Paikka:
Ravintola Ukko Munkki, vastuuhenkilö JN
Aika:
14.01.2016 klo 12.30
Läsnä:
JPOS, MLe, TeuP, JN, LAM ja HJB
Viikolla
oli lumisade vaikeuttanut liikennettä, mutta torstaille oli luvattu normaalit
vuorot. Minä en tuohon uskonut, joten lähdin yhtä vuoroa reittiopasta aikaisemmin
liikkeelle, jotta ehtisin ajoissa. Oman auton hylkäsin, koska epäilin kaikkien
kadunvarsien olevan lunta täynnä. Perillä huomasinkin, että kadut olivat täynnä
siirtokehotuksia. Taisi yksi mersu lähteä hinaukseen, koska tarjoilija kävi
kysymässä, onko meidän. Heti ensimmäinen bussi petti eli oli jäänyt yksi vuoro
kokonaan pois. Se merkitsee sitä, että seuraavassa bussissa on tuplasti matkustajia
ja se aiheuttaa myöhästymisen. Niinpä noin 18 asteen pakkasessa sain odotella
bussia puoli tuntia. Varpaat oli jäässä. Asemalla ajattelin hypätä junaan,
mutta kun tiesin, että sitten on käveltävä lähes kilometri Kaisaniemestä
Lasipalatsille, niin jätin vaihtamatta. Asemalla viereen istui hengästynyt
rouva, joka kysyi mikä bussi tämä on? Hän oli juossut bussille, koska juna oli
peruttu. Koskelan tiellä piti vaihtaa toiseen bussiin ja sekin meni pieleen,
koska tuo minun bussi kulki noin 15 minuuttia myöhässä. Ja taas odoteltiin.
Onneksi tämän linjan bussi kulki lähes aikataulussa, joten myöhästyin vain noin
10 minuuttia.
Vieraamme
oli nyt Jaakko Rahja Tieyhdistyksestä, entinen toimitusjohtaja, nykyisin
asiamies. Hän oli päättänyt vaihtaa töitä ja keskittyä enemmän yksityisteihin
ja siksi esittänyt, että hän hoitaa ne ja valitaan uusi toimitusjohtaja.
Keskustelu
oli jo hyvässä käynnissä, kun minä tulin paikalle. Siinä kätellessä kuitenkin
pääsin mukaan eli oli keskusteltu autojen itseohjaavuudesta. Menossa oli
pysäköintitoiminnot. Niiden toimivuuteen olivat tyytyväisiä ne , joilla
sellainen automaatti oli. Myöhemmin vielä keskusteltiin muun muassa autojen
keskinäisestä kommunikoinnista. Nythän on jo mm. etäisyyden säätelijöitä. Kun
autot alkavat keskustella keskenään, niin toivoittavasti puhuvat samaa kieltä? Tämän
viikon keleihin olisi tarvittu ominaisuutta, jossa auto olisi ilmoittanut
virran kytkemisen jälkeen, että mene bussilla tai pysy kotona. Suomen talvi
tulee varmaan aiheuttamaan kaikenlaisia ongelmia. Lumen alta kun optiikka ei
pysty lukemaan. Olisiko esim. nopeusrajoitusmerkkeihin liimattavissa tarrat,
jotka lähettäsivät autoon viestiin nopeusrajoituksen suuruudesta? Eihän
halvimmat tiedon lähettäjät maksa enää kuin muutaman sentin? Ehkä lukeminen
noin 20 metrin päästä on edelleen haaste?
Totta
kai Rahjalta piti kysyä, mitä sukua hän on Rahjan veljeksille. Ei ole sukua,
mutta on kirjoittanut heistä muutaman sivun jutun, koska tuota asiaa häneltä
aina kysytään. Teksti löytyy osoitteesta http://docplayer.fi/1278979-Rahjan-veljekset-jaakko-rahja.html
. Veljesten nimet olivat Eino, Jukka ja Jaakko. Antti Tuuri on tainnut
kirjoittaa heistä romaanin. Oli kuulemma hätkähtänyt, kun Jaakko oli käynyt hänelle
kirjaesittelyssä esittäytymässä. Jonkin verran sukututkimusta harrastaneena uskataisin
väitää, että tuo sukuyhteys kyllä löytyy, vaikka vähän kauempaa. Kalajokelaiset
ei tunnu olevan sukututkimuksesta kovin kiinnostuneita, koska netissä on
kirkonkirjoja hyvin vähän. Hiskistä puuttuu koko kunta. (Paitsi, että ei puutu. Etsin Keski-Pohjanmaalta, mutta unohdin, että KP onkin vain Kokkola ja Kalajoki on Oulun puolella. Kastettuja Rahja -nimisiä löytyi 185 henkilöä. Aika moni oli etunimeltään Jakob.)
Muistelimme
myös, miten JPOS:n äidin serkku (?) oli Otto Wille Kuusisen toinen vaimo. Tästä
ei suvussa kuulemma juuri ääneen puhuttu?
Veljeksillä
oli oma roolinsa vallankumouksessa, siitä oli helppo siirtyä noin vuoden 1970
tapahtumiin, jolloin meistä oli neljä mukana tekemässä Tieyhdistyksen vallankumousta.
JPOS taisi olla jopa näkyvämmässä roolissa Pekka Rytilän kanssa. Eli olisiko
asia jopa pistetty liikkeelle tiestötoimistosta? Meitä meni noin 20-30 nuorta
yhdistyksen vuosikokoukseen TFIF:lle vaatien muutosta yhdistyksen toimintaan. Vanhoja
jäseniä oli noin 15. Vanhat parrat huomasivat heti, että nyt ollaan
vähemmistössä ja vaativat neuvottelutauon. Tuo vallankumous oli veretön. Meille
riitti, kun yhdistyksen hallitukseen saatiin pari aktiivista nuorta jäsentä. Pääosa
vanhoista jatkoi. Mutta yhdistyksen toiminta kyllä tuon kokouksen jälkeen
muuttui todella paljon. Toiminnanjohtaja Kontionpääkin myöhemmin kiitteli.
Ellei ollut jo aikaisemmin mukana masinoimassa kokousta?
Tieyhdistys
oli vieraillut Virossa. Siellä on supistettu tienpitoa rajusti. Ja siitähän
seuraa ongelmia. Virossa valtion tarjoiluperinne on huomattavasti Suomea
niukempaa. Tosin moni on unohtanut, että eipä meilläkään tarjoiltu vielä
1970-luvulla. Kahvitkin tarjottiin henkilökunnan kahvikassasta tai isännän
sinne ostamasta kahvipaketista eli itse maksettiin. Tilanne taisi muuttua vasta
1980-luvulla?
Tutkijalautakunnan
työ Suomessa on ehkä ainutlaatuista eli sellaista ei juuri muualla ole. Noista
raporteista saadaan paljon kehittämisideoita. Lautakunnilla on myös ongelmia. Suomessa
kuolemaan johtaneista onnettomuuksista todetaan aika iso osa itsemurhiksi.
Mutta niissä muissa on vielä saman verran tapauksia, jossa henkilöauto on
ajautunut tuntemattomasta syystä vastaantulevien kaistalle ja tuo vastaantulija
on ollut rekka ja henkilöauton kuskilla oli turvavyö kiinnittämättä. Lautakunnalla
on kuitenkin oltava itsemurhasta aika hyvä näyttö, sillä heidän sanomansa
vaikuttaa maksettaviin vakuutuskorvauksiin. Itsemurhatapauksissa perhe jää ilman
korvauksia, joutuu ehkä vielä maksamaan muiden vahinkoja? Autoissa olevat
kamerathan helpottaisivat lautakuntien työtä, mutta tuskinpa ne olisivat
päällä, jos joku itsemurhaa yrittää?
Suomessa
on rahasta niukkaa. Rahja oli kuitenkin sitä mieltä, että tämän hallituksen
aikana ei korjausvelka kasva, se on jopa hallituksen tavoite. Keskustalle
maakuntien tiet ovat aina olleet tärkeitä. Kokoomus on enemmän pääteiden kannalla
eikä selvää kantaa jälkeenjäämän ole ehkä esitetty mutta kannattanee sen
poistamista. Perussuomalaisissa ei taida olla tienpidon asiantuntijoita, mutta
eivät hekään vastusta teiden korjaamista?
Nykyisin
näyttää siltä, että kaikkea saa kokeilla ja niin myös tehdään. Meidän
porukkamme on moneen kertaan moittinut Savonlinna-Huutokoski rautatien
parantamisen, kun sillä ei taida liikkua enää juniakaan? Samoin vastusta löytyy
ryhmästä Pisararadalle ja Tallinnan yhteydelle. Länsimetrollekin, mutta sitähän
jo rakennetaan. Tosin vihreät haluavat jo nyt pikaraitiotien Itäkeskuksen ja
Otaniemen väliin. Metro ei riitä. Vihreät ovat sitä mieltä, että kannattavuuksia
ei kannata laskea vaan asiat pitää päättää näkemyksellä. Me olimme kaikki eri
mieltä. Eihän kannattavuuslaskelmat kaikkea ota huomioon, mutta kyllä niillä
voisi pahimmat mokat tyrmätä.
Maakuntaitsehallinto
tulee muokaamaan kaiken päätöksenteon uusiksi. Me olimme vakuuttuneita siitä,
että se aiheuttaa kustannusten kasvun. Jos säästöjä tulee, niin ne tulevat
vasta kymmenien vuosien päästä. Tosin aina aluksi muutos kasvattaa
kustannuksia. Substanssiosaaminen on nyt Liikennevirastosta katoamassa ja
LVM:astä jo kadonnut. Mitenkähän Liikennevirastolle käy tuossa uudistuksessa?
Katoaako kokonaan? Jos maakunnat saa verotusoikeuden ja päätäntävallan, niin
mihin tarvitaan keskusvirastoa? Normit voidaan kyllä hyväksyä LVM:ssäkin.
Konsultithan ne joka tapauksessa laativat.
Tieyhdistys
on muuttunut tuon vallakumousken jälkeen rajusti. Kun se aikoinaan oli lähes
pelkästään lobbausjärjestö, niin nyt alkaa pääpaino olla koulutuksessa ja
neuvonnassa. Henkilöjäsenten määrä on laskussa ja yhteisöjäsenmäärä kasvussa.
Talous on kuitenkin pysynnyt kunnossa, joten siitä ei murheita ole. Yhdistys
täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Eli meistä useat ovat olleet jäseniä yli puolet
yhdistyksen elinkaaresta. Minä erosin viime vuoden alussa, kun tuli 50 vuotta
täyteen. Suomen Tieyhdistys taitaa olla toiseksi vanhin maailmassa. Samoin se
on aktiivisuudessa parin ensimmäisen joukossa. Espanja on ollut myös hyvin
aktiivinen. Puhtaita tieyhdistyksiä alkaa olla vähän. Usein mukana on myös
kuljetus. Ruotsin tieyhdistys taidettiin lakkauttaa ja nykyisin siellä on yksityistieyhdistys.
Suomessakin
yksityistiet ovat Tieyhdistykselle ehkä tärkein sektori. Esko Hämäläinen ja
Jaakko Rahja innovoivat Imatran valtiohotellissa tieisännöitsijät ja nyt se on
jo oma osaava ammattikunta. Heidän ansiokseen voidaan sanoa, että tienpito on
siirtynyt talonpojan sivutoimesta osaaviin käsiin. Se on helpottanut myös
yksityistiekuntia. Olinhan sitä minäkin viisi vuotta tiekunnan puheenjohtajana Helsingin
katualueilla. Haukkuja tuli ja osittain myös syystä. Suurin ansioni oli, että
sain kaupungin ottamaan hoitoonsa kaikki katuluonteiset yksityistiet. Tämä
taisi tapahtua vuonna 1986?
Seuraava
kokous sovittiin 18.2.2016 ja vastuu on LAM:lla.
HJB
/ 16.1.2016
