Tapaaminen nro 20
Paikka: Ravintola Jailbird, vastuuhenkilö HJB
Aika: 13.9.2007 klo 12.30
Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, OK, ELe, TbE ja HJB
Edellisten tapaamisten yhteenvedon löytäminen tuottaa jo ongelmia, koska ne ovat viime vuoden arkistossa. Ehkä on sopivaa tästä lähtien taltioida tapaamiskirjaukset kertatiedostoina?
- Tapaamiset 1 (1 – 10) ovat kohdassa 8.5.2006 päivitettynä 26.5.2006 ja
- Tapaamiset 2 (11 – 19) ovat kohdassa 12.12.2006 päivitettynä 13.10.2007 (lisätty valokuva)
Sellaiset ravintolat, jotka olivat toiminnassa jo 40 vuotta sitten alkavat olla kortilla, ainakin kohtuuhintaiset. Nyt valittu Jailbird on uusi, mutta paikalla on perinteitä aina 1800-luvulta asti veden ja leivän tarjoajana. Paikan tarjoiluista ovat nauttineet mm Presidentti Ryti ja Kenraali Airo. Kävimme tutustumassa myös ns. pyttyyn eli eristysselliin. HJB oli vieraillut paikalla jo 1990-luvulla ja silloin eristyssellejä pidettiin myös ”pelkääjien” säilytyspaikkana. Ko. käynniltä muistuu mieleen mm. vankilan johtajan toteamus tavoitteesta, että mahdollisimman pieni määrä asiakkaista palaisi uudelleen, kun suuri osa vapautuvista ”varastaa auton jo heti portilta”. Motivaatio tavoitteen saavuttamiseksi ei ollut uskon puutteen vuoksi kovin korkealla. Nykyisellä hotellilla ja ravintolalla tavoite lienee päinvastainen.
Ravintola oli kellarikerroksessa ja meille oli varattu oluthuone, koska olin pyytänyt ”vaikkukorville” sopivaa keskustelutilaa. Tosin meidät jo parin tunnin jälkeen häädettiin, koska tiloissa alkoi yksityistilaisuus. Kalterit ikkunoissa oli säilytetty. Ruoka oli hintaansa nähden kohtuullista. Tosin ruokalista oli ihan eri, mitä netistä olimme lukeneet ja ovella taisi olla vielä kolmas versio. Oli joku kuulemma mokannut. Emme siis saaneet sipulihärkää, jota useimmat olivat varautuneet syömään. Oli tyydyttävä pastoihin ja kinkkukiusaukseen. Tosin ravintolassa oli sitä sipulihärkääkin tarjolla, koska kuulin sitä koskevan keittiöön menneen tilauksen. Hinta varmaan oli vain toinen kuin listalla.
Me kävimmekin pitkän keskustelun siitä, mitä tarkoittaa laatu, laatujärjestelmä ja sen riittävyys tilausten valvonnassa. Tiehallinnosta oli eräillä kokemuksia siitä, miten oli auditoitu tuottajan laatujärjestelmä, mutta sen noudattamista ei enää valvottu mitenkään. Ilman minkäänlaista valvontaa tehdään mitä sattuu. Muistuupa taas omalta urakoitsija-ajalta vastaavan toteamus, että ”kuset tilaaja silmään niin paljon kuin ehdit”. Muuttuvatko sitä ihmisen tavat nopeastikin? Tulimme siihen tulokseen, että laatujärjestelmän noudattamista pitää seurata ja poikkeamien pitää johtaa ankariin sanktioihin, jopa kilpailusta sulkemiseen tai ainakin ”tallipisteiden menetykseen”..
Golfin pelaaminen sateella on kuulemma erityisen palkitsevaa. Eräs seurueestamme oli edellisenä päivänä pelannut vaakasuorassa sateessa ja menettänyt ison sateenvarjonsa totaaliseen hajoamiseen. Siitä tuli nykytaidetta. Oli kuulemma kummasti muuttanut mielialaa vähäksi aikaa. Konsertteihin pääsee eläkealennuksilla ja jos vielä ostaa sarjalipun, niin hinta edelleen laskee.
Autojen vakuutuksista syntyi keskustelu, kun yhden jäsenemme perää oli ronkittu niin pahasti, että auto meni superlunastukseen. Vakuutusyhtiöt eivät muuten kovin hanakasta kerro uusista vakuutuksistaan, koska niiden hinnat ovat vanhoja alhaisemmat. Kannattaa siis aika ajoin käydä tarkistuttamassa ja jopa kilpailuttaa. Esim. itse sain sekä Kaskon että liikennevakuutuksen yhteishintaan halvemmalla kuin vanhan liikennevakuutuksen. Esim. Pohjolan vakuutuksen hinnan voi laskea netissä osoitteessa http://www.pohjola.fi/YKY/Vakuutus/_Lomakkeet/MittaturvaLaskuri/ . Muilla yhtiöllä lienee samanlaiset laskurit?
Hakamäen tiehen oli JPOS käynyt perehtymässä. Ei ole kuulemma kovin erikoinen hanke. Työmaalla rakentajat varmaan esittelevät asioita kuutioperusteisesti eikä niinkään liikenteen kannalta? Varmaankin kyse on siitä, mitä haluaa nähdä. Onhan hankkeessa monta vaativaa kohdetta. Erityisen vaativaa lienee liikenteen hallinta. Jotta historia ei unohtuisi, niin jonkun olisi syytä kerätä menneet tapahtumat yhteen aina Smith & Polvisen liikenneputkesta lähtien. Pasilan orsihan sisältää monia eri vaiheita. Hankkeen suunnitteluun lienee käytetty rahaa yhtä paljon kuin nyt toteuttamiseen? Näinhän pääkaupunkiseudulla usein tapahtuu, kun vatvotaan vaihtoehtojen kanssa ja hankkeet siirtyy ja suunnitelmat vanhenee.
Kustannusarvioiden pitävyydestä on keskusteltu koko kesän ja LVM pani selvitysmiehenkin asialle. Syitä on varmaan useampia, mutta ehkä ne kuitenkin kaikki ovat jotenkin riippuvaisia osaamisesta ja kokonaisuuksien hallinnasta. Ihan yksinkertaisesti ajateltuna kyse on keskustelumme mukaan seuraavista asioista:
1. Pitää tietää, mitä tilataan ja mihin olosuhteisiin. Suunnitelmien pitää siis olla hyviä. Menneinä vuosina oli yleisesti tapana, että lisätöitä ilmestyi runsaasti töiden jo alettua. Maaperä pitää tuntea niin, ettei tule yllätyksiä.
2. Nykyisin on tapana antaa urakoitsijalle mahdollisuus omiin ratkaisuihin rakennussuunnittelussa. Siinä on siirretty työtä ja samalla riskiä urakoitsijalle. Hävinneet kilpailijat tekevät nyt enemmän tuottamatonta työtä. Tulee varmaan hyötyä, mutta niin tulee kustannuksiakin.
3. Suunnitelman suoritteet kertaa yksikkökustannukset eivät tuota lopullista kustannusarviota. Pikkutarkka laskenta voi viedä pieleen. Aikoinaan Oulu - Kiviniemessä kävi näin, kun kustannusarvio tuplaantui. Keskiarvohinta hinta olisi tuottanut miljoonan tarkkuudella toteutuneet kustannukset. Suoritteitakin tulee yleensä laskennallista määrää enemmän.
4. Kaikki kustannukset on otettava huomioon. Urakoitsija ottaa riskejä ja hinnoittelee ne tarjoukseen. Riskien jako on nykyisin aivan toinen kuin menneisyydessä, joten yksikköhintoihin riski ei sellaisenaan varmaankaan sisälly. Yleensä pitäisi jäädä vähän katettakin. Kate vaihtelee kilpailutilanteen mukaan.
5. Hinnat pitää laskea toteuttamisajankohdan mukaan eli hankkeen siirtyessä myös kustannukset kasvaa ainakin inflaation verran. Lisäksi kustannuksia laskettaessa ei riitä toteutumatiedot vaan niitä pitää ennustaa. Asfalttipäällyste tehdään viimeiseksi, joten sen hinta pitää ennustaa jopa viiden vuoden päähän? Öljyn hinta heittelee nykyisin jo päivittäin, joten helppo tehtävä ei ole. Myös muiden raaka-aineiden hinnoissa on isoja vaihteluita.
6. Kilpailutilanne vaikuttaa myös. Isot kokonaisuudet sisältäen suunnittelun vähentää tarjoajia. Eihän Suomessa kovin montaa isoa rakentajaa ole? Mitä vähemmän tarjoajia on, sitä vähemmän on kilpailua? Aikoinaan Haukiperän sillan kustannusarvio oli laskettu noin 3 Mmk:aan. Tarjoukset olivat 8 – 12 Mmk. Urakoitsijoilla oli paljon töitä, joten silta ei kiinnostanut. Tarjous piti kuitenkin jättää, jotta nimi ei unohdu. Oli sitä kai teräksen hintakin silloin korkealla. Hanketta siirrettiin pari vuotta ja lopulliset kustannukset olivat suunnitelman mukaiset, tosin inflaatio korjattuina eli noin 4 Mmk.
7. Jos markkinatilanne on ylikuumentunut, kannattaa töitä siirtää. Jos kuitenkin samaan aikaan on paljon tekemättömiä töitä, niin pitääkö markkinoiden pullonkauloille tehdä jotakin? Pelkkä odottaminen ei riitä. Erityisesti henkilöresursseissa niukkuus varmaan kasvaa, kun suuret ikäluokat lähtevät eläkkeelle. Raaka-aineidenkin kysyntä tulevaisuudessa varmaan kasvaa, kun Kiinan ja Intian bruttokansantuote on rajussa kasvussa. Niissä suuruusluokissa ei muutama laivalasti tunnu missään.
8. Viimeiseksi sitten tulee se tarkoituksenhakuisuus. Kukaan ei tunnusta, mutta aina on pelaajia, jotka hoitavat työn alkuun pienellä kustannusarviolla ja luottavat siihen, että kyllä lisää rahaa saadaan, kun se aika tulee. päinvastaisesta esimerkistä käy ystävämme UPi, joka 1970-luvulla kertoi aina lasketun kustannusarvion 1,3:lla, jotta sai sen pitämään. Ja piti myös, yleensä toteutumat olivat alemmat. Tämä ei saa kuitenkaan johtaa ”kaikki käytetään” työskentelyyn.
Tapaamisiin olisi ehkä tulossa uusiakin jäseniä, mutta jos määrä kasvaa, niin järjestelyjen ongelmat kasvavat. Kynnysrahan vaatiminen ei saanut kannatusta, joten sovittiin toistaiseksi jatkettavan samalla kokoonpanolla. Vierailijoita voisi joskus kutsua?
Seuraava tapaaminen sovittiin 16.10.2007 kello 12.30 ja TeuP etsii sopivan paikan. Ehdotuksia taidettiin tehdä useampiakin.
HJB / 17.09.2007
