
Onneksi. Niinpä sen jäsenillä oli aikaa pelata jalkapalloa. Helsingin puulaakisarjassa
oli sääntö, että TVL:n joukkueessa ei saanut olla kuin puolet palokunnasta. Se
porukka oli sen verran hyvin harjoitellut.
Oli
meille vieraskin sovittu, mutta hänelle oli tullut jotain tärkeämpää tekemistä.
Olimme
niin lähellä Polia ja entistä opinahjoamme, että niistä riitti juttua. Nyt esim.
muutamat yliopiston suunnittelevat järjestelmää, jossa ensin on kaikille yhteiset
opinnot ja vasta sitten erikoistutaan. TKK:ssa tämä käytäntö oli jo ainakin 60
vuotta sitten. Eli aloitimme ns. yleisellä osastolla, jossa opiskeltiin
matematiikat, fysiikat, kemiat, kansantaloudet yms. Tämä kesti kaksi vuotta ja
siitä sai ns. pikku-diplomin. Tosin virallinen nimi oli
Diplomi-insinööritutkinnon ensimmäinen osa. Sen suorittamiseen oli aikaa kolme
vuotta. Sen jälkeen oli anottava eri vapautta. Todistus oli komea, sinetit ja
kaikki. On se hyvä, että yliopistoissakin jotain opitaan. Yliopistoissahan on
perinteisesti arvostettu opiskelun vapautta, mutta joskus olisi tehokkuuskin
paikallaan.
Korkeakoulun
entiset tilat taitavat olla vielä ammattikorkeakoulun käytössä. Eikä rakennus
taida oikein muuhun käyttöön sopiakaan. Onhan siellä ainakin kolme iso noin 500
hengen luentosalia ja muuta pienempi päälle. Opiskeluajalta tuli mieleen se, miten
tärkeää osaa hyvät prujut näyttelivät. Olimme saaneet sovelletusta
matematiikasta harjoitustyön, joka koski muistaakseni jotain matriisilaskentaa.
Eihän sitä tuntunut kukaan osaavan. Mutta keskiviikkona kiersi huhu, että käytävällä
saa torstaina kolmella markalla ostaa ratkaisun. Kauppa kävi ja tehtävä
luovutettiin perjantaina viimeisenä päivänä. Aikanaan saatiin myös assistenttien
käsittelemät paperit takaisin. 497 oli vastannut oikein ja 3 väärin. Mutta nämä
3 nostivat metelin ja vaativat assistenteilta selvitystä, missä olivat tehneet
virheen. Ei heillä virhettä ollut, mutta nuo 497 oli prujattu ja siinä prujussa
oli virhe. Taisivat assistentti haudata asian hiljaisuudessa. Mutta kyllä
tuosta jäi vahvasti opetukseksi, että enemmistökin voi olla väärässä.
TKK:n
ruokapaikatkin muisteltiin. Pikkula oli kellarissa ja siellä oli mm.
karsintakurssien aikaan koko kuukauden tarjolla jauhelihapihviä, mutta joka
päivä eri nimellä. Nimi vaihtui lisukkeilla Hampurin pihviksi, puutarhurin
pihviksi, Lindströmin pihviksi jne.. Maalaispoika huomasi äkkiä, että
kaupungissa osattiin asioita kehitellä. Poliolla käytiin myös syömässä, joskus
jo fuksina jopa oluella. Keskiolut maksoi 78 markkaa ja A-olut 98 markkaa.
Siinä sitä harkittiin kumpaan rahat riittää. Minulla on laskemat siitä, mihin
koko ensimmäisen vuoden rahani käytin. Keskimääräiset kuukausimenot olivat 250
markkaa ja se sisälsi myös asunnon. Kesken kauttahan sitten markan arvo
jaettiin sadalla ja tuli pennit käyttöön. Manala oli yksi ruokapaikka ja
Eerikin kadulla oli baari, jossa syötiin usein.
Venäjästä
ja sen käyttäytymisestä keskusteltiin myös. Joku Venäjän tutkija oli sanonut,
että Neuvostoliitto tulee aikanaan olemaan vain lyhyt episodi Venäjän
historiassa ja siitä tuskin enempää mainitaan. Yhden jäsenemme isosetä oli
aikanaan joutunut vaikeuksiin 1900 luvun alkupuolella. Oli tapettu Venäjän
armeijan upseeri. Ainoa johtolanka oli jäähän jäänyt jalanjälki. Äkkiähän sitä
löytyi kolme nuorta miestä joilla oli jälkiin sopivat kengät. Tuomio oli
kahdelle täysi-ikäiselle hirttotuomio ja alaikäiselle isosedälle elinkautinen.
Tuomiot pantiin myös täytäntöön. Isosetä oli päässyt vapaaksi vallankumouksen
jälkeen. Silloin kai vapautettiin kaikki, jotka oli tuomittu tsaariin kohdistuvista
rikoksista?
Akateemisessa
kirjakaupassa myydään nyt taskulaskimia suurella alennuksella. Kun totesin,
että minulla on edelleen Valittujen Palojen tilauslahjana saatu laskin ja on
riittänyt ihan hyvin. Joku siihen totesikin, että taskulaskimista ei ole ollut
muuta hyötyä kuin, että on voinut ottaa munia raapiessaan neliönjuuren.
Oli
puhetta monesta muustakin asiasta, mutta en saa muistiinpanoista selvää enkä
muista. Tuohon ei ole alkoholilla osuutta, sillä sehän ei ollut ravintolan
erikoisalaa.
Jälleen
kerran kokoonnuimme penkinpainajaispäivänä ja kuten kuvat osoittavat sulaa ne
karamellit vielä vähän vanhemmankin suussa.
Seuraava
tapaaminen sovittiin 22.3.2016 ja kello 12.30. Vastuuhenkilönä on MLe
HJB / 20.2.2016
