Paikka:
Ravintola Stockan vintti, vastuuhenkilö MLe
Aika:
27.8.2015 klo 12.30
Läsnä:
MLe, TeuP, ToE, JN, LAM ja HJB
Kiinalainen
sananlasku toteaa, että mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito. Ovat
väärässä. Joillekin on kalastus? Taisi tuohon kiinalaisten toteamukseen kuulua
myös lisäkaneetti, että eikä sekään ole niin tärkeää?
Vieraanamme
oli asiakkuuspäällikkö Anu Kruth Liikenneviraston strategiayksiköstä. Vai onko
enää yksiköitä? Mehän tietenkin kerroimme, miten meidän ensimmäinen yksikkömme
aikoinaan syntyi. Eero Koljonen oli sitä mieltä, että tienpidon suunnittelu
tarvitsee oman yksikkönsä. Niinpä hän kiinnitti oveensa lapun ”tiestötoimisto”.
Eeron mielestä ei ollut riittävää, että budjettiin tulivat hankkeet sen mukaan,
mitä valmiita suunnitelmia hän ja Saara-Maria sattuivat komerosta löytämään. Vahtimestarit
tuon lapun sitten aina poistivat, mutta Eero lisäsi uuden. Taisi siinä pari
vuotta mennä, kunnes lappu sai olla paikallaan. meistä taisi jo iso osa olla
yksikössä, kun se virallistettiin.
Anu
tuli Tiehallintoon juuri ennen minun poistumista eli varmaankin vuonna 2004
kesän alkaessa? Nyt hän oli ollut vuoden Metsäteollisuuden
logistiikkapäällikkönä, joten tietenkin meitä kiinnosti juuri metsäteollisuus
ja sen kuljetukset. Metsänhoitajan poika muistutti meille, miten tärkeää metsä
aikoinaan Suomelle oli. Se oli elinehto. Niinpä valtiolla oli todella suuri
päätösvalta, miten metsiä hoidettiin ja hakkuita suoritettiin. Nythän
metsäteollisuus valittaa, että jakamattomat perikunnat eivät saa päätöksiä
aikaiseksi ja niin metsiä ei hakata riittävästi. Muistettiin myös, että
aikoinaan kuusta oli havaittavissa kaksi ihmisen aikaansaannosta - Kiinan muuri
ja Osaran aukeat.
Erityisesti
puutavarakuljetukset ovat siirtymässä yhä raskaampaan kalustoon. Uudelleen
kuormaus on kallista, joten isoilla kuormilla pitäisi päästä metsästä tehtaalle
asti. Tiestö ei rasitu, jos akselivälit ovat oikeat. Tosin meidän oppimme
1960-luvulla toi mieleen, että värähtely riippuu myös nopeudesta. Eli jos
seuraava ”isku” tulee silloin, kun rakenne on aloittanut taipumisen alaspäin,
isku suurentaa amplitudia ja siten myös rakenteeseen kohdistuvaa rasitusta. Olikohan
tuo Steppi-Einarin opetusta? Tosin onhan noita isoja kuormia ollut ennenkin. Kun
kuormaa mitattiin tilavuuspainolla, oli 120 tonnin turvekuormat kuulemma ihan
sääntö joillakin vaaoilla. Myös märkä koivu oli hyvin painavaa.
Noita
yliraskaita kannattaa käyttää, myös, jos hakkuualueella on useampaa puulajia. Ei
tarvitse silloin käydä useampaan kertaan, vaan kaikki lähtee yhdellä kuormalla.
Aikoinaan kuljetettiin lähes kaikki vesitse. Meille vielä kansakoulussa
opetettiin kaikki vesireitit. Ne olivat Suomen maantiedoin tärkein osa-alue. Uitoillahan
nuo kuljetukset hoidettiin, jokialueilla irtouittona ja järvialueilla nippuhinauksella.
Puumalansalmen lossi taisi olla tunnin laiturissa, kun lähes kilometrin pituinen
tukkilautta ohjattiin salmen läpi. Oli upea näky, kun kaksi hinaajaa ajoi
kilpaa noin 3 km/H. Tavoitteena oli päästä ensimmäisenä seuraavaan salmeen,
koska kahta ei mahtunut yhtä aikaa. Hävinnyt joutui sitten odottamaan jopa
tuntikaupalla, jos huonosti kävi. Nykyään vesitse kulkee vain noin 3 %. rautateiden
osuus puukuljetuksista on noin kolmannes ja siinä on Venäjän tuonti mukana.
Raskaiden
rekkojen vaikutuksesta päästöihin on puhuttu vähän. Niiden aiheuttama vähenemä
on kuitenkin huomattava. Se tulee sekä kuljetusmatkojen vähentymisestä että
uudesta kalustosta. Parin viikon sisällä on kuollut suojatiellä useampia koululaisia
oikealle kääntyneen kuorma-auton alle. Uutisissa on samaan aikaan valitettu,
että Suomeen tulee nyt vanhaa kalustoa, joissa ei ole peilit ihan kohdallaan. Jopa
henkilöautolla on vaikeuksia nähdä takaa tulevaa. Omalla reitillä on yksi oikealle
käännös, jota pelkään. Siinä kevyenliikenteen väylä on noin metrin irti
kadusta. Peileistä ei näy, tuleeko joku takaa. Siinä on katve, josta eilen
puhuttiin myös uutisissa. Niinpä tilanne on ennakoitava ja seurattava, että kortteli
on ko. osuudella tyhjä. Mutta se kortteli on lyhyt. Lisäksi sille voi laskea sivusta
mäkeä, jolloin pyöräilijän nopeus on suuri. Eli kovaa ajava voi ehtiä katveesta
ainakin kylkeen. Vanhemmiten alkaa olla ongelmia tuon pään kääntymisenkin
kanssa. Pitänee edelleen lisätä varovaisuutta ja kääntyä niin hitaasti, että
ainakin alle jäävä ehtii väistää. Takana tulleet odottakoot ja soittakoot
torviaan.
Aikoinaan
pelättiin, että nopeakasvuinen eugalyptys vie Suomen sellumarkkinat. Siitä ei
kuitenkaan saa riittävän vahvaa lopputulosta, joten joukkoon pitää saada
havusellua. Siinä perusta on Äänekosken uudelle tehtaalle. Tosin Suomen puutkin
kasvaa erilailla, kun ilmasto lämpenee. Ehkä Suomeenkin istutetaan ihan uusia
puulajeja, ainakin sukuja. Metsän hoitajat ovat varmaan tilanteen tasalla. Ainakin
maanviljelyksessä ollaan. Minunkin pellollani kasvoi tänä vuonna tanskalaista
ruista ja hyvin kasvoikin. Tosin satomäärää en vielä tiedä.
Hallitus
tekee budjetin karsintaa. Onhan se konkurssintie, jos menot ovat pitkään
suuremmat kuin tulot. Suomi on tainnut tuolla tiellä olla jo 10 vuotta? Kehitysapurahoja
ollaan myös supistamassa. Yhdistys toisensa jälkeen ilmoittaa
Yt-neuvotteluista, joissa ollaan sanomassa irti kymmeniä työsuhteita. Samalla
valitetaan, että pitkään kehitettyjä apukohteita ei saada käynnistettyä.
Kuinkahan suuri osuus noista kehitysapurahoista jää Suomeen eri yhdistysten
toimintaa tukemaan? Kun perille menneistä taitaa jäädä vielä iso osa
paikallisille oligarkeille, niin perille taitaa mennä vain murto-osa? Eikö
olisi järkevämpää jakaa kohteet vielä enemmän maittain, jolloin kotimaassa
riittäisi yksi yhdistys? Nuo Yt-ilmoitukset viittaavat kyllä tehottomaan toimintaan?
Viime
päivinä on lehdessä kerrottu, miten Venäjältä myytiin karttoja Neuvostoliiton
hajotessa. Porukastamme löytyi yllättäviä tietoja kaikenlaisesta toiminnasta,
joita en tähän kirjoittele. Työssä ollessamme olimme kyllä aika hyväuskoisia.
Muistelimme, miten puolustusvoimat 1970-luvulla kielsivät painorajoitettujen siltojen
karttojen julkaisemisen. Takana oli kuulemma joku Nato-kenraali. Itse epäilin
silloin, että syynä oli ulkomaisten agenttien yhdistys, koska menettivät hyvät
ja tuottoisat kesälomamatkat kartoittaessaan mitä merkkejä silloille on
laitettu. Minultakin muutama taho kysyi vuosittain, mitä uusia teitä on
tulossa. Pyytäjät olivat ulkomaisia karttapainoja. Vai olivatko? Minä kuitenkin
tiedot toimitin. Eli olimme suhteellisen avoimia.
Seuraava
tapaaminen on 22.9.kello 12.30 ja vastuuhenkilönä on TeuP.
HJB
/ 28.8.2015
