sunnuntai, toukokuuta 31, 2015

HJB MUISTELEE 88/ KJ LAAKSONEN




HJB / 31.5.2015

Legendaarinen TVH:lainen Kaarlo J. Laaksonen on kuollut lähes 100-vuotiaana. Muistokirjoitus oli Hesarissa eilen. Siinä nuo olennaiset asiat olivat hyvin muistiin kirjoitettuna. Eli agronomi, TVH:n hevosista vastaava, viheralueiden hoitaja, suojelujohtaja jne. Jotenkin minä vielä yhdistän häneen tiedotuksenkin. Itse en hänen kanssaan joutunut juurikaan tekemisiin, mutta tapasin kuitenkin muutaman kerran. Muistaakseni hän oli töissäkin usein lapikkaat jalassa. Muistokirjoitus toi mieleen muutaman asian, jotka ovat ainakin asiayhteydessä häneen.

Susi-Kustaa oli teekkarina ajamassa mittausautoa. Hän kertoi mitanneensa uuden Kangasalan-Kuhmoisen tien. Tiellä oli noudatettu uusia suunnitteluperiaatteita eli metriäkään suoraa ei saa tiellä olla. Eli klotoidia vaan. Mittaus sai kritiikkiä, kun juuri millään osuudella ei ollut pysähtymisnäkemää enempää. Susi-Kustaata syytettiin huolimattomuudesta. Ekikö laittoi tarkastajat asialle? Sama tulos, mutta nyt jo oli parannusta näkyvissä. Oli varmaankin kyse Laaksosen kokeilusta. Apilahan kasvaa vasta toisena vuonna, joten ensimmäiseksi vuodeksi se tarvitsee suojakasvin. Laaksonen oli kokeillut ruista. Noin 1,5 metriä korkea ruisseinä alkoi heti päällysteen reunasta. Ajettiin kaukalossa. Mutta onneksi olivat jo korjaustyöt alkaneet. Tien varrella oli kymmenkunta romaniperhettä korjaamassa ruista parempaan talteen.

Laaksonen oli "Suomen suurin maanviljelijä". Muistin tämän, kun minulle aikonaan soitettiin Puutarhaliitosta ja kysyttiin, paljonko Tielaitoksella on hoidettavaa "puutarhaa". Äkkiähän tuon laski. Tietä 80000 km ja 5 metriä molemmin puolin hoidettavaa sekä liittymäalueet päälle. Se teki 80000 hehtaaria. Ei kysyjä uskonut, joten selitin, että osaa hoidetaan modernilla tavalla luonnontilamaisesti. Ei jänkhällä ole syytä ruusuja kasvattaa. Mutta Suomen suurimmaksi puutarhuriksi pääsee jo 10000 hehtaarillakin.

Kai Laaksonen oli mukana myös Kuljun eritasoliittymän istutuksissakin 1970-luvun alussa? Siellä oli laskettu puutarhasuunnittelija irti. Oli istuttettu 180:tä erilajia olevia kasveja. Tiemestari siitä hermostui ja kysyi, kustantaanko Tielaitos hänelle ja parille miehelle puutarhurin opinnot ja paljonko hän saa lisää rahaa alueen hoitoon. TVH vastasi, että ei penniäkään tule. Tiemestari pyysi Hankkijalta tarjouksen eritasoliittymäalueen kasvien hoidosta. Tarjous oli noin kaksi kertaa tiemestaripiirin koko vuosibudjetti. Ei tullut rahaa, mutta eipä kasvitkaan kauan elänneet.

HJB / 31.05.2015

torstaina, toukokuuta 21, 2015

Tapaaminen nro 95 / 19.5.2015



Paikka: Ravintola Kaisaniemi, vastuuhenkilö MP
Aika: 19.5.2015 klo 12.30
Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, ToE, JN, LAM ja HJB

Ravintola Kaisaniemessä kokoonnuttiin toista kertaa. Paikkahan on Helsingin vanhin ravintola. Ravintolan kotisivuilta on luettavissa, että vuonna 1827 alkoi Catharina ”Kaisa” Wahllund pitää kahvibufettia Kaisaniemen puistossa, joka tuolloin tunnettiin vielä nimellä Seurapuisto. Koska mamselli Wahllundin kahvibufetti saavutti suuren yleisön suosion, päätti Kaisa Wahllund ryhtyä toteuttamaan unelmaansa rakentaa puistoon aivan oikea ravintola. Ravintola Kaisaniemi saavutti myös yleisön suosion ja useat maamme 1800-luvun suurmiehet olivat sen asiakkaina. Esimerkiksi Suomen omaa rahaa suunnitteleva valiokunta kokoontui J.V. Snellmanin johdolla Kaisaniemessä. Usein nähtyjä vieraita olivat mm. kansallisrunoilija J.L. Runeberg sekä kirjailijat Eino Leino ja Zachris Topelius. Myös marsalkka Mannerheim kuului ravintolan asiakaskuntaan. Nykyisessä Marskin kabinetissa on yhä edelleen niin sanottu Marskin salaovi, josta Mannerheim muiden vieraiden huomaamatta saattoi saapua ravintolaan nauttiakseen illallisen seurueensa kanssa ja poistua salaa aterian jälkeen. Me kokoonnuimme juuri tuossa Marskin kabinetissa, mutta kukaan ei käyttänyt salaovea, ei edes vieraamme Mervi Karhula.

Ensimmäiseksi oli todettava, että blogimme lukijoiden määrä on 100-kertaistunut. Yllättävää on myös se, että lukijat ovat pääasiassa USA:sta. Toiseksi eniten lukijoita on ”salaisesta maasta”.
1.
United States
276
       31,19 %
2.
(not set)
138
       15,59 %
3.
Japan
64
         7,23 %
4.
China
62
         7,01 %
5.
Finland
43
         4,86 %
6.
South Korea
33
         3,73 %
7.
Brazil
26
         2,94 %
8.
United Kingdom
26
         2,94 %
9.
Germany
18
         2,03 %
10.
Russia
16
         1,81 %
Voisiko tuosta päätellä, että olemme kansainvälisen huomion, etten sanoisi urkinnan kohteena. Ehkä tuon huomion herätti tuo peikon norjankielinen nimi, joka taisi esiintyä edellisessä tekstissä? Verkkomainontahan perustuu siihen, että kansa hakee tiettyjä sanoja teksteistä. Tällaista ryntäystä ei saanut edes san porno aikoinaan, kun sitä kokeilin.

Mervi kertoi muutamia hauskoja juttuja. Mm miten JPOS oli aikoinaan ”kehunut” häntä ja Mervi sitten antanut takaisin. Mervi kertoi myös lukuisista muutoksista, mitä Liikennevirastossa on tehty viimeisten 10 vuoden aikana. Suunnittelu tuntuu olevan vaikea ala, koska siinä henkilöitä vaihdetaan jatkuvasti. Organisaatioita on muutenkin hämmennetty melkoisesti, sillä 4,5 vuoden aikana tehtiin 4 organisaatiomuutosta. Ensin liikennemuodot olivat erillään, mutta yhteistyön lisäämiseksi toiminta yritettiin jakaa uudella tavalla. Osa tehtävistä on samankaltaisia, mutta on jokaisella omat erikoisuutensakin.

Noin yleisellä tasolla toiminta, keskustelut ja ongelmat ovat likimain samankaltaisia kuin ne ovat aina olleet. Selvä havainto on kuitenkin se, että kun saadaan osapuolet neuvottelemaan yhdessä, niin ymmärrystäkin löytyy eikä omat näkökannat tunnu aina niin tärkeiltä. Tämä koskee myös sidosryhmiä.
Liikennevirastosta ovat jo melkein kaikki tuntemamme henkilöt lähteneet eläkkeelle. Muistelimme ainakin 10 henkilöä, jotka ovat viimeisen vuoden aikana jääneet. On siellä kuitenkin vielä muutama, jonka ainakin jotkut tuntevat.

Muistelimme myös, miten medialle ovat tittelit tärkeitä. Onhan se paljon komeampaa, jos haastatellulla on tärkeä titteli. Muistimme useamman tapauksen, jossa toimittajan pettymys oli suuri, kun haastattelun lopuksi tarjosimme titteliksi dipl.ins., koska olimme työsopimussuhteisia ja virallinen nimike oli pitkä useampi sanainen eli oikeastaan lause (esim. johtavia ja vaativia tehtäviä suorittava työsopimussuhteinen diplomi-insinööri).

Toinen muistelun kohde oli TVH:ssa käytössä olleet ”puumerkit”, jotka olivat ”välttämättömiä” erityisesti konseptikirjoituksissa. Joukostamme oli ainakin kahden puumerkkiä muutettu, kun taloon tuli uusi henkilö (sihteeri ja konekirjoittaja). Aikoinaanhan kirje syntyi siten, että käsittelijä kirjoitti tekstin käsin. Siitä kirjoitettiin konsepti harvalla rivivälillä koneella. Sen korjasi ”jaostopäällikkö” ja jos tarvetta oli, kirjoitettiin uusi konsepti, jonka korjasi yksikön päällikkö. Tämä jälkeen teksti taisi lähteä keskitettyyn konekirjoittamoon puhtaaksikirjoitettavaksi ja sitten nimet alle. Konsepti taisi myös mennä arkistoon. VTV:n edustaja kertoi aikoinaan, että heillä tuo hyväksymisprosessi kesti jopa kaksi kuukautta. TVH:ssa oltiin eturivissä atk:n käyttöönotossa. Niinpä minäkin hoidin joitakin lausuntoja jopa 0,5 tunnissa pyynnöstä faksilla LVM:ään. Ja oli viralliset nimetkin alla.

Seuraava tapaaminen sovittiin elokuun lopulle 27.8.2015 ja paikanvalinnan hoitaa MLe.

HJB / 21.5.2015