HJB MUISTELEE 7 / MIKKELIN SYVÄVÄYLÄT KESÄLLÄ 1964 / 1

HJB / 26.06.2006

NO 1 / 15.5.2006 Kesällä 1964 tutkimme Mikkelin syväväylän rakentamista. Viikon verran piirtelimme Mikonkadulla tutkimuslinjoja Nikolai Wahlmanin, Tenho (?) Suomelan ja Olavi Karlssonin johdolla. Tehtävään kuului kolmen reittiä Louhivedeltä Yövedelle sekä Juurisalmen ja Siikasalmen kohdat. Teekkareita lähti Ristiinaan lisäkseni Lasse Lahtinen, Seppo Vepsäläinen ja Heikki Rautakorpi. Lisäksi työmaalla oli insinöörioppilas Rissanen Kuopiosta ja 4 - 5 paikallista työntekijää ja tietenkin vastaava mestari NO ja hänen apunaan nuorempi mestari K. Mikkelistä tutkimuksen johtoon osallistui myös mm. Hannu Terho. Tarkoituksena oli saada poikkileikkauskuvat massalaskentaa varten eli vaaittiin rannat ja luodattiin vedet noin 100 metrin leveydeltä.

NO 2 / 15.5.2006 Mikkelin vesitietoimiala oli silloin torin laidalla. Sieltä meidät opastettiin illansuussa Pursialaan, jossa nukuimme yhden yön. Aamulla NO nouti meidät kuplallaan ja vei Ristiinaan Hartikkalaan. Sinne pystytettiin parakki Yöveden rannalle melkein maatalon pihapiiriin.. Vesi oli Yövedessä kirkasta, ei keltaista. Näkyvyyttä saattoi olla jopa 10 metriä, joten kelpasi siinä hiekkarannalla uiskennella. Pelloksen tehtaita ei silloin vielä ollut. Maatalon isännän kanssa sovittiin oikeudesta saunan ja PuuC:n käyttöön. Vastapalvelukseksi lupasimme osallistua iltaisin heinätöihin. Käytettävissämme oli myös TVH:n alumiinivene, jossa oli 4 hv:n perämoottori.

NO 3 / 15.5.2006 Heijarikaira, sen käyttö ja kantaminen leppäpusikossa tulivat tutuksi heti toisesta päivästä lähtien. Silloin oivalsin myös kevyenliikenteen väylän minimitason eli kannot on sahattava niin lyhyiksi, etteivät perhekalleudet kolhiinnu. Kairaa kannettaessa opittiin nopeasti, että minimitaso ei riitä. Linjan veto ja prismankäyttö olivat seuraavat opittavat asiat ja seuraavaksi vaaituskoneen käyttö sekä korkeuden että etäisyyden mittaukseen.

NO 4 / 15.5.2006 Ensimmäistä kallion syvyyttä haimme heijarikairalla lähes kaksi viikkoa. Me kairaajat olisimme uskoneet kovanpohjan löytyneen jo ensimmäisenä päivänä, kun kaira eteni pudotussarjalla vain millejä. NO epäili kuitenkin kyseessä olevan vain irtokiven ja määräsi jatkettavaksi. Kun parin viikon hakkaamisen jälkeen vedimme kairan kanget ylös, oli ensimmäinen kanki lähes U:n muotoinen. Seuraavat reiät nakutettiinkin sitten vauhdilla pari tuntia ja reikä. Pehmeämmät paikat kairattiin AtlasCopcon tärykairalla.

NO 5 / 15.5.2005 Aikanaan pääsimme myös luotaushommiin. Minä aina maalla eläneenä pääsin veneen kuljettajaksi. Homma toimi niin, että rannalla oli tutkimuslinja ja siinä kaksi poikittaista linja keppiä. Minä ajoin linjaa pitkin ja HR vaaituskoneella mittasi etäisyyttä linjasta. Käsi heilahti, kun oltiin kohdalla. Siitä sitten mitattiin pohjan syvyys narulla ja laatu 8 metrin painokairan tangolla. Meillehän riitti, että väylällä on vettä vähintään 7 metriä. Narussa meillä oli eriväriset pullon korkit metrin välein, jolloin pystyi heti arviomaan veden syvyyden. Tällöin sain myös opetuksen kalibroinnin tärkeydestä. Olimme mitanneet jo useamman viikon, kun tarkistimme narumme. Sehän oli kutistuvaa tavaraa ja siten viimeiset mittaukset olivat olleet vain kuuteen metriin saakka. Emme uusineet, mutta emme myöskään raportoineet.

NO 6 / 15.5.2006 LL piirteli mittaustuloksista karttoja parakissa. Eräänä iltana hän ilmoitti ongelmastaan. Vaaitusporukka (SV) ilmoitti yhteen pisteeseen + 20 metriä ja luotausporukka – 6 metriä eli 26 metrin ero. Kun näin paikan kartalta, pystyin sanomaan, että siinä on lähes pystysuora kallioseinä ja me luotasimme aivan sen juuresta ja maaporukka varmankin aivan reunalta, joten laita varman päälle + 20 oikeaksi. Vaaituskoneella noin 200 metrin etäisyys ei ehkä ollut ihan metrin tarkka.

HJB

HJB MUISTELEE 6 / MANTSÄLÄ KESÄLLÄ 1963 / 4

HJB / 09.06.2006

NO 16 / 25.05.2006 Asfalttityömaalle tuli vastaavamestari TV, joka oli monia kokenut ja lisäksi hyvä tarinan kertoja. Kesän aikana niitä tuli sitten kuultua aika paljon, sillä parakissa ei ollut edes radiota. Ensimmäinen hänen juttunsa oli ilmoittautuminen tiemestarille. TV oli mennyt parin viikon parransänki kasvoilla normaaliin öljykankaiseen tuulitakkiin ja risaiseen lippalakkiin pukeutuneena tiemestarin toimistoon ja ovelta esittäytynyt toimiston naisille: ”Minä olen rakennusmestari TV. Mitä mieltä rouvat ovat Kiinan tilanteesta?” Sen jälkeen hän oli jäänyt odottamaan vastausta. Kiinassa taisi olla silloinkin jokin tapainen vallankumous ajankohtainen? Olivat rouvat olleet hiljaa pitkään.

NO 17 / 17.04.2006 TV oli ollut aikoinaan vastaavana mestarina rakentamassa Lahdentietä (nykyistä mt 140). Hän kertoi nuorelle teekkarille hyvin yksityiskohtaisesti mm., miten oli perustettu Kuusijärven pohjoispuolella oleva suonkohta. Perustustapana oli ollut ns. tukkiarina. Tukkeja oli ensin ladottu ristiin kai useampi kerros. Sen jälkeen oli kerätty päälle paksusti havuja ja sitten ajettu soraa niin paljon, että arina oli painunut veden alle, jotta puut eivät lahoa. Saattaa arina toimia vieläkin noin 50 vuoden jälkeen?

NO 18 /25.05.2006 Lahden tien työmaalla työskenteli myös Katajanokalta siirrettyjä vankeja, joiden työhalut eivät olleet aina ihan parasta luokkaa. Elämä siirtotyömaalla oli kuitenkin suhteellisen vapaata. Ongelmaksi muodostui se, että joka aamu ilmoittautui paljon sairaiksi. Heidät vietiin tutkittavaksi Keravan kauppalanlääkärille. Tämä taas ei pitänyt lainkaan siitä, että joutui tutkimaan terveitä miehiä ja kauppalan oma väki sai istua jonossa. Hän soitti TV:lle ja kehotti pitämään miehet työmaalla. TV oli todennut, ettei hän voi estää miehiä ilmoittautumasta sairaaksi. Siihen heillä oli täysi oikeus. TV kehotti kirjoittamaan jokaiselle ”terveelle” miehelle paperin, jossa vanki todetaan raskaisiin töihin sopimattomaksi. Kauppalan lääkäri oli epäillyt, että sittenhän täällä vasta jonot on. Ei kun kirjoitat vaan, oli TV:n ohje. Seuraavana päivänä lääkäriltä tuli iloisia miehiä näyttämään saamaansa todistusta. TV oli siihen todennut, että tällä työmaalla ei ole kuin raskaita töitä, joten nyt hänen on kyllä lähetettävä teidät takaisin Katajanokan pimeisiin selleihin lukkojen taakse. Siihen loppui lääkärillä käynnit. Katajanokan sellit tuli katsottua itsekin 1990-luvulla, tosin Valtionhallinnon tarkastajien vierailun yhteydessä. Eivät olleet houkuttelevia.

NO 19 / 17.04.2006 Jollakin työmaalla TV:llä oli ollut poikkeuksellisen hankala luottamusmies. Työmaa seisoi vähän väliä jonkin vähämerkityksellisen asian vuoksi. Aikansa mietittyään TV oli kutsunut luottamusmiehen luokseen keskustelemaan. TV oli todennut hänelle, että kun täällä nyt on näin paljon ongelmia ja sinä olet tuollainen aktiivinen mies, niin mitä jos tehdään sinusta päätoiminen ongelmien etsijä eli lopetat varsinaisen työnteon kokonaan ja kävelet työmaalla vain ongelmia kartoittamassa. Luottamusmies hyväksyi tämän innoissaan. Seuraavalla viikolla luottamusmies oli jo jättänyt saappaat pois ja tuli töihin pikkukengissä. Sitä seuraavalla viikolla hänellä oli puku päällä ja solmio kaulassa. Se oli porukalle liikaa ja niin vaihtui työmaan luottamusmies. Näin pääsi TV hankalasta henkilöstä eroon.

NO 20 / 17.04.2006 Vielä 1950-luvulla sorakuomat luotiin käsin. Kuopalla oli noin kuuden miehen porukka, joka heitti sorat kuormaan, jotka tosin olivat silloin vain parin kolmen kuution luokkaa. Itsekin kuormauksen kokeneena tiedän, että se ei ole kaikkein hauskinta hommaa, etenkin jos on kivistä soraa. Yksi tällainen porukka oli sitten heittäytynyt lähes mitään tekemättömäksi. TV:llä ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta irtisanomiseen. Niinpä hän sitten otti luottamusmiehen mukaansa ja mentiin kuopalle. Miehet heittelivät aluksi aika tiuhaan, kun oli mestari katsomassa. TV kuitenkin toppuutteli ja tarjosi kaikille tupakat eli välillä huilattiinkin. Taas heiteltiin ja Tv tarjosi toisetkin tupakat. Kuormaukseen kului aikaa noin 30 minuuttia ja auto lähti tyhjentämään kuormaa penkalle. TV kyseli oliko työtahti ollut nyt sopiva? Miehet yhteen ääneen kiittelivät, että oikeinkin sopiva. Nyt TV esitti laskelman, että 30 minuuttia kuormaus, 10 minuuttia kuorman vientiin eli 40 minuutin välein kuorma. Sehän tekee 8 tunnissa peräti 12 kuormaa työpäivässä. Miten te olette tähän asti saaneet kuormatuksi vain neljä kuormaa päivässä. Olette laiskotelleet, joka miehelle lopputili toimistolta tänään. Luottamusmiehellä ei ollut kuulemma mitään sanottavaa.

NO 21 / 17.04.2006 Yhtenä iltana tieltä tullessaan TV oli pahantuulinen. Oli piiri-insinööri TTTM käynyt työmaalla eikä ollut tavannut vastaavaa mestaria. Oli jättänyt sapekkaat terveiset, että mestarin pitää olla työmaalla. TV kirjoitti illalla lyhyen kirjeen ja näytti sen minullekin. Sen sisältö oli likimain seuraava. Herra piiri-insinööri. Olitte tänään käynyt työmaallani ja moittinut minua, kun en ollut paikalla. Esitän kunnioittavasti, että työmaalleni palkataan minulle sijainen siksi aikaa, kun käyn metsässä paskalla. Jos sattuu vaikka herroja käymään. Minulle jäi kuva, että hän myös lähetti kirjeen. Sijaista ei kuitenkaan palkattu

NO 22 / 17.04.2006 TV kertoi myös kaveristaan rakennusmestari AM:stä, joka oli hengeltään TV:n kaltainen. Kumpikin oli omapäinen eivätkä he olleet piirikonttorin suosiossa. Silloin oli tapana rangaista rakennusmestareita komentamalla heidät piirikonttorille, jolloin he jäivät ilman päivärahaa. TV ja AM olivat saaneet tällaisen komennuksen yhtä aikaa jonkin omapäisyyden seurauksena. Olivat mestarit lyöneet vetoa siitä, kuinka kauan heitä piirikonttorilla siedetään ja käyttäytyivät siellä sitten sen mukaan. Kolme päivää oli kuulemma ollut tarpeeksi. Minä olin muuten vuonna 1965 AM:n työmaalla, mutta siitä myöhemmin.

HJB