Tapaaminen nro 91 / 15.1.2015

Paikka: Ravintola Kansallismuseo, vastuuhenkilö LAM

Aika: 15.1.2015 klo 12.30

Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, ToE, JN, LAM ja HJB

Minä kävin Kansallismuseossa edellisen kerran lähes 60 vuotta sitten. Häpeän. Nytkin useimmat pelottelivat, että päästäänkö lainkaan pois vai katsotaanko meidät esineistöön kuuluviksi. Rohkenimme mennä. Tosin ei ole havaintoa, pääsikö JPOS ulos. Hän nimittäin lähti yläkertaan muiden poistuessa. On varmaankin ulkona, koska tuli sähköposti myöhemmin. Vaikka voihan niitä koneita jo olla museossakin? Onhan siitä jo 35 vuotta, kun minun työpaikalleni ilmestyi ensimmäinen mikro syksyllä 1979.

Ravintola oli sopiva ja rauhallinen, vaikka ei olekaan pelkkä työmaaruokala. Tarjolla oli viiniä ja oluttakin. Tosin ei sitä Ahvenanmaalaista. Ruokalista oli lyhyt, mutta ruoka oli hintansa arvoinen. Ei kurmeeta eikä karmeeta.

Vieraaksi saimme entisen työtoverimme ylijohtaja Raimo Tapion. Liikennevirastossa eivät henkilöstövähennykset ole suuri ongelma, mutta ELY-keskuksissa on. Pari kuukautta sitten kuulimme, miten neuvotteluja käydään. Valtiohan vähentää tänä vuonna noin 4000 henkilöä. Rahan perusteella määrä on tosin huomattavasti suurempi, sillä eihän nuo kaikki poistu tammikuun 1. päivänä? Jo aikaisemmin epäilimme, että nyt iskee ELY:issä liikennesektoriin pahasti. Ja näin käy. Ministeriöt eivät kuulemma päässeet sopuun vähennyksistä ja niin ne kohdistetaan suhteellisesti. Eli kun Tielaitos jo aikoinaan supisti organisaation minimiin samaan aikaan kun muut vielä kasvattivat, niin nyt siitä minimistäkin joudutaan karsimaan. Liikennevirastossa onkin suuri pelko, että nyt loppuu tilaamisen osaaminen ELY:n liikennepuolella. Yksi moka kilpailuttamisessa maksaa monen vuoden palkan. Eli on odotettavissa, että tiestön laatu edelleen heikkenee. Tosin rahoituksen supistuminen aiheuttaa vielä enemmän vahinkoa.

Itse muistelin, että vuonna 1992 perustienpidon rahat likimain nykyjaottelulla olivat noin 5 MRDmk eli nykyrahassa noin 1200–1300 M€. Tämän vuoden rahoitus taitaa olla noin 500 M€ eli alle puolet. Ei ihme, että tiestö on todella kuoppaista ja paikattua. Kehittämishankkeista hallitukset ovat aina päättäneet mielellään ja etenkin ennen vaaleja. Nytkin taitaa olla päätöksiä jo niin paljon, että kahden seuraavan hallituskauden aikana ei tarvitse päätöksiä tehdä. Lisäksi nykyinen hallitushan taitaa vielä tehdä päätöksen Pisara-radasta, jonka kustannusarvio vastaa parin vuoden kokonaisrahoitusta ja kai se vielä nouseekin?

Yhteysaluksistakin keskusteltiin. Nekin kuuluvat nyt Liikennevirastolle tai ainakin niiden liikenteen tilaaminen. LAM muisteli, miten hänen tuttavansa oli talvella ollut mökillään ja päättänyt sitten lähteä yhteysaluksella pois, koska epäili jääolosuhteiden vaikeutuvan. Jäihin hän se alus jäi. Ei liikahtanut eteen eikä taakse. Tuo kaveri oli ainoa matkustaja. Siinä lähellä oli voima odottamassa Kotkan väylän avaamista. Tiukan väännön jälkeen kaveri sai kapteenin soittamaan Voimalle ja sehän tuli apuun ja saattoi aluksen Kotkaan. Oli kapteeni kiitellyt, että nyt tuli monen vuoden verorahoille katetta. Viime syksynähän Kotkan yhteysaluksien tilaajalle kävi nolosti. Tilattu alus oli niin suuri, ettei se kyennyt rantautumaan reitin saariin. Satamiahan sitten piti syventää ja väyliä kai vähän leventääkin. Kyllönen tilasi Liikennevirastolle oman jäänmurtajan, mutta se ei oikein sovi toimintatapoihin. Niinpä aluksen myynnistä nyt neuvotellaan. Kauppahan on kauppa ja siinä mielessä yksinkertainen, mutta nytpä tulee ongelmia, kun EU taitaa olla mukana rahoittamassa ja perii osuutensa takaisin, kun alus kaupataan.

Laivaliikenteen turvallisuudesta kyseltiin myös. Venäjän öljykuljetukset kasvavat vuosi vuodelta. Nykyisin taitaa olla jo viisi satamaa, joista tankkereita lähtee ja lisää on rakenteilla. Se tietää meriliikenteen ohjaukselle lisää töitä ja etenkin tarkkuutta. Ohjauskeskus pelastaa jo nyt aluksia vähän väliä. Yhdessä tapauksessa kapteeni oli nukahtanut eikä häntä saatu radiolla hereille. Rajavartioston helikopteri kävi katsomassa ja sen ääni laivan yläpuolella herätti kapteenin vähää ennen törmäystä karikolle.

PTL:n toiminta jatkuu, mutta ongelmia taitaa olla tulossa. Nyt ovat vastuussa norjalaiset ja he ovat viemässä toimintaa aivan uuteen suuntaan. Taitaa toiminta keskittyä enemmän pääjohtaja vetoiseksi. eri maissa on myös eroja osallistujissa. Suomessa on mukana myös kunnat ja yksityinen sektori, mutta joissakin maissa vain valtion virasto.

Länsimetroa jatketaan. JN:n luona oli tehty tarkastus ennen räjäytysten alkua. Oli otettu paljon kuvia. Nuo urakoitsijan tarkastajat ovat tarkkasilmäisiä kavereita. Näkevät vaurioita paljon enemmän kuin varsinainen asukas. Ihmettelimme myös päätöksen tekoa näissä metrohankkeissa. Aikoinaan tunnetuin vastustaja oli kurssikaverini Metro-Sainio. Eräs oli sitä mieltä, että kaikki päätökset on tehty sumplien.

Päätöksen teko on joillekin helppoa ja joillekin vaikeaa. Muistelimme aikoinaan vesitieyhdistyksen perustamista. Kokouksen puheenjohtajana oli Uolevi Raade. Hän avasi kokouksen ja sanoi ensimmäisen asian olevan työvaliokunnan valinta. Hänellä oli lista henkilöistä valmiina, jonka luki ja totesi, että kukaan ei ole eri mieltä sekä kopautti nuijan pöytään. Siinä se valinta oli. Muistelimme myös, että joillakin oli tapana kirjoittaa päätöspöytäkirja valmiiksi ennen kokousta. Nykyisin se on jopa näppärää, kun sitä voi helposti muuttaa. Kirjoituskoneella se oli hankalampaa ja muutoksen vaikeutta käytettiin jopa perusteena. Kyllä minäkin muistelen kirjoittaneeni muutaman pöytäkirjan valmiiksi. Tosin jätin nimet pois, joten saatoin puheenjohtajaa opastaa, että tuollaiset päätökset pitää saada aikaiseksi ja tyhjiin paikkoihin nimet ja numerot.

Muistelin myös erästä tielaitoksen johdon kokousta, jossa käytiin kiivas keskustelu tienpidon rahojen alueittaisesta jakamisesta. Keskustelun lopuksi puheenjohtaja totesi, että sihteeri osaa varmaan tehdä keskustelusta oikeat johtopäätökset. Minä sihteerinä ilmoitin, että kyllä osaan.

Tielaitos on ollut suurin arkeologisten kaivausten rahoittaja Suomessa. Laki on sen luoteinen, että jos kaivettavalta kohdalta voi löytyä arkeologisia paikkoja, niin ne voidaan tutkia kaivajan kustannuksella. Näitä tapauksia löytyy melkein jokaiselta tielinjalta. TOE muisteli, miten hän oli lapsuudessa käynyt joskus Bodomin Oittaalla ja huomannut mäellä ihmeellisen kiviröykkiön. Hän oli aikuisiällä päättänyt käydä katsomassa, vieläkö se siellä on. Olihan se ja osui maanomistajakin samaan aikaan paikalle. Kysely museoihmisille kertoi, että he eivät tunteneet paikkaa, mutta lupasivat käydä paikalla. Taitaa tuo löytö nyt olla mukana rekisterissä, mutta edelleen vain löytönä.

http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_default.aspx

Monestakin muusta työtoveristamme keskusteltiin, mutta lupasin olla niistä kirjoittamatta. Hauskoja tapauksia, mutta saattaisi joku loukkaantua?

Seuraava tapaaminen on 10.2.2015 kello 12.30 ja vastuussa on TOE.

HJB / 17.1.2015