lauantaina, toukokuuta 21, 2011

Tapaaminen nro 57 / 17.5.2011

Paikka: Ravintola KuuKuu, vastuuhenkilö ELe

Aika: 17.5.2011 klo 12.30

Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, ELe, ToE, JN, JKa ja HJB

Nyt julkiset kulkuneuvot toimivat. Tosin oli siihen itselläkin osuutta eli käytin bussia, kahta junaa ja kahta raitiovaunua. Vaihtoihin ei kulunut aikaa, joten matka eteni joutuisasti. Taas oli todettavissa, että jos matkustaa aivan väärään suuntaan, voi matka nopeutua. Aina ei ole edullista edetä suoraviivaisesti kohti tavoitetta. Tämä varmaan tulee esiin käynnistyneissä hallitusneuvotteluissa. Niissähän näkyy taas kerran politiikan tärkein sisältö: Politiikka on yhteisten asioiden riitauttamista ja pyrkimystä oman kannatuksen lisäämiseen. Joka tapauksessa Museokadulle päästiin ja niin pääsi muutkin joukostamme.

JKa oli tervehtynyt. Terveydenhoitoreissu oli venähtänyt 139 päivään. Siinä ajassa ehtii jo aikakin tulla joskus pitkäksi. Itse olen ollut aikoinaan 3 viikkoa ja vaikka teki mieli pieneen huoneeseen, niin aika kului kyllä 12 erilaisen henkilön seurassa paremmin. Siinä saattoi tarkkailla muiden käyttäytymistä sivusta. Serkkuni oli aikoinaan Kirurgilla, jossa samassa huoneessa oli yli 40 henkilöä. Sehän oli jo sali eikä huone.

Matkalla itse kukin oli katsellut vanhoja tuttuja paikkoja. Ele oli käynyt SYK:iä. Nythän SYK on Haagassa. Helsingin keskusta on moni koulu muuttanut provinssiin, mutta säilyttänyt vanhan perinteikkään nimensä. Arkadian yhteislyseo lähti Suomen Keskustan puoluetoimiston tieltä peräti Nurmijärven Klaukkalaan asti. Keskusta tyhjenee asukkaista ja siksi ei koulujakaan tarvita. Tosin nyt näyttää siltä, että kansa kyllästyy pitkiin työmatkoihin ja haluaa takaisin keskustaan asumaan. Itse aikoinaan asuntoa etsiessä piirsin kartalle rajat, joilta Pasilaan pääsee julkisella alle puolessa tunnissa. Sen jälkeen alettiin katsella, mihin rahat riittää. JKa oli käynyt katsomassa porttikäytävää, johon saattoi vaimonsa ensi tapaamisella noin 55 vuotta sitten.

Suuret liikenneonnettomuusluvut tulivat jälleen puheeksi. Kysymys kuului, milloin Suomessa kuoli tieliikenteessä 1152 ihmistä vuodessa. Se oli joko 1972 tai 1971. Muistimme, että vuonna 1972 oli suurin luku ja se oli 1200, mutta oliko luku pyöristetty? Olihan se. TeuP etsi Liikenneturvan sivuilta oikean luvun ja se oli 1156. Siitä alkoi vähenemä. Eikä syynä ollut se, että TALJA muutti nimensä Liikenneturvaksi vuonna 1971.

JPOS käy usein kahvilla ja tapaa siellä tuttuja. On pari kertaa istunut samassa pöydässä Presidentti Ahtisaaren kanssa ja keskustellut jopa toista tuntia. Oli myös ollut yhteydessä professoriimme Otto Wahlgreniin ja antanut tämän blogin osoitteen. Terveisiä vain. Ei näissä teksteissä nyt mitään ihmeitä ole. Serkkuni jaksoi lukea minuutin ja 12 sekuntia. Eikä palannut toista kertaa. Taitaa olla monella muistelijalla sama kohtalo? Itseä kiinnostaa, mutta ei muita. Tietenkin, jos nykytyyliin alkaisi kirjoittaa ilkeyksiä muista, niin kai sitä lukijoita tulisi? Pornon ja seksin mainitseminen toisi myös lukijoita. Pitää tarkkailla.

Klotoideista ja niiden Suomeen tuojasta oli taas keskustelua. JKa oli tehnyt diplomityönsä joustavan tielinjan suunnittelusta, mutta kielsi olevansa klotoidin maahan tuoja. Siitä tulikin sitten mieleen professorimme, joka oli suunnitellut Lietveden tien kantatiellä 62. Sehän arvioitiin aikoinaan maailman 7 kauneimman tien joukkoon. Siinä varmaan käytettiin klotoideja ja se on kai suunniteltu noin vuonna 1960? JKa epäili ensimmäisiksi käyttäjiksi Tarvon tien suunnittelijoita? Arvo Lönrothin kaarretaulukot olivat kuuluista. Tosin minä en niitä muista koskaan käyttäneeni, mutta enpä ole teitä paaluttanutkaan. Olisiko niissä jo ollut klotoidit mukana?

Noteerasimme myös sen, että tuttavamme OHK oli käynyt todistamassa oikeudessa rekkaturman nopeuksista. Korkeamman matematiikan ja fysiikan ymmärtäminen voi olla juristeille vaikeaa. OHK oli esittänyt arvioita myös VTT:n kyvystä arvioida ajoneuvon nopeuksia. Asiahan palasi takaisin syyttäjälle. Päättiköhän tuomari samalla jäädä eläkkeelle?

Onkohan viime päivinä kokoontunut yhtään poppoota, joka ei olisi keskustelut kansainvälisen valuuttarahaston pääjohtajan käyttäytymisestä NY:ssa? Ranskalaisethan (69?) tuntuvat epäilevän kyseessä olevan ansan. Ranskan presidenttivaaleissa on kai aikaisemmin käytetty ns. likaisia keinoja? Eikö siellä vasta päättynyt edellisten vaalien aiheuttamat oikeuden käynnit? Kun emme olleet paikalla, niin paha sanoa. Tosin nyt on ilmaantunut muitakin syyttäjiä. Se, että tullaan julkisuuteen 10 vuotta sitten tapahtuneilla asioilla herättää omat epäilynsä. Ehkä ei aiemmin ollut uskallusta? Tai ehkä nyt nähtiin tilaisuus hankkia julkisuutta? Vaikeahan sitä on arvioida oikein, kun ei tiedä mitään.

Nyt on saatavissa apteekeista geenitestejä. Lähettämällä näytteet Viroon, saa parin viikon sisällä vastauksen, mihin kaikkiin sairauksiin on altistunut. Testi maksaa kai pari sataa euroa? Herätti epäilyksiä. Lupasin ottaa 50 eurolla senkan nenästä, mutta kukaan ei halunnut. Näissä ikäluokissa alkaa olla jo kaikenlaista remppaa. Läppä vikoja voi olla muuallakin kuin sydämessä. Muun muassa vatsalaukusta voi päästä happoja ruokatorveen, jos läppä fuskaa. Ruokatorvi ei kestä samoja happoja kuin vatsalaukku ja siitähän seuraa melkoista kirvelyä.

Hiilidioksidi on monen ongelman syy. Sen syntymistä yritetään välttää ja sen kulutusta eli hiilinielua yritetään kasvattaa ja lisäksi yritetään varastoida mahdollisimman haitattomasti. Tosin edellisen iltana oli venäläinen professori ennustanut pienen jääkauden alkavan parin vuoden päästä. siksi hänen mielestään nyt pitäisi lisätä öljyn ja hiilen käyttöä. Eli jokainen löytää tutkimuksia tukemaan omaa mielipidettään? Suomalainen tutkija Matti Nurmia on kehitellyt keksinnön, jonka mukaan CO2 voidaan neutraloida ja saada samalla sivutuotteena alumiinin raaka-ainetta, litiumia ja kvartsia. Aiheesta löytyy lisätietoa oheisen linkin kautta. Suomalaiset yhtiöt Fortum, Outokumpu, Outotec ja Lassila Tikanoja eivät innostuneet hankkeesta, joten pilottilaitos rakennetaan Etelä-Afrikkaan. (http://www.carboncapturejournal.com/displaynews.php?NewsID=765)

Tässä iässä on jo mahdollisuus korostaa sitä, että väestön kasvua on pakko rajoittaa ja silloin katseet kääntyy sinne, missä kasvu on suurinta. Kasvun rajoittaminen ei ole ihan helppo temppu. Kiinassa on lapsilukua rajoitettu jo noin 30 vuotta, silti väestö kasvaa edelleen, koska kuolleisuus laskee. Liian pienet ikäluokat suhteessa vanhusten määrään johtaa myös ongelmiin, vaikkapa Suomessa. Kiinassa on vielä vääristymä sukupuolijakaumassa. Ehkä siellä voidaan toteuttaa Ele Aleniuksen suuhun laitettu väestöpoliittinen väittämä: ” Tuotantovälineet valtiolle!”

JKa kertoi meille Keitele – Päijänne kanavan synnystä, josta viime päivinä on kirjoiteltu paljon lehdissäkin. Kanavasta oli pitkään puhuttu, mutta tapahtumaan alkoi vasta, kun keksittiin, että kanavan voivat rakentaa venäläiset bilateraalisen kaupan synnyttämän velan korvaamiseksi. JKa toimi rakennuspäällikkönä, mutta tuli mukaan vasta urakka-asiakirjojen laatimiseen. Iso ongelma tuli laadun määrittelystä. Venäläiset halusivat noudattaa omia normejaan, mutta suomalaisille se ei tietenkään käynyt. Vähän jouduttiin tinkimään, mutta sekin otettiin rakentaessa takaisin. Venäläisille tuli lisäkustannuksia siitä, että laadunvalvonta oli niin tarkkaa kuin se Suomessa on. He olivat tottuneet vapaampaan toimintaan. Tunnustivat jälkeenpäin, että he ovat nyt Venäjän parhaita laadunvarmistuksessa ja olivat käyneet varsinaisen korkeakoulun. Laatukysymykset näkyivät esim. läjityksessä. Heidän mielestään läjitysalueiden kallistuksilla ei ollut mitään merkitystä. Onko sillä väliä, jos laudan pätkät törröttää pystyssä tai piilossa on jotain ongelmajätettä? Veden virtauksen ymmärtäminen on muuten ihme juttu. Suomessakin rakennetaan edelleen rakennuksia niin, että kallistukset ovat seinään päin. THnen kertoi aikoinaan, että venäläiset rakensivat teitä niin, että kallistukset olivat keskitielle. Tosin oli tuossa Pukinmäenkaarellakin käytetty samaa tekniikkaa 1980-luvulla ihan suomalaisin voimin.

Joukko alkoi harveta hyvää vauhtia, kun itse kullakin oli menoja. Meitä taisi olla lopussa vain neljä, jotka jatkoivat keskustelua. Matkalla ratikalle syntyi keskustelua vielä vuokra-asunnoista. Niistähän alkaa olla pula. Yhtenä syynä on se, että pienistä asunnoista on pula. Kyllä asumusväljyydellä on oma merkityksensä, mutta parempi ahdas asunto kuin ensinkään tai kovin kaukana työpaikasta. Jos kaksioista joudutaan maksamaan jo lähes 1000 euroa kuukaudessa, niin tulojenhan pitää olla bruttona paljon yli 2000 euroa/kk, jotta rahaa jäisi vielä näkkileipäänkin. Sehän vastaa lähes keskipalkkaa. Kyllä normaalityöajan palkan pitäisi olla sellainen, että ei tarvitse tukiluukulla joka kuukausi vierailla. olen kuullut viime aikoina myös, että vuokralaiset ovat pistäneet asunnon p-päreiksi. Piensijoittaja ei tätä kestä ja kertoo kokemuksistaan vielä tuttavilleenkin. Paha kello kauas kantaa. Eli yhden vuokra-asunnon hajottaminen saattaa poistaa markkinoilta jopa 10 asuntoa. Ainoastaan isot vuokranantajat voivat hajauttaa korjauskulut vuokriin. Piensijoittaja ei siihen pysty. Piensijoittaja pitää siksi mieluummin asunnon tyhjänä odottaen hinnan nousua. Olikohan asiaan saatavissa vakuutus? Ei koske ainakaan minua, koska ylimääräisiä asuntoja ei ole enkä hanki. Niissähän olisi vain siivottavaa.

Seuraava tapaaminen päätettiin järjestää kesäkiireiden vuoksi vasta elokuun lopulla 24.8.2011 ja vastuuhenkilöksi sovittiin JN.

HJB / 21.05.2011

- Tapaamiset 1 (1-10) ovat kohdassa 8.5.2006 päivitettynä 26.5.2006

- Tapaamiset 2 (11–19) ovat kohdassa 12.12.2006 päivitettynä 13.10.2007

- sen jälkeen tapaamiskuukauden kohdalla


maanantaina, toukokuuta 16, 2011

HJB MUISTELEE 48 / TIEVERKKOSUUNNITTELUA 2

HJB / 3.2.2011

TeuP:n lähdettyä teknillistaloudelliseen toimistoon alueinsinööriksi tuli tieverkojaostoon POP taloudellisen jaoston puolelta ja minä jatkoin hänen apulaisenaan. Kokemuksen karttuessa myös itsenäisyys kasvoi. Jossakin vaiheessa POP lähti vuodeksi Norjaan opiskelemaan ja taisin silloin periä alueinsinöörin viran. Muistelen ensimmäisen asian olleen lausunto Leppäluodon maantiestä Pietarsaaressa. Schaumanin tehtaiden kuljetukset kiersivät silloin ahtaan katuverkon kautta. uusi maantie lyhensi puutavaran kuljetusmatkoja monta kilometriä sekä rauhoitti ydin keskustaa. Minä laskin taloudellista kannattavuutta monenlaisille yhteyksille ja vaihtoehdoille. Tulos oli kuitenkin se, että ehdotettu yhteys oli kannattavin. Niinpä kirjoitin puoltavan lausunnon. EKnen otti luonnokseni vastaan pikaisesti vilkaisten ja sanoen, että tämähän on hyvä. Minä tunsin itseni suureksi päättäjäksi. Tunsin, että tie rakennetaan nyt, koska minä olin asian ratkaissut. Lisäksi tunsin olevani tekstistä todella vastuussa, koska päällikkö oli sen hyväksynyt niin pikaisesti. Myöhemmin huomasin, että oli EKnen kuitenkin lukenut tekstini tarkempaan ja korjannut muutamia kohtia. Tiekin olisi varmaan rakennettu, vaikka olisin lausunut mitä tahansa. Asialla olivat isommat voimat.

Jalasjärven – Seinäjoen tiesuunnitelman lausunto on myös jäänyt mieleeni. Se on niitä harvoja asioita, joissa voin vieläkin sanoa juuri minun mielipiteeni vaikuttaneen. Suunnitelma oli tehty sen aikaisten normien mukaan aika alhaiselle suunnittelunopeudelle. Siksi tielle oli syntymässä useita ns. ”kiinalaisia”, jolla tarkoitettiin suoralla tieosuudella olevia notkoja, joihin auto mahtui piiloon. Olin jo Kymenlaakson tieverkkosuunnitelman aikoihin huomannut Elimäen suorilla, miten vaarallisia nämä ”kiinalaiset” ovat. Elimäellä oli tullut jo useita kuolleita. Niinpä kirjoitin lausuntoon, että vaikka tiesuunnitelma on normien mukainen, niin sellaisena sitä ei pidä toteuttaa. Tasausviivaa on syytä korjata niin, ettei näitä notkoja jää. Olisinko ehdottanut myös, että suunnittelunopeus nostetaan 80:stä 100:aan, koska tasaisen maaston vuoksi se ei maksa juuri mitään?

Nämä molemmat ratkaisut ovat olleet oikeita. Sen sijaan toinen liittymä valtatiehen 3 mietityttää näin jälkikäteen. Suunnitelamassa liittymä oli jätetty vanhalle paikalle Jalasjärven kirkonmäen alle. Näkyvyys Tampereen suunnasta olisi ollut vain noin 50–100 metriä. Pidin sitä ratkaisua turvattomana ja ehdotin liittymän siirrettäväksi noin 300 metriä pohjoiseen. Näin se myös toteutettiin. Säilyihän siinä myös komea koivukuja. Jälkikäteen ajateltuna ratkaisu taisi olla väärä. Jos liittymä olisi rakennettu vanhalle paikalle, olisi varmaankin muutama ihminen kolareissa kuollut, mutta nyt tilalla olisi eritasoliittymä, joka olisi huomattavasti turvallisempi. On niitä ihmisiä tainnut kuolla siirretyssäkin liittymässä. Jos olisin silloin arvannut, että Jalasjärven kohtaa valtatiellä 3 korjataan jo alle kymmenen vuoden kuluttua, olisin puoltanut liittymää vanhalle paikalle. Valtatien korjauksen yhteydessä olisi sen tasausviiva suunniteltu toisin ja eritasoliittymä olisi syntynyt halvalla. Kirkonmäkeäkään ei olisi tarvinnut leikata niin paljon. Eli eritasoliittymä olisi rakennettu jo 30 vuotta sitten. Kuolleiden määrä kokonaisuudessa olisi jäänyt varmasti nykyistä pienemmäksi. Vanha sananparsi sanoo, että köyhällä ei ole varaa olla taloudellinen. Osittain kyse oli siitäkin.

Kolmas tiesuunnitelma, johon lausuntoni vaikutti, oli Ähtärin – Alavuden tien parantaminen. Siinä olin mielestäni kauas katsova, mutta taisin tehdä kuitenkin väärän ratkaisun. Piiri oli suunnitellut tien vanhan tien paikalle. Minulla taas oli mielessä TVH:n kanta siitä, että Jyväskylän - Vaasan välille pitää saada pikaisesti suora valtatietasoinen yhteys. Siksi minun mielestä silloin piti rakentaa uusi tie lähelle rautatietä, jolloin valtatien toteuttamisen yhteydessä voidaan rakentaa Töysän ohitus. Matka lyhenisi muutaman kilometrin. Jos tie olisi rakennettu vanhan tien linjauksen mukaisesti, ei ohitus matkaa lyhentävänä olisi ollut enää kannattava. Piiri oli eri mieltä. Piiri katsoi, että heille jää silloin kaksi tietä kunnossapidettäväksi, joka maksaa joka vuosi. Eihän sitä valtatietä ole rakennettu vieläkään. Merkitty tosin on. Piirin näkemys oli jälkikäteen arvioituna oikea. Silloin vielä uskottiin, että tienpidon rahoitus kasvaa lähes autokannan vauhdissa eikä öljykriisejä tule.

POP teetätti MKR:llä (myöhemmin Suunnittelukeskus) selvityksen Alavuden- Virtain – Keuruun alueen tieverkosta. MKR:ltä projektiin osallistuivat Kari Sipilä ja Paavo Salmi. Tarkoitus oli löytää yhtäältä linjaus kantatie 66:lle välillä Virrat – Alavus ja toisaalta linja Vaasan - Jyväskylän valtateille. Päävaihtoehdot olivat selkeä kolmio ja toisena Killinkosken kautta kulkevat haarautuvat linjaukset. Jälkimmäisessä olisi rakennettu vähemmän tietä, mutta liikenne olisi joutunut kiertämään. Keuruun – Virtain väli oli silloin jo ainakin suunniteltu, jopa osittain rakenteilla. Selvitys muistaakseni perusteli Killinkosken vaihtoehtoa. POP ja minä kuitenkin epäiltiin sitä, koska siinä olisi pitkään liikenteen kustannukset olleet korkeat, tosin kunnossapitokustannukset pienemmät. Lisäksi Killinkoskelle, pieneen maaseutukylään olisi tullut pääteiden liittymä keräämään erilaisia toimintoja. Kävimme 20.1.1972 kuuntelemassa myös kuntien mielipiteitä. Ne taisivat jonkin verran hajota. Lopputuloksena oli kuitenkin sitten kolmio ratkaisu. Tosin myöhemmin päätettiin Jyväskylän – Vaasan yhteyskin rakentaa Multia kautta. Tämä Petäjävesi – Multia tuntui olevan erityisen läheinen hanke piiri-insinööri Aaro Piesalalle. Petäjävedellä asuvana hän tunsi olsosuhteet. Ainakin tätä linjaa aloitettiin, sillä keskenhän se edelleen 40-vuoden jälkeen on. Tässä työssä jäi konsulttien työstä positiivinen kuva.

HJB / 13.5.2011

Eskon oivalluksia lounaalle 17.5.


Esko on pohtinut ja kirjannut monia asioita ja saanut jopa patentteja.

Ylläolevat kuvat suurenevat klikkaamalla ensin kerran ja sitten toisen kerran. Allaolevat tekstit saa ruudun kokoisekis oikeasta alakulmasta.