Paikka:
Ravintola Oiva, vastuuhenkilö JPOS
Aika:
17.1.2013 klo 12.30
Läsnä:
JPOS, MLe, TeuP, MP, ja HJB
Oiva
on vanhan ajan ravintola. Jo ovessa todettiin iäksi yli 40 vuotta. Kukapa ei
muistaisi Fredin laulua kolmannesta linjasta ja Oivan portsarista? Me saimme
seniori lounaan, kun olimme vähän myöhemmin liikkeellä. Ravintolassa kiinnitti
huomioita mahtava lehtivalikoima. Luettavaksi oli tarjolla vähintään sata
lehteä. Tosin kaikki eivät varmaan olleet ihan tältä viikolta.
Vuosi
on vaihtunut ja Pitkänsillan ylitys on edelleen vaikeaa, mutta onneksemme olimme
saaneet vieraaksemme Juhani Siekkisen. Hän oli ensin töissä MALA:ssa, sitten Uudenmaan
piirissä ja lopuksi Keski-Suomen piirissä. Eläkepäiviksi hän on muuttanut Helsinkiin
lähelle lapsia. Yhdessä jouduimme toteamaan, että Helsingissä ei saa ihan samankokoista
asuntoa kuin Jyväskylässä. Helsingissä kolmio maksaa nykyisin noin 3-4 sataa tuhatta.
Loviisassa saa samankokoisen noin 70000 eurolla. Kemijärvellä hyviä vuokrataloja
puretaan, kun ei löydy asukkaita ja lämmittäminen käy kalliiksi. Tehtaan
lopetus on kova juttu myös asuntomarkkinoilla.
JPOS
oli etukäteen varmistanut, että meidän aikanamme musiikki on hiljaisella. Meistähän
on jo lähes puolet kuulolaitteita käyttäviä, joten turhat sivuäänet ovat
häiritseviä. Eivätkä loputkaan juuri mitään kuule. Nyt kun meitä oli vain
kuusi, oli etäisyydet lyhyitä, joten kovin paljoa ei mennyt ohi korvien, aina
kuitenkin jotain. Eräs oli käynyt kuulotutkimuksissa ja saanut hoitajalta
raportin vallitsevasta tilasta. Hertsit ja muut ammattitermit ovat vaikeita,
joten hän oli kysynyt, mitä se merkitsee, niin hoitaja oli huutanut korvaan,
että ”Sinulla on huono kuulo”. Ehkä ihmisen kuulemisen määrällä on rajansa?
Usein jää korkeat äänet kuulumatta, joten kaikille opiksi, että falsetissa ei
kannata huutaa. Yksityisellä puolella kuulolaite maksaa noin 4000 euroa, joten
kaipa sen melkein kaikki julkisen puolen kautta hankkivat. Siellä vain taitaa
olla se lain määrittelemä enimmäisaika 6 kk käytössä?
Me
olemme työskennelleet tulevaisuuden suunnittelun parissa. Siksi kai ennakoimme
nämä pakkasetkin, koska keskustelimme autojen akuista. Tosin tämä isolla
autolla ajava jäsenemme oli jäänyt tielle kesken ajon, kun oli menossa akkua
vaihtamaan. Oli veto hiljalleen kadonnut. Tosin tuo on minusta merkki
kaasuttajan jäätymisestä, mutta ehkä akullakin on osuutensa, ainakin jos se ei
enää ota virtaa vastaan. Oli kuulemma auto käynnistynyt, kun akku oli
vaihdettu. Itsellä on kokemus kaasuttajan jäätymisestä. Siinäkin tapauksessa
auto käynnistyi odottelun jälkeen, koska lämmin moottori sulatti kaasuttajan,
kun auto oli paikallaan. Useimmat meistä vaihtavat akun, kun se lakkaa
toimimasta. Iän perusteella ei vaihtanut kukaan. Tosin muutaman kympin akku on
pieni raha siitä, ettei jää pakkasessa metsätaipaleelle palelemaan ja
kävelemään. Yksi meistä tosin sanoi, että hän vaihtaa autoa lähes vuoden
välein, joten kyllä akku sen kestää.
Saimme
kuulla kokemukset myös Lapin matkalta. Noin parin kymmenen vuoden kokemuksella
hän totesi, että tiet eivät ole vielä koskaan olleet näin huonosti hoidettuja. Lapissahan ei suolata, joten tiet ovat
polanteella. Polanteeseen urat muodostuvat selvästi nopeammin kuin asfalttiin.
Lisäksi urat ovat sitä syvemmät ja kapeammat, mitä suurempi nopeusrajoitus on,
koska silloin pyritään ajamaan samoissa jäljissä. Lapin teillä on yleistä, että
keskimmäinen ura on yhteinen molempiin suuntiin ajaville. Kohtaamistilanteessa
toisen olisi syytä väistää. Toivottavasti pääsevät sopimukseen eikä pohjalaisia
ole liikenteessä. Lapin pääteillä on 100 km/H rajoitukset. Turistit eivät kuulemma
tule, jos pitää ajaa hitaammin. Jäsenemme kokemusten mukaan teillä pitäisi olla
korkeintaan 70 km/H rajoitukset. Pyrkiessään isommalla nopeudella urista pois,
etu pää nousee mutta takapää ei ja silloin mennäänkin kylki edellä kohti
vastaantulijaa.
Keskusta-alueilla
on hiekoitushiekka keväisin ongelma. Onhan se pihoilta poistettava mutta mihin.
Normaalilla kokonaan asfaltoidulla alueella ei ole As.oy:n omaa ”kaatopaikkaa”
ja roskiskaan sitä ei saa laittaa. Kokemusten mukaan sen voi laittaa ihan hyvin
takaisin hiekoitushiekkalaatikkoon ja käyttää seuraavana talvena uudestaan. Onhan
siellä vähän humusta ja ”koiranehtaa”, mutta onko sitä paljain käsin pakko
levittää? Kaupungeilla on erilaisia tapoja. Espoo ajaa kerätyn sepelin kuulema
kävelyteille, jolloin ei tarvitse levittää kivituhkaa. Helsinki rakentaa myös
puistoteitä ja kerää hiekoitushiekkoja kasoihin, joita käytetään sitten
kaivantojen täyttöön, kun niitä riittävän lähelle osuu. Pesun ovat kaikki
todenneet liian kalliiksi. Sorapiha-alueillahan se saa jäädä paikalleen. Lisäksi
asfaltoiduilta aluilta sen voi kerätä piha-alueiden kuoppien täytteeksi.
Jäsenemme
taffelipiano alkaa olla valmis. kehyksen entisöinti tulee maksamaan reilut 2000
euroa. Jos siihen laittaisi koneistonkin kuntoon, niin saisi varautua
kymmenkertaiseen summaan. Joukostamme löytyi heti idea, että sisään voi
piilottaa nykyaikaiset sähköurut ja nehän tuossa kaikupohjassa soivat komeasti.
Eikä taatusti maksu ihan noin paljon. Vanhoista pianoista ei nykyisin ole kysyntää,
koska ne ovat tilaa vieviä ja virittämättömiä. Noin vuosi sitten ei edes
kierrätyskeskus ottanut vastaan.
Seuraava
tapaaminen sovitaan doodlessa ja vastuuhenkilönä on HJB.
HJB
/ 19.1.2013
