Tapaaminen nro 123 / 15.03.2018

Paikka: Ravintola Harald Matinkylä, vastuuhenkilö JN
Aika: 15.03.2018 klo 12.30
Läsnä: JPOS, TeuP, JN, LAM, TOE, APi ja HJB

Tässä iässä kannattaa olla tuon liikkumisen kanssa erityisen varovainen. Vaikutukset saattavat olla hyvinkin pitkäaikaisia. Tuli viikonloppuna käveltyä lumikengillä noin 300 metriä ja seuraavana päivänä kyllä tuntui.

Tapasin bussissa Pentti Karvosen, entinen työtoveri hänkin. Lähetti terveisiä. On innostunut nykyisin taidemaalaamisesta ja on pitänyt jatkuvasti näyttelyitäkin. Lisäksi toimii ohjaajana.

Noista matkoista olemme keskustelleet sähköpostissa paljonkin, joten tiivistänpä tähän. Matka Matinkylään kesti 1,5 tuntia. Omalla autolla olisi ollut 27 minuuttia. Tapaaminen kesti 1,5 tuntia ja matkat 3 tuntia. Aika huono hyötysuhde? Kustannukset olisi ollut omalla autolla noin 50 € ja julkisella 10 €. Eli tuntihinnaksi olisi tullut 20 €/H. Yhdellä hengellä ei siis kovin kannattavaa, mutta kahdella olisi jo ollut. Julkisella mentiin, koska pitihän siihen Metroon tutustua. Kulki nyt ihan normaalisti. Mutta jokapäiväiseen työmatkaan tuo 3 tuntia päivässä olisi aivan liikaa. Eli pitäisi suosia ihmisten muuttamista lähelle työpaikkaa.

Tuli työmatkat suurimmaksi osaksi tehtyä junalla eli nyt oli ensimmäinen kertan 40 vuoteen, kun junassa oli matkalipun tarkastajat.

Harald oli ihan kohtuullinen paikka. Freia kabinetissa oli jopa kypärät talon puolesta. Ovella oli iso kyltti, että varrokaa henkilökuntaa. Minulla jäi tuo yksi r-kirjain huomaamatta. Tarjolla oli Mallaskosken Harald-merkkistä savu-olutta. Sitä on kuulemma myynnissä joissakin marketeissakin.

Henkilötietosuojastakin keskusteltiin. On kuulema taas EU säätämässä jotain uutta. Sukututkimusseuroilla on omat käytännesäännöt, niissä normaalit tiedot on julkaistavissa, mutta arka luontoiset ei. Meillä nykyihmisillä on omat tuntemuksemme. Esimerkiksi ammattina loinen ei ole kovin mieltä ylentävää. Myös mäkitupalaisen ja torpparin eroa mietittiin. Torpparihan oli maanvuokraaja, joka maksoi vuokran työllään. Mäkitupalaisella taisi olla vain asunto työtä vastaan.

Yksi halusi uuden lasilevyn suojaamaan tammipöytäänsä. Toiset tiesivät neuvoa Berghelmin lasiliikkeeseen. Siellä tehdään mittojen mukaan. Onkohan vielä olemassa?

Tietoja voi nykyisin käsitellä hyvin monipuolisesti. Mac tarjoaa sukuohjelmistoa, joka luokittelee tiedot melkein miten vain. Mutta osattiin sitä ennenkin. Oli meidän Tk:ssa joku päättänyt katsoa, moniko katselee työaikana netin kautta Playboyta.  Oli löytynyt 30 henkilöä.

Portugalissa asuvista eläkeläisistä oli myös keskustelua, kun Nähdään pian! Oli otsikko, että heitä aloitetaan verottaa Suomessa ja se on herättänyt pahaa mieltä.  Aikoinaan eläke laskettiin kai kolmen viimeisen vuoden palkasta. Se johti siihen, että noina vuosina jotkut saivat korotettua palkkaa. Nykyisin taidetaan laskea koko työuran tiedoista? Esimerkiksi lomarahojen vaihtaminen vapaaksi johtaa nykyisin eläkkeen pienenemiseen. Nuoria alkaa olla sen verran vähän, että kukahan kohta eläkkeet maksaa. Kai niitä on alennettava? Eihän siinä ole mitään järkeä, että työaikana puolet palkasta menee eläke rahastoon ja toinen puoli veroihin?

Sitäkin mietittiin, onko maan sisässä elämää ja pystyvätkö eläimet loogiseen ajatteluun. Molempiin oli vastaus kyllä. Kerroin esimerkin. Nuorena työskentelin maatilalla ja ajelin paljon hevosella, Tuima nimeltään. Tunsimme toisemme hyvin. Kerran vein naapuriin jotain konetta ja paluu oli ilman istuinta, joten päätin ratsastaa ilman satulaa. Tuima oli iäkäs ja siksi käveli hitaasti. Minä ajattelin lisätä vauhtia ja kantapäillä kosketin lautasia villin lännen tapaan. Tuimapa potkaisi oikein kunnolla, mutta en kuitenkaan pudonnut selästä. Sen jälkeen pysähtyi ja kääntyi katsomaan minuun eli katselimme toisiamme silmiin. Katseesta oli selvästi luettavissa, että anna olla viimeinen kerta. Niinpä jatkoimme matkaa hitaasti löntystellen.

Joku muisti kertoa myös delfiinien koulutuksesta. Niille opetettiin jotakin vaikeampaa temppua ja oppiminen kesti. Kouluttajille oli melkoinen yllätys, kun yksi tempussa onnistui ja muuta alkoivat taputtaa.

Seuraava tapaaminen on 26 4 ja vastuuhenkilönä TOE.

PS. Paluu Nähdään pian! Oli myös yllätyksiä. Junalle yritin, mutta opasteissa sanottiin, että P-juna lähtee raiteilta 17-18 ja ainoa paikan nimi oli Lentoasema. Minun logiikani sanoi, että tuskin menee ratpihalla poikittain, vaan menee ensin Lentoasemalla ja sitten vasta takaisin. Eli niinpä jätin junan kokeilematta ja siirryin bussille, joka lähtikin ihan siitä nenän edestä. Mutta nyt sain havainnollisen opetuksen mitä tarkoittaa asuntokatu. Hämeentiellä ja Mäkelänkadulla oli toisella kaistalla jono busseja ja toisella jono henkilöautoja. Bussijono liikahti aina kun yksi pääsi pysäkiltä eteenpäin. Mutta kylläpä kesti. Nyt jonoa oli noin 4 km, mutta jos Tuusulantie muutetaan asuntokaduksi, niin tuota jonoa riittää noin 12 km? En kannata. Moottoriteiden varret voidaan rakentaa niinkin, että käytetään nykyisiä liittymiä ja kokooja kadut rakennetaan erikseen. Nopeusrajoitus voidaan pudottaa 50 km/H. Tosin eihän sitä noudateta. Nytkin oli matkan varrella muutama nopeusnäyttötaulu. Autot ja myös bussi ajoivat niihin noin 48 km/H ja aina näyti tuo punainen naama eli rajoitus oli varmaankin 40 km/H.