Blogin lukijoista / 27.10.2011

Jo vain kävijämäärä on lisääntynyt. Keväällä lisäsin tekstiin sanat porno ja seksi kävijämäärän kavattamiseksi. Ei tullut mitään ruuhkia, mutta kuitenkin lukijoita ryhmämme ulkopuolelta. Tai oikeastaan kävijöitä, koska lukuaika on yleensä laskettavissa sekunneissa.


Espoosta on käyty kolmessa kuukaudessa 139 kertaa ja Helsingistä 57 kertaa. Muualta sitten alle viisikertaa. Paikkakuntia on Suomesta kaikiaan 23 ja ovat edellisten lisäksi seuraavat: Vantaa, Kerava, Mikkeli, Lappeenranta, Salo, Jyväskylä, Hämeenlinna, Kuopio, Vihti, Lahti, Tampere, Kotka, Kauhava, Iisalmi, Nurmijärvi, Virrat, Länsi-Turunmaa, Pieksämäki, Joensuu, Turku ja Oulu.


Terveisiä vain tutuille ja miksei muillekin. 


HJB / 27.10. 2011

Tapaaminen nro 60 / 20.10.2011 / osa 2

Jatkoa osalle 1. Aikaa kului, koska kävin mökillä, vaihdettiin etäluettava sähkömittari (vaihto 4 min, mutta odottelu 7 tuntia), juhlalounas Krapinhovissa, havut hautausmaalle jne.. Tuosta etämittarista tuli mieleen, että miksi lasku-, asiakas- ja nettitiedoissa pitää samasta asiasta käyttää eritermejä? Tämä koskee lähes joka firmaa. Ei mutta asiaan.

UJP oli joutunut nuoruudessaan osallistumaan viranpuolesta myös Savonlinnan oopperajuhlille iltatilaisuuksineen. Hänellä oli oopperassa kuumana kesäpäivänä ollut vähän vapaampi asu, joka sitten sai miettimään, pitääkö iltatilaisuuteen vaihtaa juhlavampaa päälle. Ystävämme EVK oli näyttänyt esimerkkiä ja vaihtanut autossaan pukua. Näin teki sitten myös UJP.

Muistelimme monia ystäviämme. Yksi heistä oli Pentti Meller, joka autokolarin jälkeen oli kyllästynyt ”joutilaana” oloon ja pyysi lääkäriltä lupaa palata töihin.. Lääkäri vastusteli. Oli sitten kuitenkin kirjoittanut, että potilas haluaa töihin omalla vastuullaan. Oli lääkäri lisännyt sitten perään puolustuksensa: ” Hän on töissä TVH:ssa”.

Paimiossa oli pidetty liikennetutkimuspäiviä. Illalla kurssi tila oli tarpeen paikallisten maatalousnaisten tilaisuutta varten ja siksi liikennetutkijat oli siirretty toiseen tilaan. Ystävämme Palle ja Vassi olivat kuitenkin järjestäneet performanssin ja olivat vastaanottamassa maatalousnaisia. Olivat halanneet ja poskisuudelleet kaikki saapuvat naiset. Oli kuulemma kestänyt kauan, ennen kuin huomasivat, että herrat olivat ihan eri porukkaa.

Risto Rankamosta oli niin monta juttua, että hänestä voisi kirjoittaa kyllä kirjankin, jossa olisi pelkkiä anekdootteja. UJP:n ensimmäinen kohtaaminen hänen kanssaan oli tapahtunut puhelimessa.  Savonlinnalaiset olivat vaatineet keskelle kaupunkia paikallistietä.  Olihan tiellä paljon liikennettä ja niinpä UJP soitti Ristolle. ”Poika, poika! Minäpä nyt opetan sinua. Paikkahan on ihan selvää kaava-aluetta. Kehota kaupunkia laatimaan paikalle asemakaava. Siinä asia ratkeaa ja siitä tulee katu. Ei sen ylläpito valtiolle kuulu.”

Toinen kohtaaminen taisikin siten olla Potkusalmen sillan vuoksi. Potkusalmeen oltiin siirtämässä Harjavallasta vanhaa riippusiltaa. Metsäntutkimuslaitos ja ympäristöihmiset vastustivat. Järjestettiin kokous, johon piti tulla myös MTL:n pääjohtajan. Oli sitten kuitenkin estynyt. Vastapainoksi kutsuttiin sitten TVH:sta Risto Rankamo. Sillan lähellä taitaa olla Runebergin muistomerkki, jossa on hänen runonsa kiveen hakattuna. Risto aloitti siltaa puolustavan puheensa lausuen ko. runon värikkääseen tapaansa. Runon jälkeen hän kuvaili, miten loistavasti sillan pyloni heijastuu ilta-auringon kajossa alla virtaavaan veteen väreillen ohi lipuvan veneen aiheuttamassa pintaväreilyssä. Pitkähkön esityksen jälkeen ympäristöihminen UJP:n vieressä oli todennut, että Rankamo kuuluisi Kansallisteatteriin eikä TVH:een. RR käytti usein värikästä kieltä. Illalla hotelli Herttuassa oli ollut entisten nuorten ns. ”suonikohjutanssit”, joista Risto oli ovella todennut, että ”tännehän on houkuteltu kaikki isovihan aikaiset sotalesket”.

Katselimme myös sekä Savonlinnan että Heinolan ohikulkuteiden vaihtoehtojen kehittymistä. UJP:n mukaan molemmissa olisi ollut hyvät ja valtiolle edulliset vaihtoehdot, mutta poliitikot pelasivat ne pelistä ulos. Valitut vaihtoehdot ovat todella kalliit. Syväväylien vuoksi alikulut ovat 25 metriä, vaikka laivoille olisi riittänyt hyvin 15 metriä. Olisivatko taas purjehtijat vaikuttaneet? Rakennusjärjestyskin olisi voinut olla toinen eli ensin syväväylä Laitaatsalmeen, niin Kyrönsalmessa ei olisi tarvittu avattavia siltoja. Taas tuhlattiin kymmeniä miljoonia.

Siitä UJP sai aiheen selittää, miksi hänellä on ”korkonimi” Pihi. Hänen esi-isänsä Mikko oli aikoinaan arvostellut Kustaa III:tta siitä, että hän oli hankkinut riesakseen kalliin prinsessan Tanskasta, vaikka Manta Sohvinen Jäppilästä (?) olisi tullut paljon halvemmaksi. Raipparangaistushan tästä taloudellisesta ääneen ajattelusta tuli. Suvussa on sen jälkeen ollut käytössä ”korkonimi” Pihi.

Mikkelin ohikulkutien rakentamisessa oli myös omat erimielisyytensä. Ystävämme Matti Vuorion veli oli Mikkelissä pankinjohtajana ja järjesti tilaisuuden Marskin Klubille ohikulkutietä vauhdittamaan. Vuorio esitteli suunnitelmaa, jolloin Klubin puheenjohtaja oli tokaissut: ”Mitä näitä kuttaperkkoja esittelette? Ryhtykää rakentamaan.” Asiasta oltiin kohtuullisen yksimielisiä, mutta TVL:n mielestä tilaisuuden poliittinen edustus ei ollut riittävän kattava. Asiaan tuli lisää ongelmia, kun rautatien tasauksen muutos lähti käyntiin vuotta liian aikaisin. Asema oli junien liikkeelle lähtöä häiritsevässä montussa, joten ratalinjalta piti leikata massoja molemmin puolin asemaa junaliikenteen helpottamiseksi.  Massat oli tarkoitus käyttää ohikulun penkereisiin, mutta nyt ei ollutkaan lainvoimaisia suunnitelmia. Onneksi Mikkelin kaupunki omisti tielinjan alle jääviä maita ja niin leikkausmassat ajatettiin välivarastoon sopivasti suunnitellun tien linjalle ja ikään kuin sattumalta kasan profiili muistutti tiepengertä. Asiasta nousi taas riita. Vastustajien mielestä tien rakentaminen oli aloitettu ilman lupia.

Varalaskupaikkojen kanssa oli myös ongelmia. TVH ei halunnut niitä yleiselle tielle. Irrallisina niitä taas ei ollut järkevää rakentaa. Yleisille teille niitä on kuitenkin rakennettu. Ilmavoimat halusivat myös koneille pommisuojia varalaskupaikkojen viereen. Eivät tykänneet minun ehdotuksestani, että jos TVH rakentaisi suolavarastonsa niin, että niitä kriisiaikoina voisi käyttää suojina. Ei kuulemma rauta tykkää suolasta.

UJP kertoi myös esimiehistään ja siirtymisestään toisiin tehtäviin. Hän oli asettanut ehdoksi siirtymiselleen, että hän valitsee seuraajansa. Oli kuulemma lupailtu paikkaa jo toiselle. UJP:n tahto toteutui. Useilla henkilöillä tahtoi päätöksenteko venyä ja siitä seurasi ongelmia työmailla. UJP:n mielestä hiukan virheellinenkin päätös on parempi kuin lykätty päätös. Kreikan asioiden hoidossa taitaa olla tämä unohtunut?

UJP muisteli myös tapaamisia meidän kanssamme. Mm JSOP oli jäänyt kerran Volvollaan matkalle, kun huollossa oli jäänyt öljyproppu kiinnittämättä ja moottori leikkasi kiinni. Oli UJP käynyt pelastamassa.

Kuntaliitoksia suunnitellaan joka puolella ja vastustetaan myös. Kaupunkia ympäröivät maalaiskunnat ovat rakentaneet taajamiaan rajan tuntumaan ja houkutelleet isoilla tonteilla ja halvemmalla veroprosentilla varakkaita asukkaita. Mikkelissäkin tämmöinen ongelma oli. Ongelmia tuli kun, TVH ei antanut liittymälupaa valtatielle ja kaupunki katkaisi vanhan tieyhteyden paksuilla ratakiskoilla.  Ongelma ratkesi vasta, kun alueelle oli tulossa ylikorkea kuljetus, joka ei onnistunut ilman ratakiskojen poistoa. Taisi olla piiri, joka kiskot poisti, koska vanhatie oli varattu erikoiskuljetuksiin?

Seuraavan tapaamisen ajankohta sovittiin viikolle 47. MLe etsi paikan ja selvittää tarkemman ajankohdan.

HJB / 27.10.2011

 
 

-       Tapaamiset 1 (1-10) ovat kohdassa 8.5.2006 päivitettynä 26.5.2006

-       Tapaamiset 2 (11–19) ovat kohdassa 12.12.2006 päivitettynä 13.10.2007

-       sen jälkeen tapaamiskuukauden kohdalla

Tapaaminen nro 60 / 20.10.2011 / osa 1

Paikka: Ravintola Kellarikrouvi , vastuuhenkilö  HJB

Aika: 20.10.2011 klo 12.30

Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, ELe, ToE, JN ja HJB

Ravintola Kellarikrouviin kokoonnuimme jo kai neljättä kertaa. Paikalla oli kahdeksan vakinaista ja kolme vierasta ja nyt kaikki olivat löytäneet ensi yrittämällä oikeaan kellariin oikeana päivänä. Vieraaksemme olimme saaneet UJP:n ja MLi:n provinsseista sekä LAM:in täältä Pasilasta.

Jännittyneenä odottelimme, onko junassa ollut konduktööriä, ovatko ajolangat venyneet tai onko radalla ollut liikaa lehtiä. Kaikki meni hyvin ja UJP ilmestyi ihan aikataulun mukaan eli noin puoli tuntia muiden jälkeen. Ehkä aikataulun pitävyys johtui siitä, että Pasilan ratapihalla näkyi työjunia, joiden kyljessä luku komeasti DESTIA. Odotellessamme muistelimme taas ennen vanhaan olleita tiukkoja pukukoodeja. KP-piirissähän insinöörien piti istua kesäkuumallakin puvuntakki päällä. Tiestön rouvat saivat huutia, kun tulivat töihin pukeutuneina housuihin, josta he sitten tekivät vastavedon ja tulivat pukeutuneina muodinmukaisesti mikroihin, jotka nykynuoriso tuntee shortseina. APi tuli lomalla farkuissa, T-paidassa ja lenkkareissa käymään, jolloin pääjohtajan sihteeri huomautti jo ala-aulassa, että ”Tämä ei ole purjehdusseura”.

JPOS oli taas kalastellut ja saanut ainakin 16 muikkua. Ei niistä samanlaista ongelmaa tullut kuin Erkki Saariselle 1990-luvulla, jolloin hän kalastusreissullaan sai 73 kg turskaa. MLi ei ole vieläkään löytänyt kokoelmalleen säilyttäjää. Toivottavasti löytyy, ettei tarvitse tehdä kuin sukulaistätini, joka jakoi noin 1500 kappaleen kansallispukuisen nukkekokoelmansa ovella käyville lapsille.

Kameroista ja videokameroista keskusteltiin myös. Nykyisinhän ihan tavallinen pokkarikamera sisältää jo video-ominaisuuden. Tosin video vie tilaa muistikortilta. Vaikka kameran muistikortille mahtuu jopa 1000 kuvaa, kannattaa ne siirtää muualle ajoissa, jotta on varmasti tallessa ja jotta tila ei lopu yllättäen, kuten HJB:lle kävi kummipojan häissä.

Eräs tuttavamme oli noin viikko sitten kysellyt tie-insinöörien järjen perään, kun oli huomannut Leppävaarassa ”tunneli päättyy” -liikennemerkin. Hän ehdotti myös, että makkaran päässä pitäisi olla merkki ”päättyy”.  Se on kannatettava ajatus, sillä niin usein on makkaran pää tullut yllättäen vastaan. Olimme jo valistaneet ko. henkilöä siitä, että tunnelissa on voimassa ihan omat liikennesääntönsä ja siksi on tärkeää tietää, mistä se alkaa ja mihin se päättyy. Asiaa on selvitetty seuraavalla Liikenneviraston sivulla: http://portal.liikennevirasto.fi/sivu/www/f/ymparisto_turvallisuus/onnettomuuksien_ehkaiseminen/tunneliturvallisuus . TeuP meitä vielä valisti, että kun yleensä liikennemerkit ovat Wienin sopimukseen perustuvia, niin tunnelimerkki on poikkeuksellisesti EU:n poliitikkojen aikaansaannos.  Merkki syntyi Mont Blancin suuren tunnelionnettomuuden jälkeen. Mietimme myös sitä, tuleeko Hämeenlinnaan ja Rovaniemelle tunnelimerkit. Jos tulee, niin silloin niitä koskevat myös tunnelin liikennesäännöt, jos ei, niin sitten kyseessä on vain alikulku eikä tunneliajon sääntöjä sovelleta. Tunneli on yleensä selvästi tajuttavissa, joten asia olisi voitu ratkaista pelkällä lauseella tieliikennelaissa. Taajama on epämääräisempi käsite ja siksi se aluemerkkinä on tarpeen. Sehän määrittelee myös monenlaista käyttäytymistä.  Eli itse kunkin kannattaa aika ajoin testata merkkien osaaminen. Meillä se taitaa olla kohta kaikilla edessä, kun 75-vuotialta vaaditaan sekä kirjallinen että ajokoe. Lakiesitystä kai jo kirjoitetaan.

UJP:n saapuessa huomio keskittyi itse kunkin harmaisiin hiuksiin. Toisilla niitä oli enemmän toisilla vähemmän (HJB). Harmaa hius kuulemma kertoo ihanasti vietetystä yöstä. Saimme myös terveisiä entiseltä tiestöläiseltä HT:ltä.  UJP kertoi myös asioita Mikkelin Klubilta. Mm. Jouko Loikkasen valinnasta pääjohtajaksemme. Kun hän oli kirjallisesti tiedustellut Urho Kekkoselta, olisiko mahdollisuuksia, niin UKK oli vastannut, että ”Sinun suunnittelemilla teillä ei uskalla kukaan ajaa:” Valita kuitenkin tapahtui.

Muistelimme myös, miksi suuntauduimme insinööreiksi. Jotta asia olisi maisterillekin selvä, UJP luki 7- vuotiaan Teron aineen, jonka otsikkona on "Mikä minusta tulee isona"

” Maailman paras ammatti

Haluan tulla insinööriksi, kun olen kasvanut isoksi, koska se on hauskaa hommaa ja helppoa. Sen takia nykyisin on niin paljon insinöörejä ja koko ajan tulee vain lisää.

Insinöörien ei tarvitse käydä paljon kouluja, heidän on opittava lukemaan tietokonekieltä, jotta he osaisivat jutella tietokoneiden kanssa. Arvaan, että heidän pitää osata lukea myös, niin että he tietäisivät, mistä on kyse, kun kaikki asiat ovat sekaisin.

Insinöörien on oltava rohkeita, etteivät he pelästy, jos asiat ovat niin sekaisin etteivät voi ollakaan tai, jos he joutuvat puhumaan vieraita kieliä ulkomaankielellä, jotta he tietäisivät, mitä pitää tehdä.

Insinööreillä on oltava hyvät silmät, niin että he näkevät hameen läpi eivätkä saa pelätä konttorin

naistyöntekijöitä, koska he työskentelevät niiden kanssa.

Minä pidän myös palkasta, jota insinöörit saavat. He saavat enemmän rahaa, kuin ehtivät kuluttaa. Se johtuu siitä, että useimmat ihmiset pitävät insinöörin työtä vaikeana, paitsi insinöörit, jotka tietävät, kuinka helppoa se on.

Ei siinä ole paljon sellaista, mistä en pitäisi, paitsi se että tytöt pitävät insinööreistä ja kaikki haluavat mennä naimisiin miesinsinöörin kanssa niin, että heidän on aina ajettava pois ne naiset, jotta ne eivät ole häiriöksi.

Toivottavasti en tule allergiseksi konttoripölylle, koska meidän koirastakin tulen sairaaksi. Ja jos tulen allergiseksi konttoripölylle, ei minusta ole enää insinööriksi ja minun pitää mennä oikeisiin töihin. ”

Eiköhän tuossa tärkeimmät ammatinvalinta-asiat olleet.

Kokouksemme kesti rattoisan ilmapiirin vuoksi puoli pitkän lounaan verran eli lähes 4 tuntia. Siksi muistiinpanot jatkuu osassa 2.

HJB / 22.10.2011