Tapaaminen nro 129 / 20.11.2018

Paikka: Ravintola 11, vastuuhenkilö HJB.
Läsnä: JPOS, TeuP, JN, ja HJB. Vieraana Maire Seppänen, entinen tiestöläinen.

Nyt ei aikataulut sopinut oikein yhteen. Oli muita menoja.  Siksi osanotto oli vajaa. Mutta vieras oli sitä parempi. Meillä oli mahdollisuus muistella tiestöä laajemminkin. Mairehan oli liikennejaostossa, kun me muut olimme verkkojaostossa. Kyllä noita nimiä tuli esiin parikymmentä ja jokaisella oli heistä jokin muisto.  Yllättävää kyllä se muistui myös mieleen.

Maure totesi, että hänellä jo lapsenlapsi kävi esittelemässä miniä ehdokasta. Kotimatkalla muistelimme Mairen kanssa, että nykyisin ensisynnyttäjä on keskimäärin 31 vuotias. Minä saatoin todeta, että minun isoäitini oli 36 vuotias, kun minä synnyin. Eli nykyisin ollaan jo lähes sukupolvi jäljessä. Siinä sivussa kävi ilmi, että Maire ja Jarmon vaimo olivat olleet yhtäaikaa laitoksella.


ETYK kokousta ja Espalla oloa muistelimme myös. Muistelimme, miten parvekkeelta katselimme, miten Ford liikkui avoautossa ja ns. gorillat juoksivat rinnalla. Ei ollut kuitenkaan aseet esissä. Joku siinä ehdotti, että työnnetään tuosta kaiteiden välistä piirrustuskotelo ja katsotaan mitä tapahtuu. Meillä oli vielä silloin järki tallella, emmekä kokeilleet. Noiden gorillojen kanssa ei pidä leikkiä. Ovat aika tosikkoja.

JPOS kirjoitteli aikonaan maantielain ”hyllyllä” ollessaan. Lähti se luonnos kai ministeriöönkin, mutta ystävämme Kalevi Perko taisi pistää sen hyllyyn. Kymmenkunta vuotta myöhemmin Kaisa-Leena taisi sen kaivaa esiin ja kirjoitti kokonaan uudestaan. Noihin aikoihin keskeinen asia oli se, että vanhan lain nimi koski yleisiä teitä, mutta ei katuja, vaikka nekin olivat yleisiä. Lisäksi kunnat osallistuivat paikallisteiden ylläpitoon. Tuo kuntien velvoite poistui,  Juha kävi asian puitteissa myös Eduskunnassa kuultavana. Minäkin kävin kerran eduskunnassa, josta jäi erityisesti kolme asiaa mieleen. Erään kansanedustajan avoin vetoketju, Veikko Vennamon vieressä istuminen ja mieskansanedustajien törkeä seksuaalinen ahdistelu. Kohteena en ollut minä, vaan eräs nuori naisvirkamies. Vennamokin vieressä tuhahteli useampaan kertaan paheksuvasti.

Trump puhui viikonvaihteessa Suomen metsien haravoinnista. Kyse oli ainakin osittain käännösvirheestä, sillä hänen käyttämänsä termin voi tulkita myös hakkuujätteiden poistamiseksi, mitä hän varmaan tarkoittikin. Hilarin ja Ivankan sähköpostit olivat myös keskustelun aiheena, vaikka sisältöä emme tienneetkään.

Keskustelimme myös tummista opiskelukavereistamme. Eduardo Assis oli Brasialaisen tehtaanomistajan poika. Hänelle kaverit opettivat oikein todella leveän savonmurteen, ”Eetu Asikainen” herätti bussissa aina huomiota kun alkoi puhua. Toinen tumma kaveri oli tokaisuut Servin mökissä myyjälle hernekeittoa katsoessaan: ”Tämä ei olla valkoisen miehen soppaa!”. Epäilimme, että tuo kaveri oli aikoinaan myös TVH:n teknillis-taloudellisessa yksikössä ja vielä myöhemmin Ghanan liikenneministeri. Myös eräs englantilainen viimeisen päälle pukeutunut herrasmies oli hämmästyttänyt yleisönä kertomalla, että osaa neljää vierasta kieltä ”suomea ja savvoo, hiljaa ja kovvoo”. Olikohan se sama kaveri, joka oli yllättänyt kuuntelijansa tokaisemalla ”mittee teille kuuluu?”

Keskustelimme myös ikääntymisestä ja sen vaikutuksesta joukkoomme. Meidän lienee syytä asennoitua niin, että joka tapaamisesta alkaa olla poissaoloja. Ehkä joukkoa pitäisi kasvattaa? Asia jäi vielä harkintaan.

Oli paljosta muustakin puhetta, mutta en saa kaikista muistiin panoistani selvää eikä vanha periaate, että muisti toimii pelkillä avainsanoilla enää toimi.

Seuraava tapaaminen on 18.12. ja paikka on varattu, mutta jätetään kertomaytta, ettei tule tungosta.

Heikki 21.11.2018

Tapaaminen nro 128 / 24.10.2018

Paikka: Ravintola White Lady, vastuuhenkilö TeuP.
Aika: 24.10.2018 klo 12.30
Läsnä:  JPOS, MLe, TeuP, APi, LAM, JN, HJB

White Ladyssä on hyvä ruoka ja paikkakin on sopiva, ainakin oman auton käyttäjälle. Ehkä siksi taisi olla jo 10. kerta.

Ensimmäisenä tuli mieleen tuo punainen ruusuke työasussa irtisanomisperusteena. Emme tienneet kaikkea, mutta kevyeltä tuntui. Sitten jo jouduimmekin keskustelaam siitä, pitääkö meistä yksi jäsen erottaa, koska hänellä oli merkki rinnassa. Taisi olla jotain ”Ole aina iloinen”. Emme erottaneet ainakaan ensimmäisellä kerralla. Mutta johtihan se keskustelun siihen, että jos hyväksytään, niin missä on raja? Saako olla mikä tahansa SS-merkki? Lehdessä olikin sitten, että olivat kinasteleet jo vuoden tuosta ruusukkeesta. Eli ei ollut ihan hetken mielijohde.

Kun syvällisiä mietitään, niin mikä ero n hullulla ja nerolla? Ovat mielestämme usein lähellä toisiaan, joten parempi kun ei nimitellä. Kumpaakaan. Siitä tuli mieleen, että kaupassa käydessä ajeli kallis mersu ohi 40:n alueella lähes 80:ä. Mutta rekisteri olikin GEN-II. Poliisille tiedoksi, että en todista. Kun maksaa huomiota herättävästä kilvestä, pitää kestää myös nuo huomiot.

Kaihileikkauksista keskustelimme pitempään. Monet olivat käyneet ja monelle oli tulossa.  Siitä, että toisesta silmästä kai usein tehdään lukusilmä ja toisesta kauko, olimme vähän erimieltä. Asian selittänee se, että laseilla korjattuna silmät näkee kentän hiukan eri koossa. Toisaalta silloin pärjää ilman lasejakin, mutta käytännössä kyttää vain toista silmää. On kuulema pesäpalloa pelatessa hankalaa, koska etäisyysnäkö toimii huonosti.

Myös julkisesta terveyden hoidosta meillä oli hyvin erilaiset kokemukset. Yksi oli odottanut leikkausta enimmäisajan ja kun ei mitään kuulunut, niin soitto, johon vastattiin, että olimme juuri soittamassa teille, että, on vähän ruuhkaa. Minä taas kävin hakemassa lääkärintodistusta ja siinä samalla sanoin, että pitäisi kai käydä noiden sairauksienkin takia. Lääkäri sanoi, että käy huomrnenna labrassa Hän kirjoittaa lähetteen. Tulosten jälkeen hän lähettää tekstiviestin, mihin on tarveta. Noin kolmen päivän päästä tuli viesti: ”Kaikki OK. Reseptit uusittu.” Siinä säästettiin yksi lääkärin käynti eli puoli tuntia lääkärin aikaa kiireellisemmille. Toinen tapaus oli, jossa käytiin päivystyksessä saamassa ensiapu. Lääkäri kertoi, että aamulla on HUS:ssa aika expertille kello 9.00 ja oli myös. Eli vaihtelua on.

Työmaiden työasusta keskusteltiin myös. Nämä keltasiniset heijastimin varustetut asut suunniteltiin TVH:n tilauksesta minun naapurihuoneessa 1980-luvulla. Asialla oli kaksi opiskelijaa. Me saimme asut ja parin viikon sisällä niitä näkyi jo raiteiden vaihdossakin. Nythän työmaille ei näytä olevan asiaa, jos ei ole lähes samanlaisia asuja. Noin vuosi sitten minulla heräsi epäily, ett ovatkohan nuo tytöt saaneet riittävästi mainetta tuosta työstään. Katsoin takkiani ja valmistajana oli Topper. Pinen selvittelyn jälkeen saatoin todeta, että firma on edelleen toiminnassa lähes samalla nimellä. Siellä on edelleen töissä noita aloittaneita henkilöitä. Eli ehkä tytöt perustivat firman ja valmistivat nuo vaatteen omassa firmassa?

Muistelimme myös entisiä työtovereita. Meistä pari muisti pilli Koposen, mutta nuoremmat ei. Samoin oli Harrinlehtojen kanssa. Mutta aika monta muisti kaikki. Mm Mia Vasaran, joka oli tuomassa flamengoa Suomeen. Eräs oli vierailut Espalla ja vielä siellä kuulema useamman remontin jälkeen tunnisti entisen huoneensa. Mehän muutimme sieltä pois vuonna 1982 eli 36 vuotta sitten.
Muistelimme myös Leppävirran rantakalan syöntiä ja sen verran hyvin muistimme, että olimme olleet ainakin kahdella eri matkaa. Myös yksi Ruoveden matka oli muistissa.

Ja totta kai me keskustelimme myös tv-ohjelmista. Kauniita ja rohkeita ei taida kukaan katsoa, mutt Salatuista eläimistä totesimme, että taitaa olla kohta 30-vuotisjuhlat ja yli 3000 jaksoa. Tallentavia laitteita ei kaikilla ole. Netflixistä näkee kuulema hyviä sarjoja.

Ajankohtainen aihe on noiden pienten yritysten irtisanomisperusteet. Insinööri ihmettelee sitä, että keskustele käy lähinnä toimenpiteissä eikä lainkaan tavoitteissa. Siksi mietime oman ratkaksun:

Ongelmat ja ratkaisut:

1) Nuoret naiset, joiden epäillään tekevän lapsia.
Ratkaisu: Valtio ottaa ainakin osavastuun noista synnyttämisen aiheuttamista kustannuksista. Esim 10000 euroa vuodessa/synnyttäjä olisi äkkiä laskien noin 500 milj euroa. Se on samaa suuruusluokaa kuin nykyisten lakkojen aiheuttamat kustannukset. Samalla se lisäisi synnytyksiä ja loiventaisi väestön vähentymista. Parantaisi myös nuorten naisten työllisttymistä

2) Epäonnistunut rekrytointi.
Ratkaisu: Kuuden kuukauden määräaikaisuuksia lisätään. Kyllä siinä ajassa pitää työntekijän huomata, onko hän oikealla alalla ja samoin työnantajan.

3) Toiminnan vaihtelun riskit.
Ratkaisu: Yt-neuvotteluja nopeammin ja niissä sopien toiminnan supistaminen.
Terveisinä Sipilälle (Karille myös) ja Rinteelle (Ossi ei meitä tunnista). Olisimme soittaneet, mutta ei ollut kellään puhelinnumeroita. 

Muistiinpanot ovat minun, joten muut voivat olla erimieltä, jos haluavat.

Seuraava tapaaminen on 20.11 kello 12.30 ja vastuu henkilönä HJB. Sovimme samalla, että myös joululounaalla tavataan 18.12.2018 kello 12.30 ja vastuu on JN:llä. Paikoistakin oli keskustelua, mutta pidetään ne pienen piirin tiedossa toistaiseksi.

He9kki Block 26.10.2018