HJB / 10.6.2013
Sain myös Tk:n vihat niskaani, kun satuin olemaan EVK:n
huoneessa, kun RA tuli keskustelemaan keskustietokoneiden käytöstä. Hän halusi
sellaisen keskuskoneen, jossa on tyhmiä päätteitä eli ilman omaa muistia
olevia. Minä sanoin Kari Saaren-Seppälän opein, että huono ratkaisu. Olimme
käyneet Saaren-Seppälän kanssa testaamassa Tk:ssa päätettä, muistaakseni Davaa.
Saaren-Seppälän paineli nappia pari kertaa, ja silloin tilttasi. Kone kuulemma
toimi vain, jos osasi painaa juuri oikeita nappeja. Saaren-Seppälä totesi, että
näin käy tyhmillä päätteillä. Mikrot vain kaikille, sitten kun ne vähän
halpenee. RA esitti vastalauseen, että ei Tk pysty kouluttamaan koko taloa mikrojen
käyttöön ilman isoa henkilökunnan lisäystä. Muistan sanoneeni, ettei siihen
mitään isoa koulutusta tarvita. meidän toimistohenkilöt ovat taitavia
itseoppineita ja kouluttavat vielä tarpeen vaatiessa sinutkin mikron käyttöön.
Tulihan ne mikrot toimistohenkilöille noin viidessä
vuodessa. Insinööreille ei tullut. Taisi MLe kuitenkin saada? Saimme myös pari
kannettavaa tai oikeammin raahattavaa, sillä ne painoivat lähes 20 kg. Toinen
niistä oli Zenit. Ohjelmat olivat Dos-pohjaisia.
Muistan myös, miten kahvitauolla keskusteltiin kotikoneista,
taisi olla vuonna 1983. MOT oli hankkinut VIC-21:n. Hän sanoi siinä olevan sen
verran kapasiteettia, kuin kotikäytössä koskaan tarvitaan. Joillakin taisi olla
Atari ja ehkä jopa Commodore 64 tai sitten se oli vasta tulossa. Joka tapauksessa
poikani osti keväällä 1984 Commodoren. Yhdessä siihen sitten kirjoitettiin
Mikrobitistä peliohjelmia. Poikani oppi nopeammin ja enemmän kuin minä. Jotain
kuitenkin minäkin. Aluksi oli vain nauha-asema, mutta aika pian se osoittautui
tuskallisen hitaaksi ja epäluotettavaksi, joten hankittiin levyasema.
Aluksi oli vähän riitaa siitä, katsotaanko TV:tä, vai saako
käyttää Commodorea. Meiltä oli TV hajonnut juuri keväällä, joten uuden
hankinnassa oli jo varauduttu siihen, että scart-liitäntä pitää löytyä. Talveksi
saatiin apen mökkitelkkari lainaksi, mutta oma toinen telkkari saatiin vasta
vuonna 1987. Sen jälkeen olikin sitten Commodore ahkerassa käytössä.
Töissä niitä mikroja alkoi tulla myös insinööreille. Kun
joku sai uuden mikron, minulle annettiin se vanha Zenit. Oppia sain sen verran,
että tuosta virta päälle ja tuohon kirjoitat joko teko tai 123. Eli tekstit
käsiteltiin Tekolla ja taulukkolaskentana oli Dos-pohjainen 123. Huhuja kiersi
että oli tulossa joku Windows, joka on paljon helpompi ja siinä on jotkin
alasvetovalikot. Taisi Zenit olla käytössäni vain vuoden. Sitten sain minäkin
mikron ja saman tien tietenkin Windows-käyttöjärjestelmällä.
Kotona Commodore alkoi olla liian vaatimaton. Niinpä
alettiin katsella sopivaa mikroa. Siitä se Bottan alakerrasta käytiin ostamassa
vuonna 1991. Pitkä keskustelu käytiin siitä, riittääkö keskusmuistiksi 2 kt vai
törsätäänkö peräti 4 kt. Tulos oli 4 kt. Prosessori oli Intel 286. Kovalevy
tilaa taisi olla 40 Mt. Sillehän nykyään mahtuu peräti 4 valokuvaa. Poikani
alkoi nyt myös chattailla. Eli puhelinlinja oli aina varattuna kello 17–01. Silloinhan
hinnoittelu oli vielä sellainen, että kello 17 alkaen hinta ei enää riippunut
puhelun pituudesta. Keskustelukerho vain oli pääasiassa USA:sta ja Kanadasta,
joten aikaero johti yöchattailuun. Toisaalta siinä kielitaito karttui. Pelit
siirtyivät mantereelta toiselle myös pikavauhtia. Useat pelit olivat Suomessa
jo ennen kuin niitä oli julkaistu edes USA:ssa.
Poikani muuttaessa omilleen kone lähti mukaan. Onneksi minä
sain kotiin TVH:sta vanhoja laitteita kotityöskentelyä varten. Ihan
käyttökelpoisia ne olivat tekstin käsittelyyn ja taulukkolaskentaan.
Sisäisessä tarkastuksessa opin käyttämään myös sähköpostia.
Muistaakseni heti vuonna 1991. Posti oli ladattava korpulta erikseen koneelle
jokaisella käyttökerralla. Taisi olla Dos-pohjainen. Eihän se käyttö ollut
kovin tehokasta tuon latausvaikeuden vuoksi. Järjestelmästä pääsi katsomaan,
koska kukin on viestinsä viimeksi lukenut vai oliko kyse ohjelman laataamisesta.
Joka tapauksessa tein kerran tarkastuksen ohjelman käytöstä. Lähes puolet
rekisteröityneistä oli sellaisia, etteivät olleet viimeiseen kuukauteen
käyttäneet ohjelmaa. Taisi olla vain 5 % henkilöstöstä, jotka käyttivät edes viikoittain.
Kyse ei siis ollut kovin nopeasta viestinnästä, luetettavuudesta puhumattakaan.
Taisin kehottaa Tk:ta poistamaan kaikki nimet, jotka eivät ole kuukauteen
avanneet.
Internetiin taisin tutustua ensin kotona poikani
opastuksella. Puhelinlankaa pitkin yhteydet olivat kuitenkin hitaita.
Tarkastuksessa Internetistä oli hyötyä. Sieltä löytyivät kaikki lait, myös
niiden muutokset ja suhteellisen hyvin ajan tasalla. Myöhemmin myös VTV:n
raportit tai ainakin niiden lyhennelmät. Nyt löytyy jo vaikka mitä, jos vain
osaa etsiä.
Eläkkeelle jäädessä ostin Tiehallinnolta vanhan kotona
olevan koneen yhdellä eurolla. Tosin sen käyttö oli hyvin lyhytaikaista, sillä
kannettavan ostoksihan se meni hyvin äkkiä. Nyt on menossa jo toinen
kannatettava eli viiden vuoden kesto on ihan tyydyttävä.
Commodore on nyt ollut 20 vuotta varastoituna, mutta
edelleen se on kai toimiva. Sille löytyy myös noin 2000 peliä. Tiehallinnon
486-kone on myös toimiva. Valitettavasti siinä ei ole levyasemaa, joten se on
jäänyt käyttämättömäksi. Se ensimmäinen kannettava on tallessa, mutta tilttaa
jo käynnistettäessä eli osa kovalevyasemasta on korruptoitunut eli suomeksi
rikki.
Laajakaistayhteys on ollut käytössä noin 15 vuotta. Nyt
vaihdoin mokkulaan eli 4G-yhteyteen. Kuukauden aikana tuo 4G-yhteys on vilahtanut
muutaman kerran. Käytännössä se ei ole toiminut hetkeäkään. On sellainen tunne,
että minua on petetty. 3G-yhteyskin näyttää tökkivän. Koulujen päättyessä
kokeiltiin uusia puhelimia ja läheteltiin tekstiviestejä sen verran paljon,
että nettiyhteys ei kahteen päivään toiminut lainkaan. Julkisuudessa on paljon
keskusteltu siitä, saako operaattori valita, mitä viestejä netissä kulkee. Sen
ne jo tekevät. Jos puheluja ja tekstiviestejä on paljon, niin netti väistyy.
Voi tietenkin kysyä, mihin eläkeläisellä on kiire?
HJB / 10.7.2013
