HJB /24.07.2006
NO 7 / 15.5.2006 Savolaiseen ajattelutapaan perehdyimme ensimmäiseltä viikonlopulta palatessa, kun siirryimme bussilla Mikkelistä Ristiinaan. Bussin keskinopeus ei varmaan ollut yhtään yli 20 km/H. Totesimme pohjalaisen HR:n kanssa, että Savossa bussitkin ajaa käsijarru päällä, jotta ei kiire pilaa ilmapiiriä. Ristiinan kirkolta Hartikkalaan oli noin 6 km ja sen matkan kävelimme.
NO 8 / 15.5.2006 Kokemuksen jälkeen soitinkin kummisedälleni, joka oli siihen aikaan ns. autojobbari, että katsele minulle sopiva, edullinen kesäauto. Niinpä jo sitten seuraavana viikonloppuna minulla oli 400 markalla (noin kahden viikon bruttopalkka) vuoden 1951 mallia oleva Ford Prefekt. Sopiva auto, lankkulattiakin, joten ei tarvinnut pelätä ruostumista. Suurimpana vikana oli öljyn kulutus. Kesän aikana kulutus oli parhaillaan 1 litra sadalla kilometrillä eli viiden litran öljypänikkä oli aina takaluukussa ja ennen matkaan lähtöä täytettiin moottori. Veivillä lähti käyntiin ja siitä myös huomasi, että yksi sylintereistä ei ottanut vastusta lainkaan. Autossa oli myös vanhan ajan vinkkarit keskitolpassa. Vasen vain jotenkin panttasi ja siksi ainakin kaupunkiajossa tuli tavaksi ennen kääntymistä kopauttaa nyrkillä keskitolppaa. Toinen vika oli se, että moottorijarrutus käynnisti tuulilasin pyyhkijät. Kerran Mikkelissä käydessä paukahti kunnolla ja matkan teko loppui siihen. Auto hinattiin vielä illalla lähimmälle radan vieressä sijainneelle korjaamolle, jossa pyysin korjausta opiskelijahintaan ja räjähtäneen pakoputken varovaista paikkausta. Virranjakajan keskipakosäätimet olivat kuulemma olleet sekaisin. Ja onnistui se pakoputken paikkaus jollakin peltipurkilla, joten hintakin jäi pieneksi. Luulen saaneeni myös opiskelija-alennuksen. Syksyllä viimeisen kerran Vierumäen Eväsmäki piti ajaa ykkösellä ja kytkintä luistattamalla, jotta pääsi mäen päälle asti. Myin auton Myrskylässä 250 markalla ja harmitti kovasti, kun oli tankki melkein täynnä eli neljännes auton hinnasta. Auton ostanut kaveri vaihtoi autoon uudet venttiilit palanneiden tilalle ja kertoi myöhemmin auton toimineen kuin enkeli. Se oli päivän pakkasessa seisomisen jälkeen ainoa auto matkahuollon mäellä, joka lähti välittömästi käyntiin.
NO 9 / 15.5.2006 Toisen kokemuksen savolaisuudesta saimme lupaamastamme heinän korjuusta. Kävimme viikon verran isännältä kysymässä, joko tänään ajetaan heinät sisään, kun ovat rutikuivia ja hyvät säät. Isäntä vastaili aina, että ei tässä kiirettä, maltetaan vielä. Yhtenä iltana sitten päätimme että nyt tapahtuu. Isäntä edelleen pisti hanttiin. Oli ehkä tulossa joku naapuri kyläänkin. Emme antaneet periksi. Sanoimme vain, että näytä pelto ja lato, niin alkaa tapahtua. Niin valjastimme hevosen ja muutamassa tunnissa ajoimme talon heinät sisään, eikä isännän tarvinnut kuin käydä toteamassa asia naapurinsa kanssa.
NO 10 / 15.5.2006 Joskus heinäkuun puolivälissä muutimme parakin kanssa Juurisalmeen, lähes vastarakennetun kaarisillan alle. Juurisalmessa oli edelleen lossituvan sauna meidän käytettävissä. Huvittelimme kiipeilemällä sillan rakenteissa. Saunassa ollessa tuli myös lyötyä vetoa siitä, kuka juoksee alastomana noin 200 metriä pitkän sillan yli. Ne maksavat, jotka eivät juokse. Kaikki juoksivat, tosin pari yritystä keskeytyi, kun ilmestyi auton valot näkyviin.
NO 11 / 15.5.2006 Olimme heinätalkoissa myös yhden työntekijämme kotona. Hän lupasi lämmittää savusaunan talkoiden päätteeksi ja sitten aterian. Töiden jälkeen otimme suunnan kohti Mäntyharjua. Siellä oli pari lyhyttä sarkaa niitettynä meitä varten. Isäntä katseli vähän aikaa työskentelyämme ja lähti sitten juosten kaatamaan lisää heinää. Oli luullut meitä kaupunkilaisiksi, mutta mehän olimme kaikki maalta ja heinäntekoon tottuneita. Samalla ilmestyi pellon ojiin sahtia. Melkein kaikki saimmekin seipäille, mutta siinä vaiheessa, kun seipäitä alkoi kaatua, isäntä totesi sopivaksi komentaa porukan savusaunaan ja sen jälkeen syömään. Kotiin ajoi LL, joka ei osallistunut sahdin juontiin.
