keskiviikkona, tammikuuta 10, 2007

HJB MUISTELEE 16 / MUSTIO KESÄLLÄ 1965 / 5

HJB / 10.01.2007

NO 21 / 29.11.2006 Elokuussa alkoivat päällystystyöt valmistua ja oli lopputöiden aika. Eräänä aamuna vastaava mestari tuli kertomaan, että huomenna tulee ajoratamaalarit ja meidän pitää käydä tekemässä merkinnät. Samalla hän antoi mapillisen papereita ja sanoi niissä olevan suunnitelmat, joista hän ei ymmärrä mitään, mutta meille ne kai ovat selvää pässin lihaa? EP:n kanssa katseltiin ihmetellen millimetripaperille piirrettyjä viivoja. Joku oli tehnyt paljon työtä. Meistä kumpikaan ei ollut nähnyt tämän tyyppistä suunnitelmaa aikaisemmin. Konkreettinen huomio oli kuitenkin, että papereissa ei olut lainkaan karttaa, se oli sidottu tiehen vain paalutuksella. Mestarille totesimme, että tiellähän ei ole paaluja, joten piirustusten sitominen tiehen ei onnistu ilman mittausta ja silloinkin pitäisi tietää, missä on paalutuksen alkupiste. Mestari hädissään sanoi, että maalauskone tulee ja merkit pitäisi saada. Minä sanoin EP:lle, että eiköhän me merkitä. Tehdään niin että toinen kävelee kolme sähkötolppaa edellä ja aina kun pää häviää näkyvistä, alkaa keltainen viiva. Valkoiset osaa maalari tehdä ilman merkintöjäkin. Niinpä me kahdestaan kävelimme noin 20 km ja merkit tuli ja maalaus onnistui. Ainakaan kritiikkiä ei jälkeenpäin kuulunut.

NO 22/ 29.11.2006 Tasausmittaus oli sitten seuraava työ. Mittarina oli viiden metrin teräsristikko, jossa keskikohdalla oleva piirturi kirjasi tuloksen. Kokeillessa osoittautui kuitenkin, että mittarin paperi ei siirtynyt tasaisesti eli voisi olla jälkikäteen vaikeaa todeta, mihin kohtaan piirturin heitot kuuluivat. Ei muuta kuin okulaarinen havainto taas mukaan eli kävelemään mittarin viereen ja aina kun näytti siltä, että voisi olla epätasaisuutta merkit tiehen ja paperille paikka muistiin. Se vaan merkitsi sitä, että piti kävellä mittarin vieressä ja seurata mittarin liikkeitä. Ei sitä voitukaan vetää auton lavalla istuen niin kuin oli suunniteltu. Yksi työttömistä apulaisistamme ilmoittautui kovaksi kävelijäksi ja lupautui vetomieheksi. Kuorma-auto määrättiin turva-autoksi meidän taakse ja yksi mies vapaa vuorolla lavalle takaa tulevaa liikennettä ohjamaan. Noin kilometrin kävelyn jälkeen työtön ilmoitti hänelle riittävän. Saappaat hiersivät. Niinpä meitä sitten kaksi opiskelijaa käveli koko 45 km eli molemmat kaistat. Ruokatauon kanssa siihen kului noin 12 – 13 tuntia. En ole koskaan kävellyt niin pitkää matkaa yhtenä päivänä, mutta ei se siihen aikaa isommin rasittanut.

NO 23 / 29.11.2006 Koko matkalla oli vain kaksi kohtaa, jossa mittarin mukaan oli tasaisuudessa sanomista. Toisen kohdan urakoitsija sanoi arvanneensa. Yksi kuorma oli kai päässyt jotenkin lajittumaan ja siksi oli noin 20 metrin matkalla jatkuvaa pientä heittoa. Ei kuitenkaan ylittänyt maksimi määrää, mutta korjattavaksi meni heittojen lukumäärän vuoksi. Toisesta paikasta tuli riita. Siinä ylittyi maksimiheitto kerran. Paikka oli kuitenkin notko ja se oli tehty liian kuperaksi eli syy oli pohjassa. Urakoitsija oli sitä mieltä, että korjaamalla siihen saadaan kaksi heittoa. Minä olin samaa mieltä, mutta piirin edustaja vaati korjausta. Sen urakoitsija tekikin ja heitothan siitä tuli. Niitä sitten vielä täryjyrällä yritettiin pienentää.

NO 24 / 26.12.2006 Kolmannen kerran tiet kävelin läpi määrämittauksissa. Päällystetty leveys mitattiin 20 metrin välein. Ylityksestä ei maksettu mutta alituksesta sakotettiin. Ylityksetkin piti kuitenkin mitata, jotta saadaan massamenekki laskettua oikein. Jokainen lippa mitattiin tarkkaan eli sekä paikka että mitat. Yksityisliittymissä oli taas maksimi leveys eli vain puolimetriä meni valtion piikkiin. Mutkaisella kantatiellä piti olla hyvinkin varovainen liikenteen kanssa. Oman terveyden lisäksi piti varjella mittanauhaa, koska auton ajaessa sen yli oli suuri vaara, että se katkeaa. Mittaustulokset kirjattiin tarkasti muistivihkoon.

NO 25 / 26.12.2006 Muistivihko ei tietenkään ollut sopiva konsepti puhtaaksi kirjoittajalle, joten vihko piti vielä kirjoittaa auki uudelleen. Syyskuun alussa meillä oli Otaniemessä viikko geodesian harjoituksia kello 8:sta kello 16:sta. Sen jälkeen me matkasimme EP:n kanssa autolla Muistiolle, jossa noin puoleen yöhön kirjoittelimme vihkoa konseptiksi puhtaaksikirjoittajalle sekä laskimme ”piikkisika”-laskimella neliömäärät. Yöllä sitten palasimme Otaniemeen. Olimme päällystemestarin kanssa sopineet, että kun auton kuluja ei makseta, niin kirjataan vähän enemmän tunteja. Hän tarkasti laskelmamme, jota emme huijanneet. Meidän paperimme sitten piirikonttorilla kirjoitettiin vielä puhtaaksi. Kai ne urakoitsijakin sitten allekirjoitti? Kukaan ei niitä varmaan lukenut. Ei oikein tuntunut mielekkäältä työltä kolmeen kertaan kirjoittaminen.

NO 26 / 26.12.2006 Yhdellä öisellä paluumatkalla oli henki kolmannen kerran katkolla samana kesänä. Vapaan nopeuden aikana tuli vanhalla Turuntiellä ajettua aika reipasta vauhtia. Olihan liikennekin yöllä melko olematonta. Yllätys oli melkoinen, kun tielle oli pysäytetty aivan pimeänä sementtirekka. Samalla ilmestyi myös vastaantulijan valot. Tiukalla jarrutuksella auto pysähtyi pari metriä ennen rekan perää, jossa ei siihen aikaan ollut mitään alleajosuojia. Kurssikaveri kuoli samalla viikolla samanlaisella autolla Kehä III:lla Tikkurilan risteyksessä ajettuaan kuorma-auton lavan alle. Hänellä oli jäänyt vilkku päälle edellisessä risteyksessä ja siksi kuorma-auto teki väärän johtopäätöksen.

NO 27 / 26.12.2006 Työmaan päättäjäisiin pääsimme me teekkaritkin mukaan. Lohjalla Ravintola Lohessa nautimme ruokaa ja juomiakin keskellä viikkoa. EP kuului teekkareiden kvartettiin eli oli osaava laulaja. Hän veti ”Helmenkalastajista” pitkiä pätkiä kuin tyhjää vaan. Meillä muilla ääni perustui enemmän volyymiin kuin laatuun. Minun lauluni oli kerran Vanhan Polin takkahuoneessa Junnu Vainio arvostellut aivan Idols-tyyliin. Jossakin vaiheessa tarjoilija tuli ehdottamaan laulun lopettamista, koska muu yleisö häiriintyy. Kallio kohteliaasti kysyi, mikä muu yleisö, sillä ketään muuta ei ravintolassa näkynyt. Yhden pylvään takana kuulemma istui joku herra. Kallio kehotti viemään herralle pari konjakkia, jospa hän ei sitten häiriinny. Ei häiriintynyt.

HJB