Kävimme (JPOS, JN, HJB) jättämässä tiestösenioreiden puolesta Matille viisi ruusua. JPOS osallistui vielä muistotilaisuuteen kertomalla Matin roolista TVL:ää kehitettäessä.
Juha
Hyvät Matin omaiset ja muu saattoväki
HJB
Tässä minun oma hyvin vajaa muisteluni. Muistelemme Juhan kanssa aikalailla eri asioita.
Minä jo aikaisemmin aloin miettiä, mitä Matti töissä teki ja mitä teitte te muut? Omat hommat muistan, koska ne toistuivat vuosittain, mutta muiden hommista en muista juuri mitään? Ehkä jotain organisaatiosta ja yksityiskohtia sieltä täältä? Omat hommat oli sikäli selviä, että ne päättyivät melkein aina valmistuneeseen paperiin.
Matista on jäänyt mieleen innovatiivisuus ja halu yhteydenpitoon. Muistan miten Matti yhtenä aamuna kertoi kahvilla, että junassa oli pari henkilöä käynyt niin mielenkiintoista keskustelua, että häntä harmittaa, kun ei kysynyt yhteystietoja, jotta olisi voinut kutsua keskustelemaan. Matti ohjasi usein keskusteluun myös talon sisällä. Eli Matti oli verkostoituja jo silloin, kun muut yhdistivät termin lähinnä kalastukseen.
Matti saattoi monia asioita alkuun ja vetäytyi sitten taustalle. Hän halusi mennä uusiin asioihin eikä hän halunnut itse olla esillä. Mutta jotain kuitenkin muistan.
Matti kehitteli taloudellisessa jaostossa teiden kustannusnopeutta 1960-luvun lopulla. Sitä en muista, mitä se tarkalleen ottaen oli, mutta liittyi kuitenkin teiden parantamisen kannattavuuden arviointiin. Ehkä ajatuksena oli käyttää sitä logistiikan suunnitteluun, sillä TeuP oli koodannut tieverkon valtakunnallista liikennevirtamallia varten ja tuota verkkoa sitten käytettiin liikeyritysten logistiikan suunnitteluun.
Ensimmäinen TPO laadittiin vuonna 1968. Muistini mukaan Matti ja THnen olivat siinä toimeenpanijoina tiestössä. Opus oli valmis, kun minä palasin armeijasta 1.10.1969. Se oli kuitenkin julistettu salaiseksi ja numeroidun kappaleen sai vain kuittausta vastaa. Minun kappaleeni oli muistaakseni nro 69. Muistaakseni Matti puhui paljon sunnitelman julkisuuden puolesta. Olihan se ilman muuta askel suunnitelmallisuuteen. Saattoi olla niin, että tuo tapa levisi sitten TVH:sta muuallekin.
Taloussuunitelman teki tili- ja tarkastustoimisto ja se säilyi pitempään salaisena kai VM:n vaatimuksesta. TPO:n julkisuudesta taisimme kyllä päättää omin luvin? Muistelen, että ensimmäisissä levitetyissä kappaleissa korostimme, että suunnitelmaa ei ole kukaan hyväksynyt? Matilla oli hyvät suhteet VM:n suunnittelusihteeristöön. Olihan melkein kaikki sen työntekijät Matin entisiä työtovereita.
Vuonna 1979 VTKK päätti suunnitella valtiolle oman tekstinkäsittelyohjelman, TEKOn. Matti oli siinä jotenkin mukana, ehkä jopa alullepanijana ja hoiti taloustoimiston (?) koekäyttäjäksi. Ulla Puranen ja Marita Willberg taisivat olla meillä nuo koekäyttäjät ja suunnitteluun osallistuneet. Testaukseen liittyi se, että saimme DAVAn toimistoon. Taisi olla TVL:n ensimmäinen mikro.
Sakari Pyörre laati siihen taulukkolaskentaohjelmiston ja niin meillä oli ”kaikki mitä tarvitsimme”. Mutta se, että taloustoimistossa lähes kaikki oppivat käyttämään mikroa, johti siihen, että koko TVL valitsi mikroympäristön eikä ATK-yksikön esittämää keskitettyä järjestelmää tyhmine päätteineen. Taisi tämäkin olla Matin ansiota? Voisi siis sanoa, että Matti hoiti talon siirtymisen mikroaikaan. Ja taisi taas olla vaikutusta koko valtion hallintoon?
Lainaus : "WIKIPEDIA : Ohjelmasta oli tehty prototyyppejä jo 1970-luvun lopussa, mutta ensimmäiset varsinaiset toimivat versiot Tekosta kehitettiin 1980-luvun alussa Televa TDS-8- ja Mikko 3 -pientietokoneille, VTKK:n tavukoodiksi käännettävällä FAS-ohjelmointikielellä FASOS-käyttöjärjestelmälle, joskin näitä Tekon versioita ei varsinaisesti myyty erikseen, vaan ne kuuluivat järjestelmätoimituksiin. Teko II sovitettiin MS-DOS-käyttöjärjestelmälle IBM-yhteensopiviin mikrotietokoneisiin, ja oli suunniteltu tuotteistettavaksi. Teko III (3.0) oli viimeinen versio, joka oli kirjoitettu FAS-kielellä. Teko 3.1, joka julkaistiin 1986, oli koodattu uudelleen x86-Assembler-kielellä. Samana vuonna Teko 3.1 yhdistettiin Kielikoneen Morfo-oikolukuohjelmiston kanssa, ja näitä osia myytiin yhdessä nimellä TekoPlus. Teko 4.0 pohjautui VAX/VMS-ympäristöön tehtyyn sovitukseen, joka oli kirjoitettu C-kielellä. Suomen oikeuslaitos käytti Tekoa vielä 2000-luvulla. "
Matilla oli varmaan osuutensa myös TVL:n organisaatiouudistuksissa. Valtion koulutuskeksuksen toimintaan Matti osallistui myös, Taisi olla jonkin aikaa jopa virkavapaalla siellä? Ja verkostoitumisen seurauksena kaikki Matin hommat säteilivät koko valtion hallintoon. Eli nämä ovat merkittäviä yksityiskohtia, mutta kokonaisuus jää minulle hämäräksi. Matti oli merkittävämpi työntekijä, kuin tiedetään.
Heikki
LAM
Talousosaston ja -toimiston kausi oli hienoin vaihe työelämää. Sellaista dynaamisuutta ja innovatiivisuutta toivoisi kaikkien kokevan kerran elämässään. Hullunkurisinta on, ettei minulla ole kovin selvää kuvaa, miten se muodostui. Kuinka voisikaan, kun minä tulin valmiiksi katettuun pöytään. Minulla ei ole mielikuvia siitä organisaatiouudistuksesta eikä motiiveista, joissa ne muodostettiin. EVK:lla on tietysti ollut silloin aivan keskeinen rooli. Hänen taitoaan oli varmaan se, että sinne koottiin niin nopealiikkeinen ja -älyinen porukka. Onkohan siitä vaiheesta olemassa/tallella mitään dokumentaatiota.
Taloustoimiston sisäinen rakenne vastasi ideaalisesti toiminnan sisältöä. Eri aikajänteiden mukainen suunnittelu, rahoituksen periaatteellinen ohjaus, rahoituksen operatiivinen ohjaus ja koko organisaation toiminnallinen ohjaus. Kaikki vastasi ihanteellisesti alunperin USAssa kehitettyä Rooseveltin hallinnossa käynnistyneitä ja myöhemmin paljolti kylmän sodan aikaisen liittovaltion toimintaa ohjaavia menettelyitä - suunnittelua, ohjelmointia ja budjetointi-menettelyjä. Mutta miten ne meille tulivat? Mikä oli VM:n rooli ja mikä LVM:n? Ja ennen kaikkea ketkä henkilöt olivat kehityksen takana. Olen yrittänyt tätä koluta lukemalla VM:n historiikkia. Mutta se ei kerro näistä asioista mitään.
Mutta tuon järjestelmän muodostuttua, Matti oli siellä kuin kala vedessä. Se oli Matin luontaisille ominaisuuksille ja hänen vahvuuksilleen sopiva ympäristö. Hänen toimintatapansa oli äärimmäistä ’verkostoitumista’ paljon ennen kuin koko käsitettä oli olemassa. Se antoi hänelle mahdollisuudet olla kaikessa mukana ja vaikuttaa kaikkeen. Ennen kaikkea kehittää aivan uusia kanavia lisävaikuttamiseen.
En usko, että missään Suomen valtion keskushallinnon organisaatiossa oli vastaavaa menoa. Vanhoja opiskelukavereita meni eri puolille hallintoa ja kaljalla ollessamme työasioista puhuttiin. Kaikki olivat hämmästyneitä, kun kerroin, mitä meillä tapahtui ja miten asioita hoidettiin. Se oli hallintorationalismia parhaimmillaan. Oli luonnollista, että siitä syntyi käsite ’nappulaliiga’, koska päälliköt olivat eri aikakauden miehiä ja valittu eri periaatteilla. Kyllä siinä vauhdissa useimpien kompetenssien vajavuudetkin tulivat ilmi. Oikeastaan kaikki organisaation valta oli keskittynyt nappulaliigalle. Ei ihme, että se herätti myös närää. Mutta EVK:n asema ja karisma oli niin vahva, että se säilyi niin kauan.
En ole varma miten siinä hulinassa menettelyt syntyivät, esimerkiksi ’piirikonsulttiryhmä’. En muista aivan varmasti tehtiinkö tienpidon suunnittelussa, ohjelmoinnissa, budjetoinnissa ja toiminnansuunnittelussa kaikissa omat ohjekirjeet piireille. Muuta TVH:n toimistot olivat kekseliäitä pyytämään piireiltä aina uusia tietoja oman toimintansa tarpeisiin. Se aiheutti piireissä paljon työtä. Sitä varten filtteriksi syntyi em. ryhmä, joka kävi piirin kannalta läpi ohjeet. Sen kokouksissa toimistot joutuivat perustelemaan tietotarpeensa. Osa meni läpi, osaa tarkennettiin ja osa putosi myös kokonaan ohjeista pois.
Piirikonsulttiryhmä oli kuin operatiivisen johtamisen jatkokoulutusta. Kaikki konsultit olivat piirien suunnittelutoimialalta, kaikista tuli myöhemmin toimialajohtajia ja melkein kaikista myöhemmin piiri-insinöörejä. Yhdestä tuli jopa laitoksen pääjohtaja. Kaikkien voi sanoa käyneen läpi Matin kehittämän jatkokoulutuksen.
En muista, oliko Matilla roolia toimistotekniikan tulossa taloon. Saattoi olla tekstinkäsittelyn osalta, en ole varma. Suurempi rooli Ala-Fossin Jussilla. Rakentamistalouden toimisto oli toinen propellipäiden porukka. Taisin olla mukana jossain palaverissa, jossa Jussi joskus sanoi, että pian on jokaisella pöydällään mikrotietokone. Tässä vaiheessa talossa ei ollut yhtään kappaletta. Rauski sanoa pamautti, että ’vain minun ruumiini yli’. Tk-yksikkö oli näkemyksiltään kummallisen jähmettynyt.
Matti taisi tuoda taloon fläppitaulutekniikan? Niitä oli pian jokaisessa kokoushuoneessa ja lähes kaikki resuneeraava työ tehtiin niiden ääressä. Kummallista oli, että vaikka Matti tuntui olevan hyvin perillä, mitä hallinnollisessa kehittämisessä tapahtui, niin en koskaan nähnyt hänen lukevan mitään. Samaten en muista, että hän koskaan olisi kirjoittanut mitään. Matin hanslankarina minun hommakseni tuli yrittää tehdä niistä fläpeistä jonkinlainen muistio. Se oli melkoinen homma. Ne olivat niin fragmentaarisia, ettei niistä meinannut selkoa saada. Minulle tuli jossain vaiheessa Matin nopeasta vauhdista mieleen, että hän oli varmaan prototyyppi koululahjakkaasta, jonka pää toimi paljon nopeammin kuin käsi. Minä silloin myös epäilin, että hänellä olisi saattanut olla jonkinlaista sanasokeutta. Sellainenhan saattaa olla tyypillistä erittäin fiksuille ihmisille. Fläpeillä olevista teksteistä puuttui sanoista tavuja ja kirjaimia. Jos ei ollut omia muistiinpanoja, niin koko kokouksen kulun joutui improvisoimaan uudestaan.
Taloustoimiston kausi oli antoisa siinäkin mielessä, että siellä oppi tuntemaan kaikki niin keskushallinnossa kuin piireissä. Toiminta oli kaikin puolin ’Matin näköistä’. Minä jonkinlaisten pohdintojen kautta opin ajattelemaan, että minunkin roolini oli olla katalysaattorina mukana. Eli olla mukana vaikuttamassa ilman, että jäljelle jäisi välttämättä mitään, josta olisi voinut sanoa, että ’minä tämän tein’. Juuri se oli Matin tapa toimia. Vaikuttaa kaikkeen ilman varsinaista tarvetta kerätä ’sulkia hattuun’.
Eräs
ajalta mieleen palautunut juttu oli Talouselämä-lehdessä aikoinaan
ollut kolumni. Joku yritysmaailman mies kertoi katselleensa
lentokoneessa vieruskaveriansa, joka koko matkan Helsingistä Ouluun
(muistaakseni) oli lukenut kaikilla sateenkaaren väreillä tehtyä
paksua paperia. Lopulta hänen oli kysyttävä, mikä tuo paperi oli.
Hän oli saanut kuulla, että siinä oli kooste kaikista tielaitoksen
tavoitteista. Olivat sitten loppumatkan puhuneet organisaatioiden
ohjausmenetelmistä.
Tuo kaikki sitten saavutti myös loppunsa. Jossain vaiheessa oli useampiakin peräkkäisiä ’keskushallintokomiteoita’, jotka etsivät uusia ja kevyempiä toimintatapoja. Siitä alkoi minun mielestäni todellisen asiantuntemuksen alasajo. Se sai jatkossa uusia muotoja ja lopputulos on enimmäkseen surullista.
En
ole missään nähnyt arviointeja, saatiinko toimintaa kaventamalla,
asiantuntemuksesta luopumisella, toiminnan tulosten laadun
heikentämisellä sellaisia kustannushyötyjä, jotka valitun suunnan
olisivat oikeuttaneet. Vai oliko kyse vain taas uudesta
hallinnollisesta ideologisesta muotivirtauksesta. Maailmalta tuli
näihin aikoihin myös Suomeen ’new public economics’-virtaus,
jonka jälki oli kuin heinäsirkkaparven Egyptinmaalla.
Uusista virtauksista ei koskaan tullut puhuttua Matin kanssa.
Lauri
Pari isoa juttua on jäänyt edellisissä kuitenkin sanomatta. Matti kehitti myös Tielaitoksen johtamista. Yksiköiden johtoryhmätyöskentely alkoi 1970-luvulla. Tämän aikaan saamisessa yksiköistä aina THV/TVL:n ja piirien johtoryhmiin Matilla oli vahvasti ajatuksensa pelissä.
Tähän johtamiseen liittyi myös IBM:n Tielaitokselle myymä BSP-projekti. Lyhennys tulee sanoista Business System Process. Sen tarkoituksena oli selvittää Tielaitoksen johtamisen prosessit ja johtamista tukeva tietohallintosysteemi. Tätä varten perustettiin BSP-projekti joskus 1980-luvun alkuvuosina. Se oli loisto projekti, joka ravisteli oikein kunnolla tielaitoksen johtamista ja johtajiakin. Projektia veti IBM ja siihen osallistui koko tielaitoksen johtoryhmä ja piiri-insinööreistä muistaakseni Mäkelän Ville ja Ikosen Pentti. Matti ja APi olivat projektissa mukana - sanoisinko hyvissä rooleissa kuuluen moneen avainryhmään.
BSP:stä seurasi kaksi asiaa:
Kun oivallettiin, millä prosesseilla tienpitoa/tielaitosta johdettiin, niin oli luonnollista uusia organisaatio palvelemaan sitä. Uusi organisaatio uusilla kasvoilla (ei poliittisia nimityksiä) käynnistyi 1.1.1988.
IBM:n tavoitteena projektilla oli keskitetty tietohallinto = Pasilassa on iso kaikesta vastaava pääkone ja meillä käyttäjillä tyhmät päätteet. Suunnitelmissa taisi olla, että piireissä olisi ehkä ollut ”sivukoneita”. IBM:n tavoite ei toteutunut. Muisti sanoo, että Leiviskällä oli tulevaisuuden visiona hajautettu tietohallinto. EVK tuki Leiviskää. Tässä on yksi EVK:n johtamisen vahvuus. Silloin kun aika oli, hän tuki vahvasti alaisiaan tai olisi parempi sanoa omaa tiimiään. Varmaan Matti oli taustalla. Mehän opimme kaikki käyttämään TEKOa hyvin vähällä opastuksella. Sehän helpotti paljon mm. Puheiden kirjoittamisessa pomoille ja muissakin teksteissä
Matti oli mukana myös Sailaksen (budjettipäällikkö/VM:n kansliapäällikkö) vetämässä valtionhallinnon kehittämisryhmässä. Matti hoiti myös APin tuohon ryhmään. Eli Tielaitoksesta oli kaksi, mikä on varmasti virastotasolta normaalia enemmän. Tämä ryhmä toimi 1980/90-lukujen taitteen nurkilla kai jopa 10 vuoden ajan. Marja Heikkinen taisi vetää myöhemmin. Siellä tuli tietysti paljon arvokkaita henkilöitä tutuiksi valtionhallinnon johto- ja kehittämistehtävistä. Mm. täällä Mattikin laajensi verkostoaan. Sekä Matti että APi pääsivät mm. kouluttajaksi valtion johdon Lifimiiin, konsultoimaan mm. Tilastokeskuksen johtoa strategisessa uudistamisessa ja kouluttamaan paljon VKK:ssa ja muissa valtion organisaatioissa.
APia vahvasti konsultoiden
Heikki
