Tapaaminen nro 35 / 18.2.2009

Paikka: Ravintola Kellarikrouvi, vastuuhenkilö MP

Aika: 18.2.2009 klo 12.30

Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, OK, ELe, TbE ja HJB

Ikääntyessä alkavat ongelmat kuulon kanssa lähes kaikilla. Siksi tapaamispaikkana rauhallinen ja sivuäänetön paikka on suositumpi. Kellarikrouvin kabinetti on hyvä paikka.

Ystävämme JK oli estynyt saapumasta. Toivotamme pikaista tervehtymistä. Yksi kööristämme oli eksynyt väärään kellariin, mutta löytyi soittelun ja pienen odottelun jälkeen. Siitäpä keskustelu siirtyikin nopeasti puhelimiin. Soittokiellot mainospuheluista ei oikein toimi. Niitä tulee kielloista huolimatta. Osa soittajista ei kuulu puhelinmarkkinointiyhdistykseen ja ei siksi tiedä kielloista mitään. Osa tekee virheitä, eikä huomaa kieltoa.

Internetin hakupalvelut ovat vähän samanlaisia. Kun on halunnut kiinteän liittymänsä salaiseksi, niin ilman erillistä kieltoa kännykkä ja sen osoite löytyy haulla. Kiinteät liittymät kataoavat hyvää vauhtia. HJB kertoi, että heidän puhelinlaskunsa kahdella kännykällä ovat likimain samat kuin yhden kiinteän liittymän kuukausimaksut, joten kännykällä puhelut ovat ”ilmaisia”. GPS-ominaisuuksista puhelimissa oli myös puhetta. Nokialla ainakin on järjestelmä, jossa voi erikseen valita, onko liikkeellä jalan vai autolla. Puhelin ohjaa sen mukaan oikeille väylille. Autonavigaattoreista ei tätä toimintoa kai löydy, vaikka niistäkin osa on kävellessä mukaan otettavissa. Puhelimissa on ominaisuuksia jo niin paljon, ettei niitä kaikkia ehdi opetella, saati sitten ylläpitää osaamista.

Pallaksen hotellille oli annettu lisää rakennusoikeutta. Paikalla käyneet esittivät siitä paheksuntansa. Olisi hyvä säilyttää jokin paikka suurien turistivirtojen ulkopuolella. Muutekin paine Pallaksen rakentamiseen kasvaa. Hetta yrittänee saada myös pohjoisrinteitä käyttöön, jotta kylään ohjautuisi enemmän turisteja. Pallaksen rauhallisuutta arvostavat muistavat hokemat: Pallaksella tuli paha yskä, mutta Ylläksellä.. ja toinen, että kun Pallaksella vasta yritellään, niin Ylläksellä jo ….

Muisteluissa oli esillä Isovalkeisen toiminnansuunnittelupäivät, joilta Helsinkiin lähdettäessä kohdattiin Ahti Karjalainen ja Jouko Loikkanen ennen hänen pääjohtajakauttaan. Lisäksi Finnair töpeksi meidän noutamisemme kentälle. Oli sovittu, että bussi koukkaa hotellin kautta, mutta Finnairilla ei kukaan muistanut kertoa asiaa kuskille. Niinpä sitten saimme Finnairin maksamat taxit kentälle, mutta kaikki eivät päässeet enää koneeseen. Poisjääneille Finnair tarjosi päivällisen ja kyydin seuraavalla koneella. Siinä heidän odotellessaan aika kului sen verran rattoisasti, että Helsinki-Vantaalla ei lentokenttäbussi enää suostunut ottamaan heitä kyytiinsä.

Saimme myös terveiset Thaimaasta, jossa yksi ryhmästämme oli käynyt katsomassa aurinkoa. Hän myös kertoi Suomen kielen levinneen hyvin. Katukaupustelijat osasivat muutamia sanoja, ilmeisesti turistien opettamia. Yksi oli mm. tervehtinyt kaikkia sanoin Terve, terve, huomenna sataa! Alueellahan sataa kai yhden päivän vuodessa. Muillakin oli kokemuksia siitä, että Suomen kieltä voi kuulla yllättävissä tilanteissa. Eli kannattaa harkita mitä ulkomailla puhuu.

Muistelimme myös entisiä työtovereitamme. Juttua oli ainakin Kirill Härkäsestä, Pekka K. Härkösestä, Reijo Oramasta, Lasse Seppovaarasta ja Aulis Lehtirannasta, joka tunnetaan teekkarilauluissa myös nimellä pikku-Aku. Useilla päättäjillä on ollut tapana tuoda auktoriteettinsa esiin hylkäämällä tehtyjä päätösehdotuksia. Niinpä esittelijät ovat tehneet aina kaksi paperia, joista ensin esitellään se, jota ei haluta hyväksyttäväksi. Silloin hyväksytyksi tulee haluttu ratkaisu. Presidentti Kekkonen hyväksyi kuulopuheiden mukaan suurlähettilään aina toiselta ehdokassijalta?

JPOS on miettinyt Tiehallinnon historiankirjoitusta viimevuosikymmeniltä. Siitä tietenkin syntyi enemmänkin juttua. Esim. liikenteenpalvelut oli ehdolla käyttöosaston yksikön nimeksi jo 1975, mutta ei mennyt läpi. Silloin oli työnjako muuten hyvä eli loogisesti suunnittelu, rakentaminen ja käyttö sekä sitten tukiyksiköt. JPOS lupasi lähettää tekstinsä luettavaksi ja muut lupasivat kommentoida. (teksti tuli, onko kommentoitu?)

Tieliikelaitos eli Destia laajentaa reviriiään. Lehdissä on ollut juttua, että Destia hoitaa Ideaparkin rakentamista Kiimingissä (?). Samalla todettiin, että Jani Saarinen on siirtymässä Talokeskuksen toimitusjohtajaksi eli myös talonrakennuksen puolelle.

JPOS piti meille esitelmän Jared Diamondin kirjasta ”Tykit, taudit ja teräs”. Siinä mietitään, miksi maalima on kehittynyt nykyiselleen ja miksi ”sivistys” on kehittynyt eri alueilla eri tahtiin. Kirjailija sai Pulizer-palkinnon vuonna 1998 ja on nimetty mm. suomalaiseksi akateemikoksi. Kirja oli tehnyt vaikutuksen ja meillä on sähköpostissa JPOS:n diaesitys aiheesta. Esitys löytyy myös Laatuseniorien blogista tästä.

Seuraava tapaaminen sovittiin 18.3.2009 ja paikka Espoossa. Paikan varaamisen hoitaa OK.

HJB / 25.2.2009

- Tapaamiset 1 (1-10) ovat kohdassa 8.5.2006 päivitettynä 26.5.2006

- Tapaamiset 2 (11–19) ovat kohdassa 12.12.2006 päivitettynä 13.10.2007

- sen jälkeen tapaamiskuukauden kohdalla

HJB MUISTELEE 33 / KESÄ 1967 TIESTÖTOIMISTOSSA / 6

HJB / 26.11.2008

No 10 / 1.10.2008 Maailman Pankin lainan ehtona lienee ollut jonkinlainen selvitys liikennejärjestelmämme tilasta ja kehittämistarpeista. En muista, koskiko se pelkästään teitä vai kaikkia liikenneverkkoja. Tekijänä oli hollantilainen insinööritoimisto NEDECO. Muistan teekkarina käyneeni kuuntelemassa ko. selvityksen infotilaisuuden Säätytalolla, olisiko ollut talvella 1965? Raportti päätyi tulokseen, että paljon on kehitettävää ja tiestöön kannattaa uhrata paljon.

No 11 / 1.10.2008 NEDECOn tutkimus varmaankin oli yksi innoittaja Tieohjelmaan 1965 – 1974. Tosin muistelen jo silloin olleen määräyksen, että tienpidosta oli tehtävä ohjelma 10 vuoden välein. Edellinen oli tehty vuoden 1954 tielakia varten. Itse törmäsin ko. Tieohjelmaan vasta 1970-luvun puolivälissä, kun Touko Perko sitä Suomen teiden historian toista osaa kirjoittaessaan kyseli. Ohjelmaa ei TVH:sta löytynyt. Oli jäänyt arkistoimatta tai sitten arkistoitu niin hyvin, ettei löytynyt. Liikenneministeriön arkistosta löytyi ja sain siitä kopion.

Ohjelmasta jäi mieleen pari asiaa. Olimme tiestössä yhdessä ja erikseen innovoineet monta asiaa. Yllätyin, kun totesin Skogströmin kirjoittaneen ne ideat jo 1964 tieohjelmaan. Ei meidän keksintömme olleetkaan uusia. Toinen asia oli rahoitus. Ohjelmaa kirjoitettaessa oli asenne, että teiden rahoituksen pitää kasvaa autokannan kasvun mukaan. Minä vertasin heti vuoden 1974 rahoitusta ehdotettuun. Jälkeen oli jääty ja reippaasti. Toisaalta, jos tienpitoon olisi ohjattu ehdotettu rahoitus, niin se olisi ollut kolmannes koko valtion budjetista.

Usein on haettu kustannusvastaavuutta autoilijoiden maksamien verojen ja tienpidon rahoituksen välille. Silloin unohdetaan panokset autoilun alkuvuosilta. Laskin joskus 1980-luvun lopulla, että jos sijoitetulle rahalle olisi vaadittu silloin niin yleinen 6-7 %:n korko, niin tasapaino olisi saavutettu vasta 1990-luvun puolivälissä. Siinä laskelmassa tosin kaikki työllisyysrahatkin olisi laskutta autoilijoiden piikkiin eikä työllisyyden hoitoon tai aluepolitiikkaan. Vaikka silloin itsekin olin ”korvamerkityn” rahan kannalla, niin laskentatapojen moninaisuudesta johtuen en sitä enää pidä hyvänä. Ehkä osittainen korvamerkintä voisi olla edelleenkin järkevä? Tosin kokemukseni mukaan, jos jostakin tulee ”automaattisesti” rahaa, niin muuta rahoitusta ei sitten tarvita eli osittainenkin korva merkintä voi johtaa ”vastuun pakoiluun”. Aiemmin oli talousarviolaissa pykälä, joka totesi, että, mikäli jotain tarkoitusta varten on oma momentti, sitä toiminta ei saa rahoittaa muilta momenteilta. Liekö vieläkin?

Maailman pankki lainasi Suomelle rahaa teiden rakentamiseen. Perusteena lienee ollut em. NEDECO:n selvitys. Rahaa saivat ainakin Tarvon tie, Kouvola – Heinola -tien suunnittelu, ehkä myöhemmin rakentaminenkin. Teiden päällystämiseen taidettiin myös saada sekä tienpitokaluston hankintaan. Kalustoa uusittiin kerralla niin paljon, että uusintasykli oli havaittavissa vielä Tieliikelaitosta perustettaessa lähes 40 vuoden jälkeen.

NO 12 / 10.2.2009 Taloudelliset laskelmat tehtiin tietenkin käsin. Ensin oli vain eräänlainen teoria ohje ja yksikkökustannustaulukot. Myöhemmin Taloudellinen jaosto teki oikein käsilaskentaohjeet, joiden perusteella laskennan pystyi tekemään ilman laajempaa teorian osaamista. Lomakkeet oli tietenkin painettuja. Taulukoissa ensimmäinen valinta oli tien päällyste, toinen tien poikkileikkaus ja kolmas tuntiliikennemäärä. Sen jälkeen olikin jo mahdollista määritellä sekä kevyen että raskaan liikenteen yksikkökustannus iteroimalla nopeuden, tien mäkisyyden ja kaarteisuuden perusteella. Kun iterointi tehtiin yhden kymmenesosa pennin tarkuudella ja luku sitten kerrottiin käytännössä vuosiliikenteellä, oli tuo kymmenesosan vaikutus aika suuri. Iteroinnissa oli siis oltava tarkkana. Tosin se mahdollisti myös manipuloinnin, jos sitä halusi. Taloudellisia laskelmia tehtiin likimain öljykriisiin asti. Sen jälkeen niistä luovuttiin kokonaan moneksi vuodeksi. Tosin päätöksenteossa mukana olleet olivat vanhoja käsilaskijoita. Muistelen itselleni tulleen sen verran hyvän tuntuman, että katsomalla tien tekniset tiedot ja liikennemäärät, pystyin ainakin yksikön tarkkuudella määrittelemään sisäisen koron ilman laskemista. Muut laskijat varmaankin pystyivät samanlaiseen päättelyyn, joten ehkä työläs laskenta ei ollut niin tarpeenkaan.

HJB / 10.2.2009