Paikka:
Ravintola White Lady, vastuuhenkilö JN
Aika:
16.4.2013 klo 12.30
Läsnä:
JPOS, MLe, TeuP, MP, ToE, JN ja HJB
Olimme
White Ladyssä nyt neljättä kertaa. Tosin nyt ensimmäistä kertaa
Tähtikabinetissa ja ruokapöytäkin oli siirretty uuteen tilaan. Taisi olla
henkilökuntakin vaihtunut. Eli ihan uudelta käynniltähän se tuntui.
Maailmassa
tapahtuu paljon ja siksi keskustelua riitti. Bensowin säätiöstä oli keskustelu
jo hyvässä vauhdissa, kun tulin paikalle. Säätiöthän täydentävät itse itseään,
joten mahdollisuus ”kaappaamiseen” on olemassa. On havaintoja siitä, että
jotkin aikoinaan ”asiantuntijasäätiöt” ovat muuttuneet suvussa periytyviksi,
vaikka ne eivät sellaisia alkujaan ole olleetkaan. Suvun säätiöissä taas tärkein toiminta lienee
jakaa stipendejä suvun jäsenille. Olisikohan aika miettiä koko
säätiöjärjestelmä uudestaan? Nehän saavat nyt mellastaa vapaasti. Muistan
työajaltani säätiötä tarkastaneen henkilön todenneen, että hänellä on aikaa
kaksi minuuttia per säätiö. Siinä ajassa ei ehdi katsoa edes sitä, ovatko
paperit tulleet.
Alppilan
koulussa kuohuu. Tapaus on hyvä esimerkki siitä, että aina kaikki ei ole sitä
miltä näyttää. Alppilan tapauksessa on tullut uusia tietoja lähes joka päivä.
Viimeisin tieto antaa ymmärtää, että kyseessä on erään naisryhmän provokaatio. Kun
aikamme odotamme, niin ehkä takaa paljastuu USA:n kivääriryhmä, joka haluaa
palauttaa koulukurin sille tasolle, että sekä opettajilla että oppilailla pitää
olla aseet koulussa. Onhan Eduskunta paraikaa käsittelemässä asiaa koskevaa
lakia.
Meidän
aikanamme oli koulukuri vähän toisenlaista. Nykyisin ei saa kai enää edes jälki-istuntoa
antaa. Itse muistan saaneeni kaksi tuntia jälkiseisontaa, kun en nostanut
opettajalle hattua hänen mennessään linja-autossa ohi. En ollut yksin. Meitä
seisoi kolme poikaa kantapäät tiukasti seinän jalkalistassa kiinni. Eli oli
vielä kovennettua seisomista. Ja myös seisoimme hiljaa mitään sanomatta, vaikka
näimme, että opettajan 3-vuotias poika otti pitkävartisen lapikkaan ja löi
isäänsä takaa päin täydellä voimalla päähän. Purimme huulta, koska nauraa ei
uskaltanut. Sisäistä iloa kuitenkin oli ihan riittävästi. Sama opettaja katkoi
myös karttakeppejä lyömällä sormille. Eräs luokkakaverini näytti vielä 50
vuotta myöhemmin, miten hänellä oli elinikäiset rustot sormissa. Samoin muistui
mieleen, miten oppikoulussa meillä oli matematiikassa naisopettaja Pohjanmaalta.
Hänellä oli aina taululla kaksi sientä, toinen kostea ja toinen märkä. Jos
tarkkaavaisuus joltakin herpaantui, niin se märkä lensi ja osui joka kerta suoraan
kasvoihin. Opettajamme oli pelannut pesäpalloa.
Pesäpallosta
kävimme kirjeenvaihtoa jo ennen tapaamista. Eräs muisteli olleensa
pesäpallokatsomossa ja tokaisseensa ”mämmikoura”, kun kopinottanut pudotti
pallon. Oli viisivuotias tyttö siitä edessä olevalta penkiltä kääntynyt ja
todennut, että se oli taktinen koppi. Eli pallo pudotetaan, että saadaan joko
pesät täyteen tai huonokuntoinen juoksija kentälle poltettavaksi. Eivät
kaupunkilaiset myöskään ymmärtäneet nimeä joko-joko pallo. Tämä nimihän tuli
siitä, että aikoinaan oli pyydettävä lyöjältä lupa ensimmäiseen syöttöön. Siihen
oli kaksi mahdollisuutta, heittää pallo kentälle tai kysyä joko? Pesäpallon
legendaarinen pelaaja Erkki ”Pulla” Heikkilä oli ollut Parkanossa jäsenemme voimistelunopettajana.
Minua hän oli kehunut vuonna 1962 ollessaan kesällä Pesäpalloliiton kouluttajana.
Bostonissa
räjähti pommit kesken maratonin. Tuntuvat tiedottajat olevan hyvin varovaisia
siinä, kuka mahtaa olla iskujen takana. Noin maallikkona jää tietenkin
miettimään, että jos USA:ta uhataan näyttävillä iskuilla kuukasikaupalla ja
sitten pamahtaa kunnioitetun johtajan syntymän muistopäivänä, niin olisiko
tässä joku yhteys? Ehkä varovaisuus johtuu siitä, että on niitä maailmansotia attentaateista
alkanut aikaisemminkin. Eli olisi hyvä hakea syyllistä sellaisesta joukosta,
joka ei johda ongelman eskaloitumiseen.
Putin
ilmestyi epäiltyjen rekisteriin ja poistui myös. Siitähän keskusteltiin sitten
kovasti kuuluiko hän sinne. Johtopäätös oli, että ei kuulu Suomen rekisteriin, tämä
noin kauniisti ilmaistuna.
TV-ohjelmat
ovat alkaneet kiinnostaa ryhmäämme. Liekö syynä liikunnan vaikeutuminen iän myötä?
Hyväjalkaisiltahan meistä suurin osa vaikuttaa. Uusi HBO-sarja, Uutishuone sai
kehut. Samoin saivat tanskalaiset sarjat Rikos, Vallan linnake, Henkivartijat
ja Murhakomissio. Norjalaisiakin kehuttiin, mm Hvaleria. Ruotsalaiset jäivät
varjoon, vaikka onhan niitäkin ollut useita hyviä. Ainakin osan aikaa. Pyhiinvaeltajan
kuolema tuli kuitenkin pienen miettimisen jälkeen mieleen. Tosin onhan niitä
ollut Beck, Hamilton, Wallander, Arne Dahl, Anne Holt, Eva joku jne.. Nämä
naistennimillä olevat sarjat ovat olleet nimiltään yksitavuisia ja päättyneet
konsonanttiin.
Sukututkimus
alkaa kiinnostaa yleensä eläkkeelle jäämisen jälkeen. Tässä voisi nuorempia
opastaa sen verran, että vaikka ei kiinnostaisikaan, niin haastatelkaa
isovanhempianne sen verran, että tiedätte heidän isovanhemmat ja heitä
kohdanneet tapahtumat. Helpottaa paljon myöhemmin tehtäviä selvityksiä.
Keskustelussa todettiin myös, että tämä nykyinen hyvinvointivaltio on aikaan
saanut sen, että yhteyttä sukuun ei pidetä enää samalla tavalla kuin ennen
muinoin. Silloinhan suku oli käytännössä ainoa turva, jos jotain yllättävää
sattui. Näin maahan muuttajan jälkeläisenä näyttää siltä, että neljä sukupolvea
pidettiin hyvin ahkerasti sukuyhteyttä, mutta sitten se on hiipunut. Sama koskee
myös nykyisiä maahan muuttajia. Ensimmäinen sukupolvi pitää yhteyttä vain
samankielisiin, kun eivät paikallista kieltä ymmärrä. Nuoremmat oppivat kielen
ja muodostavat yhteyden myös paikallisiin. Ns. kotouttaminen vie ainakin pari
sukupolvea.
Eräs
jäsenistämme oli muistellut, että Aino Kuusisesta kerrottiin aina suvussa
kuiskaten. Ainohan oli Otto-Ville Kuusisen toinen vaimo. Selvitysten jälkeen
henkilölle oli paljastunut, että Aino oli hänen äitinsä serkku (jos oikein
ymmärsin). Ainohan oli sitten joutunut riitoihin NKP:n kanssa ja kierrellyt
aikansa vankiloissa. Hän pääsi muuttamaan maasta vasta, kun Otto-Ville oli itse
kuollut. Tämä tieto oli johtanut sitten siihen, että oli selvinnyt yhden
työtoverimme isoisän olleen Helsingin punaisten ”komentaja” tai vastaava. Työtoverin
äiti oli ollut Otto-Ville Kuusisella Moskovassa sisäkkönä sisarensa kanssa,
mutta palannut sitten Suomeen. Joten siitä vain sukua tutkimaan. Voi löytyä yllättäviä
tietoja. Sukututkijoistahan sanotaan, että ensin heille maksetaan siitä, että he
löytävät tietoja ja sitten siitä, että he eivät kerro niitä eteenpäin.
Sukututkimusta
voi harrastaa nykyisin jo kotonakin, koska vanhimmat kirkonkirjat on netin
kautta luettavissa. Seuraavassa muutama hyvä osoite:
Näistä
Hiski on hakukone. Koska periaate on, että Hiskiin tallennetaan kaikki
sellaisena kuin pappi on kirjoihin vienyt, niin kannattaa käyttää tuttua
*-merkintää mahdollisten kirjainten vaihtumisen vuoksi. Saman nimen pappi on
voinut kirjoittaa kovin monella tavalla.
Pari jäsentämme oli vieraillut Kanarialla. Toinen
sanoi olleensa ensimmäisen kerran jo 48 vuotta sitten, jolloin tämä matkustelu
oli vielä ihan lapsen kengissä. Silloin lienee ollut jo ensimmäiset Caravellet,
mutta niilläkin tehtiin välilasku Tolouseen Ranskaan. Isovanhempani kävivät
vuonna 1965, jolloin kone oli vielä DC-6 (?). Lähes 50 vuoden aikana ovat paikat
paljon muuttuneet.
Keskustelimme
kovin monesta muustakin asiasta, mutta eihän niitä enää kaikkia muista
jälkikäteen. Yksi oli kuitenkin se, että voisimme käydä joissakin
piirikonttorikaupungeissa tapaamassa vanhoja tuttuja. Pitänee kysellä.
Joka
tapauksessa sovimme seuraavan tapaamisen olevan susirajan takana. Vastuuhenkilönä
on MLe ja päivämäärä 16.5.2013 kello 12.30.
HJB
/ 17.4.2013
