URAN VALINTA JA REKRYTOINNIT
HJB / 08.04.2006
NO 1 / 01.04.2006 Ylioppilaskirjoitusten jälkeen alkoi mietintä jatkosta. Hankin ”Ylioppilaan kirjan” ja sitten sitä lukemaan. Keskeinen valintaperuste oli opintojen rahoittaminen. TKK:n rakennusosaston kohdalla kerrottiin, että opinnot voi rahoittaa kesätöillä. Toinen harkinnassa ollut opinahjo oli Kadettikoulu, joka kuitenkin putosi pois, kun minua ei hyväksytty vapaaehtoisena asevelvollisuutta suorittamaan, vaikka vähän suhteilla yritettiin vauhdittaa. Rakennusosastolle oli helpointa päästä maatalouden vesirakennuksen opintosuunnalle eli sinne. Karsintakurssit menivät ”rajanylitysvauhdilla”. kunnes koittivat viimeiset kokeet. Pakkasin tavarani Tunturikadulla edellisenä päivänä ja lähetin ne bussilla etukäteen kotiin ja sitten lukemaan. Olin pakannut myös kaiken viimeisen kokeen materiaalin ja niin iski paniikki. Ilman kokeen onnistumista ei sisään pääsyä. Soitin entiselle luokkakaverille, jonka tiesin lukevan samoihin kokeisiin ja pyysin apua. Niinpä matkustin äkkiä Hämeentielle lukemaan pariksi tunniksi. Läpi pääsin rimaa hipoen. Opintosuuntajako uusittiin ja niin pääsin valitsemaan tien- ja maarakennuksen opintosuunnan.
NO 2 / 02.04.2006 Talvella 1963 oli aika etsiä päivärahallista kesätyöpaikkaa. Osoite oli TVH ja siellä kanslisti, neiti Koponen, jota myös pilli Koposeksi kutsuttiin. Hänellä oli Klubi 77 aina suupielessä. Parhaat vaatteet puettiin päälle ja hänen luokseen. Kohtelias käytös lienee tehnyt vaikutuksen, sillä hän sanoi lyhyen keskustelun jälkeen asian olevan selvä, Uudenmaan tiepiiriin kesäkuun alusta ja uusi yhteyden otto huhtikuun lopulla. Soitin ja hän ohjasi suunnittelupäällikkö Pentti Pirin luokse Mikonkadulle. Piri totesi kaikkien paikkojen olevan jo täytetty ja ohjasi minut seuraavaan kerrokseen rakennuspäällikkö Konsta Knoppin luokse. Häneltä tuli sama vastaus, mutta hän ohjasi minut kunnossapitopäällikkö P.J. Liukon luokse. PJL rypisteli vähän otsaansa, mutta kun minä sanoin kanslisti Koposen TVH:sta jo luvanneen, niin alkoi työhaastattelu. PJL esitti lähes 20 kysymystä niin tiuhaan tahtiin, että en ehtinyt vastaamaan. Kysymysten jälkeen hän totesi minun saaneen paikan ja kehotti ilmoittautumaan maanantaina 2.6.1963 Mäntsälän tiemestarille. Nyt jälkeenpäin ajattelen, että TVH oli antanut ohjeet piireille, mitä työhaastattelussa tulee kysyä, mutta unohtanut mainita, että pitää myös kuunnella vastaukset ja tehdä johtopäätökset. Sitäkö se tarkka ohjaus oli?
NO 3 / 02.04.2006 Kesätyöpaikka piti saada myös kesälle 1964. Nyt tiesin kanslisti Koposen huoneen ja suunnistin hyvissä ajoin parhaat päällä suoraan sinne. Olin jo nostanut käteni koputukseen, kun tunsin minua tartuttavan takin kauluksesta ja vedettävän taaksepäin. Kuului tiukka kysymys: ” Mikä mies ja mikä asia?” Esittelin itseni ja kerroin asiani. Sain kehotuksen siirtyä aulaan sohvalle istumaan ja herra lupasi ilmoittaa minut kanslisti Koposelle. Niinpä katselin sohvalta, kun hän koputti oveen ja kertoi teekkarin olevan tulossa työnhakuun. Olkaa hyvä! – komennon jälkeen sain siirtyä sisään ja sovin kanslisti Koposen kanssa kesätyöpaikan Mikkelin syväväylätutkimuksiin. Olin samalla tutustunut ylivahtimestari Mansoon. Kanslisti Koposen kanssa samassa huoneessa istui muuten silloin Helena Petäjistö.
NO 4 / 02.04.2006 Kesäksi 1965 työpaikka löytyi jälleen kanslisti Koposen avulla. Nyt oli kuitenkin asessori huomannut, että ei teekkareille pidä maksaa päivärahoja, joten heidät palkattiin suoraan työmaalle. Kanslisti Koponen kuitenkin totesi, että kai minä rahaa tarvitsen ja niin minut palkattiin työnjohtajan vakanssille ja Uudenmaan tiepiiriin kunnossapitotoimialalle. PJL taisi minut muistaa ja ohjasi Mustiolle Lohjan ja Karjaan välisen kantatien perusparannustyömaalle toukokuun puolivälistä alkaen. Oli päivärahallinen paikka vaikkakin vähän pienemmällä peruspalkalla. Opiskelu kuitenkin taas turvattiin.
NO 5 / 02.04.2006 Mustiolla oli Lemminkäisen vastaavana mestarina Bertel Kallio. Hän lienee saanut minusta hyvän käsityksen, koska jo vuoden 1966 talvella minua pyydettiin Lemminkäiselle töihin. Lupauduin, mutta vasta 15.06 alkaen, koska oli tarkoitus olla kaksi ensimmäistä viikkoa Keski-Euroopassa opintomatkalla. Vähän vastahakoisesti se Lemminkäiselle sopi, koska työmaan piti alkaa jo kesäkuun alusta. Myös Lemminkäisellä sain päivärahat. Sen kesän ansiot olivat reaaliarvoltaan minun elämäni suurimmat kuukausitasolla, sillä tein oikeastaan enemmän kuin kahta vuoroa ja lisäksi kolmen henkilön (työnjohto. perämies ja lapiomies) työt. Suurin työtuntimäärä oli viiden päivän työviikossa 94 palkallista tuntia. Siinä tuli ylityökorvauksia aikalailla.
NO 6 / 02.04.2006 Kesäksi 1967 piti sitten löytää jo sellainen työpaikka, jossa voisi tehdä myös diplomityön. TVH:n MALA eli suunnittelutoimisto haki teekkareita. Meitä kokoontui työhaastatteluun yhdellä kertaa 7 saman kurssin teekkaria. Olav Smeds palkkasi meistä 5. Minä ja LR jäimme palkkaamatta. Jälkeenpäin selvisi, että me emme olleet suorittaneet asevelvollisuutta, kaikki muut olivat. Olav kehoitti minua kuitenkin kääntymään Eero Koljosen puoleen ja niin tein. Paikka löytyi tiestötoimistosta. LR palkattiin teknillis-taloudelliseen.
NO 7 / 02.04.2006 Asevelvollisuuden loppuajan suoritin kesällä 1969 TVH:n sotilastoimistossa. Sieltä oli helppo käydä osastosihteeri Kaisu Valkaman luona kyselemässä vakituista työpaikkaa. Hakupaperit jätettiin ja Kaisu sitten kutsui minut luokseen ilmoittaen, että minut on valittu aloittelevaksi työsuhteiseksi diplomi-insinööriksi. Totesi myös, että oli toinenkin hyvä hakija Anssi Lampinen, mutta minut valittiin, koska minulla ei ollut partaa, Anssilla silloin oli. Se olikin sitten ainoa kerta, jolloin olen hakupaperin kaikkine liitteineen jättänyt. Myöhemmin olen kerran organisaatiouudistuksen yhteydessä ilmoittanut haluni jatkaa samoissa tehtävissä.
NO 8 / 02.04.2006 Joskus 1980-luvulla kuulin huhun, että minä olen lähdössä LVM:n palvelukseen. En kiinnittänyt asiaan sen suurempaa huomiota. Pari kuukautta myöhemmin LVM:stä kyseltiin, miksi en hakenut. Samalla ihmeteltiin, että Tielaitoksesta ei hakenut kukaan muukaan, vaikka ilmoitus oli oikein Hesarissa. Minä vain totesin, että Tielaitoksessa tehdään töitä eikä lueta Hesarista avoimia työpaikkoja.
NO 9 / 02.04.2006 Muilla kuin LVM:llä oli aktiivisempi ote rekrytoinnissa. Minun halukkuuttani kyseltiin pariin muuhun ministeriöön. Mielenkiintoisin tarjous joskus 1970-luvun alkupuolella oli kuitenkin pestitarjous Manilaan, jossa tehtävänä olisi ollut suunnitella Etelä-Korean päätieverkko. Eihän sitä tuore isä olemattomalla kielitaidolla siihen uskaltanut tarttua. Huvittavinta oli kuitenkin se, että anoppi oli käynyt samoihin aikoihin ennustajalla ja kertoi pari viikkoa myöhemmin, että ennustaja oli sanonut vävyn olevan teknisellä alalla ja hänellä olevan edessään loistava kansainvälinen tulevaisuus. Pieleen meni sekin ennustus, koska vävyllä oli omaa tahtoa.
NO 10 / 02.04.2006 Tiesuunnitteluosastolla oli avoinna tieinsinöörin virka, joka oli palkkaluokaltaan vähän enemmän kuin aloituspalkka. Virkaa haki mm. kaksi oman osaston tieinsinööriä ja toinen valittiin. Nimitysperuste jäi erityisesti meidän nuorempien mieleen. Virkaan valittiin kaksi viikkoa aikaisemmin valmistunut. Virkaikä oli siis erityisen tärkeä nimitysperuste. Aika usein talon ulkopuolelta pääsi vain aloituspaikkoihin ja ylempiin nimitykset tehtiin talon sisällä. Joskus ilmoitus avoimesta virasta vietiin jopa vain halutun henkilön työpöydälle ja lain vaatimus julkisuudesta täytettiin jossakin hallinto-osaston ilmoitustaululla.
NO 11 / 09.04.2006 Hallitus teki 1970-luvun alussa periaatepäätöksen, että yli 60-vuotiaita ei nimitetä virkoihin. Tämä näkyi heti osastomme nimityksissä. Osastopäällikön jäädessä eläkkeelle oli apulaisosastopäällikkö jo 62-vuotias eli häntä ei voinut nimittää. Niinpä TVH päätti hänen hoitavan virkaa vt:nä, kunnes hän saavutti eläkeiän.
HJB
