Tapaaminen nro 71 / 13.12.2012

Paikka: Ravintola 11, vastuuhenkilö MP

Aika: 13.12.2012 klo 12.30

Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, ToE, JN ja HJB

Ravintola 11 on alkuperäinen nimi, mutta se tunnetaan paremmin lempinimellään Risuhokki. Virallinen nimi oli välillä Kuusihokki. Meidän muistimme mukaan Käpyhokki oli Seurasaaren ravintola? Ravintolan nettisivulla kuitenkin myös tämä on aikoinaan tunnettu Käpyhokkina. Nimi 11 tulee siitä, että kun vaimoni täti pystytti ravintolaa vuonna 1946 HOK:lle, siitä käytettiin nimeä 11, koska se oli HOK:n 11:sta ravintola. Kuusitien ja Pihjalatien kulmassa oleva ravintola sai lisänimen Risuhokki nopeasti. Kuusitien useimmat talothan rakennettiin vasta 1950-luvulla ja silloin useita tunnettuja henkilöitä (poliitikkoja) joutui syytteeseen lahjusten ottamisesta. 

Lainaan tähän tekstiä ravintolan nettisivulta.
”Rakennuksen toisessa kerroksessa sijaitsevan ravintolan sisustuksessa käytetty parketti, visakoivuiset seinäpaneelit ja Paavo Tynellin suunnittelemat valaisimet ovat alun perin kotoisin hotelli Vaakunan rakennustyömaalta, jossa rakennustyöt jouduttiin sodan aikana keskeyttämään. Ravintola on värikkään historiansa aikana ollut myös monien ja monenlaisten taiteilijoiden suosiossa. Se esimerkiksi mainitaan usein samaksi kantakapakaksi, josta kirjailija Matti Hälli kertoi Andersson-tarinoissaan.”

Aamuhartauksia taitaa ryhmästämme harvempi kuunnella. Nehän tulevat niin aikaisin aamulla. Tänne lounaallekin jotkut ehtivät juuri ja juuri aamiaiselta. Oli joku pappi pitänyt erityisen rankasti EU-vastaisen aamuhartauden viikolla, joten jälkipuheita odotellaan.

Viikolla oli paljon juttua kehitysaluerahojen väärinkäytöksistä. Jotkut tosin ovat sitä mieltä, että eivät ne ole väärinkäytöksiä vaan yleinen tapa. Muistelen kuulleeni 1970-luvulta tarinan, jossa Valmet oli lahjoittanut traktorin Afrikkaan. Siellähän naiset tekevät peltotyöt ja silloin vielä pääasiassa kuokalla. Seuranta osoitti, että traktorin olivat ottaneet käyttöönsä miehet, jotka ajelivat sillä päivittäin kaupunkiin kaljalle. Rahallinen avustus taitaa olla aina huono ratkaisu? Neuvostoliiton hajotessa sinne ohjattiin paljon apua lännestä, jotta uusi valtio selviytyisi ylimenokauden ohi. Yleensä luotettavalta pankkimaailman taholta kuulin, että rahoituksen tehoa mitattiin sillä, kuinka nopeasti rahat siirtyvät Sveitsin pankkeihin. Aluksi oli kuulema kyse vain neljästä päivästä. Oli huomattavaa edistystä, kun mittauksessa siirryttiin viikkoihin. Viime aikoina on kerrottu samoista ongelmista myös Afganistanissa. Hullu Juttu käsitteli asiaa sitten illalla. Siinä todettiin, että työpaikkojen, vaikka millaisin riistokapitalistisin menetelmin, on paljon tehokkaampaa kehitysapua. sitä toivovat maiden kansalaisetkin.

Oli linnan juhlissa ollut taaskin tuttuja, yhden veli ja muita avecina. Aikoinaan työssä ollessa tunsin ulkonäöltä osallistujista lähes puolet. Puolisoitahan en tuntenut. Se johtui tietenkin tekemästäni työstä. Eli aika moni oli seurannut maailman kuulua kättelyä eli televisio-ohjelmaa. Ei taida olla toista, jota katselisi niin suuri osa (50 %) kansasta?

LVM:ssä on taas tehty iso remontti. Eikä nyt ole kyse henkilön vaihdoksista vaan toimitiloista. Saimme myös terveiset Kaisa-Leenalta. Mutta osataan sitä Liikennevirastossakin. Siellähän on jo kertaalleen tilat uusittu meidän lähtömme jälkeen ja taas on uusi kierros alkamassa. Eli remonttiväli on noin 5 vuotta eli sama kuin ravintoloissa.

TeuP oli käynyt ELY-keskuksessa. Siellä oli juhlittu Tarvontien 50-vuotisjuhlia. Oli näytetty upea filmi tien rakentamisesta. Sen historia on kuulopuheiden mukaan se, että kun työmaalle ohjattiin jopa 1000 työtöntä, ei kaikille tahtonut löytyä järkevää tekemistä. Ystävämme IVO Pirhonen oli huomannut, että joukossa on yksi ammattikuvaaja. Hän oli oitis käynyt ostamassa kameran ja antanut sen kuvaajalle ja tehtäväksi työmaan edistymisen dokumentoinnin. Näin löytyi yhdelle järkevää työtä. Filmit ovat kuulemma olleet 50 vuotta kaapissa ja vasta nyt leikattu filmiksi. Siksi materiaali on virheetöntä. IVO:n kaitafilmeistä on aikaisemminkin tehty ainakin yksi filmi työmaasta. Toivottavasti näemme tämän uudemmankin vielä TV:stä.

Lehdessä oli juttua, että Suomessa ollaan nostamassa kokonaispainoja 76 tonniin ja pidentämässä ajoneuvoja 32 metriin eli kaksi puoliperävaunua peräkkäin. Mitenkähän sellaista yhdistelmää pystytään hallitsemaan liukkaalla kelillä? Liukkaan kelin ongelmista keskustelimme pitempäänkin. Esimerkiksi Konginkankaan onnettomuudessa perävaunu lähti ohitukseen ja tuli vetoauton rinnalle. Perävaunussa ei tietenkään ollut valoja eteenpäin, joten bussinkuljettaja ei nähnyt koko perävaunua, vaan ajoi päin täydellä vauhdilla. Ajatuksemme ei mennyt ihan yksiin siitä, mitkä olivat tilanteen virheet. Rekan kuljettaja kai yritti lisätä nopeutta, jotta olisi saanut perävaunuun vetoa. Silloin se ei olisi enää ollut rinnalla. Osa oli sitä mieltä, että kun rekan kuljettaja oli menettänyt hallinnan, niin hänen olisi pitänyt ohjata rekka pellolle. Oli osaamattomuutta, kun ei osannut ”vetää metsään”. Mitä sitten on osaaminen? Olen itse ollut tilanteessa, jossa autoni oli luisumassa kohti muita autoja. Aivot sanoivat, että jalka pois jarrulta ja ratti oikealle, niin ei tapahdu mitään. Vaan kun se jalka ei totellut aivoista lähtevää käskyä. Onneksi auto pysähtyi ennen törmäystä. Oliko tämä osaamattomuutta? Ainakin se oli kokemuksen ja harjoittelun puutetta. Eli kaikille liukkaanajon kurssit säännöllisin väliajoin? Nykyisissä autoissa on ABS ja EPS ym. – järjestelmiä, jotka auttavat kokemattomia, mutta kokeneet käyttävät ne hyväkseen eli lisäävät vastaavasti nopeutta.

Ollilan työryhmä on miettinyt liikenteen verotusta. Osia siitä julkistettiin kokouksemme jälkeen, mutta eihän se estänyt meitä keskustelemasta asiasta. GPS-järjestelmään perustuva tienkäyttöverohan sieltä on tulossa. Ollilan tavoin emme olleet niin huolestuneita ihmisten yksilönvapaudesta. Pystyyhän nyt jo kännykän avulla paikantamaan ihmisen liikkeet.  Sen sijaan järjestelmän toimivuus on mielenkiintoisempi asia. Ihminenhän kehittelee nopeasti vempeleen, joka sekoittaa lähiympäristön GPS-järjestelmän. Niitä on jo nyt. Oli kuulemma erään lentoaseman GPS-järjestelmä mennyt säännöllisesti kaksi kertaa päivässä sekaisin. Syyksi paljastui työssäkäyvä ohiajava henkilö, jolla oli järjestelmän sekoittava laite autossaan. Varmaan siihen tulee samanlaiset sanktion kuin polttoöljyn käyttöön eli lasku tulee sitten useamman vuoden ajoista joko mittarin tai keskimääräisten ajojen mukaan. Mitäpä sitä ei ihminen yrittäisi kiertää?

Peltipoliiseista ei kenelläkään ollut kokemuksia. Eli ei ollut tullut lappua kotiin. Tosin useimmat muistivat valojen välkkyneen Kaivokadulla. Ehkä siinä välkkyi niin usein, että laput lähetettiin vain isommista ylityksistä? Itse muistelen kerran saaneeni valon välähtämään. Se oli Inkoossa, jossa risteysalueen vuoksi oli 20 alennettu rajoitus. Jarrutin liian myöhään, mutta valo mielestäni välähti. Ei tullut kotiin kirjettä. Olivat poliisit ehkä katsoneet, että isäntä oli 60-vuotismatkalla, joten annetaan olla. eikä se ylityskään ollut suuri.

Suoraveloitus pankeissa loppuu kai vuoden 2014 alussa. E-lasku on tullut tilalle. JPOS oli joutunut outoon tilanteeseen, kun työn tehtyään, Liikennevirasto ilmoitti, että he eivät ota vastaan paperilaskua. Asia on hoidettava elektronisesti. Siitähän se ongelma syntyi. Näyttävät pankit asian hoitavan, mutta millä hinnalla? Voi olla edullisempaa jättää pienet laskut laskuttamatta. Ainakin laskuihin pitää lisätä laskutuslisä. Kotiin tuleva paperilasku maksaa kai jo joissakin pankeissa peräti 6 euroa. Kannattaa katsella laskujaan, onko niissä minkälaisia lisiä.

Reittioppaasta on aikaisemminkin valitettu sitä, että se ei ota huomioon raitiovaunuja. Hakiessani taas sopivaa yhteyttä, opas ohjasi useaan vaihtoon kulkemista Pirkkolan ja vt. 3:n kautta. Olisi ollut hitaampi kuin käyttämäni reitti keskustaan ja ratikalla siiten Kuusitielle. Tosin nytkin meni matkaan noin 1,5 tuntia, joten lounastapaamisesta tuli sellainen Häkämiehen työpäivä eli 5 tuntia. Mistähän tuo luku on laskettu? Minä ainakin tein 9-tuntisia päiviä eli 45 tuntia viikossa, vähintään.

Tuo matka oli muutenkin poikkeuksellinen. Lunta tuli ja tiet olivat löysän lumen peitossa. Pakkasellahan ei synny edes polannetta. Bussissa oli naiskuljettaja, joka ajoi rauhallisesti. Hän odotti pysäkeillä, että autoon nousseet matkustajat ehtivät istumaan ja lähti liikkeelle vasta sitten. Perillä hän oli samassa 35 minuutissa kuin kuivalla kelillä rajusti kaahailevat ja päin punaisia ajavat mieskuskit. Esimerkillistä! Varmaan polttoainekuluissakin tuli säästö, kun pyörät eivät sutineet ihan joka lähdössä. Se sutiminenhan vielä kiillottaa pinnan kirkkaaksi jääksi seuraavalle. Kuinkahan moni on muuten ajatellut sitä, että raskaan ajoneuvon renkaat kuumenevat ajossa. SE tietää sitä, että polanteelle pysähtyessä ne sulattavat tielle kuopan, josta ei ilman hiekoitusta pääse ylös?

Historiaahan me kaikki tunnemme. Siihen osallistuneita kuuluu myös tuttavapiiriimme. Eräs jäsen kertoi tuttunsa olleen asemissa Laatokan rannalla. Rannan editse kulki venäläisten huoltoreitti. Asemista olisi hyvin pystynyt listimään kaikki venäläiset ja miehillä oli hinku ampuakin. Olihan jokaiselta kuollut jo useita kavereita venäläisten ampumina. Tällä tuttavalla oli ollut täysi työ pidätellä miehiään. Hänellä oli ylipäällikön käsky, että siinä kohdassa ei ammuta, vaan annetaan kuljetusten toimia. Eli Mannerheim piti käskyllään Pietarin henkireiän avoinna.

Talvisotahan kesti 105 päivää. Ei ollut kovin pitkä. Siksi naapuri pitääkin sitä vain pienenä rajakahakkana. Tuo 105 päivää oli meidän aikanamme myös RUK:n kurssin pituus. Se oli kunnioitus talvisodalle. Mahtaako olla edelleen?

Jääkiekosta piti tietenkin puhua. Onhan joukossamme Hexi Riihirannan luokkatoveri. Erimielisiä taidettiin olla siitä, oliko HIFK 1967 alemmalla sarjatasolla. Tämä kaverimme nimittäin kertoi, että keväällä 1967 HIFK ja Töölön Vesa kävivät kovan kamppailun noususta mestaruussarjaan.  HIFK voitti. Siitä seurasi, että rakennusmestari Aimo Mäkinen päätti ostaa Töölön Vesan jääkiekkotoiminnan ja perusti Jokerit. Ainakin Jokerit on perustettu 1967.

Kesken lounaamme tuli viesti, että Liikennevirasto on saanut uuden pääjohtajan, Antti Vehviläisen. Nyt vain Anu hakemaan Finavian pääjohtajaksi ja Matti VR:lle, niin on putki täynnä. Pitänee nyt taas selvittää, onko Antti kenenkin sukuun kuuluva.

Hesarissa oli juttu Rauli Parmeksesta, joka koki tulleensa savustettua ulos LVM:stä. Onhan noita muitakin painostettu lähtemään, kun on tullut eläkeikä täytteen. Parmes oli hommansa osaava. Kokemuksia oli mm valtion laajasta kriisiharjoituksesta vuonna 2000 ja eräiltä kriisivalmiuden tarkastusmatkoilta. Tuossa kriisiharjoituksessa oli muuten tapahtumakuvauksena, että jäämerellä räjähtää ydinsukellusvene, josta leviää radioaktiivisia päästöjä. Kun uutiset sitten oikeaan aikaan kertoivat ydinsukkeluusvene Kurskin uponneen, me harjoitukseen osallistuneet ihmettelimme, miten harjoituksestamme voidaan puhua näin julkisesti. Tottahan se sitten oli. Kriisikuvauksen kirjoittanut oli vain sattumalta osunut ihan oikeaan. Parmeksen töiden viemisestä kuitenkin sen verran, että noin tärkeissä tehtävissä olevan henkilön töitä on eläkeiän lähestyessä siirrettävä jatkuvuuden vuoksi muille. Ei niihin yht’äkkiä uutta henkilö kouluteta. Parmekselle olisi vain pitänyt perustella organisaation uudistus paremmin. tai sitten kyse olikin jostakin ihan muusta?

Seuraava tapaaminen sovittiin tammikuun 17 päivälle ja vastuuhenkilönä on JPOS. Keskustelimme myös paikasta ja vieraista.

HJB / 16.12.2012

PS. Kotimatkalla näin karmean esimerkin ajattelemattomuudesta. Viereisellä kaistalla kulki Timecup Oy:n kuorma-auto, joka oli jättänyt perälaudan alas. Se sojotti suoraan taaksepäin. Näytti hyvin terävältä. Auton peräulottuma oli pitkä, ainakin 1,5 metriä puskuriin. Eli henkilöauton ajaessa perään, olisi perälauta katkaissut etumatkustajien päät jo ennen kuin nokka osuu takapuskuriin. Turhan lähellä näyttivät kuitenkin henkilöauto ajavan.