HJB MUISTELEE 19 / KESÄLLÄ 1966 LEMMINKÄISELLÄ / 1

HJB / 27.03.2007

NO 1 / 17.01.2007 Asessori Miesmaan ansiosta (?) teekkareilta vietiin aikanaan päivärahat, joten yksityinen puolikin alkoi kiinnostaa. Kun kutsu Lemminkäisen palvelukseen tuli, suostuin ilman laajempia pohdintoja. Koska kesäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa olimme Keski-Euroopassa opintomatkalla, sovin aloittavani työt vasta puolesta kuusta. Sunnuntai-iltana saavuin kotiin Myrskylään ja pakkasin tavarat maanantai-aamun aikaista lähtöä varten. Noin kello 9 olin sitten Lemminkäisen pääkonttorissa Hakaniemenkatu 2 ilmoittautumassa palvelukseen. Konttorilla otettiin perustiedot ja sitten Maantiekylään koneasemalle. Sieltä löytyisi myös mahdollisesti yöpaikka. Ensimmäinen työkohde oli Seutulan kylään johtavan Katariinan tien päällystäminen. Puolilta päiviltä ehdin jo työmaalle. Vastaava mestari oli nuorehko bisnesmies, joka perustikin myöhemmin oman firman. Levitystyömaata veti insinöörioppilas, joka opetti minua sen iltapäivän ja sai vielä houkutelluksi illalla Zillertaliin, jossa pääsin vertaamaan paikkaa pari iltaa aikaisemmin koettuun Munchenin Hofbrauhausiin. Tiistai-aamuna olinkin sitten jo omillani eli opiston kaveri lähti jonnekin muualle.

NO 2 / 18.01.2007 Yöpaikka löytyi Lemminkäisen betonilaattatehtaan puusepänverstaan päädystä. Samaan koppiin oli jo aikaisemmin majoittunut saksalainen betonitehtaan harjoittelija, joka oli likimain minun ikäiseni. Taisi olla sieltä demokraattisesta osasta. Hän ei pitänyt lainkaan siitä, että sai seuraa. Ehkä sotkin hänen sosiaalisen seuraelämänsä? Suhteet paranivat, kun kävi ilmi, että minä osasin jonkin verran saksaa. Tulihan sitä sitten kesän aikana jonkin verran puhuttua. Tosin yhtä aikaa olimme hereillä varsin harvoin. Olinhan minä koulussa sujuvasti kuunnellut 7 vuotta. Sain myös avaimet betonitehtaalle, jonka sosiaalitiloissa pystyin käymään iltaisin suihkussa. Puusepän verstaasta johtuen yökopissa oli koko ajan vahva purun haju. Herätys oli aamulla kello 6. Puoli tuntia myöhemmin piti olla jo koneasemalla, josta ensimmäisellä massa-autolla matkasin työmaalle. Muut työntekijät tulivat omilla autoillaan. Yksi tuli Rekolasta, yksi jostakin Länsi-Espoosta ja yksi Pihlajamäestä. Levittäjän kuskin asuinpaikkaa en muista.

NO 3 / 05.03.2007 Piirin valvojina oli vastavalmistunut rakennusmestari ja kaksi opiskelijaa. Molemmat opiskelijat ovat edelleen Tiehallinnossa, toinen asiantuntijapalveluissa ja toinen Hämeen piirissä. Minun tehtäviini kuului levityspään hoitaminen ja palkkalistojen täyttäminen. Levityspää ei ollutkaan niin helppoa kuin olin kuvitellut. Meitä oli siellä keskimäärin vain viisi henkeä, joskus vain neljä. Levittäjän kuskin lisäksi oli saumamies ja kaksi jyrän kuskia. Ryhmästä puuttui siis perämies ja kaksi lapiomiestä. Näiden työt jäivät siis pääasiassa minulle ryhmän johtamisen lisäksi. Enhän minä neljän miehen töihin pystynyt. Työmäärää lisäsi vielä se, että toimittiin koko kesä taajama-alueella, jossa oli liittymiä noin 20 metrin välein. Lapiotyötä oli siis vähintään kymmenkertainen määrä maaseutuolosuhteisiin verrattuna. Toinen jyräkuskeista hoitikin sitten osan lapiotöistä, saumaliiman levityksen ja linjalangan vedon. Työt tehtiin siis selvästi työehtosopimusta rikkovalla henkilökunnalla. Se tosin selvisi minulle vasta myöhemmin. Syynä pieneen porukkaan oli se, että sinä vuonna oli ns. tappovuosi. Isot firmat ottivat työt niin halvalla, ettei pienimmille jäänyt mitään. Niitä sitten osteltiin halvalla pois kilpailemasta. Tämäkin paljastui minulle, kun laskin palkkoja. Levityspään palkat ja massan kuljetuskustannukset veivät koko tulon. Massan valmistukseen, koneiden poistoihin ja katteeseen ei jäänyt mitään. Selvästi suunnitellusti tappiollista toimintaa, joten kulut piti saada minimiin.

HJB

HJB MUISTELEE 18 / ERIKOISIA TAPAUKSIA 1

HJB / 04.03.2007

Nakkikioskilla 1960-luvulla / 08.05.2006

Vuoden 1964 vappuna puolen yön jälkeen maistui porilainen muillekin kuin minulle. Lasipalatsin nakkikioskilla oli ainakin 30 henkilön jono ja lisää tuli kaiken aikaa. Minä olin jo edennyt jonossa kolmanneksi. Ensimmäisenä ollut herrasmies oli annoksensa saanut ja maksamisen yhteydessä erehtyi sanomaan myyjälle muutaman ylimääräisen sanan, mikä ei toisena ollutta miellyttänyt ja hän tiuskaisi, että ”Lopeta se jaarittelu”. Herrasmies vain vilkaisi oikean olkapäänsä yli ja sanoi myyjälle: ”Ja sitten vielä sata porilaista.” Samalla hän kaivoi lompakostaan satamarkkasen (a’ hinta oli siihen aikaan 1 mk, 100 mk opiskelijan kuukausivuokra), jonka myyjä laittoi kassaan ja aloitti ilmeettömänä porilaisten teon. Toisena ollut henkilö ei annostaan saanut. Sen sijaan me muut jonossa olijat saimme ilmaiset porilaiset.

”Lepakkomies” ja rouva bussissa / 08.05.2006

Noin vuoden 1970 paikkeilla oli ns. Lepakkoluola Porkkalan kadulla vielä toiminnassa ja sen asukkaita oli usein Lauttasaaren bussissa nro 20. Bussit olivat töiden päättyessä täysiä. Joskus Erottajalla sai odottaa parikin vuoroa ennen kuin edes mahtui sisään. Oikealla ensimmäinen penkki oli bussin pituussuunnassa. Miesten housuissa oli silloin vielä valinnan varaa, joko vetoketjulla tai napeilla. Verkkokassi oli suurta muotia, muovikassi oli vasta tulossa. Tällä ensimmäisellä penkillä istui nukahtanut ”lepakkomies”, jolla oli napitettavat housut ja ainakin yksi nappi avoinna. Sen tosin huomasi vasta sitten, kun bussiin astui tyylikäs ostoksilta palaava rouva verkkokasseineen. Totta kai verkkokassin silmukka kiertyi avoimen napin ympärille. Rouvan kiskaisut vain pahensi tilannetta. Hän yritti parhaansa mukaan saada kassin irti sormeilemalla miehen halkeinta. Tässä vaiheessa jo koko bussillinen ihmisiä seisoi, istumapaikat mukaan lukien, ja seurasi tilannetta suu virneessä. Rouva tunsi tilanteen kiusalliseksi, ainakin punoituksesta päätellen. Hän luovutti, keräsi ostoksensa kassista syliin ja jätti verkkokassin roikkumaan miehen halkeimeen. Lepakkomieskin taisi ihmetellä bussin hilpeää tunnelmaa, koska avasi silmänsä. Hän huomasi verkkokassin, jonka työnsi halkeimesta sisään, laittoi napin kiinni ja jatkoi torkkumistaan vielä parin pysäkkivälin verran.

”Lepakkomies 2” bussissa / 08.05.2006

Bussin jonottaminen erottajalla ei ollut kaikkein miellyttävintä ajanvietettä. Kerran olimme jonottaneet jo parikymmentä minuuttia, ennekuin pääsimme sisään. Bussi ahdettiin ihan täyteen. Ennen lähtöä kuului keskibussista rouvan äänellä huuto: ”Kuljettaja täällä haisee”. Sama toistui vielä uudestaan. Siinä vaiheessa yhdeltä penkiltä ”Lepakkomies” ilmoitti poistuvansa bussista rauhan saavuttamiseksi. Kuljettaja laski hänet keskiovesta ulos. Jälleen kuului huuto: ”Haisee vieläkin”. Tähän kuljettaja vastasi: ”Kaikki ulos. Bussi lähtee pesuun.” Silloin vasta mekkala alkoi. Myös huutanut rouva ilmoitti, ettei nyt niin paljoa haise. Kuljettaja oli päätöksensä tehnyt ja bussi tyhjennettiin. Me odotimme uudet 20 minuuttia, ennen kuin mahduimme uuteen bussiin.

HJB