HJB / 17.11.2006
NO 6 / 09.10.2006 Majoitustilaksi saimme parakin, joka sijoitettiin aivan Mustion keskustaan rautatien ja kantatien väliin. Myöhemmin toimistotilaksi pystytettiin vielä erillinen toimistoparakki, jossa oli majoitustilat vastaavalle mestarille ja toiselle toimistosihteerille (mies). Naispuolinen toimistosihteeri kävi työssä kodistaan.
NO 7 / 09.10.2006 Ensimmäinen tehtävä oli hankkia valvontaan apua. Siihen aikaan oli koneasemalla laskettava massa-annokset tarkkaan. Ne olivat perustana asfaltin laadulle ja menekille. Massamäärät tosin mitattiin erikseen vaa’alla. Tienpintaan piti saada 120 kg neliölle eikä grammaakaan alle. Toinen tärkeä mitattava asia oli asfaltin lämpötila sekä koneasemalla että tienpäällä. Lisäksi työmaalle tuli laborantti, joka selvitti asfaltin bitumipitoisuuden ja raekoostumuksen. Minä sain tehtäväksi valita työttömistä neljä apulaista. Kävelin kahvitauon aikaan jututtamaan ojamassojen levittäjiä. Kerroin työtehtävät ja kyselin halukkaita. Halukkaita löytyi etenkin vanhemmista miehistä, joille lapion heiluttelu oli jo raskaampaa. Ensimmäinen kysymys oli tietenkin palkka. Enhän minä sitä ollut kysellyt, joten piti käydä neuvottelemassa vastaavan mestarin kanssa. Sain ohjeet, että sama palkka kuin ojamassojen levityksessä, mutta jos ei halukkaita löydy, niin voin luvata pikkusen enemmän. Sopimus syntyi periaatteella pikkusen enemmän. Asia hoidettiin työaikailmoituksissa siten, että palkkalaskelmaan merkittiin vähän enemmän levitettyjä ojamassoja. Eli asfalttityömaan valvonnan kustannuksia merkittiin koko kesän ajan ojamassojen levittämiseksi. Tehty tuntimäärä muutettiin kuutioiksi ja kuutiot markoiksi. Luottamukseni litterointiin oli siksi pitkään heikohko. Muutenkin kerrottiin tarinaa, että tiemestarit aloittivat litteroinnin numerojärjestyksessä ja siirtyivät seuraavaan, kun edellisen budjetti täyttyi. Niinpä he keskenään pystyivät arvioimaan missä mennään, kysymällä, mitä litteraa nyt käytät.
NO 8 / 09.2006 Lemminkäisellä oli levityspäässä työnjohtajana insinöörioppilas Heikkilä, joka oli todella tarkka. Normaalisti asfalttia levitettiin noin 1,5 kg neliölle enemmän kuin on vaatimus, jotta ei tulisi sakotuksen aiheuttavia alituksia. Tämä työnjohtaja teki tulosta 120,3 kg päivästä toiseen. Lemminkäinen säästi siis noin 10000 kg eli kaksi autokuormaa asfalttia joka päivä. Piirissä alettiin epäillä valvonnan laatua ja niinpä loppukesästä aloitettiin tiukka sisäinen tarkastus. Tarkastajaksi tuli nuorempi teekkari OH Koskinen. Hän mittasi työsaumat joka päivältä ja laski uudelleen päiväsaavutukset ja massamenekit. Lisäksi hän kävi mittaamassa poranäytteiden rei’istä päällystepaksuudet. Porauspaikat olivat minun määräämiä eli ei tienpäällä olleiden. Lopputuloksena oli, että filunkia ei ollut tehty. Myöhemmin syksyllä kuulin, että työmaa oli valittu sen vuoden parhaaksi. Ansio siitä kuului suurimmalta osalta Heikkilälle. Osansa saattoi olla myös sillä, että pohjatöihin ostettiin Virkkalasta kiviainesta, joka sisälsi huomattavan määrän kalkkikiveä. Näin pohja kasteltuna ja jyrättynä oli kuin betonia.
NO 9 / 09.10.2006 Työmaalla oli levityspäässä harjoittelemassa työntekoa myös nuori koululainen, myöhemmin vuorineuvos, Heikki Pentti. Epäilen, että Lemminkäisen vastaavamestari oli ns. luottohenkilö, jonka valvontaan 16-vuotias nuorukainen uskallettiin antaa. Muistan Kallion jonkun verran tuskailleen, ettei vaan nuorukaiselle opetettaisi työmaalla huonoja tapoja. Taisi pitää porukalleen eräänkin puhuttelun asiasta.
NO 10 / 09.10.2006 Koneasemalla yksi tärkeimmistä tehtävistä oli käytetyn bitumimäärän valvonta. Urakoitsija toimitti tilaajalle kaksoiskappaleen jokaisesta kuormakirjasta. Näin saatiin työmaalle tulevan bitumin määrä. Säiliöissä oleva bitumimäärä mitattiin määrittelemällä pinnan etäisyys kansiluukusta. SR taisi kehitellä tarkoitukseen oman kaavan ja sille nomogrammin. Lieriösäiliöiden päät olivat kuperat, joten asia ei ollut ihan yksinkertainen. Mielestämme pääsimme aika tarkkaan tulokseen. Tosin OH Koskinen väitti, että säiliöiden lommotkin olisi pitänyt huomioida. Lemminkäinenkin luotti meidän mittauksiin eikä tainnut tehdä enää omia lainkaan. Erotuksena tullut ja jäljellä oleva saatiin kulutus. Sen vertaaminen valmistettuun massaan antoi massan bitumipitoisuuden. Huomioon piti tietenkin ottaa myös hukkaan menneet annokset.
