Tapaaminen nro 23 / 13.12.2007

Paikka: Ravintola Knossos, vastuuhenkilö ELe
Aika: 13.12.2007 klo 12.30
Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, ELe, TbE ja HJB

Ravintola Knossos ( http://www.knossos.fi/ ) on Hietalahden hallissa ja meille oli varattu kabinetti sen kellarista. Vaikka ravintola ei ollutkaan aivan 40 vuotta vanha, niin rakennus oli sitäkin vanhempi. Vieraaksemme olimme saaneet teekkari Pipsa Eklundin, joka kertoi meille diplomityötään sivuten tieliikenteen hinnoittelusta. Pipsa saa dipl.ins. -paperit maanantaina, mistä me sydämellisesti onnittelemme. Kuulimme myös, että nykyisillä teekkareilla ei ole työn saanti yhtä selvää kuin meillä.

Aluksi muistelimme legendaarista bussikuskia, ”Fangiota”, joka ajoi Hietalahdentorilta Otaniemeen ainakin vielä 1960 luvulla. ”Fangio” teki useamman kerran sen, että jos käveli vähänkin hitaammin lafkan portista auton suuntaan, niin hän pisti ovet kiinni juuri nenän edestä ja lähti renkaat savuten. Matkan hän paineli kaimansa, argentiinalaisen mersu-kuskin tapaan ja tiettävästi hänelle jäi ennätys torin ja Otaniemen väliltä. Tarina tosin kertoo, että sillä matkalla oli turha yrittää välipysäkeillä saada autoa pysähtymään.

Kerran bussissa oli ollut invalidi, joka taisi pitää vähän normaalia suurempaa ääntä. ”Fangio” oli muutaman kerran varoitellut ja kun se ei tehonnut, hän pysäytti bussin ja heitti invalidin ulos, kainalosauvat lensivät perässä. Jorvaksen tien, joka siihen aikaan oli vielä kaksikaistainen soratie, aamuruuhkassa joku valitti sisälle tulevasta kärystä. ”Fangio” vauhtia (noin 90 km/H) hiljentämättä kurkotti taaksepäin ja avasi kattoluukun. Otaniemen pysäkiltä hän lähti kerran kesällä vauhdilla. Jo huoltorakennuksen mutkassa amerikkalainen naisturisti putosi penkiltä. Hän nousi ylös, vilkaisi ”Fangion” olan yli mittaristoa ja ilmoitti koko bussille ”hundred miles”.

Edelleen muistelimme itse korkeakoulua, sen ruokalaa ”Pikkulaa sekä myös lähellä sijainnutta Mannalaa, jossa useimmat olivat syöneet nakit muusilla ja punajuurella. Nykyiset teekkarit eivät saa enää samanlaista kahden viikon pikakurssia lyijykynän teroittamisesta, kuten me. Muistimme myös matematiikan opettajamme Harri Rikkosen sekä mekaniikan professorimme Sten Einar Stenijin, jolta allekirjoittanut sai dipl.ins.:n paperit hänen ollessaan rehtorina. Haku oli henkilökohtainen ja hän keskusteli jokaisen kanssa noin 10-15 minuuttia. ”Steppi-Einarilla” oli huhun mukaan vaatimuksena, että suulliseen tenttiin pitää tulla tumma puku päällä. Huhu oli niin tehokas, että ainakin siinä tentisää, jossa minä olin, jokaisella oli tumma puku. Tarina kertoo, että joku oli kerran tullut tenttiin suoraan TF:n vuosijuhlasta frakkissa ja ”vauhdissa”, jolloin ”steppi-Einari” oli kutsunut ko. ”herrasmiehen” heti erikseen saamaan merkinnät ilman kuulustelua.

Kuulemastamme esityksestä muutamia muistiinpanoja:

Tieliikenteen hinnoittelussa käytetään termejä jonkin verran vaihtelevalla tavalla. Suomessa kuitenkin sillä tarkoitetaan vero- ja maksupolitiikkaa. EU käyttää hintasanaa samassa merkityksessä kuin Suomessa maksua. Veroa kerätään päätöksellä, mutta maksun pitää Suomessa perustua aina kustannuksiin. Suomessa maksu-sana on määritelty maksuperustelaissa ja siksi esim. ratamaksu oli aikoinaan muutettava rataveroksi. peruskysymykset hinnoittelussa ovat: kuka maksaa, mistä maksaa, millä perustein maksaa ja paljonko maksaa.

Valtiotieteilijät painottavat puheissaan rahan keräämistä fiskaalisiin tarkoituksiin ja insinöörit taas enemmän maksua ohjaamistarkoituksiin. Pohjoismaista Norja painottaa rahan keräämistä, mutta Ruotsissa paino on liikenteeseen vaikuttamisessa. EU:lla on tavoitteena maksujen saaminen käyttöperusteiseksi. EU on määritellyt myös ehtoja, joista yksi on tasapuolisuus. Sen mukaan ei saa luoda järjestelmiä, jotka estäisivät muiden maiden ajoneuvoilla liikkumisen, esim. kiinteät laitteet, jotka eivät toimi muualla tai sitten pitää olla korvaava järjestelmä.

Hinnoittelua säätelevät monet sopimukset (Wien, Suomi-Venäjä, jonka voimassaolosta ei ole varmuutta, sekä Suomen oma lainsäädäntö). Jonkin asteinen hinnoittelu on EU:n alueella käytössä kaikissa muissa maissa, paitsi Suomessa, Baltiassa ja Maltalla. Hinnoittelu voi olla alueellista tai tieosittaista. Vaihtelee tietenkin ajoneuvojen ominaisuuksien mukaan (esim. pituus, saasteet, paino). Sveitsissä peritään henkilöautoilta vinjettimaksu moottoriteillä, raskaalla liikenteellä koko verkolla. Taisi olla satelliittiseurantaan perustuva laite, joka otetaan autoon rajalla ja luovutetaan poistuttaessa. Viikonloppuisin taisi olla raskaanliikenteen ajokielto.

Ruotsi suunnittelee ottavansa maksun yli 3,5 tonnin ajoneuvoille käyttöön vuonna 2012. Hinta vaihtelisi välillä 6 snt/km – 23 snt/km. Vastaavalla hinnoittelulla esim. Helsinki – Lahti väli olisi isolla rekalla noin 23 euroa eli siitä tulisi noin 0,5 snt/”nakkikilo”). Lontoossa on maksu nyt 8 puntaa päivässä kello 7 – 18 välisellä ajalla. Tämä on vähentänyt liikennettä merkittävästi samoin kuin Tukholman tietullit. Vähenemä taisi olla noin 30 %. Vähenemästä noin kolmannes on siirtynyt julkisiin kulkuvälineisiin. Muu osa lienee sitten suunnannut matkansa muualle tai jättää ne tekemättä. Suomessa varmaan työsuhdeautoilla ajettaisiin kuten ennenkin? Ehkä niiden määrä vielä kasvaisi?

Saimme vielä nähdä taulukon, jossa oli yksi arvio tieliikenteen menojen jakaumasta tienpidon tuotteittain kiinteisiin ja muuttuviin kustannuksiin. Meille oli esityksessä paljon uutta tietoa ja varmasti sen sulattelu kestää joulukinkkua kauemmin.

Keskustelu jatkui edelleen ja totesimme mm. Sulevi Lylyn autokantaennusteen vuodelta 1964 toteutuneen suhteellisen hyvin. Öljykriisit ja lamat ovat vähän käyrää heitelleet, mutta kehityspolulle lienee aina palattu. Löyly-Jussin oli joku tavannut ja muistelimme hänen aloittaneen liikennetaloudellisen koulutuksen Korkeakoulussa.

Joulukalenteri tulee nykyisin ainakin viideltä kanavalta. Me alamme olla siinä iässä, että katsominen on taas kiinnostavaa. Parhaaksi totesimme SUB:lta (noin kello 17.30) tulevan Jukka Virtasen Lumiukkokalenterin.

Seuraava tapaaminen on 17.01.2008 ja vastuuhenkilönä on TbE, koska OK ei ollut esteen vuoksi paikalla.

Matkalla keskustaan poikkesimme vielä Vanhan Polin ala-aulassa, mutta edelleenkään se ei taida sopia tapaamispaikaksemme?

HJB / 14.12.2007

- Tapaamiset 1 (1-10) ovat kohdassa 8.5.2006 päivitettynä 26.5.2006

- Tapaamiset 2 (11–19) ovat kohdassa 12.12.2006 päivitettynä 13.10.2007 (lisätty valokuva)

- sen jälkeen tapaamiskuukauden kohdalla

HJB MUISTELEE 25 / KESÄLLÄ 1966 LEMMINKÄISELLÄ / 7

HJB / 07.12.2007

NO 29 / 01.10.2007 Isoilla johtajilla on omat kiireensä. Niin oli tälläkin tiellä. Eräs joutui isolla amerikkalaisella autollaan odottelemaan, kun jyräkuski tiivisti keskisaumaa eli koko tie oli tukossa. Ei herra ymmärtänyt, että sauma pitää jyrätä useampaan kertaan kylmältä puolelta, vaan taisi pitää tointa tahallisena kiusan tekona. Niinpä hän kiihdytty vasta valetun asfaltin kautta ohi niin, että kivet lentelivät ja asfalttiin tuli muutaman sentin urat. Toinen, se kiivasluonteisempi, jyräkuskeista oli juuri sillä hetkellä saumamiestä auttamassa ja nappasi levittäjän perästä rautalapion ja se lensi kaaressa kohti autoa. Onneksi kiihdytys oli niin voimakas, että lapio putosi auton taakse eikä mennyt takaikkunasta sisään. Eipä pysähtynyt herra valittamaan. Me jouduimme päällystämään ko. kohdan uudestaan eli ylimääräisiä heittojahan siihen tuli.

NO 30 / 01.10.2007 Päällysteen piti päättyä pari sataa metriä Svinösundin sillan jälkeen. Olin käynyt etukäteen katsomassa, että sillalla oli 10 tonnin painorajoitus. Ilmoitin koneasemalle, että painorajoituksen vuoksi meille saa lähettää vain pieniä autoja. Tosin niidenkin kokonaispaino oli noin 14 tonnia. Tekiköhän kuormanlähettäjä kiusaa vai mistä lie ollut kyse, mutta puhelun jälkeen kaikki Lemminkäisen ajossa olleet 10-pyörät (noin 25 tonnia) olivat Svinosundissa jonossa. Seuraavaksi totesimme, että levittäjä ei mahdu sillan kaiteiden välistä. Siitä oli purettava kaikki levikkeet pois ja liitettävä ne sillan jälkeen uudelleen. Aikaa tuhrautui ja elokuun lopun ilta pimeni. Viimeiset kuormat levitettiin vasta lähempänä puolta yötä. Ystävälliset asukkaat sillan läheisyydessä tosin toivat meille mehua, kahvia ja pullaa eli huolto pelasi.

NO 31 / 03.12.2007 Siitä tuli pitkä päivä. Kello taisi olla lähempänä 02, kun pääsin nukkumaan. Seuraavana aamuna piti aloittaa Mankkaalla Pohjan torilta Niittykumpuun johtavan tien päällystys (nykyisin Kalevalan ja Koivu-Mankkaantietä.) Vastaava oli hankkinut uuden levittäjän kuskin meille, mutta koneet olivat taas valmiina aloittamaan kello 7.00. Pätkä oli taas juuri sen pituinen, ettei työtä riittänyt kahdeksi päiväksi, joten päätettiin hoitaa koko tie saman päivän aikana.

NO 32 / 03.12.2007 Hommat eteni hyvin aina iltapäivään asti, kunnes vastaava taas ilmestyi työmaalle. Hän ilmoitti, että kello 15 (?) on Orionin tehtaan vihkiäiset ja paikalle saapuu Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen. Silloin pitää olla reitti päällystetty ja koneet pois tieltä. Eikö sitäkin olisi voinut ilmoittaa jo aamulla, niin olisimme aloittaneet Niittykummun päästä, josta suunnasta saattue saapui. Ehkä asiaa ei turvallisuussyistä kerrottu aikaisemmin? Koneet siirrettiin nopeasti Niittykumpuun ja siitä sitten suurimmalla levitysnopeudella kohti Orionin liittymää. Me saimme tulokaistan valmiiksi noin tuntia ennen, joten jäi vähän jäähtymisaikaakin. Sitten koneet takasin Mankkaan päähän ja olimme sen Koivumäen takana piilossa, kun saattue saapui. Viimeinen poliisiauto oli vielä risteyksessä, kun me jo tunkeuduimme päällystämään paluureittiä Presidentille. Juhlat taisi kestää muutaman tunnin, koska me saimme paluureitinkin kuntoon ajoissa. Sitten siirryttiin taas sinne Mankkaan päähän pois Presidentin paluumatkan tieltä.

NO 33 / 03.12.2007 Taas tuli päivästä pitkä. Taisi kello olla jälleen lähempänä 03:a, kun menin nukkumaan. Tämä viikko taisi olla juuri se, jolloin laskin työtunteja kertyneen viidessä päivässä yhteensä 94 tuntia eli keskimäärin 19 tuntia päivässä. Aamulla oltiin taas aloittamassa Valkjärventiellä, joka silloin alkoi Kehä I:ltä ja päättyi Grilli Toron lähelle. Vettä satoi lähes koko päivän aivan kaatamalla. Kuuma asfaltti höyrysi niin, että näkyvyys työmaalla oli vain pari metriä. Kehotin porukkaa erityiseen varovaisuuteen. Vastaavalle mestarille sanoinkin, että nyt tulee asfaltista aika harvaa, joten eiköhän olisi syytä lopettaa. Koska työ oli tappiollista jo muutenkin, niin vastaus oli, että niin kauan tehdään, kun tilaaja sallii. Tilaaja ei määrännyt lopettamaan, joten koko pätkä tehtiin. Sade jäähdytti myös asfaltin nopeasti, joten pääsimme päällystämään toisen kaistan heti perään ilman turhia odotteluja.

HJB