Korona rajoitti edelleen osallistujia. Tosin vähiin näyttää ryhmä käyvän ennen loppumista. Mutta oli meitä kuitenkin paikalla neljä. Kirjoituksissa tulee nyt paljon virheitä. Joko sormissa on vikaa tai näppäimistössä, mutta kirjaimia jää pois. Lisäksi osuu turhan usein viereiseen näppäimeen. Eikä kaikkea huomaa korjata. Anteeksi.
Iso Omena oli minulle uusi tuttavuus. Reittiopas johdatti ihan väärään paikaan johonkin puistoon, mutta löytyi sitten oikeakin, kun katsoi ilmakuvaa. Tosin valittu reitti olisi vienyt bussiterminaaliin, joten piti soveltaa ja kiertää yksi kortteli. Parkkihallisssa piti sitten etsiä, miten pääsee itse kauppakeskukseen. Oli opastukset suhteellisen kehnoja.
Sisällä oli sitten opastukseen hakutauluja, joista löytyi ravintolan paikka. Poislähtiessä oli taas ongelma. Olen luottanut siihen, että jos palaa samaa reittiä, niin löytää auton. Nytpä ei onnistunutkaan. Pitkän etsimisen ja monen yrityksen jälkeen päätin mennä ulos ja kävellä parkkihalliin samaa reittiä, jota käytin autolla. Hyvin löytyi. Jäi kuitenkin epäilys, että olinkohan jossakin henkilökunnan paikotustiloissa? Poislähtiessä näyttö kuitenkin ilmoitti, että olen maksanut parkin ja toivoitti tervetulleeksi uudestaan. Opastuksia pitäisi kyllä aina miettiä myös 80-vuotiaita varten?
Varasin pöydän keskustelua varten, joten meille oli varattu kabinetti. Ruokalistalla oli kaurista. Sitähän me kaikki otimme. Ja olihan se hyvää. Alkuun oli salaattipöytä ja päätteeksi vielä kunnon täytekakkukahvit. Eikä hintakaan ollut paha.
Siitä lähti kuitenkin myös keskustelu käyntiin, että mikä on kauriin ja peuran ero. Googlesta löytyi selityksiä. Taitaa olla molemmat lisääntyneet etelä-Suomessa aika paljon. Valkohäntäpeura (-kauris) tuotiin 1930-luvulla Laukon kartanoon Vesilahdelle. Siitä nimitys Laukonpeura. Vesilahdella pitää olla erityisen tarkkana, koska siellä noita peuroja riittää. Laukonpeura on vieraslaji, mutta ei sitä ainakaan vielä hävitetä, niin kuin lupiineja.
Kuusipeuraa on myös siirretty ensin johonkin Kinnulan - Kivijärven nurkille, mutta nyt on lehtitietojen mukaan entinen ison firman tj perustanut tarhan Kärkölään. Sieltä niitä karkaa ensin naapurien pelloille syömään kaiken kasvillisuuden ja sitten laajemmalle. Viime syksynä minä Mäntsälässä taisin kohdata autolla kuusipeuran, mutta onneksi jäi pari metriä rakoa. Eli liikenneturvallisuuden kannalta nuo isompien eläinten tarhaamiset pitäisi kieltää. Karkaaminen on itsestään selvää. Onnettomuudet ei tilastokeskuksen mukaan kuitenkaan taida kasvaa? Mutta riistaeläinonnettomuuksia on 14000 vuodessa. Se on noin 40 päivässä.
Navigaattoriin ei pidä luottaa. Se oli kokeneen kartanlukijan mielipide. Huonoja kokemuksia on ollut muillakin. On eksytty navigaattorin ohjeilla niin perusteellisesti, että ei enää tiedä missä ollaan. No mutta kaipa nuo paranee?
Muistaakseni keskusteltiin myös metsästyksestä, matkustamisesta, asumisesta ja muistakin asioista. Olisi pitänyt tehdä muistiinpanoja. Seuraavalla kerralla sitten. Mutta kokonaisuutena aika kului leppoisasti.
Matkojen vuoksi sovittiin, että JN järjestää seuraavan tapaamisen lokakuulle ja todennäköisesti vanhaan vakiopaikkaan. 02.10 ei kuitenkaan käy. Kohta pitää alkaa harkinta myös siitä, onko osallistujia riittävästi. Tosin meitä oli neljä, kun tapaamiset 18 vuotta sitten aloirettiin.
HJB / 18.05.2023
