HJB MUISTELEE 87/ NIMITYKSIÄ

HJB / 31.3.2015

Taitaa olla vuosi edellisestä muistelusta. Syynä on se, että ei oikein muistu mieleen, mitä olen aikaisemmin kirjoitellut. Olen lukenut vanhoja tekstejä, mutta noin tylsien tekstien lukeminen kestää ja pitäisi tehdä vielä muistiinpanojakin, jotta jäisi mieleen, mistä olen kirjoittanut.

Meillä oli jo tiestötoimistossa jaostoja ja jaostoilla tietenkin päälliköt. Organisaatiouudistuksen jälkeen myös taloustoimistoon määriteltiin neljä jaostoa, toiminnansuunnittelu, budjetointi, tiepolitiikka ja ohjelmointi. Ja niin työt jatkuivat. Tehtiin joskus palkankorotusesityksiä ja jotain saatiinkin.

Meillähän oli vt. pomona ensin Urpo Castren. Ensimmäinen vakituinen nimitys oli Esko Pekkarinen. Esko kinasi mielellään, erityisesti tili- ja hallintoihmisten kanssa, mutta myös meidän. Muistaakseni olen jo aikaisemmin maininnut, että minun ja Eskon ensi tapaaminen alkoi kovalla huudolla Katariinantiellä jo ennen näköyhteyttä.

Eräänä päivänä Esko jakoi meille neljälle A4-paperin, joissa oli nimitys jaostopäälliköiksi. Mehän tuota heti ihmeteltiin, että miksi nyt papereita tehdään? Olimmehan jo pari vuotta melkein kaikki hoitaneet töitämme jaostopäällikön nimikkeellä.

Mehän asiasta innostuimme niin, että suunnittelimme nimitysuutisen lähettämistä Kauppalehteen, joka taisi silloin olla ainoa nimityksiä kuvan kanssa julkaiseva lehti. Emme kuitenkaan lähettäneet. Taisi olla kiireellisempiäkin tehtäviä.

Syykin sitten selvisi. Työsopimussuhteisten työehtosopimuksessa oli palkkaryhmäluokittelu ja tuon paperin vuoksi meidät nostettiin yhtä ryhmää ylemmäksi, ainakin minut ja JN. MLe oli virassa ja RL:n työehtosopimusta en tuntenut. Esko oli tämän oivaltanut ja sai näin meille tuntuvan palkankorotuksen. Ehkä hän halusi palkita meidät tai sitten vain kokeilla alkaako henkilöstötoimisto riidellä?

Olihan noita palkankorotusesityksiä tehty minulle aiemmin ja usein. Joka kerta henkilöstötoimisto oli kuitenkin nipistänyt esityksestä 10–20 % pois. Tuo ajattelutapa, että aina pitää jotain karsia oli ärsyttävää. Minä jopa suunnittelin vieväni henkilöstötoimistolle yhden korotuksen jälkeen kahvipullat, joista olisin jokaisesta haukannut palan pois. Ei kuitenkaan pokka riittänyt kinaamaan. Esko sen olisi varmaan toteuttanut, jos olisin hänelle ehdottanut?

Kun me saimme nuo korotukset, niin OA rakennustoimistosta halusi myös. Hän sai kuitenkin esitykseensä vastauksen, että eihän sinun asemasi ole puhelinluettelossa mihinkään muuttunut. Hän kun oli aakkosjärjestyksessä jaostossaan muutenkin ensimmäisenä. Vasta neuvo, että pyydä päällikköä tekemään aito nimityspaperi, niin hän sen korotuksen sai.

Mistä tämä nyt tuli mieleen? Oli HS:ssä 29.3.2015 oheinen nimitysuutinen. Se toi mieleen muistot meidän nimityksestämme.

HJB / 31.3.2015

Tapaaminen nro 93 / 12.3.2015

Paikka: Ravintola Messenius, vastuuhenkilö JN

Aika: 12x.3.2015 klo 12.30

Läsnä: JPOS, MLe, ToE, JN, LAM ja HJB

Siite- ja katupöykausi on alkanut. Tullessakin juuri edellisenä päivänä siivotusta kadusta lähti bussin tullessa valtava pölypilvi. Siksi pari vakituista puuttui.

Vieraanamme oli entinen työtoverimme Kirsti Suniala, joka tunnetaan myös salanimellä Kukka Kimpula. Olihan siellä muitakin, joista voisin mainita pari entistä puoluejohtajaa, pääministeriä ja Presidenttiehdokasta. Jääköön heidän nimensä mainitsematta, koska istuivat eri pöydässä.

Kikkahan aloitti TVH:ssa silloiseen tapaan hyvin nuorena. Ensimmäinen titteli taisi olla jotakin III-luokan tilapäisen väliaikaisen toimistoapulaisen sijainen. Nuo tittelithän selittyvät sillä, että jokainen virka oli perustettava budjetissa ja myös määriteltävä tarkasti. Valtion leivästä sanottiin, että se on pitkä mutta kapea, mikä ei ihan pitänyt pituuden osaltakaan paikkaansa. Muistaakseni tuo sana väliaikainen tarkoitti sitä, että virka oli perustettu vain yhdeksi vuodeksi. Jos sitä ei budjetissa jatkettu, niin se lakkasi. Jotkut elivät aina budjettia hyväksyttäessä mielenkiitoisia aikoja. Budjetin hyväksyminen siirtyi usein alkavan vuoden puolelle ja silloin ei ollut täyttä varmuutta saako alkuvuodesta palkkaa.

Osaston esikunta Kaisu Valkaman johdolla hoiteli noita virkaketjuja. Jonkun lähtiessä pois, nimitettiin virkaan sijainen ja hänen virkaansa taas joku muu sijainen. Nämä ketjut taisivat olla joskus jopa 10 hengen pituisia. Siinä piti olla tarkkana, ettei kukaan pudonnut tyhjän päälle, kun virka aikanaan täytettiin. Käytännössä taisi Kaisu hoitaa myös nuo vt-nimitykset? Työssä Kaisulla oli pari apulaista, josta toinen oli Kikka.

Aktiivisena henkilönä Kikka ehti hoitaa TVH:ssa monenlaisia asioita. Hän oli muistaakseni aktiivinen myös ammattiyhdistyksessä. Eläkkeelle Kikka jäi vuonna 2011 yksityistieasioiden parista. Hän kirjoitti useita artikkeleja mm Tieyhdistyksen lehteen ”Yksityistiet”. Ei hän ole osannut vielä rauhoittua eläkkeellä ollessaan. Kesäpaikkakunnalla hän on ollut aktiivinen kyläyhdistystoiminnassa ja kirjoitellut artikkeleita Puruvesilehteen. Nyt kuulemma yrittää siirtää töitä muille. Kylätoimikunnat kun ovat nyt erityisen ahtaalla. Heille on annettu kunnan avustuksia toimintaan, mutta nyt vastaus on, että hakea saa, mutta rahaa ei ole.

Oheinen valokuva on noilta Espan ajoilta, jolloin valmistauduttiin osaston keväiseen ulkoiluiltapäivään.

Muistelimme myös Kaisu Valkamaa enemmänkin. Hän oli osaston äiti, vääpeli tai miten nyt kukin haluaa asian ilmaista. Hänen käsissään oli kaikki asiat, joskus jopa tiesuunnitelmat. Skogen sairastaessa hän nimittäin vei aina illalla matkalaukullisen papereita Skogen kotiin ja kävi sitten seuraavan päivän vaihtamassa sen uuteen. He kun asuivat samalla suunnalla Hämeenkylässä? Kikka muisteli myös saaneensa Kaisun läksiäisissä lasin päähänsä. Sen kuulemma heitti yksi meistä, tosin ei tahallaan.

Kaisu oli aktiivinen myös väestösuojelussa. Minulla on vieläkin autossa hänen myymänsä ensiapuohjekirja. Tosin voisi olla jo uudempi, koska kirja on jo 50 vuoden ikäinen. Kaisua myös kunnioitettiin. Hänen luokseen insinööritkin menivät pikkutakki päällä ja kohteliaasti tervehtien. Saattoi vaikuttaa se, että tiesimme hänen vaikuttavan työpaikkapäätöksiin. Kaisuhan minutkin otti töihin suoraan armeijasta. Perusteluhan oli se, että minulla ei ollut partaa, kilpailijalla oli. Niinpä kilpailija sai siirtyä VTT:lle.

Kaisu Valkama kirjoitti myös kirjan ”Pikkulotta Salli”, ehkä omista kokemuksistaan? Yksi meistä oli saanut ko. kirjan myös Kaisulta muistoksi.

http://books.google.fi/books/about/Pikkulotta_Salli.html?id=xXnkHAAACAAJ&redir_esc=y

Pasilan virastotalon ongelmia muistelimme. Se taisi olla ainakin meidän aikana kohtuullisen sairas talo. Kikaltakin astma hävisi, kun hän jäi eläkkeelle. LAM oli aikoinaan puuhaamassa rakennuksesta kunnon tutkimusta. Tari Haahtela taisi olla toinen tutkijoista. Taloahan rakennettiin öljykriisin aikana ja jälkeen. Silloin inflaatio oli suurimmillaan jopa 25 % vuodessa. Kustannusarvio siis nousi varmaan nopeammin kuin hanke sai rahaa? Näin kävi ainakin tiehankkeille. Siksi hankkeesta karsittiin kai kaikki mahdollinen.

Hankkeen valmistuessa vuonna 1982 oli puhelinkeskus jo täysin vanhetunut. Sehän oli tilattu yli kymmenen vuotta aikaisemmin ja seisonut jossakin varastossa. Samoin hissit olivat 10 vuotta vanhoja. Talon ilmastointijärjestelmästä oli jätetty kosteutus pois. Niinpä siellä talvella mitattiin alle 10 olevia kosteusprosentteja. Taisi ilmastointijärjestelmästä puuttua vielä suodattimetkin? Tilalle oli kai laitettu vuorivillapaalit, joka levitti hienoa vuorivillapölyä koko taloon. Muuan työtoverimme ei voinnut työskennellä koko talossa. Niinpä hänen virkahuoneensa olikin sitten Mäntsälän tiemestaripiirissä.

Vielä 2000-luvulla huomattiin, että käytävien alaslaskettujen kattojen eristyksenä oli käytetty suojaamattomia vuorivillalevyjä. Niinpä siellä välitilassa kävi melkoinen pölymylly, kun ilmastointikanavat eivät olleet ihan tiiviitä. Niitä sitten alettiin vaihtaa minun jäädessä eläkkeelle. Onneksi ainakaan kaikki meistä eivät sairastuneet pahemmin. Asbestiakin oli rakennuksessa käytetty. Erään aulan remontteja tehtiin vain viikonloppuisin. Kun sitä ihmettelin, niin syy oli, että eivät halunneet tehdä asbestisuojauksia ja siksi tehtiin silloin kun työntekijät eivät olleet paikalla. Joissakin remonteissa nuo suojaukset kyllä tehtiin ja korjattavat alueet alipaineistettiin.

Eduskunnassa on arvosteltu koko kevään lakien valmistelun heikkoutta. Puhemieskin haluaa selvittää syytä. Joku arveli, että osaavat lainkirjoittajat ovat eläkkeellä. Mutta suurempi syy voi olla siinä, että hallituksen ministerit päättävät uudistuksista likimain ilman valmistelua pelkän keskustelun perusteella. Sitten tullaan julkisuuteen, että nyt ovat asiat sovittu ja päätetty. Seuraavana päivänä virkamiehet saavat tehtäväkseen kirjoittaa lain. Sitten kun virkamiesten kirjoittama laki valmistuu ja vaikutukset tulevat näkyviin, hallitus ottaa taka-askeleita, että emmehän sitä näin halunneet. Luvattu mikä luvattu ja niin jotain korjataan ja laki lähetetään ”keskeneräisenä” Eduskuntaan. Olli Rehn ilmaisi asian niin, että hän nimittäisi sitä Savolaiseksi lain valmisteluksi. Ellei sanonta loukkaisi savolaisia. Viittasi varmaankin sanontaan ”aloittamista vaille valmis”! Torstaina valmistui myös Stubbin tilaama selvitys (Borg ja Vartiainen) tarvittavista toimenpiteistä julkisen talouden tervehdyttämiseksi. Esitettiin 1) kilpailukyvyn parantamista, 2) työpaikkojen luomista ja 3) tuottavuuden parantamista. Näitä korostettiin lehdistössä. Me kuulimme nuo asiat jo proff. Jaskarin luennolla 50 vuotta sitten. Taisi professorit Paavo Okko ja Asko Korpela ne toistaa vuonna 1991 liiketalouden koulutuksessa. Nyt puuttuu vain hallituksen toteamus, että asiathan on sitten hoidettu!

Suomi on yksi vähiten korruptoituneita maita. Vai onko? Edellä mainittu kylätoiminta paljasti sen, että suuri osa rahoista katoaa hallintoon jo ennen loppukäyttäjää. Eikö se ole myös korruptiota, jos jaetaan virkapaikkoja enemmän kuin niitä tarvitaan ja poliittisin perustein? Taisi joku jo todeta, että EU-pankkiin varapääjohtajaksi riittää meriitiksi se, kun on nuorena toiminut pankissa lähettinä? Eli rakennetalkoot ovat todella tarpeelliset ja ne pitäisi aloittaa karsimalla nykyisen hallinnon organisaatioita ja se ei tarkoita suorittavaa porrasta.

Perustuslaki jyräsi SOTE-uudistuksen. Eli perustuslaki on kirjoitettu niin, että organisaation säilyvyys (itsemääräämisoikeus) on tärkeämpi kuin saatavat palvelut? Ihmettelimme sitä, että onko asioista päättäminen nyt sitten delegoitu muutamalle professorille? Lakia ei kai koskaan pystytä kirjoittamaan niin, ettei löydy erilaisia tulkintoja. Näiden ”porsaan reikien” paikkaaminen maksaa paljon. Aina löytyy niitä, jotka ne reiät löytävät ja myös käyttävät, vaikka omaksi vahingokseen? Eduskunta hyväksyi kai ponnen, että kaikkiin autoihin pitää saada Alko-lukko. Kun on parikymmentätuhatta ongelmatapausta, niin laitetaan kaikki 3 miljoonaa auton käyttäjää maksamaan. Eli taas tulee laskua noin 1,5 miljardia ja sitten ihmetellään, kun meillä ei ole kilpailukykyä. Kyllä tuo lasku jossakin vaiheessa menee palkkoihin. Samoin kuin kaikki muutkin kansalle annettavat lisävelvoitteet. Lakeja säädetään paljon pienten rasioiden parantamiseksi, mutta laitetaan kaikki suuret jokot maksamaan, vaikka heille ei siitä ole mitään hyötyä. Rattijuopot pitää tietenkin saada liikenteestä pois. Tuo porukka ei taida liiemmin lakeja kunnioittaa muutenkaan?

Keskustelimme myös erilaisista kaideratkaisuista. Jo 1960-luvulla tutkittiin vaijerikaiteita. Taisi tutkijana olla Löyly-Jussi? Todettiin, että huonoja, koska heittää auton takaisin tielle ja vastaantulevien kaistalle. Lisäksi siivuttaa moottoripyöräilijät jo kaatuvat. Tosin Ruotsissa niitä näkyy käytettävän edelleen (mm. Arne Dahl leffat). Kaiteiden päät jossakin vaiheessa viistottiin, jotta kaiteen pää ei tunkeudu autoon sisään. Sitten todettiin tuon viistopään heittävän jossakin tapauksessa auton kiertoliikkeeseen. Nyt näkyy tulevan joustavien kaiteiden päitä, jotka painuva kasaan, kun niihin törmätään.

Pakollisesta ruotsinkielestä luopumisesta oli kansalaisaloite. Ei mennyt läpi. TV:n leffojen kielenkäännökset alkavat olla mitä sattuu. Tosin niistä on ammattilaiset laitettu pihalle ja tehdään kai nykyisin koneellisesti? Pari kukkasta tuli mieleen. Arne Dahl leffoissa oli kysymys: ”Vill du ha läskpannkaka?” Se oli käännetty ”haluatko läskipannukakkua? Toinen käännös oli tilanteessa, jossa kaksi poliisia keskusteli kahviautomaatilla. Toinen osoitti toista sormella ja sanoi ”bad cop” johon toinen vastasi myös sormella osoittaen ”good cop” ja sitten molemmat skoolasivat ja sanoivat ”kaffekopp”. Tuo viimeinen sana oli käännetty kahvipoliisiksi. Ehkä tuota lausetta ei olisi pitänyt kääntää lainkaan, koska virsi ei toimi toisessa kielessä?

Seuraava tapaaminen oli sovittu jo edellisellä kerralla eli se on 28.4.2015, jolloin tulee 10 vuotta ensimmäisestä. Vastuu henkilönä on JPOS.

HJB / 13.2.2015