HJB MUISTELEE 11 / UNKARIN KANSANNOUSU 1956

HJB / 23.10.2006

Tänään tulee kansannoususta kuluneeksi 50 vuotta. Itse kansannoususta en muista juuri mitään, mutta 10 vuotta myöhemmin, kesäkuussa 1966, sain siihen kosketuspinnan rakentajateekkareiden Keski-Euroopan ekskursiolla. Lensimme ensin Muncheniin, josta kiersimme bussilla Prahaan, Budapestiin, Wieniin, Linziin, Salzburgiin ja takaisin Muncheniin, josta taas lentäen Suomeen. Matkalta on paljonkin muistoja, mutta tässä vain yksi.

Budapestissä vietimme iltaa yleensä ravintolassa. Yhtenä iltana meistä 3-4 kaveria osuimme jonkinlaiseen ”kansanravintolaan”, jossa oli menossa häät. Olimme jo ovella kääntymässä muualle, kun ovimies kuitenkin houkutteli meidät sisään. Siinä sitä osallistuttiin häihin ja nautittiin Tokaijia enemmänkin, omaan laskuun kuitenkin. Eräs paikallinen mies seuraili meidän keskusteluamme jonkin aikaa ja tuli sitten samaan pöytään. Hän kertoi elämäntarinaansa, johon liittyi merkittävänä osana kansannousu. Hän esitteli myös jaloissa olevia haavoittumisen jälkiään, jotka olivat enemmän kuin naarmuja. Viiniä nautiskeltiin sen jälkeen yhdessä ja juttua jatkettiin.

Seurueemme herätti kiinnostusta myös eräässä syrjäpöydässä. Vieraamme väitti heidän olevan ”gestapon miehiä”. Hän oli varma, että hänet pidätetään vielä illalla, koska hän on keskustellut ulkomaalaisten kanssa. Viinin voimalla me tietysti päätimme muuttaa tapahtumien kulkua. Päätimme saattaa kaverin pois niin, että ”gestapon miehet” eivät pääse häntä seuraamaan.

Ulos lähtiessämme huomasimme myös seuraajien lähtevän. Sovimme, että kadulla sitten juostaan ja kovaa. Ystävämme ei kuitenkaan ollut parhaita juoksijoita, joten seuraajat eivät jääneet jälkeen. Mepä työnsimme ystävämme kadunkulman jälkeen porttikäytävään ja kehotimme olemaan hiljaa. Itse jatkoimme juoksua aina kadunkulmissa kääntyen. Ilahduimme siitä, että seuraajat pysyivät meidän perässämme. Harhautuksemme oli siis onnistunut.

Seuraava vaihe oli sitten päästä hotelliin seuraajien huomaamatta. Juoksimme ovelle, suoraan ovimiehen ohi sisään ja portaita yläkertaan. Seuraajat olivat kuitenkin myös ovella, mutta ovimies ei heitä päästänyt sisään. Siihen jäivät kinaamaan. Huoneessa sitten alkoi jo ajattelukin toimia ja mietimme, mitä oikein tuli tehtyä. Hetken kuluttua kuului käytävästä rytmikkäät askeleet useampaan kertaan. Päätimme lähettää huoneen neljännen asukkaan, joka ei ollut mukana illanvietossa, käytävään katsomaan, mistä oli kyse. Hän tulikin hetken kuluttua kalpeana takaisin kertoen nähneensä käytävässä kaksi neuvostoliittolaista upseeria kävelemässä tahdissa. Loppu yö menikin sitten hyvin hiljaisena. Tosin jo aamulla aloimme epäillä, että upseerit olivat vain majoittuneet samaan hotelliin. Ystävämme saattoi olla seuraajien vanha tuttu, joten ehkä hän oli myöhemmin kuitenkin kuuluisteluissa.

Vasta viime päivinä minulle on selvinnyt, että kansannousuun osallistuneita teloitettiin Unkarissa vielä 1960-luvulla. Kansannousu oli siellä vielä aika ajankohtainen asia. Istuihan osallistujia vielä 1960-luvullakin vankiloissa. Törttöilymme saattoi olla vakavampaa, mitä silloin ymmärsimme. Luenkin nyt kansannousuun liittyviä asioita ihan uudella tavalla kiinnostuneena.

HJB

HJB MUISTELEE 10 / MIKONKADULLA JOULUNA 1964

HJB / 15.10.2006

NO 1. / 25.05.2006 Joulu-tammikuuksi ei osunut montaa tenttiä, joten päätin mennä töihin. Vesitieosasto oli jo tuttu, joten sieltä löytyi sopivat työt. Parin kuukauden aikana suunnittelin Vihtakannanlahden kanavan (ainakin minulle jäi sellainen kuva). Tärkein työ siinä oli selvittää, mistä ruopataan, paljonko ja minne massat levitetään. Siinä opin myös sen, että vesillä kaarrelevitys tehdään ulkopuolelle, kun se tiellä on sisäpuolella. Laiva on takatuuppari, joten sitä käännettäessä, perä heittää ulos. Myöhemmin keskustelin kanavasta Hannu Terhon kanssa ja hän sanoi kanavan rakennetun juuri niin kuin oli kuvannut. On niitä harvoja asioita, joissa minun työni jälki näkyy? Nykyään yksi läjitysalueista kasvaa jo tukkimetsää.

NO 2. / 25.05.2006 Toisena työnä oli Varkauden kanava. TVH oli suunnitellut kanavan Unnukasta Siitinselälle Taipaleen sulun kautta, mutta teollisuus halusi sen Huruslahden kautta. Teollisuuden ja Varkauden kaupungin intresseissä oli saada Pirtinvirran sillat uusittua valtion kustannuksella (ne olivat silloin, ehkä vieläkin kaupungin katua) ja oma satama tehtaiden viereen. Olivat teettäneet oman suunnitelmankin, jota minut laitettiin tarkastamaan. Piirtelin siis omat poikkileikkaukset ja laskin siirrettävät massat. Aika äkkiä huomasin, että konsultti oli tehnyt työtä käskettynä. Massan siirrot olivat selvästi alimitoitettuja. Kanava oli suunniteltu pystysuorilla seinillä, vaikka maa oli oletettu moreeniksi. Todellisuudessa kallion louhintaa oli paljon enemmän ja kalliossakin piti luiskat olla muistaakseni jotain 5/1. Siis kotiinpäin veto ei ole uusi asia. Kokonaishinta nousi huomattavasti Taipaleen kanavaa suuremmaksi. Taipaleen kanava toteutettiin.

NO 3 / 25.05.2006 Näiden kahden kuukauden aikana tutustuin myös vesitieosaston ja osittain myös vesistöosastonkin henkilökuntaan. Saimaan kanavaa rakennettaessa moni muukin teekkari löysi töitä vesitieosastolta. Mieleen jäi mm. yli-insinööri Jarkko Saisto, joka Saimaan kanavalta tullessaan toi toimistolle aimo annoksen venäläistä kaviaaria. Nuori teekkarikin pääsi sitä ensimmäistä kertaa maistamaan. Kehua piti, vaikka ei ollut minun mieleen. En ole sen jälkeen maistanutkaan. Kerran myöhemmin jouduin syömään lohen mätiä ja blinejä. Silloinkin yritin keskittyä enemmän blineihin sipulin kera.

NO 4/ 25.05.2006 Kanavan suunnitelmilla oli kiire ja siksi Mikonkadulla oli ahdasta. Kuulin mm. kerrottavan, että kun ei ollut kunnon pöytiä, piti keksiä erilaisia virityksiä. Joku oli piirtänyt jotakin yksityiskohtaa eräästä suunnitelamasta. Hän piti alkuperäistä roskiksen päällä, mutta illalla pois lähtiessään unohti sen siihen. Siivooja tulkitsi sen tietenkin roskiin vietäväksi ja niin oli aamulla hävinnyt parikilometriä ainoaa kanavasuunnitelmaa. Silloin vasta kiire tuli, kun se piti suunnitella uudestaan. Sen jälkeen kuulema patistettiin ottamaan aina kopiot ja jättämään alkuperäiset hyvään talteen.

NO 5/ 09.10.2006 Muisteluun 2 viitaten: Monessako paikassa läpikulkevalla päätiellä on edelleen kunnan ylläpitämää katua? Samat paikat lienee olleet ainoat jo lähes 20 vuotta. Minulle tulee mieleen Hamina (vt 7), Lahti (vt 12), Savonlinna (vt 14) ja Varkaus (vt 23). Savonlinnassahan tapahtuu muutos muutaman vuoden sisällä.

HJB